Korvenkangas vielä

Palaan vielä Korvenkankaan 27.9. Yökupin tapahtumiin. Ensimmäinen juttu tapahtuneesta löytyy täältä. Kävin valoisalla katsomassa ongelmia aiheuttaneet paikat ja tutkin ajan kanssa mikä meni vikaan. Ensin varsnainen rastiväli 12-13:

Lähdin rastilta ylämäkeen sunnalla. Kohdalla 1 on harvaa mäntytaimikkoa jossa ei ole mitään kiintopistettä. Suoraan suunnalla ja kohdassa 2 on hieman avoimempi tosin epäselvä kohta. Jatkoin suoraan ja kohdassa kolme erottuu selvästi mäen korkein kohta sekä heti edessä oleva tuore ajoura. Kohdan 3 jälkeen ennen kohtaa 4 mäki alkaa laskea ja tulin suoraan rastille. Koko väli hissukseen kävellen ja aikaa meni noin kolme minuuttia. Ei mitään ongelmia. Valoisalla helppo väli. Pimeällä olisi pitänyt vain uskoa kompassiin, unohtaa ajoura ja katsoa miten mäki laskee sillä puolella jossa rastinotko on.

Sitten käsittellyyn sekoilupaikka kun yritin lähestyä rastia itäpuolella olevan ison avokallion kautta.

Vihreä oli suunnitelma. Polkua polun päähän siitä loivasti kohti isoa avokalliota ja sen eteläreunassa kulkevaa polkua. sitä pitkin niin pitkälle kuin pääsee ja siitä suunta vihreä läpi kohti rastin lounaispuolella olevaa avokalliota.

Punainen oli toteutus. Pääsin kohtaan 1 saakka. Siinä polku kääntyy oikealle ja jatkoin hieman suoraan ja otin suunnan kohti isoa avokalliota. Kuvittelin yöllä ja kuvittelin vielä valoisallakin, siis toistan: kuvittelin vielä valoisallakin, 50 m ennen kalliota, että se on "kumparemainen" kuten pisteviivalla rajattu alue, jonka keskellä seisoo numero 2, on. Kun olin 1:n ja 2:n puolivälissä keksin mikä yöllä meni pieleen:

Olin kiinnittänyt kaiken huonioni avokallion eteläreunassa kulkevaan polkuun ja mielsin sen rajaavan kallion samoin kuin korkeuskäyrät tekevät kallion pohjoispuolella. Todellisuudessa iso avokallio on kokonaan rinteessä, joka laskee pohjoiseen. Kohdassa 4 on pieni notkelma, mutta mäen eteläreuna on kohdassa 3 (ja siitä vähän etelään). En tiennyt millainen polku minua odottaa. Kun mäki alkoi nousta käännyin sen mukana numeron 5 suuntaan. Polku olisi ollut avokallion kohdalla traktorin jälkien levyinen eli sitä ei voinut olla huomaamatta. Kun en nähnyt polusta mitään oletin sen olevan muurahaisten levyinen ja jätin sen etsimisen sikseen. 5:n kohdalla on aukkoa ja kaikenlaista avokalliota joita oli mahdoton hahmottaa. Avokallio 2 on melkein jalkapallokentän kokoinen eli siitä ei voi erehtyä.

Numeron 6 paikalta lähtee heikko polku mäkeen. Jos siitä olisi lähtenyt kiipeämään mäkeen olisi osunut isolle avokalliolle. Polun päätä on vaikea tai mahdoton nähdä pimeässä, sillä sitä ei ole ja sekin vähä kääntyy juuri risteyksen kohdalla vähän sivuun. Siksi en yrittänyt tästä kohdin kuin muistaakseni kerran.

Kuten HouBe aiemmin ohjeisti, kannattaa lukea käyriä. Tavallaan niin tässä jälkimmäisessä tapauksessa teinkin, mutta sovelsin karttaa täysin itse keksimälläni tavalla. Mäen muotoa olisi pitänyt (jälleen kerran ehtotapa: -isi) katsoa huolellisemmin. Tosin tämä tämän tapauksen perusvirhe oli niin syvälle juntattu päähäni, että jos en olisi käynyt paikkaa valoisalla katsomassa, minulle olisi jäänyt koko loppuiäksi mielikuva, että iso avokallio on kukkulan muotoinen.

Tässä olisi jollekin viisalle aivojen toiminnasta kiinnostuneelle oiva tutkimuskohde: Kuinka hypnotisoin itseni pimeässä!

P.S. Taustamusa soi tässäkin, sillä en tiedä miten sen saa starttaamaan sivun keskellä vierityspalkin mukana.

Iso pamaus tulossa?

Autossani on radio/CD soitin, joka ei ymmärrä mp3-muotoon pakattua musiikkia eikä radiossa ole myöskään usb-liitintä. Syy tähän puutteeseen on tietysti se, että auto ja sen radio on valmistettu ennen kuin usb-liitintä oli keksitty. Saivartelijoille huomautan, että ehkä usb oli jo silloin keksitty, mutta se ei ollut vielä yleistynyt kuluttajalaitteisiin.

Novaa ja sen sukuisia radiokanavia, joissa ilejokiset ja kumppanit esiintyvät en pysty kuuntelemaan. Lähetys koostuu lähes pelkästään joutavasta höpötyksestä. Seassa olisi kuuneltavaa musiikkia, mutta sitä häiritään hölötyksellä, jossa toimittajat vitsailevat ja jutustelevat keskenään. Ei puhettakaan, että puhevirtaa olisi käsikirjoitettu tai toimitettu millään lailla. Syy tähän on tietysti ilmeinen. Tämänkaltainen ohjelma on halpaa tuottaa. Musiikin tekijänoikeusmaksut ovat radiokanavalle luokkaa 30 €/min. (Em. hinta on YLEn, muille kanaville se on ehkä toinen, mutta suuruusluokka on tämä.) Toimittamaton puhe maksaa alle 0,5 €/min. Eli jokainen minuutti, jonka toimittajat kikattavat ja röyhtäilevät mikrofoniin on puhdasta säästöä kanavalle.

Radio Suomikin alkaa puuduttaa. Paikallisuutiset ovat jostain syystä aina kotoisin Kotkasta tai Lappeenrannasta. Iltaisin ja viikonloppuisin tulee selviä ohjelmakokonaisuuksia, mutta aina silloin kun olen autossa, ohjelma on silppua ja samojen jo aamulla kerrottujen uutisten toistoa.

Asialle piti tehdä jotain. Otin joutilaan muistitikun. Laitoin Googleen hakusanaksi "70' & 80' hits". Kun vastaan tuli lista, jossa oli tutulta kuulostavia biisejä laitoin sivun muistiin. Copy: ekan biisin nimi, To: You Tube. Jos kappale löytyy You Tubesta (ja käytännössä kaikki löytyvät), osoitteen kopiointi. Sitten selaimeen toinen ikkuna auki ja sivulle jossa pystyy tallettamaan You Tuben äänen mp3:ksi. Kolmen minuutin kappaleen muunnos kestää vähän alle sekunnin. Sitten syntynyt tiedosto tikulle talteen ja listalta seuraava kappale.

Kymmenen kopiokerran jälkeen klikkaukset pystyi tekemään melkein sokkona, joten hitain lenkki ketjussa oli kopiointi muistitikulle. Puoli tuntia ja minulla oli puoligigaa musiikkia muistitikulla. Varmaan koko hoidon olisi voinut hoitaa jollain makrolla, mutta meni se näinkin tosi ripeästi. Tämä sama urakka kappaleiden ilmestymisaikoihin olisi vaatinut 50 C-kasettia ja viikon työskentelyn yötä päivää. Tietysti musiikit olisi pitänyt myös ostaa jostain, sellaista määrää rahaa ei ollut olemassa missään. Tiedän myös sen, että naurettavan pienellä maksulla ne voisi tänään kuunnella jostain Spotifystä tms. palvelusta. Voisi, jos omistaisi laitteen, joka on yhteensopiva ja viitsisi maksaa siitä.

Sitten muistitikku pitää saada vielä toimimaan autossa. Tilasin Kiinasta laitteen, joka lähettää siihen liitetyn mp3-musiikin tavalliseen automankkaan. Laite kytketään tupakansytyttimen liittimeen josta se saa virtansa. Sitten valitaan sama kanava aparaattiin ja radioon ja siinä se. Kun radion käynnistää laite lähtee käyntiin ja kun radio sammuu, sammuu vekotin. Ihmeellistä mutta totta. Se muistaa mihin jäi edellisellä kerralla ja jatkaa siitä. Mukana tuli myös kaukosäädin. En tiedä mihin sitä tarvitsen, sillä vehje on vaihdekepin ja käsijarrun välissä, eli aivan käden ulottuvilla. Eikä sitä tarvitse käytännössä käpälöidä lainkaan.

Ja nyt tulee se otsikossa lupaamani pamaus!

Vekotin maksoi Kiinasta kotiin toimitettuna 2,98€ eli kaksi euroa yhdeksänkymmentäkahdeksan senttiä! Hinta sisältää toimituskulut. Pelkkä kaukosäätimen paristo maksaa Prismassa enemmän. Epäilen, että Suomen pakkasista laite ei tykkää, mutta jos se helmikuuhun saakka kestää olen tyytyväinen. Jos hajoaa, niin sitten tilaan uuden.

Miten tämä on mahdollista? Joku tässä yhtälössä ei pidä paikkaansa. Jos lähetän kirjekuoren Kotkaan se maksaa enemmän kuin tämä kirjaimellisesti maapallon toiselta puolelta tuotu vehje, joka ei edes mahtunut tavalliseen kirjekuoreen.

Nauttikaa hyvät ihmiset nykyisestä kulutushysteriayhteiskunnasta kun se vielä on mahdollista. Tämä järjestelmä heittää voltin jossain kohtaa. Näin tämä ei tule jatkumaan loputtomiin, sillä ilmaisia lounaita ei ole.

Kuntopolut loppuraportti

Olen nyt juossut kertaalleen läpi kaikki Kouvolan kaupungin karttapalveluun merkityt kaupungin alueella olevaa 35 kuntopolkua. Matkaa kertyi 150,09 km ja aikaa kului 14 tuntia 51 minuuttia ja kaksi sekuntia.

Juostu matka ei ole sama kuin kuntopolkuverkoston pituus. Osa reitistä on pitänyt juosta edestakaisin enkä ole pysäyttänyt matkan mittausta jokaista erillistä haaraa ja risteystä varten. Umpinaisen silmukan muotoiset reitit ovat selviä tapauksia, mutta paljon on reittejä, joiden muoto on nauhamainen tai ne koostuvat erillisistä haaroista. Juostu matka on siis hieman pidempi kuin kuntopolkujen pituus. Kuvistahan nämä voi päätellä. Juoksuun käytetystä ajasta ei voi oikeastaan päätellä mitään. Isoimmissa stopeissa laitoin kellon pauselle, mutta paljon tuli pieniä pysähdyksiä, joissa kello kävi kaiken aikaa: söin puolukoita, moikkasin tuttua parin sanan verran, ihmettelin tikkaa puussa, näin hassun käpälän jäljen maassa, kävin pienemmällä asialla, väistin risteävää liikennettä, luin kalastusohjesääntöä joka oli polun varrella tai ihan vaan vaan katselin maisemaa.

Entä mikä on yhteenvedon tulos? Surkeaa on. Muutamaan poikkeusta lukuunottamatta reittien kunto on huono tai naurettavan ja säälittävän huono. Muutamassa kohdassa reitti on jopa vaarallinen. Suunnistajalle kapeat muhkuraiset kinttupolut, jotka ovat täynnä kasvustoa ja yli hypittäviä esteitä eivät ole ongelma. Kapeakin polku aina polku ja eteneminen tuntuu vauhdikkaammalta kuin umpimetsässä. Tavalliselle tasamaan lenkkeilijälle sen sijaan osa reiteistä tuskin kelpaa lainkaan.

Yksi yhteinen piirre huonokuntoisille kuntopoluille on helppo nähdä. Reitin vieressä on aikaa sitten lakkautettu kyläkoulu ja urheilukenttä, jonka koivuntaimia puskeva juoksurata on hiilimurskaa. Oliko se 70- ja 80-luvuilla kun pururatabuumi iski Suomeen? Reittien profiileista näkyy, että ne on tehty ajatuksella maaston muotoja hyödyntäen eikä niitä ole vain vedetty summamutikassa sinne tänne. Sääli, että aika on ajanut niistä ohi eikä käyttöä ole. Juoksu on tällä hetkellä trendilaji, mutta juokseminen pitää tehdä muualla kuin kuntopolulla.

Merkitsin kuntopolkujen tietoihin onko reitillä valot. Siellä on siis tolpat, valaisimet ja kaapelointi, mutta palavatko valot pimeällä? Todennäköisesti eivät pala likikään joka paikassa. Usko kuntopolkujen kansanterveyttä pönkittävään voimaan on ollut rakentamisajankohtana luja, kun on ollut rahaa pystyttää valot melkeinpä jokaiselle pikkuisellekin kuntopolulle.

Opastekylttejä ei ole kuin muutamilla isoimmilla ja suosituimmilla reiteillä. Liekö niitä enää kukaan kaipaa, sillä kaikilla (paitsi minulla) on älykännykät? Netistä löytyvät kartat, reitit ja outdoorsport-apsit, joiden avulla reitit saa zoomattua juuri itselle sopiviksi. Kylttien, jos niitä on, on tietysti pakko olla järeää tekoa, sillä muuten saivareet vääntävät ne mutkalle. Sääli tämäkin, sillä asialliset opastekyltit ovat mielestäni hyödyllisiä ja kiinnostavia.

Kaupungin karttapalvelu tiedot kuntopolkujen osalta ovat kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Ne on selvästi kopioitu ajalta ennen kuntaliitosta ja ympätty yhteen sen paremmin tutkimatta tietojen paikkaansapitävyyttä. Eipä silti - katsokaa saman palvelun muita tietoja. Kaikki Kouvolan nähtävyydet (löytyy matkailu-painikkeen alta), joka olisi mielenkiintoinen projekti, on melko toivoton urakka. Mukana on kohteita, jotka on lopetettu jo vuosikausia sitten eikä niitä ole olemassa lainkaan. Luontopolut olisi myös mukava kiertää läpi, mutta olen aivan varma, että niiden etsimiseen heinän ja pajukoiden seasta menee enemmän aikaa kuin itse luontopolkujen kävelemiseen. Eikä tämä ole pelkästään kaupungin it-/karttaosaston vika. Miksi tehdä mitään kun pallipäät pistävät kaiken kuitenkin päreiksi? Hyvä esimerkki on Anjalan Kirkkovuorella oleva luontopolku. Sen varrella on ollut tauluja, jossa on kerrottu alueen ja paikkojen luonto- ja historiatietoja. Koko Kymijoen varsi on Suomen historian kannalta erittäin merkittävää ja tapahtumarikasta seutua, ja Kirkkovuorellakin ovat kuninkaat ja kumppanit tehneet vaikka mitä. Vaan kuinka niistä tauluista mitään pystyy lukemeaan, kun ne on suurella vaivalla ja voimien ponnistuksilla saatu murjottua ja sotkettua ihan tuusan nuuskaksi!

Juttelin Eskon kanssa Kouvolan puolimaratonin talkoissa ja hän heitti idean: "Hiihtäen läpi kaikki kaupungin alueella olevat ajatut ladut." Innostuin heti niin, että olin jo melkein voitelemassa suksia, mutta sitten tulin järkiini. Kaupungin kartan mukaan sitä ei ainakaan voi toteuttaa. En viitsi ajaa 70 km:ä nähdäkseni kilometrin ladun, joka on kaiken lisäksi hiihtokelvoton ja huonolla tuurilla yritän viikon päästä samaa uudestaan samoin tuloksin.

Kaikesta valituksesta huolimatta tämä oli ihan mukava rupeama. Kotiseututietämykseni lisääntyi sillä kävin monessa paikassa, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt ja joita en aiemmin tienyt edes olevan olemassa.

Vuoden vaihtumiseen on vielä reilusti aikaa. Tässä on hyvää aikaa keksiä sopiva liikunnallinen urakka vuodelle 2017. Ideoita ja ehdotuksia otetaan vastaan.

Viimeinen kuntopolku vuonna 2016

Rajakallio 2.10.2016

Matka & aika: 2,45 km, 14:46 min.

Reitti: Lyhyehkö huonokuntoinen reitti Rajakallion maastossa.

Huomioita:
Tämä kuntopolku on lähinnä kotiani. Vuosituhannen vaihteessa se oli vielä hyvässä kunnossa. Talvella paikalla oli latu, jota kaupungin latukone kävi silloin tällöin ajamassa. Niistä ajoista kuntopolku on päässyt pahasti ränsistymään. Anjalankosken mäkiseuran toiminta on hiipunut, joka sekin on osaltaan vaikuttanut reitin kunnon rapistumiseen. Eikä kuntopolku ole kaikkien mieleen. Eräs maanomistaja purki ojan ylittänyttä siltaa sen verran, että latukone ei enää mahtunut ylittämään ojaa. Lisäksi pusikko oli kasvanut niin tiukasti polun varteen, että sekin esti koneelle ladun tekemisen. Tarvittavaa lupaa parin puun kaatoon ei silloin kuulemma tullut ja latua ei sen jälkeen ole paikalla ollut.

Ainainen riesa kuntopolulla ovat hevoset ja mottoripyörät / mönkijät jotka rikkovat ja sotkevat pinnan - tai sen mitä siitä on enää jäljellä. Nyt alueella on syksyllä tehty hakkuita, joten metsäkoneet ovat sotkeneet loputkin. Siellä missä vielä on jäljellä vähän kuntopolun tapaista, pohja on tosi märän ja vetelän tuntuinen. Annan silti kuntopisteitä anteliaat 2 pistettä.

Rajakallion isoon hyppyrimäkeen pääsee vielä kiipeämään. Kannattaa katsoa askelmia. Ylhäältä aukeaa hienot maisemat. Tänään 2.10.2016 iltapäivällä viiden paikkeilla oli erikoinen sää. Alhaalla maan pinnassa ei tullut lainkaan eikä myöskään mäkitornissa ylhäällä. Koskaan aiemmin ylhäällä ei ole ollut täysin tyyntä. Yksikään koivunlehti ei edes värähtänyt. Aivan pläkä keli. Kymin voimalan ja Stora Anjalan/Inkeroisten tehtaiden piippujen savut nousivat viivasuoraan ylös asti kääntymättä lainkaan sivulle. Milloin mahtaa seuraavan kerran olla näin tuuletonta? Ei varmaan seuraavaan viiteen vuoteen. Lisäksi ilma oli erittäin kirkas. Horisonttiin asti näkyin selvästi. Horisontissa erottuu joka suunnassa antenneja siellä täällä ja luulen, että näin myös Kaipiaisten lateksitehtaan rankennuksia. Kiikarit olisivat olleet kivat.

Pisteet: reitti 2, kunto 2, mielenkiinto 2 . Yhteensä 6 p.

Tämä sama juttu on Kuntopolut-sivulla, jossa on nyt kaikkien Kouvolan kaupungin kuntopolkujen raportit. Loppuyhteenveto on vielä tulossa.

Lopuksi vielä luontohavainto omalta pihalta. Karhu oli käynyt pellon reunassa noin 20 m talolta. Käpälän jälkiä ei löytynyt mutta muita haisevia todisteita sitäkin isompi läjä. Koska sarvikuonoja ja virtahepoja ei täällä liiku, tulimme siihen johtopäätökseen, että karhu on ollut asialla. Viime viikolla oli lehdessä juttu, jossa kerrottiin karhun näköhavainnosta Korialla. Liekö sama mesikämmen?