Käsittämättömän raskas matka. Etenin koko ajan hapettomassa tilassa. Jalassa oli korkeavartiset talvilenkkarit, jotka tietysti painavat enemmän kuin nastarit. Ehkä kuitenkin eniten matkalla painoi edellisenä päivänä suoritettu maksimitehoinen hiihto, josta palautuminen ei ollut vielä päässyt edes kunnolla alkuun.
Ykköselle tein turhan pitkän kierron. En arvannut puskea suoraan läpi poluttomasta kohtaa, ettei mene heti ensi metreillä lunta kenkiin ja kastu sukat. Muuten melko selvää korttelia. Muutamaan ylämäkeen oli pakko laittaa ykkönen silmään ja kävellä. Ei kertakaikkiaan irronnut.
Keltin liikennevaloissa on todella mielenkiintoinen ominaisuus. Kun lähestyn risteystä ja näen valot kaukaa, ne ovat vihreät. Hieman ennen T-pistettä ne vaihtuvat punaisiksi. Näin tapahtuu mennen tullen - aina. T-piste on se kohta, jota ennen liikennevaloihin pystyy pysähtymään. T-pisteen jälkeen pysähtyminen ei enää onnistu eli silloin on ajettava keltaisia päin. Mitä lujempaa ajaa, sitä kauemmas T-piste siirtyy risteyksestä tulosuuntaan. Ajanpa mitä vauhtia tahansa, valo vaihtuu minulle aina punaiseksi juuri ennen T-pistettä.
Tuloksista näkyy tämän hetkinen kuntoni. Se ei siitä selittelemällä miksikään muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti