sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kaukopartiohiihto 2019

Hiihdin poikani kanssa Kaukopartiohiihdon 75 km matkan 16.2.2019.

Valmistelut & suunnitelmat


Hopeisen mitalin aikaraja oli 12 tunnin alitus ja suunnittelin hiihtävämme matkan 10 tunnissa omilla suksilla. Tunnustan, että en ole koskaan hiihtänyt intin lankuilla metriäkään. Kauhutarinoita olen kuullut ja sivusta seurannut. Valinta on siis omat sukset, joka tälle Kaukopartiohiihdon 75 km sprinttimatkalle on sallittua. 10 tunnin tavoiteajalla nopeudeksi tulee vaatimaton 7,5 km/h. Aikaa jää taukoihin yksi tunti ja vielä jää yksi tunti reserviin. Puolimatka on Anhavassa, eli siellä pitää olla klo 12:00. Tuo nopeus on melko hidasta hiihtämistä ja jos sitä nopeutta yrittää pitää yllä normaalisti hiihdettäessä, täytyy hiihtää tietoisen hitaasti. Takana on tältä talvelta rapiat 700 km hiihtoharjoitelua, eli kunnon pitäisi riittää. Suunnitelma vaikuttaa tässä vaiheessa vielä järkevältä.

Ennen tapahtumaa seurasin säätiedotuksia silmä tarkkana ja mietin pukeutumista ja voitelua. Edelliset päivät olivat erittäin lämpimiä helmikuulle. Perjantaina oli +6 astetta ja lauantaille lupasi +4 ast. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli juuri ja juuri pakkasta ja ilman lämpötila oli aamulla klo +0 ast. Luistoksi keltaista 0...+5 LF keltaista ja pidoksi punainen universal -7...+10 liisteri.

Ohuempi paita, ohuemmat sukat, somikkaat olivat puhkeutumisvalinnat. Ohutta hiihtopipoa ei ole, eli paksulla pipolla lähdetään.

Repussa varasukat, pari pulloa mehua, lajitelma suklaapatukoita, voidekolmio, pari liisterituubia, purkkivoide ja korkki.


Startti


Yllätys oli, että saimme oikein numerolaput. Fiilis nousi heti ja numerolappu tarkoittaa sitä, että nyt pitää hiihtää tosissaan ;-D. Nimet papereihin ja monot jalkaan. Saimme lisäksi mukaamme gps:n. 75 km reittimme oli Utti-Paaskoski-Anhava-Paaskoski-Utti. Kartta reppuun, kello käyntiin ja sukset jalkaan.


Keli


Heti kävi selväksi, että keli on todella luistava. Edellisen päivän suojakeli oli yöllä kovettunut ja sukset luistivat mahdottoman hyvin. Ne luistivat jopa liian hyvin. Utti-Paaskoski välille sattuu pari almäkeä, jossa oli jo mentävä aivan kieli keskellä suuta. Leirikentän tienoo on viivasuoraa ja tasaista. Ura jota etenimme oli kapea kelkalla ajettu ura, jossa ei ollut latua vaan ainoastaan hiihtämällä tulleita jälkiä. Epätasaisella pohjalla ei perinteisen potkusta paljon ollut iloa, joten matka eteni kelkkaurassa käytännössä tasatyönnöllä.


Reitti


Ennen Paaskoskea pääsimme oikealle ladulle. Ja kyllä tuntui hyvältä! Koneella ajetulla ladulla on aivan tolkuttoman helppo hiihtää verrattuna siihen ränniin, jota olimme alkumatkan ensimmäiset kilometrit sujutelleet. Mutta hymy tulee vielä hyytymään. Paaskoskella nimet vihkoon, lasilliset mehua ja hieman lisää liisteriä suksiin. Reitti jatkui täältä Lehtomäkeen oikeaa latukoneella ajettua uraa pitkin.

Täältä löytyy gps-seurantaan: Linkki
Punainen viiva kartassa on ohjeellinen reitti. Se on likimääräinen ja siinäkin on muutamia muutoksia, jotka ovat tulleet voimaan jälkeenpäin. Esim Jyrääntie-Paaskoski välin reitti kulki Jyrääntien suuntaisesti eikä suoraan vt 6:n suuntaisesti Meillä oli mukana paperikartta, jossa oli tarkempi reitti. Ohjeiden mukaan saa tehdä myös omia reitinvalintoja tiettyjen ehtojen rajoissa.
Meidän reitti on 'Juutilainen MasaSakki Eemil (15075)'. Juutilainen on siis käyttänyt samaa gps:ää ensin ja ryhmä Sakki&Sakki sai sen käyttöönsä sen jälkeen. Meidän osuus alkaa tallenteelta jälkimmäisen vuorokauden 7:15 kohdasta eli noin 2/3 paikkeilta aikajanalta.

Lehtomäkeen saakka homma oli helppoa. Sitten siirryttiin taas kapealle uralle, joka puski pusikoiden ja metsän läpi. Reitti mukaili tässä kohtaa entistä Utin laturetken reittiä, joka tuli Harjusta Lehtomäkeen. En yhtään ihmettele, että Kouvolan latu ei enää järjestä Utin laturetkeä eikä varsinkaan Lappalanjärven kiertävää reittiä. Raivaussahaa ja isompaakin sahaa tarvittaisiin.

Aivan kamalaa. Alamäkiä ei voinut laskea, sillä luisto oli tolkuttoman hyvä ja kapea jäätynyt ränni mutkittelee puiden lomassa ja kääntyy jyrkästi johonkin näkymättömään suuntaan mäen alla. Otimme siis monessa mäessä sukset pois jalasta ja kävelimme alas. Ylämäkeen ei voi hiihtää, sillä kapeassa ja syvässä urassa, jonka penkat ovat jäätyneet ei mahdu haarakäyntiä. Listeri ei pidä muhkuraisessa pohjassa ja jyrkässä mäessä eivät hartiat kestä. Monessa kohtaa oli helpompaa tampata uran vieressä ylös. Oli osittainen heikko hankikanto, joten lumi kesti joten kuten edetä, mutta sommat eivät pitäneet yhtään ja sauvat upposivat puolet pituudestaan lumeen. Jos oli tasaista oli yleensä tiheä kuusikko ja ura oli mustanaan neulasia. Luisto oli näissä kohdin noin 20..30% maksimista.
 
Roskaa ladulla.

Kelloni pysähtyi tällä osuudella vahingossa noin 42 minuutin ajaksi. Olimme sinä aikana edenneet noin 3 km. Se kertonee miten tolkuttoman hitaasta pätkästä oli kyse. Mutta - tämähän on Kaukopartiohiihto. Jos perinteitä noudatettaisiin täysin pilkulleen, pitäisi meidän hiihtää umpihangessa sarkapuvuissa, kantaa mukana 30 kg varusteita ja edetä henkemme edestä. Eli siihen verrattina tämä oli helppo homma.

Tällä osuudella sattui myös ainoa suunnistusvirheemme. Seurasimme kelkkauraa Riihikalliolla ja päädyttiin umpikujaan. Ura loppui mäen päälle ja edessä oli jyrkänne. Ylimääräistä matkaa tuli ehkä puolisen kilometriä ja aikaa meni ehkä vartti pyöriessä ja ihmetellessä. Takaisin päin tämä kohta menikin sitten selvästi nopeammin.

Jos katsot gps-seurantaa, sieltä näyttäisi olevan eräillä aivan järkyttäviä suunnistusvirheitä. On hiihdetty kilometritolkulla täysin väärään suuntaan. Todellisuudessa he ovat keränneet kilometrejä hiihtämällä hyviä latupätkiä edes takaisin. Suunnistamista tarvittiin tietysti siinä, että reittiä ei ollut merkitty maastoon muuten kuin lumessa olevilla jäljillä. Muutamissa kohdin oli ylimäärisiä kelkan jälkiä. Parin tien yliyksen jälkeen meille tuli hieman ylimääräistä kiemurtelua kun oikea ladun pää ei osunut silmiin heti lumipenkkojen takaan. Paikallistuntemuksesta oli apua. Takaisin päin matka sujui nopeammin kun ei tarvinnut ihmetellä mitään.

Ja kyllä oli jälleen juhlaa päästä Kuusankoskella oikealle ladulle hiihtämään. Peltopätkät sitä ennen olivat siedettäviä ja niillä matka eteni reippaasti tasuria lykkien, mutta kyllä oikea latu on aina oikea latu. Muutama muu kaukopartio tuli menomatkalla meitä vastaan ja vaihdettiin nopeat kuulumiset.
Saavuimme Anhavaan 11:59 eli minuuttia ennen tavoiteaikaa. Melko tarkkaa touhua.

Puolimatkan krouvissa.

Paluumatka


Anhavassa jauhelihakeitto ja pari suklaapatukaa naamariin sekä juomapullojen täyttö. Paussia tuli 20 min ja sitten paluumatkalle. Pistelimme menemään rivakkaa vauhtia ja oikaisimme pois turhat tulomatkallamme tehdyt ylimääräiset kiemurtelut. Harjunrannan pellolla tuli vastaan sama pariskunta, jonka ohitimme tulomatkalla Utin hiekkakuoppien kohdalla. He eivät ehdi valoisan aikana takaisin vai yöpyivätkö he jossain?

Voikkaan silta - kävelypätkä.

Riihikallion oikea reittikin löytyi. Mäki oli hankala kiivetä ylös ja jos olisimme tulleet siitä tulomatkalla alas, olisi alamäki todennäköisesti pitänyt kävellä.

Käsissä alkoi jo matka painaa, mutta Lehtomäessä kun päästiin taas oikealle ladulle suksien luisto oli erinomainen. Tasatyöntöä tasaisella noin 4..5 min/km vauhtia eli noin 15..12 km/h. Ylämässä pito löytyi kun hiihti ladun vieressä. Tässä vaiheessa ei enää viitsinyt rassata suksia, kun matkaa oli niin vähän jäljellä ja se joutui hyvin.

Keskimääristä parempaa uraa.

Paaskoskella nimet vihkoon. Söin kaksi munkkia ja täytimme juomapullon. Jyrääntiellä kävelimme jonkin matkaa kun siinä kohdin ei löytynyt järkevää reittiä hiihtää - kuten ei menomatkallakaan. Kun päästiin Utin kankaalle loppu matka eteni vauhdikkaasti. Ura oli sen verran leveä ja kauttaaltaan kova, että sauvoilla sai työnnettyä kunnolla vauhtia.


Lopuksi


Tuli mieleen, että olisko matka joutunut nopeammin luistelusuksilla? Oikeat ladut olisi pystynyt luistelemaan ja suurin osa urista tultiin tasatyönnöllä. Ehkä ei sittenkään, sillä loivia ylämäkiä olisi ollut tosi hankala tulla ilman minkäänlaista pitoa, vaikka tuntuikin että tehtiin pelkkää tasatyöntöä. Monessa paikkaa hiihto näytti varmaan epämääräiseltä tyylien ja tekniikoiden sekoitukselta.

Matkaa tuli 71,77 km ja hiihtoaika oli 8:58:52. Lukemissa on pientä heittoa, kuten edellä kerroin, kelloni oli tovin vahingossa pausella.

Hieno reissu. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Keli oli luistava. Olisi voinut olla kova pakkanen, vesisade tai kova tuisku, eli siihen verrattuna varsin mukavat olosuhteet. Pääsimme tavoiteajan alle, tosin matka oli pari kilometriä alle nimellismitan. Varusteet pysyivät ehjinä ja tankkaukset onnistuivat. Ei tapahtunut sippaamista ja maalissa tuntui, että matkaa olisi voinut vielä jatkaa. Tuntuu kuitenkin hurjalta, että hiihtääksemme 300 km kuninkuusmatkan, sama reissu pitäisi vielä tehdä kolme kertaa uudestaan ja aikaa olisi 1½ vuorokautta. Ei onnistuisi.

Kiitos järjestäjille, että pääsin kokemaan Kaukopartiohiihdon. Jos kaukopartiotoiminta kiinnostaa, kannattaa lukea kirja Kuoleman porteilla. Sen tapahtumat sijoittuvat kesäaikaan, eli siinä ei hiihdetä, mutta kysessä on erittäin jännittävä taistelu elämästä syvällä vihollisen linjojen takana. Todellista kaukopartiotoimintaa.

Palkitsin itseni kotimatkalla BicMac -aterialla. Juomaksi täytyi ottaa Kokista, koska Spriteä ei saanut tavallisella sokerilla - oli vain keinomakeutettu versio saatavilla.


maanantai 11. helmikuuta 2019

Suunnistuspähkinä nro 2 ratkaisu - lisäys

Tehtävä ei ollutkaan aivan niin yksinkertainen kuin miltä se näytti.

Edellisessä vastauksessa oli kerrottu "Nauhan lenkki kierretään ensin ympäri ja sitten suunnataan kohti Anhavaa." Tietysti tämän voi tehdä myös toisin päin, eli ensin käydään Anhavassa ja Nauhan lenkki pyöräytetään ympäri vasta sen jälkeen. Tästä tulee kolme erilaista vaihtoehtoa ja niillekin löytyy tietysti peilikuvat. Lisää tulee siis yhteen kuusi reittivaihtoehtoa. Ensiajattelemalta voisi luulla, että nämä reitit ovat samanlaisia kuin ensimmäisessä vastauksessa - koska samoja latuja mennään - mutta näin ei kuintenkaan ole. Alla ne reitit, jotka ensimmäisestä ratkaisusta puuttuivat:

Yhteensä reittivaihtoehtoja on siis 4 x 4 + 3 x 2 + 3 x 2= 28 kpl.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Suunnistuspähkinä nro 2 ratkaisu

Tehtävänä oli laskea montako eri hiihtoreitinvalintaa on välillä Kuusaa-Anhava-Kuusaa.

Oikea vastaus on 22 kpl.

Jos ongelmaa lähtee purkamaan vaikeimman kautta, eli ryhtyy piirtelemään erilaisia reittejä, menee todennäköisesti sekaisin. Helpoin tapa on ensin selvittää monellako eri tavalla Kuusaalta pääsee Anhavaan. Vastaus siihen on alla:


Eli neljällä eri tavalla. Takaisin päin on tasan samat neljä vaihtoehtoa.  Nämä ovat ne "normaalit" reittivaihtoehdot hiihtää tämä väli.

Tehtävänanto mahdollistaa kuitenkin vielä kuusi muuta tapaa. Niissäkään ei hiihdetä yhtää väliä enempää kuin kaksi kertaa. Tätä ratkaisuvaihtoehtoa oli melko vaikea estää sanallisesti, tai muuten pulmasta olisi tullut liian helppo, tai tehtävänasettelu olisi ollut liian monisanainen.

Ns. Nauhan lenkki kierretään ensin ympäri ja sitten suunnataan kohti Anhavaa. Anhavasta on kolme eri mahdollista reittiä takaisin, jotka ovat siis yllä kuvattuna. Tästä on olemassa myös peilikuva, eli Nauhan lenkki kierretään ensin toisin päin.

Eli  yhteensä 4 x 4 + 3 x 2 = 22 kpl.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Suunnistuspähkinä 2

Nyt on hiihtokelit parhaimmillaan ja tehtävä liittyy hiihtoreitinvalintaan.

Alla on kuva ns. Anhavan reitistä.

Kuinka monta eri reittivaihtoehtoa on hiihtää Kuusankoskelta (nro 1) Anhavaan (nro 3) ja takaisin?

Tehtävän säännöt:
● Kaikkia osuuksia ei ole pakko hiihtää, mutta Anhavassa on käytävä tasan yhden kerran.
● Anhavasta voi lähteä takaisin myös samaa latua kuin sinne tuli.
● Risteyksissä on valittava jompi kumpi eteen tulevista haaroista, eli takaisin päin ei saa kääntyä.
● Saman osuuden saa tarvittaessa hiihtää korkeintaan kahdesti.

Vastausaikaa on toistaiseksi eli ainakin helmikuu alkupuolelle saakka. Palkinto? Tarviiko aina olla palkinto?

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Loppuraportti 2018

Olen perinteisesti kirjoittanut vuodesta yhteenvedon ja niin teen tälläkin kertaa. Tällä ns. loppuraportilla ei ole mitään suurempia urheilullisia tarkoitusperiä tai tavoitteita. Puhtaasti omasta mielenkiinnosta ynnään tiedot samaan läjään.


Tilastoja

Lyön tiskiin ensin tilastot eli tunnin ja kilometrit. Sen jälkeen kun hankin gps-kellon olen liikkunut aina sen kanssa ja kirjannut suoritukset muistiin. Liikkumiseni ja harjoitteluni ei ole mitenkään tieteellistä tai järjestelmällistä. Kerään tilastoa ihan omaksi iloksi. Tämä oli kolmas vuosi kun olen mitannut kaikki urheilusuoritukseni, joten on mielenkiintoista verrata vuosia toisiinsa.

Suunnistusta 105 kpl, juostu 648 km, ratapituus 546 km, aikana 90 tuntia 50 min.
Hiihtoa 906 km, aina 80 tuntia 1 min.(hiihtokausi vaihtuu "juhannuksena" eli loppuvuoden 2018 hiihdot kirjaan vuodelle 2019.
Pyöräilyä  408 km, aikaa en mitannut.
Juoksua 212 km, aikaa en mitannut.




Suunnistusta oli 38% enemmän kuin edellisenä vuonna ja se johtui siitä, että en ollut niin paljon kipeänä kuin vuonna 2017.

Kilometrin pitävät melko tarkkaan paikkansa. Varsinkin juostessa ja pyöräillessä minun pitää vähän väliä pysähtyä ihmettelemään kaikenlaisia asioita pantillisesta tölkistä leikkuupuimuriin. Monta kertaa kello on käynyt kaiken aikaa, vaikka olen seisoskellut paikoillani ja syönyt mustikoita. Tämän vuoksi en ole kirjannut juoksun ja pyöräilyn aikoja.
Huomasin että Suunnon kellossa on pyöräilymoodissa asetuksissa automaattinen pause-toiminto. Eli kun ajaminen pysähtyy tietyn pituiseksi ajaksi, ajanotto menee pauselle automaattisesti. Tulevana vuonna kirjaa käytetyt ajat kaikista lajeista.


Tavoitteita

En asettanut mitään fyysisiä tavoitteita vuodelle 2018. Viimeisin tavoite on ollut etunojapunneruksiin liittyvä, ja se ei onnistunut.

Luontopolkutavoite vuodelle oli asetettu ja sen sain toteutettua. Tästä on kattavasti kerrottu blogissani.

Ja sitten on tämä vakiojuttu: Värälän juoksu. En päässyt sinne. Olin juuri sinä lauantaina kipeä. Katsellessani seinäkalenteria - aivan, minulla on seinäkalenteri, koska olen yli 50-vuotias - en voinut olla nauramatta. Juuri se päivä kun Värälän juoksu oli merkitty kalenteriin, kurkku oli liian kipeä.


Muita toteutumia

Vakiokisat eli Jukola ja Anjalan liiton mestaruuskisat. Lisenssiä en ostanut, eli en käynyt kilpailuissa joissa sellainen vaaditaan. Tunturisuunnistuksessa ja Raatojuoksussa kävin ja niistäkinkin on omat juttunsa. Exrteme Run on koettu ja myös siitä on oma juttunsa.

Tässähän se sitten oli. Ei uutta auringon alla.


Taito

Tätä on vaikea arvioida. Olen yrittänyt panostaa huolellisuuteen. Koska juoksuvauhti ei näillä nykyisillä tavoillani liikkua kehity mihinkään, yritän suunnistaa paremmin. Yhtään virheetöntä suoritusta en kauden aikana onnistunut tekemään, vaikka pari kertaa se oli lähellä. Luulin, että olen päässyt eroon täydellisistä sekoiluista, mutta sitten iski tämä. Eli putosin takaisin maanpinnalle.

Alla on Excelin tuottama kaavio eräästä vuoden 2018 "muuttujasta". X-akselilla on tapahtumien järjestysluku ja Y-akselilla on %-asteikko. Koeta keksiä, mitä %:lla on mitattu.

Prosentti kertoo paljonko olen juossut ylimääräistä matkaa verrattuna ilmoitettuun ratapituuteen. 

Alkukaudella on korttelisuunnistusta, jossa tulee isoja kiertoja ja siksi juostu matka on suhteessa pidempi. Normaali ylimäärisen matkan määrä kesällä on noin 15%. Jostain syystä loppukaudella turha juoksentelu lisääntyy. En keksinyt tähän mitään syytä. Herpaantuuko ote, vai tapahtuuko maastoissa tai radoissa jotain?

Pienin ylitys oli 14.8. iltarasteilla Mankissa (punainen nuoli), jossa onnistuin juoksemaan koko reitin läpi ns. viivaa myöden. Edellisen päivän 32% piikki ylöspäin on Anjalan liiton kisat Korvenkankaalla, jossa oli yksi kauden vaikeimmista radoista (ja surkeimmista suorituksista). 


Fysiikka

Kuten edellä kerroin fysiikka junnaa paikallaan. Tiedän mistä se kiikastaa. Liikun liian yksipuolisesti eli harjoittelua pitäisi monipuolistaa. 'Harjoittelu' on ehkä väärä sana, ehkä pitäisi vain puhua liikkumisesta. Tämä nykyinen määrä alkaa olla maksimimäärä mihin pystyn, sillä enempää aikaa ei ole käytettävissä, tai sitten jotain muuta pitää jättää tekemättä. Jos voitan lotossa, niin saan sillä 37,5 tuntia lisää vapaa-aikaa viikkooni.

Olen voittanut lotossa. Viimeisin voitto oli 2  (kaksi) €. Kysyin neidiltä onko näin pientä voittoa edes olemassa ja hän vastasi, että on olemassa vielä pienempiäkin.

Tässä iässä huomaa sen, että kolhut paranevat aina vain hitaammin. Yli vuosi sitten telomani sormi on vielä jäykkä, vaikka venytän sitä päivittäin. Kesällä astuin metsässä naulaan, joka pisti jalkapohjassa olevaan jänteeseen. Se ei ole enää kipeä, mutta pistokohta tuntuu selvästi. Ja mitä tulee muihin vaivoihini, niin niistä kerron vain yksityisesti.


Ensi kausi   

Yritän kiivaasti keksiä sopivaa liikuntatavoitetta vuodelle 2019. Kunto- ja luontopolut on jo käyty läpi. Kouvolan pyörätiet eivät tule kyseeseen, mutta jos tiedät jonkun muun sopivan idean niin kerro. Kouvolan luonnonmuistomerkit kiinnostavat, mutta niistä ei löydy vielä riittävää tietoa järjestelmälliseen läpikäymiseen. Idean ei tarvitse olla järkevä, sillä minulle kelpaavat myös järjettömät ideat. Tieysti plussa on se, jos tavoitteessa on joku suunnistuksellinen osa. Jos et kehtaa kailottaa ideaasi kommenttina pistä se minulle sähköpostilla.

Halti kiinnostaa. Jos tiedät jonkun, joka tarvitsee patikointikaveria  Haltille niin kerro hänelle, että tässä on yksi innokas. Norjan puolelta Haltille pääsee ehkä noin päivässä, mutta se on fuskaamista. Eli Kilpisjärveltä on aikomus lähteä taputtelemaan. Rinkka on, teltta on, sadevarusteita ei vielä ole, osaan suunnistaa eli matkaseuraksi kelpaa myös suunnistustaidoton; ei ikä-, sukupuoli- tai kokorajoituksia; bensakulut puoliksi. Tarjous on voimassa toistaiseksi.

 

lauantai 15. joulukuuta 2018

Suunnistuspähkinä nro 1 vastaus

Pähkinän kysymys oli täällä.

Oikea vastaus on: 12 kpl.

Radalla on ensin ns. salmiakki-hajonta ja siinä on kiinni kahden siiven perhonen. Salmiakissa itsessään on kaksi vaihtoehtoa ja samoin perhosessa. Näitä kahta voidaan kiertää usealla eri tavalla:

A:
Ensin salmiakki kokonaan ja sitten perhoset kokonaan. Tästä tulee neljä erilaista vaihtoehtoa eli 2 x 2 = 4. 

B:
Ensin puolet salmiakista ja sitten perhoset kokonaan ja lopuksi puolet salmiakista. Tästä tulee neljä erilaista vaihtoehtoa eli 2 x 2 = 4. 

C:
Ensin puolet salmiakista, sitten puolet perhosesta, sitten puolet salmiakista ja lopuksi puolet perhosesta. Tästä tulee neljä erilaista vaihtoehtoa eli 2 x 2 = 4. 

Yhteensä hajontoja on siis 4+4+4 =12 kpl

Sanallisesti tätä on melko vaikea selittää (ja ymmärtää ensilukemalla), joten alla on kuva kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Vastauksen piirrosta on selkeytetty alkuperäisestä tehtävästä siten, että ylimääräiset rastit on poistettu ja hämäyksen vuoksi limittäin menneet eri lenkit on piirretty selvästi erilleen toisistaan.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.


Onnetar valitsi oikeiden vastausten lähettäneistä voittajaksi Mika Kilpisen.


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Suunnistuspähkinä nro 1

Kuvassa on henkilökohtaisen kilpailun radan hajonta. Kuinka monta erilaista hajontavaihtoehtoa radalla on?



Oikein vastanneiden kesken arvotaan naurettava kirjapalkinto. Vastaukset sähköpostilla ( ei blogin kommenttina! ) minulle joulukuun 13. päivään mennessä, niin kirja ehtii perille ennen joulua. Sähköpostiosoitteeni löytyy Kouvolan iltarastit -sivustolta ja sieltä Keskilaakso Rastit info -alasivulta.

Oikea vastaus julkaistaan noin 14. päivä joulukuuta.