Tilastoja
Numeroina vuosi näyttää tältä:
Suunnistusta 81 kpl, 400 km (ratapituus) 470 km (juostu matka), aika 63:07.
Hiihtoa 550 km (hiihtokausi vaihtuu "juhannuksena" eli loppuvuoden 2017 hiihdot kirjaan vuodelle 2018.
Pyöräilyä 278 km
Juoksua 169 km
Tavoitteita
Vuoden tavoite oli tehdä 100 etunojapunnerrusta joka päivä. Keksin urakan kun vuosi oli jo hyvässä vauhdissa menossa helmikuussa. Takamatkaa olisi siis useamman tuhannen punnerruksen verran. Aloitin mielestäni sopivasti ja pääsin muutamassa viikossa sadan päivävauhtiin. Sata ei ole paljon. Se on 50 aamulla ja 50 illalla eli yhteensä parin minuutin homma. Sitten olkapää tuli kipeäksi. Pidin viikon tauon. Takamatka oli siinä vaiheessa vielä täysin siedettävä. Viikon paussin jälkeen aloitin uudestaan ja olkapää tuli uudestaan kipeäksi. Nyt pidin kaksi viikkoa taukoa ja yritin sen jälkeen uudestaan. Olkapää oli yhä kipeä. Ei voi mitään. Ilmeisesti aloitin sittenkin liian rajusti. Jätetään punnerrukset tekemättä.
Intissä tein kuntotestissä minuutissa 70 (seitsemänkymmentä) punnerrusta. Ne punnerrukset olivat kaiken lisäksi 100% punnerruksia, eli rinta kävi lattiassa joka kerta ja kädet ojentuivat kunnolla. Ei siis mitään vajaata nytkyttämistä, kuten Elixir -tyyppisissä ohjelmissa näkyy usein tehtävän. Olin intissä joskus 1980-luvulla, eli siitä on niin kauan aikaa, että asialla ei ole enää mitään merkitystä.
Toteutumia & uusia tavoitteita?
Pyöräily jäi taas todella olemattomaksi. Työmatkoja en voi pyöräillä ja muutenkaan pyöräilyyn ei tahdo löytyä aikaa. Tekosyitä tietysti, mutta suoralla baanalla maantiepyöräily ei suuresti kiinnosta ja lähimaastoni eivät anna paljon vaihtoehtoja mielekkääseen pyöräilyyn.
Lenkkeilyä tuli se 169 km. Luit oikein. Kannattaako tuollaista lukemaa edes mainita, sillä jotkut juoksevat sen verran viikossa. Jonkun pitäisi potkia, että tulisi lähdettyä useammin. Pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen "löysin" omalta pihaltani lähtevän 10 km lenkin, jossa ei ole kuin 500 m asvalttia isolla tiellä, eikä yhtään metriä tarvitse juosta edestakaisin. Tämä reitti menee osan matkaa niin pieniä polkuja, että loskassa ja pimeässä sitä ei käytännössä voi juosta. Viimeisen kerran kiersin tämän lenkin marraskuun puolivälin paikkeilla ja silloinkin sukat kastuivat heti alkumatkalla. Puhdas lenkkeily vaatii kyllä jonkun porkkanan tai numeraalisen motiivin jotta sitä tulee tehtyä. Nyt sellaiset puuttuivat. Ideoita otetaan vastaan.
Lehdestä luin jutun miehestä, joka kävelee läpi kaikki Helsingin kadut aakkosjärjestyksessä. Hän oli nyt menossa e-kirjaimessa. Kun katsoo Kouvolan karttaa, urakka on epätoivoisen näköinen. Vaatisi lisäksi kymmenien tuhansien kilometrien ajon autolla. Helsingissä se onnistuu julkisen liikenteen avittamana. Luontopolut olen jo aiemmin hylännyt, koska ne ovat maastoutuneet liian hyvin sekä kirjaimellisesti, että tiedollisesti.
Pyörällä matka sujuisi nopeammin ja kaupungin kaikki pyörätiet löytyvät kartasta. Se on myös aivan mahdoton urakka, sillä muutaman kymmenen metrin pätkiä on siellä täällä aivan hujan hajan. Kouvolan Sanomissa oli kesällä juttu siitä, että kaikki Kouvolan luonnonmuistomerkit on kartoitettu. Luonnonmuistomerkki on kivi, puu, tms. luonnon "valmistama" erikoislaatuinen yksilö. Hyvin tunnettu Oilinmänty Anjalantien varrella oli yksi sellainen. Oilinmänty meni pari vuotta sitten myrskyssä melkein nurin. Mielestäni sen ylikorkean kannon voisi kaataa pois. Ei se mänty enää siitä lähde versomaan vaikka kuinka sitä toivotaan. Tuumasin siis, että kierrän ne luonnonmuistomerkit kaikki pyörällä ajaen. Ei onnistu. Luonnonmuistomerkkejä ei ole listattu ja julkistettu missään. Käytin kaksi iltaa niiden etsimiseen ja luovutin. Jos joku tietää mistä löytyy lista Kouvolan luonnonmuistomerkeistä, saa vinkata.
Hiihtoa tuli sen verran kuin lumitilanne mahdollisti. Tuntuu väkinäiseltä ajaa autolla hiihtämään, mutta minkäs teet. Laturetki-tyyppinen hiihtäminen on se joka minun vartalolleni parhaiten sopii ja josta pidän. Anjalan Liiton sarjahiihdoissa kävin nolaamassa itseni jokaisessa osakilpailussa. Minulta puuttuvat kaiken tyyppiset vauhtiominaisuudet, eli häviän hiihdossakin useita minuutteja kilometrillä toiseksi viimeiselle.
En hankkinut suunnistuslisenssiä vuodelle 2017, ja hyvä että en hankkinut - olisi mennyt hukkaan nekin rahat. Ainoat kisat, joissa kävin olivat Jukola ja Anjalan Liiton suunnistusmestaruuskilpailut. Ensin mainitusta on juttu täällä ja toisesta lyhyt tiivistelmä täällä. Muuten suunnistaminen koostui pelkästään iltarasteista. Rannikkorasteilla kävin kahdesti ja Kymen kuntorasteilla en kertaakaan.
Kuusi viikkoa meni enemmän tai vähemmän harakoille eli suunnistukset jäivät lähes kokonaan väliin tai pelkästään osallistumismerkinnän verran hiipimiseen. Neljä kertaa olin flunssassa, jotka vaativat kaksi antibioottikuuria ja pari viikkoa saikkua. Viides rokuli tuli tästä. Erittäin lässähtänyt fiilis sillä muutamia mielenkiintoisia tapahtumia jäi käymättä.
Tänäkin kesänä minulla oli kova yritys mennä Värälän juoksuun. Se ei ole vielä kertaakaan osunut kalenteriin kohdalleen. Nyt ei osunut mitään samalla päivälle, mutta tietysti tulin niin kipeäksi, että en päässyt ylös punkan pohjalta.
Raatojuoksu kiinnosti. Arvoin sinne lähtemistä ja asia ratkesi kuin itsestään. Sormesta ratkesivat jänteet vähän ennen kuin ilmoittautumisaika umpeutui. Paketissa oleva sormi ei haittaa jalkojen toimintaa, mutta sormea täytyy varoa kaiken aikaa. Raatojuoksu jäi väliin kuten myös Repovesi Autumn Trail. Muut Repovedet jäivät väliin edellä kerrottujen flunssien takia.
Utin 100-rastin suunnistukseen ja Utti Action Runiin onneksi kykenin mukaan.
Talkoita
Laskin vuoden aikana ihan mielenkiinnosta iltarastien järjestelytehtäviin ja asioiden hoiteluihin kuluneet tunnit. Niitä kertyi 131. Tässä luvussa ovat mukana siis vain iltarastien järjestelyihin kulunut aika. Siinä ei ole mukana "omassa" Keskilaakso Rastien tapahtumassani tehtyjä ratamestarointitunteja (eli tänä vuonna 2.8. P-Rastit). Mukana ei myöskään ole erillisiä kisatalkoita (Kevät Suunnistus, Pysu SM), muita seuramme rahankeräys yms. talkoita eikä seuran yleisluontoisia palavereja tai muita kokouksia jos ne eivät ole liittyneet millään lailla iltarasteihin. Näistä muista talkoista tulisi näppituntumalta lisää 30-40 tuntia. P-Rastien järjestelyihin meni aikaa suurin piirtein saman verran kuin normaaleihin iltarasteihin. Rastien vienti ja haku sujui joutuisasti, mutta tiedostojen kanssa vekslatessa kului enemmän aikaa.
Hyvin usein menee päivässä muutamia minuutteja yksittäiseen puheluun tai sähköpostiin ja niitä on ynnätty vapaalla kädellä. Eli kun sopivan iso rypäs sekalaisia hommia on kasassa, olen laskenut sen yhdeksi kokonaiseksi tunniksi. Reittihärvelin ylläpidossa tunnissa ehtii tehdä viisi härveliä jos kaikki tiedostot ovat kerralla oikein. Pekka pystyttää härvelin nopeimmillaan kolmessa minuutissa, mutta minä en kykene siihen. Muutaman kerran meni härvelin yhteen tapahtumaan toista tuntia erilaatuisiin säätämisiin ja kuvankäsittelyihin. Suurin yksittäinen asia on kevättalvella Keskilaakso Rastien kalenterin kasaaminen. Viime vuosina kaluston kanssa on mennyt myös jonkin verran aikaa.
Ohjeiden kirjoittamiseen käytetyn ajan yritän nykyään minimoida. Havaintojeni mukaan todella harva lukee niitä ja minulle on jopa valitettu sitä, että ohjeita on olemassa. Tottahan se on, että mikä tahansa laite tai systeemi, jota pystyy käyttämään sellaisenaan ilman ohjeita on ihannetila. Muki on tästä hyvä esimerkki. Sen muoto kertoo heti kuinka sitä pidellään kädessä ja miten päin sen pitää olla. Espressokeitin sen sijaan vaatii ohjeita jos ei sellaista ole koskaan aikaisemmin käyttänyt. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan saada toimimaan niin idioottivarmasti ja yksinkertaisesti, että käyttö luonnistuisi ilman ohjeita. Muutaman kerran joku sanoi, että ohjeessa on väärää tietoa. Se piristää, sillä se kertoo, että joku on todellakin lukenut ohjetta ja ajatuksella.
Kuinka moni on huomannut Keskilaakso Rastien vaunun seinässä olevan sähköjen pikaohjeen (=akut/pistorasiat/aggregaati/invertteri)? Nykyisillä kytkennöillä ja laitteilla tuota ohjetta seuraten, kaikki iltarastivaunun sähkön käyttöön liittyvät ongelmat ratkevat. Ohjeen kaavio on nimittäin niin nerokkaasti rakennettu, että se kattaa kaikki mahdolliset yhdistelmät verrkovirran, akun, latureiden ja aggregaatin suhteen.
Taito
Taidollisesti vuoden suunnistuksista en osaa sanoa oikeastaan mitään. Ei jäänyt mieleen mitään erikoista. En tehnyt täydellisiä sekoiluja, vaikka tämä oli melko lähellä sitä. En myöskään onnistunut tekemään ns. nappisuoritusta. Tämä oli ehkä paras, mutta kotikenttäetu oli niin suuri, että minut pitäisi jäävätä tuloksista. Monesti vähintään yhdelle rastivälille per suoritus osui joku lapsus tai pikku virhe. Aikamenekki on ollut ehkä silloin suuruusluokkaa 1-2 min pois täydellisestä vedosta, mutta sitä enemmän se harmittaa kun niin vähästä jäi uupumaan.
Fysiikka
Fyysisesti olin selvästi huonommassa kunnossa kuin edellisenä vuonna. Syy siihen on pienemmät kilometrit ja edellä kerrotut sairastelut. Mainittakoon että yksi pöpöistä tuli Las Vegasista ja toinen Espanjasta - itse en ole näissä maissa koskaan käynyt vaan sain pasillit tuliaisina.
Tuloksissa kuntoni tason näkee siinä, että häviän säännöllisesti muutamille tutuille nimille iltarasteilla vaikka edellisenä vuonna pystyin jotakuinkin tasapäiseen kilvoitteluun. Kaikkihan me vanhenemme samaa vauhtia, eli siinä suhteessa sijoituksen pitäisi pysyä samana suhteessa vakio-nimiin nähden. Toisaalta voihan olla, että muut ovat kiristäneet tahtia entisestään.
Sen huomasin, että viikon juoksemattomuuden jälkeen jalat tuntuvat kevyiltä, mutta henki ei kulje. Pakollinen lepo tekee siis osalle kropasta hyvää. Onneksi olen vain tällainen harrastelijaliikkuja. Oikeiden urheilijoiden pitää ottaa nämä palautumisetkin kaikki mukaan laskuihin kun suunnittelevat treenejään ja kisojaan.
Tästä loppuraportista tuli melko epäyhtenäinen juttu. Kuvastaa hyvin myös omaa toimintaani. Vähän sitä sun tätä. Kokonaisuus on sekalaisten yksityiskohtien summa. Kaikesta huolimatta näin saatiin päätökseen suunnistusvuosi 2017.
Onnea Vuodelle 2018!
