Joukkueeni oli 426 ja osuus 6. Pienin numero, jolla olen koskaan ollut Jukolassa. Ensimmäistä kertaa lähdin matkaan jälkimmäisessä yhteislähdössä eli klo 9:20. Yllättävän paljon oli lähtijöitä, enemmän kuin aiemmin tapahtuneessa ankkureiden yhteislähdössä. Karttatelineellä oli minun edellä kolme ja takanani ei tietääkseni ketään. Seuraavalla telineellä jonka numerot alkoivat 600:sta oli väkeä kuin pipoa. Olin noin 30 m päässä telineen alkupäästä eli oikealla etupuolellani oli useita satoja suunnistajia. Kun lähtöpiippaus tuli, tempaisin niin lujaa matkaan kun pystyin, että en jää pölypilveen. Tämä kiihdytys tuntui etureisissä vielä seuraavan viikon tiistaina.
Tavallista kuntosuunnistajaa oli varoiteltu monelta suunnalta siitä, että syvät supat nielaisevat varomattoman suunnistajan jos hän astuu liian lähelle supan reunaa. Tuhansien suppien sokkelosta on mahdotonta päästä pois jos ei tiedä tarkalleen missä on. Ei se nyt ihan niin kamalaa ollut. Maasto oli paikoin erittäin vaativaa, mutta pois sieltä päästiin. Tässä tarkemmin oman suoritukseni analyysi:
Huomaa, että nämä karttapalat ja rastivälien reittini
eivät ole keskenään samassa mittakaavassa. Olen zoomaillut tähän
näytölle niitä vapaalla kädellä mukavan kokoisiksi.
Huomaa myös, että kuvia ei ole käännetty menosuuntaa, eli katso rastien numeroita, jotta tiedät mihin suuntaan välit on juostu.
K-1:
Ennen lähtöä jännittää tolkuttomasti ja päässä pyörii vaikka mitä. K-pisteeltä suunta ja aukkoon. Aukon vastakkaisesta kulmasta vasemmalle kiintopiste ja kun aukko loppuu siitä suunta kohti poikittaista polkua. Tavoitteena nähdä seuraavan aukon kulma. Otin polulla pienen sivuaskeleen kun yritin hamottaa tarkkaa paikkaa. Aukko näkyikin puiden takana ja kaarsin rastille. Tässä oli neljän rastin hajonta ja paikalla kävi melkoinen pulina ja huutelu kun kaksikymmentä suunnistajaa huusi yhtäaikaa koodeja. Huh. Ykkönen selvitetty kunnialla ja tästä se alkaa.
1-2:
Tästä välistä minulle ei jäänyt mitään muistikuvaa. Olen mennyt uraa pitkin oikealta kaartaen suoraan rastille. En kertakaikkiaan muista mitään. Flow minulla ei ole ollut. Olen todennäköisesti tuijottanut edellä juoksevan ahteria niin tiukasti, että en ole havainnut mitään muuta.
2-3:
Olin kartalla melko pitkään. Kun kivet loppuivat menin kumpareiden välistä ja rinne alkoi laskea. Ura veti vasemmalle ja kuvittelin vielä silloin havaitsevani oikealla laakean kumpareen, mutta se oli kuvitelma. Kun pääsin rinteen alas tajusin, että nyt tuli huti. Väkeä sinkoilee sinne ja tänne, eli siitä ei pysty päättelemään mitään. Onneksi en säntäillyt vaan pääti palata taaksepäin. Koska tuloreitillä ei ollut rastia, lähdin uraa viistosti takaisinpäin. supan pohjan kauttan ja rasti oli vasemmalla. Tiheämpi paikka kuin kartasta voisi luulla. Aikaa meni hukkaan noin 2 min.
3-4:
Ura ja kompassi. Siinä ne tärkeimmät. Rastin oikealla puolella oleva kukkula erottui selvästi kun oli noustu mäkeä ensin ylös, eli valitsin uran joka meni vasemmalle. Vaikka rastivälillä ei ole oikeastaan mitään kiintopisteitä tämä oli helppo väli.
4-5:
Suunnitelma: aukolle ja siitä rastille. Selvin ura meni siitä mistä olen juossut, eli kuvassa oleva paksu vihreä reittini. Luulin, että aukon kulmaan kohti mennessä on mäki, joten lähdin sinne minne lähdin. Siinähän oli iso mäki. Olin kiivennyt puoliväliin kun katsoin vasemmalle ja näin letkan menevän selvästi alempana. "No niin! Kiipesin turhaan!" ajattelin, mutta jatkoin eteenpäin. Aukolla huomasin, että olen selvästi liikaa oikealla. Ura lähti kuitenkin kohti rastia, joten jatkoin. Reipas alamäki ja sitten rastille.
Tähän kuvaan nappasin mukaan satunnaisia suunnistajia samalta väliltä. Selvästi kaksi eri vaihtoehtoa. Vasen ylä -hajonnalta on selvintä lähetä kohti aukon kulmaa. Vasemmalla reitillä on vähemmän nousua, mutta tätä väliä kommentoitiin myös telkkarissa, että reitillä oli erittäin huono pohja kivikkoisuuden takia. Minun kulkemaani reittiä pystyi juoksemaan niin lujaa kuin jaksoi. Siis jos ketään ei ollut edessä. Ajattelin ensin, että tästä tuli takkiin monta minuuttia, mutta laitan tappiotilille vain 1 min jyrkästä ylämäestä ja toisen minuutin letkasta josta ei päässyt ohi.
5-6:
Tielle ja siitä suunta. Rinne alas. Tähän asti selvää, mutta sitten tuli tenkkapoo. Pieniä suppia, pikkuruisia avoimia alueita ja pirunpeltomaisia kivikasoja. Kävelin oikeaan suuntaan, mutta tein turhia koukeroita. Huom. käyrä ei ole aivan oikeassa kohdassa, koska sen loppupää on rastiympyrän reunalla eikä keskellä. Tästä näkyy joka tapauksessa se, että olen ollut menossa oikeaan suuntaan. Sitten on usko loppunut ja olen tehnyt kiemuraa. Tämänkaltaista paikkaa on ihan mahdoton lukea. Pitäisi siis härkäpäisesti puskea atomintarkalla suunnalla kohti rastia. Rastillahan käy kuhina, eli kun on kuuloetäisyydellä, sitä ei voi olla löytämässä. Tässä oli tuuria mukana, että osuin oikeaan kohtaan. Viisaammat voivat kertoa miten tästä pitäisi mennä.
6-7:
Polulle saakka meni hyvin urassa. Joku huusi tien ylityksessä, että olemme liikaa vasemmalla. Totta. Oikealle piti jää suppa, jonka pohjalla on avointa. Niin siihen jäi, mutta se oli väärä suppa. Sitten rinne alas ja olin supan pohjalla ihan yksin. Mitenkäs tässä näin kävi? Muodosta kävi ilmi, että olen liikaa vasemmalla. Ja oikealta kuului kovaääninen pulina. Penkka ylös ja toinen alas ja leimaus. Aikaa meni harakoille 1 min.
7-8:
Sitten oli katastrofin ainekset olemassa, mutta pää pysyi kylmänä ja homma pysyi kasassa. Ura lähti viettämään liikaa oikealle. En huomannut missä kohtaa se olisi haarautunut vasemmalle kohti rastia. Jatkoin urassa, varsinkin kun rastiväliviivan kohdalla on epämääräistä vihreää ja käyrää. Oikealle jäi selvä iso suppa. Edessä näkyi iso kuusikko, jonka oli pakko olla kuviorajalla merkitty alue. Sehän se. Ura hävisi alta pois. Kuusikossa oleva pikkusuppa erottui hyvin ja siitä vaan suunta kohti rastia. Ensin pitkulaisen supan pohjalle. Vasemmalta tuli ura ja uran täydeltä väkeä joka meni oikealle. Eli sieltä olisi tullut ura, mutta mistä se lähti? Supasta ylös penkka ja leimaus. Suorempi vaihtoehto olisi ehkä säästänyt 1 min.
8-9-10:
Nämä välit menivät nappiin. Kasilta suunta. Suppaan alas. Supasta ylös. Suppaan alas. Leimaus. Suppa oikealta kiertäen. Pieneen suppaan ja leimaus.
10-11:
Tämä väli näytti murhaavalta. Miten se ohje menikään? Pitkä väli pitää pilkkoa pienemmiksi osiksi, jotka sitten toteutetaan yksi kerrallaan. Normaalissa kymenlaaksolaisessa talousmetsässä ohje toimii hyvin, mutta mitä hyötyä siitä on käyräviidakossa joka näyttää samalta kuin lattialle kaatunut keitetty Raketti-spagetti? No ei auta, pakko se on yrittää.
Tielle ja juomapisteelle joka on tien mutkassa (juoma- ja ensiapupisteiden merkit ei näy härvelissä). Siitä suunta kohti aukon terävää kulmaa. Ura menee suunnilleen sinne päin ja lähden letkaan mukaan. Ja kas aukkohan on hetken päästä vasemmalla. Hyvä hyvä. Letka veti hyvin ja pysyin tiukasti mukana. Tarkka paikka katosi ja huomasin edessä pieniä avoimia alueita ja kivikkoja. Ahaa - olemme tässä. Sitten ura kääntyi oikealle ja edessä olikin kunnon ylämäki. Siis ylämäki vaikka oletin käyrien tarkoittavan alamäkeä. Kiipesimme ylös ja matka jatkui korkean harjanteen päällä noin 150 m ennen rastia. Harjanne oli noin kerrostalon korkuinen, eli huomattavan korkea ja leveyttä oli noin 10 m. Kartassa se ei näytä oikein miltään. Jos olisin ollut yksin paikalla ja jos ei olisi ollut uraa, olisin taatusti ihmetellyt useamman hetken sitä missä olen.
Kun karttaa tutkii kotona reilusti zoomaten ja seuraa käyriä, löytää lopulta notkoja, jossa on vesiviivoja. Niistä voi päätellä rinteen suunnat. On se totta. Rastin itäpuolella on iso harjanne. Vaan yritäppä päätellä sitä kun hiki valuu silmille, pulssi on maksimissa ja on pakko juosta sen minkä pääsee. Mahdotonta. Onneksi oli taas reippaasti tuuria mukana.
11-12:
Selvä, helppo ja joutuisa väli. Tulin ensin pitkulaiseen suppaan jossa oli avointa. Huomasin jo ennen rastipukille tuloa, että tämä on tämä suppa ja kääsin siitä kohti oikeaa monttua.
12-13:
Kaksijakoinen väli. Poikittaiselle tielle asti helppoa. Tien jälkeen aivan mahdotonta. Ensimmäisen poikittaisen supan kohdalla olin vielä tietoinen olinpaikastani. Rastin jälkeen on juomapiste, joten päättelin, että ura menee melkolailla sinne minne olen menossa. Gps-viiva menee kuvassa melko suoraan, mutta todellisuudessa se oli kaiken aikaa parin metrin mutkaa oikealle ja vasemmalle. Housutkin piti vetää niin ylös kuin mahdollista, jotta ne eivät repeä haaroista kun kurottaa kivien yli. Ihan mahdotonta sekasotkua, jossa muutamilla minua reilusti vanhemmilla suunnistajilla oli vaikeuksia päästä eteenpäin edes asekel kerrallaan. Ylös päin kuitenkin noustiin askel kerrallaan ja ura vei suoraan rastille. Siinä leimaus ja sitten juomaan.
13-14:
Ei niin paha kuin miltä näyttää. Juoksin ensin polkua pitkin (jää punaisen viivan alle). Sitten suunta ja molemmilla puolilla isot supat eli harjannetta pitkin oikeaan suunttan. Kivien läpi, polun yli ja kaiken aikaa kompassia vilkuillen. Sitten pari jättimäistä kiveä ja samalla suunnalla jatkoin. Rinne alas ja rastille, joka näkyi keskimääräistä kauemmas. Menipä hyvin.
Katson aina vähän ennen rastia lähtösuunnan valmiiksi, joten en jäänyt tähänkään arpomaan leimauksen jälkeen vaan lähdin raketin lailla kohti seuraavaa rastia ja ohitin noin kymmenen suunnistajaa rastiympyrässä.
14-15:
Selvä väli. Polkujen risteykseen. Poikittaiset pitkät notkot. Kivien seassa on määritteen mukaan nenä. Tarkista koodin erittäin huolellisesti. Koodi täsmää ja leimaan. Mielestäni rasti oli montussa enkä näe nenää missään. En jää miettimään vaan jatkan matkaa.
15-16:
Jos olisin iltarasteilla olisin tavalla tai toisella hyödyntänyt polkuja tai teitä enemmän. Gps-seuranta kertoi, että huiput menivät pääosin suppa-aukko-vihreä-sekamelskan eteläpuolelta polkua pitkin. Eli pohjoiset tiet ovat väärä valinta ja polku etelässä olisi oikea. Ura ja letka meni suoraan joten sitä käytetään mitä tarjotaan. Letkasta tipahtelee yksi kerrallaan pois väkeä ja ensimmäisen tien ylityksessä olen letkan kärjessä. Tai ehkä juoksen yksin. Suppien välistä aukolle. Isot supat vasemmalta kiertäen tosi kapeaa uraa pitkin. Vasemmalta tulee paljon väkeä. Ankkuriosuuden suunnistajia, jotka ovat yleisörastin jälkeisellä osuudellaan. Toisen tien ylitys ja letkassa isot supat kiertäen yleisörastille. Tällä välillä hävisin 1 min koska letka eteni niin hitaasti, enkä päässyt ohi vaikka yritin.
Loppu oli selvä juttu. Kuulutus kuului ja viimeiset rastit oli katsottu. Urakkavauhtia suunnilleen sinne päin ja kun yleisön erottava aita alkoi erottua kääsin oikealle polulle. Tässä animaatio loppukiristä: linkki.
Aikaa meni tärviölle arvioni mukaan 7 min. Ehkä aivan täydellisellä suorituksella olisin saanut 10 min pois, mutta jos tädillä olisi munat hän olisi setä. Eli jossittelu on jossittelua. Loppuaikani oli oman kelloni mukaan 1:46:01. Tarkkuus on -+ 1 sek. Virallinen aikani on 1:46:16. Yhteislähtijöiden ajanotto on siis käynnistetty noin 15 sekuntia ennen todellista lähtöä.
Kilometriaika ratapituuden mukaan laskettuna on 9:54 min/km ja juostun matkan mukaan 8:55 min/km. Ratapituus oli 10,7 km ja juostu matka 11,88 km. Ylimääräistä matkaa tuli 11%, joka on selvästi vähemmän kuin kesän suunnistuksilla keskimäärin tähän mennessä. Olen juossut tänä kesänä keskimäärin 20% enemmän kuin suoraan viivaa myöden tulisi. Pääsin myös näpärästi alle tavoiteaikani 10 min/km, eli olen tyytyväinen suoritukseeni.
Vaikka matka tuntui metsässä etenevän välillä tuskastuttavan hitaasti, numerojen mukaan se kuitenkin eteni kuten pitikin.
Sijoitukseni osuudella oli 659/1697 eli selvästi puolivälin paremmalla puolella. Huutokauppakeisaria lainaten: "Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen."
Valmistauduin Jukolaan normaalien iltarastien lisäksi suunnistamalla kuusi harjoitusta kisamaastoa vastaavassa vaativassa suppamaastossa. Näistä yksi oli Jukola-maaston länsipuolella oleva Hollolan Urheilijat -46 ry:n sunnuntairastit viikkoa ennen Jukolaan. Viisi muuta harjoitusta suunnistin Jukolaa edeltävällä viikolla Hälvälänkankaalla ja Ketarlammit-maastossa. Nämä kumpikin ovat pieni osa Jukolan oikeasta Hälvälän kisamaastosta. Luit oikein. Suunnistin viikkoa ennen Jukolaa kilpailumaastossa.
Kuvankaappaus härvelistä. Kakkoselle pieni haku,muuten nappisuoritus. Täältä löytyvät kaikki tapahtumat animoituine härveleineen: linkki. Jukola-tapahtumat ovat avoinna 31.7. 18 saakka, ja niitä pääsee yleisö katsomaan ilman suunnistamista vasta sen jälkeen.
Hälvälän ja Keratlammit maastoista oli mallinnettu 1:1 maastot Suunnistussimulaattoriin simulaattorimestari Pullin toimesta. Tähän hän oli saanut luvan kisajärjestäjiltä.Useampi tapahtuma kummallakin kartalla, osa päivällä ja osa yöllä. Osa yhteislähtöinä ja Jukola-fiilis oli luotu mallintamalla kisarakenteita eli aitauksia, karttatelineitä, puolustusvoimien kalustoa yms. lähdön ja maalin tuntumaan. Hieman säväytti kun yhteislähdössä lähtölaukaus tosiaan pamahti ja sen perään kuului ämyreistä lähtömusiikki. Ja kärkiletkassa - josta tipahdin jo ennen K-pistettä, näkyi myös KS:n värit.
Kärki alkaa jo karata.
Netistä löysin tämän ja kuuntelin mitä asiantuntijoilla oli kerrotavana:
Oliko näistä "täsmäharjoituksista" apua varsinaiseen Jukola-suoritukseen? Yhdellä sanalla vastaten: ei ollut. Iltarastisuunnistaminen poikkeaa täysin Jukolan 6-osuuden suunnistamisesta. Iltarasteilla jokainen väli on suunnistettava itse. Tämän vuotisessa Jukolassa suunnistin omatoimisesti noin kaksi rastiväliä. Letkajuoksu ja urien seuraaminen ovat oma lajinsa, ja sitä ei iltarasteilla pysty harjoittelemaan.
Virtuaalisuunnistus auttaa oppimaan kyllä reitinvalintaa, mutta tämänkaltaisen suppamaaston havainnointi simussa on erilaista kuin luonnossa. Riskinottokynnys on simussa olematon, kun livenä on oltava selvästi maltillisempi. Rastinotto- suunnassakulku- ja sujuvuusharjoitukseen simulaattori toimii paremmin.
Huippusuunnistuskoulun videoluento on mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta sen soveltaminen käytäntöön on vaikeaa. Jo opitut rutiinit ovat selkäytimessäni ja niiden muuttamiseen minulla ei tunnu olevan oikeita tunnuksia ja salasanoja.
Tarkempi kuvaus omasta suorituksesta tämän jutun loppussa, mutta sitä ennen muut kokemukset ja havainnot.
Yleistä Jukolasta
Jukola on aina käsittämättömän kokoinen, katsoopa sitä miltä kantilta tahansa. Pohdin viikolla sitä, tulenko paikalle jo ennen Venlojen viestiä vai katselenko Venlat kotona telkkarista ja tulen paikalle illalla myöhemmin. Tulin paikalla ennen Venloja ja hyvä niin, sillä paljon olisi jäänyt kokematta myöhemmällä saapumisella. Kilpailun seuraaminen kotona televisiosta on kyllä selvästi helpopaa kuin kisapaikalla. Tv-toteutus on todella viimeistelty ja selostaja-asiantuntijakaksikko Jussi Eskola Janne Salmi ovat kisa kisalta parempia ja selostamiseen on tullut rentoutta lisää. Tietysti kisan voi katsella kisakeskuksen jättiscreeniltä, mutta nahkani ei kestä olla puolta päivää auringonpaisteessa. Eikä siinä kuitenkaan malta olla koko aikaa paikallaan. Aika paikan päällä kuluu siellä täällä. Kuten moni jo tietääkin, minulla ei ole älylaitetta eikä edes korvanappiradiota, joka mahdollistaisi kisan seuraaminen omalla teltalla.
Plussia
• Paikoitus toimi hyvin. Seurasin opasteita ja päädyin P1-parkin pohjoispäätyyn. Ei jonotusta vaan ajoin suoraan omaan ruutuni. Kamat siirtyivät nokkakärryillä teltta-alueelle. Takaisinpäin sujuin yhtä sutjakkaasti. Odotusaika noin 1 min risteyksessä.
• Majoitusteltta-alue ja tuuliteltta olivat tällä kertaa KS:llä melkein vierekkäin, eli vain muutaman minuutin matkan päässä toisistaan. Oliko sattumaa? Jos ei niin kiitokset telttapaikat varanneelle henkilölle.
• Vaihtoaulueen näytöt, josta sai omalla emit-kortilla tiedon oman joukkueen tilanteesta toimivat hienosti. Tämä on paras versio, jonka olen tästä sovelluksesta nähnyt. Oman joukkueen tiedot jäävät riville näkyviin vaikka tulee muita kyselyitä heti perään.
• Bajamajohin ei tarvinnut jonottaa ja paperi ei ollut kertaakaan loppu.
• Kenttäkuuluttaja/selostaja Mikko Reitti on aina yhtä reipas ja innokas ja pitää tunnelmaa yllä.
• Jukola-appi. Minähän keksin tämän jo viitisen vuotta sitten, mutta en pystynyt toteuttamaan sitä, koska en ymmärrä nykyisestä ohjelmistotekniikasta mitään. En tietenkään käyttänyt appia itse vaan kurkin sivusta miten se toimii. Mukana oleva herätystoiminto on se, jota erityisesti suunnittelin mielikuvissani.
• Lähtölaukaus Leopardista ammuttuna. Kyllä lähtee!
• Hornetin ylilento ja kaartelu. Kuopion Jukolassa vuonna 2014 Hornet teki ylilennon kohtalaisen matalalla juuri kun Jukolan startti oli tapahtunut. Suunnistaja lehden numerossa 6/2014 Lassi Kurittu moitti Kuopion Jukolan järjestäjiä "militaristisesta typeryydestä". Kurittu kirjoitti lopettavansa Jukolassa juoksemisen jos sotaintoilijoiden liikehdintä jatkuu. Kurittu on pitänyt lupauksensa. Hänen nimeään ei löydy tuloslislistoilta, eikä sitä löydy edes vuoden 2014 tuloksista. Ääripasifisti oli siis käyttänyt väärää nimeä tai löysi lehdestä aatteelleen uuden julkaisupaikan.
Puolustusvoimat on yksi suurimmista Jukolan tukijoista, eli jos Hornetin ylilento aiheuttaa pahaa mieltä, on parasta kaivaa oma potero ja mennä sinne. Puolustusvoimien kalustoesittely ja tapahtuman tukeminen ovat selvää plussaa kaikille osapuolille. Voisiko Jukolaa edes totetuttaa tässä muodossa ilman puolustusvoimien apua? En ala tässä selittämään miksi Suomella on Hornetteja ja miksi niiden pitää näkyä. Sen luulisi olevan selvää myös pasifisteille. Eikä saa unohtaa sotkua. Huomasiko kukaan, että hieman Hornetin jälkeen kisakeskuksen yli lensi DC-3? Se oli matkalla Ilmavoimien 100-vuotisjuhlanäytöksestä Tikkakoskelta Helsinkiin päin. Hornettiin liikehdintään verrattuna DC-3 pysyi paikallaan ilmassa. Miten Kurittu on kommentoinut Ilmavoimien juhlanäytöstä?
Miinukset
• Bajamajoen ovat paukahtavat kun ne menevät kiinni. Ovissa pitäisi olla pieni pehmuste, joka vaimentaisi äänen. Otanko ensi kerralla mukaan ikkunatiivistenauhaa metrin ja liimaan siitä sentin pätkän joka oveen, että saan nukuttua paremmin yöllä?
• Pesupaikka oli kaukana teltoista. Olin matkassa yksin ja kotimatkaan meni aikaa reilu tunti. Kaikki kamat oli yltäpäältä pölyssä, joten jätin pesupaikan väliin ja ajoin maaliintulon jälkeen suoraan kotiin suihkuun ja pyykille. Tämä etäisyys ei ole kenenkään vika. Isossa tapahtumassa on isot matkat.
• Kenttäkuulutuksen ääni kuului teltta-alueelle puurona. Äänestä ei saanut mitään selvää. Jostain syystä aivot toimivat niin, että ne yrittävät kaiken aikaa skarpata ja saa selvää äänestä. Nukahtaminen on vaikeaa. Jos selostuksesta saisi selvän, siihen olisi helpompi nukahtaa. Näinhän se käy televisionkin ääressä. Mitä mielenkiintoisempi ohjelma, sitä varmemmin nukahtaa.
• Ei ollut pinssiä Jukola kaupassa.
• Ruokalu ei toiminut lainkaan.
Ostin ruokalippukojusta herkkunautapata annoksen 11 eurolla klo 16:54. Menin saman tien ruokajonoon lipukkeeni kanssa. Jono ei liikkunut lainkaan tai liikkui aivan matelemalla. Toimitsija kävi jonkun ajan kuluttua ilmoittamassa, että vartti menee vielä kun saadaan lisää ruokaa. Jatkoin jonottamista, sillä olin jo jonon puolivälissä. Lopulta pääsin teltan sisäpuolelle. Viereiseen jonoon ja minun jonooni jaettiin ruokaa viereisen jonon jakelupisteestä. Minun jononi edessä oli tyhjä lämpölevy. Kun ruokaa jakanut henkilö huomasi itse jakavansa yhdestä astiasta ruokaa kahteen eri jonoon, hän totesi kyseisen astian olevan tarkoitettu vain tälle jonolle. Eipä sillä väliä, sillä astia tyhjeni samalla ja liike lakkasi. Olin jononi etummainen siinä vaiheessa. Sitten ei tapahtunut mitään noin 10 minuuttiin. Tiskin toisella puolella häärittiin kovasti, mutta ruokaa ei vaan valmistunut. Sitten tuli ilmoitus, että vielä menee 15 minuuttia kunnes ruokaa saadaan. En luovuta kun olen näin pitkälle päässyt. Hetken kuluttua toimitsija ilmoitti, että herkkupata vaihdetaan lasagneen jos se sopii. Joku totesi kovaan ääneen viereisestä jonosta, että se sopii kunhan jotain saadaan. Vasemmalle ja oikealle puolelleni olevien jonojen eteen tuotiin lasagnevuoat ja niistä ryhdyttiin mättämään annoksia lautasille. Minun jononi eteen ei tullut mitään. Odotin noin viitisen minuuttia ja kysyin, että tuleeko tähän mitään? Toimitsija viereisen jonon edestä huusi taakseen, että tuleeko kukaan jakamaan? Ei tullut. Ryhdyin voitelemaan leipiä, jotka olivat käsissäni ja syömään niitä. Silloin minulta kysyttiin: "Oletko siinä jonossa?". Vastasin: "Kyllä olen." Eteeni löytiin lautanen ja sanottiin "Tuossa on." Kun pääsin annokseni kanssa pöydän ääreen kello on 17:46. Kouvolan Rosso oli ennen kuuluisa tolkuttoman hitaasta palvelustaan, mutta tämä ennätys löi kaikki Rosson viiveet.
Olen kiltti ja siksi en kiukutellut jonossa. Keittiön puolella oli selväsi kaikki sekaisin ja astioita siirrettiin paniikissa sinne tänne. Tilanne on tietysti useimmille keittiön työntekijöille ainutkertainen tapahtuma ja rutiinia ei ole olemassa. Minulla ei ole itselläni minkäänlaista kokemusta ravintolatoiminnan pyörittämisestä missään olosuhteissa. Minulla ei ole hygieniapassia enkä ole edes käännellyt makkaroita grillissä. Arvioin toimintaa ja tapahtunutta siis täysin asiakkaan silmin.
Lasagne oli mössöä. Salaattia jaksan ihmetellä. Porkkanaraastetta ja niitä kuivahkoja kankeita vaaleanvihreitä salaatinlehtiä, jotka ovat sieltä salaattikerän alaosasta. Todella surkea ja pieni annos ja sen kruunasi se, että salaatinkastike puuttui, vaikka yksi henkilö ammensi kastiketta salaattikaukaloihin koko sen ajan jonka olin näköyhteydessä tiskin toiselle puolelle.
Ilmeisesti tiskillä syöminen on kielletty, eli minut piti saada siitä pois keinolla tai toisella. Eli tässä tapauksessa se oli se läjä, joka eteeni mätkäytettiin.
Ruokailusysteemi vaikuttaa kovin 70-lukuiselta. Nyt ruoanvalmistus ei ole missään yhteydessä ruokalippujen myyntiin. Lippuja myydään täyttä häkää vaikka keittiö ja täysin jumissa. Tietenkin lipun voi käytä ostamassa etukäteen, mutta nälkä tulee silloin kun tulee.
Ehdotan seuraavaa:
Lipunmyyntikojut poistetaan ja rahastus suoritetaan samassa jonossa jossa ruoka annostellaan. Käytänössä kaikilla on maksukortit, jossa on lähimaksuominaisuus, joten maksamiseen ei tuhraannu aikaa. Jos ruoka loppuu loppuu myös rahastus. Nälkähän lähtee sitten grillin antimilla eikä ongelmaa ole. Jukola-appiin voi lisätä yhdeksi infoksi ravintolan odotusajan.
Toinen vaihtoehto on kokonaan luopuminen ruoanvalmistuksesta. Kymmenen uunia keittössä vaativat sähkötehoa varmaan yli 100kW. Se ei ole ilmaista ja tekee ilman tukalaksi keittiössä. Vaihdetaan ruoka eineksiin. Moni kavahtaa tätä ehdotusta, mutta turhaan. Einekset ovat mainettaan parempia. Esim. Kokkikartanon annokset eivät pääsääntöisesti sisällä mitään lisäaineita ja peittoavat ulkonäöllään Jukola-ravintolasta saamani läjän 10-1. Eineksissä valikoimaa ja makuja on todella paljon. Uskokaa minua. Olen syönyt 10 vuotta töissä lounaaksi eineksiä ja olen sinä aikana testannut kaikki S-ryhmän myymät einesruuat porkkasosekeittoa lukkuunottamatta. Tarvitaan siis kylmäkontti ja jääkaappeja sekä 30 tehokasta mikroa. Minuutissa valmistuu 30 annosta ja tunnissa 1800, joka on moninkertaisesti siihen nopeuteen jonka minä koin. Kaupassa einesaterian hinta on noin 2-5 euroa eli tukkuhinta on noin 1-2,5 euroa. Myyntihinnaksi 5-10 euroa ja kate on parempi kuin nyt tehtävässä liisterimäisessä tahnassa. Kuinka moni tietää, että eineksissä on jopa kokolihaleikkeitä ja al-dente -vihanneksia? Einekset ovat siis paljon muutakin kuin perinteisiä makaroni- ja maksalaatikkoja.
Lainaan edellä kertomaani Lassi Kurittua ja minun osaltani Jukola-ravintolat on nyt koettu. Ne ovat olleet aina jollain tavalla pettymyksiä. Eli jos näen erilliset ruokalippumyyntikojut ja ruuanjakeluteltat, suuntaan muualle syömään.
Silmiin osui myös yksi kisojen sponsori, joka oli hyvin esillä: Kouvolalainen Kaslink, joka on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Kaslinkin kaurajuomaa oli tarjolla juotavaksi ravintolassa. Matkamuistoksi otin suolan ja pippurin mukaan.
Muita havaintoja
• Kirjoitin Suunnistajan numerossa 6/2017, että yksi on ja pysyy: Silta Jukolassa. Vaan eipä pysynyt. Tänä vuonna siltaa ei ollut. Mihin se on joutunut? Lämmitettiinkö sillan puilla paljuja? Vaikka siltaa ei ollut, ei lähtö/maalialueen kiertäminen ollut ylivoimaista. Eli kyllä se on totta. Jukola voidaan totetuttaa ilman siltaa. Niin se maailma kehittyy.
• Viime vuonna tulostaulut olivat näyttöjä. Nyt oli palattu perinteisiin tulostauluhin, tosin kevennettyinä versioina. Ehkä tähän oli syynä edellisen vuoden palaute? Havaintojeni mukaan aika harva näitä tauluja katseli.
• Olen tähän mennessä nähnyt tänä kesänä kolme trombia, joista Venlojen viestin aikainen on ylivoimaisesti suurin. Luonnonilmiö näytettiin myös televisiolähetyksessä, mutta livenä se oli vaikuttava. Tomupyörteen halkaisija oli noin 5 m ja korkeutta oli selvästi nähtävissä noin 200 m. Karttatelineestä lähti karttoja pyörteen mukaan ja niiden perässä juoksi väkeä kentällä. Noin kymmenen karttaa oli vähintään 50 m korkeudella ja olivat menossa kovaa vauhtia kisakeskuksen ulkopuolle. Ehkä joku marjastaja tai sienestäjä löytää ne kilometrin päästä syksyllä ja ihmetelee, että miten suunnistaja on hukannut karttansa sillä tavalla. Vaikka pyörre ei osunut suoraan kohdalleni ilma pyöri siihen malliin, että pehmikseni kuorruttui hiekalla ja heinänpätkillä. Haukkasin päällikerroksen pois ja syljin maahan.
• Käsiohjelma oli paperille painettuna mutta tabloid-kokoon. Voihan sitä sanomalehden näköistä ja kokoista painotuotetta nimittää käsiohjelmaksi, mutta ei se ole sitä mitä käsiohjelmalla perinteisesti ymmärretään. On se tietysti parempi kuin tyhjä tai pelkkä nettitiedosto.
Ostokset
• Ostin Jukola kaupasta perinteisen postikortin, jonka postitin itselleni. Erikoispostimerkin lisäksi Lahden Filateliakerho (korjatkaa jos nimi on väärin) oli käsin leimaamassa postit erikoisleimalla. Hieno yksityiskohta, tästä keräilijä antaa täydet pisteet.
• Olin ostamassa Jukola-kaupasta pyyhettä ja ihmettelin, miksi pitää laittaa nimi listaan eikä pyyhettä saa saman miten mukaan. Pyyhkeet 600 kpl olivat loppuneet kuulemma saman tien kun kauppa oli avattu. Lisämaksua tuli 6 euroa kotiin toimituksesta, mutta menkööt, sillä pyyhe on niin hyvän näköinen, että haluan sen.
• Kangasmerkki, koska pinssiä ei ollut.
• Olisiko pitänyt ostaa Jukola-kiuaskivi? Hauska idea, mutta ostamatta jäi. Ajatuksissa kummitteli se, että tuntuisi hölmöltä kuljettaa kivenpalaa kotiin. Miten teksti ja kuvio oli työstetty kiven pintaan?
• 1 x jätski, 2 x pehmis, 1 x makkara, 1 x munkki, 1 x parkkilippu.
Yhdessä urheiluvälinekaupassa kävin, mutta ei ostanut sieltä mitään.
Lopuksi
On olemassa legendaarisia Kura-Jukoloita. Oliko tämä Tomu-Jukola? Rutikuivaa oli ja monella oli kaikkialle tunkevan pölyn kanssa varmasti ongelmia - astmaatikoilla ainakin.
Sain proteiinipatukkan palkinnoksi maalissa ja suoritukseni oli hyväksytty. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Elämyksiä lähdin hakemaan ja niitä myös tuli siitä kiitos järjestäjille ja seurakavereille.
Tästä jutusta tulikin sen verran pitkä, että kirjoitan varsinaisen asian eli jutun suunnistamisesta Jukolassa kokonaan toiseen postaukseen - kirjoitan jos yksikin lukija sitä pyytää. Monesti kirjoitetuista rastivälianalyyseistä tulee raskasta luettavaa, jotka eivät aukea kuin suunnistajalle itselleen.
Jukolan reittihärveliä vielä odottelen ja sitten taas iltarasteille...
