Loppuraportti 2014

Suunnistuskausi 2014 on saatu paketoitua.

Yleistä:
Ennätyspitkä kausi alkoi 1.1.2014 kello 11.00 uudenvuoden rasteilla Vehkalahdella Lakaliininvuorella lumettomassa kesäkelissä ja päättyi Kinkkurasteille 20.12.2014 Vahteron koululla.

Iltarastit:
Suurin osa suorituksista tuli luonnollisesti iltarasteilla, joita tuli käytyä 64 kpl. Melkein kaikki A-rataa ja muutama B-rata. Keskilaakso Rasteilla 26 kpl, Kouvolan Sanomien iltarasteilla 37 kpl ja yksi Rannikkorasteilla, jossa oli vallan upeat maisemat Suomenlahden rantakallioilta.

Kisat:
Kilpailut joihin osallistuin: Veven kevätkansalliset, Luumäkirastit, Anjalan liiton mestaruuskisat, Jukola, Halikko ja Raato. Rankisijoitus on 382 ja viimeistä kertaa H45:ssa. Eipä ole kehumista. Halikko ja Raato normaalit suoritukset, muissa selvät alisuoritukset. Kisarutiini puuttuu ja numerolappu aiheuttaa ylimääräistä jännitystä. Siinä ei auta keskittyminen, ei verryttely, ei venyttely, ei sijaistoiminnot, eikä mikään muu. Ilmeisesti vain rutiini helpottaisi ja siihen ei ole kuin yksi keino, on kilpailtava lisää.

Muut suunnistukset:
Näiden lisäksi kävin noin puolessa tusinassa harjoituksessa, jossa käytettiin karttaa. Järjestin yhdet Keskilaakso Rastit, joka on laskettu osallistumiskerraksi iltarasteille kuten ao. rasteilla ratamestareille merkitään. Järjestin myös yhden yösuunnistustapahtuman eli KS Yökupin Mustahaikulan maastossa ja kolusin läpi kaikki muut KS Yökupit.

Kehitys:
Suunnistustaidossa ei tapahtunut kehitystä. Tapahtuiko taantumista? Siltä se paikoin tuntui, mutta maalaisjärjellä pohtien luulisi harjoittelusta olevan positiivista vaikutusta tai edes tilanteen pysyvän ennallaan. Voiko harjoitella tai suunnistaa niin väärin, että taitotaso laskee? Yritän aina tehdä hyvän suorituksen sekä fyysisesti, että taidollisesti, eli en harrasta maisemasuunnistusta tai -reippailua. Megapummeja ei tullut, enkä juossut ulos kartalta, mutta yhtään ns. nappisuoritusta en saanut tällä kaudella tehtyä. Täydellistä suunnistussuoritusta ei ole edes teoriassa mahdollista tehdä, mutta olen joskus aiempina kesinä pystynyt muutamaan likimain 98%:sti virheettömään suunnistukseen. Vaan en tänä kesänä.

Ongelmat:
Yleisimmät ongelmat ovat hermostuneisuus, väärä reitinvalinta, joka johtaa tiheikköön tai muuhun huonokulkuiseen maastoon ja ihmeelliset virheet. Rastinotto sujuu omasta mielestäni kohtalaisesti, mutta akilleen kantapää ovat nuo ihmeelliset virheet eli lipsahdukset eli lapsukset. Monta kertaa kävi niin, että vaikeat välit menivät hyvin ja sitten helppo rasti menee pieleen jokun simppelin syyn takia: Katson väärän rastin koodin tai määritteen, otan suunnan vahingossa 180 astetta väärään suuntaan, katson kiven jyrkänteeksi tai juoksen parin metrin (tai jopa alle 2 m) etäisyydeltä rastin ohi enkä saa sitä silmiini vaikka olen aivan rastin vieressä. Ehkä se rastinottokaan ei todellisuudessa suju niin mallikkaasti kuin luulen. Tähän pitää keksiä joku ratkaisu, sillä tämän kaltaiset helpot virheet harmittavat vietävästi. Niissä annan aivan liikaa tasoitusta. Vähemmän kiusaa se, jos todella vaikeassa maastossa tai vaikealle rastille tekee virheen. Siinähän ei ole silloin mitään ihmeellistä. Kun taito ei riitä, niin ei riitä, mutta nämä helpot mokat kaivertavat kahta enemmän. Onko antaa vinkkejä mitä asialle voisi tehdä?

Plussaa:
Yksi positiivisimpia muistoja kesältä tuli Selänpäässä, jossa vedin suppamaastossa käyrää pitkin rastilta rastille. Näin kun se sujuisi aina:

Ote kartasta Selänpään romput.

Fysiikka:
Fyysisesti kausi oli kaksijakoinen. Peruskuntokausi eli hiihto jäi noin 500 km:iin eli vajaaseen puoleen normaalista, talven 13-14 onnettoman lumitilanteen johdosta. Kahta kilometriä lukuunottamatta kaikki hiihtokilometrit tulivat Anjalan liiton tykkilumiladulla. Talvijuoksua en harrasta, joten ensimmäiset kevätsuunnistukset ovat jaloille aina tuskaa, mutta siitä se sitten alkoi muutaman viikon jälkeen taas kulkemaan.

STOPPI:
Syyskuussa sairastuin ja hetken aikaa näytti siltä, että suunnistus loppuu siihen paikkaan.Kuukauden sairasloman saumaan osui siis muutamat B-radat ja pari kertaa kun en ottanut lainkaan aikaa. Fiilikset olivat kohtuu sekaisin ja keskittymiskyky lähellä absoluuttista nollaa. Muutama viikko suunnistuksissa meni ihan vain osallistumismerkintöjen keräämiseen ja kaiken muun aikaa löhösin sohvalla, haisin, ja katselin telkkaria ympäri vuorokauden.

2014:
Vuotta on vielä hieman jäljellä, mutta tuskin suunnistan vuoden 2014 puolella muualla kuin suunnistussimulaattorin virtuaalimaailmassa.

Kahta en vaihda

Toinen on Auran sinappi ja toinen on suunnistus.

Sinappini oli Turun sinappi vuoteen 2003 asti. Sitten Turun sinapin valmistus siirtyi Ruotsiin. Svedujen näkemys sinapista oli varsin eriskummallinen. Onneksi perinteisen Turun sinapin makuisen ja kaltaisen sinapin valmistus jatkui Auran sinappina. Yhden puristuksen maistoin länsinaapurissa valmistetusta "sinapista" ja sen jälkeen ainoa tuubi jota puristan on Aura. Tätä nykyä on saatavissa jälleen Turun sinappia, joka valmistetaan Suomessa, mutta sitä en ole maistanut lainkaan.

Sinapin alle tarvitaan tietysti kinkkua. Yksi mahdollisuus hankkia kinkku oli osallistua KS Talvikuppiin ja sen ensimmäiseen osakilpailuun. Arpaonnen varaan en laske, sillä ostin S-marketista kinkun jo joulukuun toisella viikolla. Tämän kaltaiselle hullulle kaksi kinkkua ei kuitenkaan ole ongelma jos onni potkaisee.

Jalkinekysymys tulee aina mieleen näillä loskakeleillä kun kamppeita pakkaa kotona. Nastareilla mennään ja annetaan jalkojen kastua. Eipä tarvitse pelätä liukastumista.

Suunnistus meni varsin hyvin. Uskaltaisinko sanoa, että vuoden paras suoritus. Heti lähdön jälkeen keskittymistäni häirittiin useamman henkiön toimesta, mutta näistä sekunneista en kanna kaunaa. Helppoa korttelia. Yhden polun missasin, ja toista en käyttänyt, kun ei ollut tietoa onko se loppuun asti juostavassa kunnossa.  Kinkku ei osunut onkeen. Lohdutukseksi paistoin kotiin päästyäni joulutorttuja. Vain yksi pellillinen, ettei tule kovin raskasta oloa, sillä seuraavana päivänä eli sunnuntaina on vuorossa sarjahiihdot Anjalassa.

Kiitos ratamestarille ja järjestelyorganisaatiolle tästä sporttitapahtumasta joka huokui Joulun tunnelmaa. Onko ensi keväänä luvassa pääsiäisrasteja, joilla on palkintona lampaan viulu?

Vaihteeksi ratamestarina.

Vaihteeksi ratamestarina.

Maasto on viime kaudelta tuttu Utin Leirikenttä, jonne suunnittelin tällä kertaa helpon Kunto B -nimisen radan. 10 rastia 4,97 km. Rata on vaikeusasteeltaan 2/5 eli melko helppo. Optimireittilaskimella radan ajaksi tulee 20 min ja itse koejuosten 24 min eli ihanneajaksi asetan 23 min. Tapahtuma on/oli pelattavissa  la 13.12.2014 9:00 -  pe 19.12.2014 18:00 välisenä aikana.



Leirikentän Kunto-B rata alkumatkalta. Kuvanlaatu on todella heikko, mutta vain tässä kaapatussa ja pakatussa video-pätkässä. Simussa näyttää paljon paremmalta.

Virtuaali-iltarastien ratamestarointi poikkeaa normaalista ratamestarityöskentelystä tietysti siinä, että roudaamista ei ole lainkaan eikä tulosten kirjaamista. Tiedostojumppaa on sitäkin enemmän. Tällä kertaa käytin siis vanhaa maastoa ja sille ei tarvinut tehdä muuta kuin kopioida se sellaisenaan simulaattorin uusimpaan 2.2 versioon.

Rastipisteiden valinta ja sitä kautta sopivien reitinvalintojen suunnittelu on aika lailla samanlaista kuin normaaleilla iltarasteilla. Mistä suunnistajat menevät? Miten heidät ohjataan sopivaan maaston kohtaan? Kuinka saadaan useita mahdollisia reittejä samalle välille? Leirikenttä on maastona sellainen, että polku- ja tiepätkiä ei voi välttää ja tekipä reitit miten tahansa, tietä löytyy alle aina. Se on eräs Leirikentän maaston ominaisuus, kuten kartasta (alla) näkyy. Ei se mitään suppamaastoa edes yritä olla, olkoon siis reilusti tiemaastoa. Hätäinen suunnistaja saa kyllä sekoitettua itsensä lukuisissa polkujen ja teiden risteyksissä. Jos ajatus pysyy kasassa, Leirikenttä on varmaan yksi nopeimmista maastoista mitä Kouvolan seudulla löytyy sekä luonnossa että virtuaalisena.

Ote Suunnistussimulaattorin Leirikenttä-kartasta.

Välejä ei välttämättä tarvitse juosta, varsinkin kun maasto on tuttu, mutta kaikki rastit on käytävä katsomassa ja tarkistamassa. Esim. kiviryhmän keskelle asetettu lippu saattaa jäädä osoittain kiven sisälle, ja notkoissa lippu ei yleensä olen hyvin ensikohdistuksella ja sijoitus on pakko käydä tarkistamassa ihan oman mielenrauhan vuoksi. Itäosassa olevan juoksuhaudan päähän oli tarkoitus laittaa rasti, mutta en yrityksistä huolimatta saanut sitä asemoitua kunnolla. Juoksuhauta-symbolia ei simussa ole, vaan se on tehty maastoon peräkkäisinä kuoppajonoina ja pelaajalle näytettävään karttaan se on piirretty käsin. Koska juoksuhauta ei ole oikea symboli, on maaston ja kartan välillä todennäköisesti muutaman pikselin heitto ja siksi rasti siihen ei asettunut paikalleen.

Härveli on todella mielenkiintoinen seurattava. Myös niiden suoritusten reitit, jotka on hylätty ja jotka ovat keskeytyneet. Minne matka on tyssännyt? Itse en virtuaalirasteilla keskeytä muun kuin sähkökatkon takia, mutta yllättävän moni heittää leikin kesken. Osa jopa heti ensimmäisen pienen lipsahduksen jälkeen.  
Ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan niin huomautan, että 6.12. Mustikkakankaan kisan tuloksissa omalla kohdallani on DNF. En keskeyttänyt, vaan netti meni jumiin juuri silloin kun oli tulosten siirto alkamassa. Yleensä simu tekee niin, että tulosten siirtoa yritetään seuraavalla yhteyskerralla uudestaan (näin monesti tapahtuukin ja se toimii ok), mutta tällä kertaa se ei jostain syystä toiminut. En siis keskeyttänyt, vaikka tuloslista niin näyttääkin. Hävisin nopeimmalle noin 50%.

Leirikentän pelaajalle näkyvä kartta ei ole selvin mahdollinen. Se johtuu siitä, että käytetty maastoala on hieman liian suuri ja määrämittaan pikselöitynä se menee paikoin aika pieneksi ja jopa suttuiseksi. Tämän huomasin vasta siinä vaiheessa kun tein pelaajalle näkyvää karttaa ja virheen korjaaminen oli jo liian myöhäistä. En jaksanut aloittaa koko projektia alusta, eli tällä mennään. Suunnistajien kommenteista sen sitten lukee, mitä mieltä järjestelyistä oltiin.

Tulokset väliaikoineen ja härveleineen löytyvät täältä. Ne tulevat julkisesti näkyville vasta sitten kun tapahtuma on päättynyt.

Kovaa skabaa kaudella 2014

Tässä tiukka kisa vuodelta 2014. Sinisellä on lähdön jälkeen pallo aivan hukassa, mutta kyllä se siitä lähtee liikkeelle.



Kuka on sininen ja kuka on punainen? Entä mistä päin Kouvolaa tämä maasto löytyy? Nopeimmin kaikkiin kolmeen kysymykseen oikein vastannut saa jouluksi kirjan (Vastausaikaa on maksimissaan siis vain 18.12.2014 saakka, jotta kirja ehtii postiin.)

KS Yökuppi 2.2.2014

VOI MAVONSILMÄ!

Olen aina jännittänyt sitä, että olenko ajoissa paikalla.Ylivoimaisesti katsotuin painajaiseni on se, jossa olen lähdössä jonnekin jollakin ja kaikki tavarat ovat hukassa, edes housuja ei löydy. En saa edes lähtöä aikaiseksi saati sitten, että ehtisin perille. Niinpä olen reaalimaailmassa mieluusti reilusti etuajassa kuin vähääkään myöhässä.

Itseänihän minä tällä tavalla toimien kiusaan. Hukkaan omaa aikaani olemalla liian ajoissa ja odottamalla. Poikkeuksen tekevät lääkärien vastaanotot, joille menen täsmälleen sillä minuutilla kuin varattu aika on. Lääkärit (ainakin minun) ovat pääsääntöisesti buukanneet varauskirjansa aina niin täyteen, että jos et ole päivän ensimmäinen asiakas, aikasi on aina myöhässä. Poikkeus toki vahvistaa tämänkin säännön, mutta lääkärin vastaanotolle ei koskaan tarvitse mennä yhtään etuajassa.

Iltarasteille tavaksi on tullut mennä paikalle vähän ennen virallista aikaa. "Kyllä sinne pääsee jo varttia vaille." Vartti etuajassa on vielä ihan siedettävä ennakko, varsinkin kun siellä on ennen minua jo monta muuta kärkkymässä karttaa. Tapahtuman järjestäjälle se tietysti lisää paineita kun väki odottaa kieli pitkällä pääsyä maastoon ja toimiston pystytys on vielä vaiheessa.

Nyt tein ennätyksen. Olin lähtöpaikalla 24,5 tuntia ennen virallista lähtöaikaa. Utti hallin pihalla oli autoja, mutta ketään ei näkynyt missään. Kello oli puoli kuusi ja kuudelta pitäisi alkaa. Kävin sisällä hallissa, mutta sielläkään ei ollut suunnistajista mitään havaintoa. Muistan miten katsoin edellisenä iltana netistä tiedot: "Uttihalli klo 18.00". Joku mätti selvästi. Pieni kierros pihalla eikä mitään. Jos minulla olisi älykännykkä olisin tarkistanut asian siitä. Kun ei ole eikä juniorin kännyllä päässyt nettiin, hän soitti kaverille, joka tarkisti asian. KS Yökupin viimeinen osakilpailu on vasta tiistaina 2.12. KEHVATSU! Milloin se on tiistaiksi vaihtunut kun kuukausi tolkulla on tahkottu aina maanantai-iltaisin? Asia kirkas. Takaisin kotiin. Aikaa meni harakoille reilu tunti ja bensaa paloi viisi ja puoli litraa.

Uusi yritys.

Ote kartasta Linnoitus.

Tässä sininen täppä eli minä olen päässyt Utin valleilta pois ja punainen eli Petri L. on jäänyt taakse. Tiukalle meni tämä kisa. Hidastelin kasille ja kympille ja niinpä Petri pääsi eteen, mutta loppukirissä olin nopeampi. Utin maasto on mukavaa ja B rata oli just sopiva minulle. Tykkejä en valitettavasti nähnyt 3-4 välillä. Kiersin aukon pohjoisreunan kautta ja valokeila osoitti juuri silloin väärään suuntaan.

Ja sen vielä sanon, että on surkea! Melkein mitätön ja varsin pliisu.Tämä tämän vuotinen Ylen joulukalenteri. Toljanteria on moitittu siitä, että se toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen ja iso mies käyttäytyy kuin pikkupoika. Kriitikoiden painostuksestako ei tänä vuonna ole Toljanteria joulukalenterissa? PÖH - sanon minä. Toljanteri ei ole iso mies vaan tonttu. Katsoisin Toljanteria vaikka se olisi viides uusinta, sillä se vaan on niin hyvä useilla eri mittareilla mitattuna. Sama se on Tuntemattoman kanssa. Kaikki tietävät miten siinä käy, mutta silti sitä katsotaan. Hyvät asiat pysyy ja paranoo.

Tämä tämän vuotinen on hengetön. Lavastukseen on satsattu, mutta muuten se on kuin siirappia muovikassissa. Niin siinä käy, että tätä Porokuiskaajan arvoitusta ei kukaan muista vuoden päästä, mutta Tojanterin muistaa.

Anteronpäivän rastit 30.11.2014

Tätä tapahtumaa oli odotettu jo pidemmän aikaa. Odotus palkittiin ja Anteronpäivän rastit järjestettiin 30.11. Maple Ridgen maastossa.

Sain VIP-passin oltuani ratamestarina viime kaudella ja pääsen siis nyt myös vanhojen tapahtumien radoille. Niiltä onkin hyvä hakea tuntumaa on ennen tositoimia. Kävin pari satunnaista rataa läpi ennen h-hetkeä. Muuten virtuaali-iltarasteille ei oikein voi valmistautua. Mukava asento tuolilla, hiiri kohdalleen ja menoksi.

Virtuaali-iltarastit? Jos asia ei ole ennestään tuttu, täältä löytyy lisää tietoa: suunnistussimulaattori.
Peli ei toimi selaimessa, vaan vaatii ao. ohjelman lataamisen ja asentamisen. Toimiakseen kunnolla se vaatii koneelta kohtalaisesti tehoja, ja nimenomaan grafiikan pyörittämiseen pitää olla potkua. Suunnistusta pelissä ei opeteta, eli se pitää olla hallussa. Itse pelaaminen eli simulaattorilla suunnistaminen on erittäin yksinkertaista. Maasto näkyy näytössä. Hiirellä ohjataan ja liikutaan. Kartan ja kompassin saa näkyviin tarvittaessa näppäimillä ja rastilla leimataan näppäimellä. Siinä se. Tulokset ja reittihärvelit tulevat nettiin aivan kuin mistä tahansa reaalimaailman suunnistustapahtumasta.

Henkeä ei ahdista, jalat ei kramppaa tai hyydy, mutta jännitys on selvästi aistittavissa. Tieto siitä, että omaa suoritusta verrataan muihin, panee yrittämään tosissaan. Simulaattorissa on tehtävä samoja päätöksiä kuin oikeassa suunnistuksessa. Reitinvalinta on niistä tärkein. Jos onnistuu hukkaamaan itsensä, takaisin kiinni saaminen on jopa vaikeampaa kuin livenä. Mikäli mielii tuloslistalla ylös, yhtään virhettä ei saa tehdä ja kaiken aikaa on edettävä ilman miettimistaukoja. Mukana on käsittämättömän taitavia ja nopeita virtuaalisuunnistajia. Käsittämätöntä on myös se ohjemistotyö, jonka Antero Pulli on tehnyt simulaattoria varten. Hatunnosto, kiitos ja kumarrus.

Kuvankaappaus Maple Ridgestä uusintajuoksusta hieman K-pisteen jälkeen.

Anteronpäivän rastit kulkivat tavisvauhtia. Ratamestarin asettama ihanneaika oli 31.00 ja minulla tuhraantui aikaa 40.52. Yksi pieni koukkaus ja yksi selvästi väärä reitinvalinta. Muuten ihan normisuoritus, josta en kovallakaan miettimisellä keksi, miten sitä pystyisin tuon täyden 9 minuutin verran lyhentämmään.

Linkit tuloksiin ja härveliin.

Se on virtuaali-iltarasteilla myös plussaa, että kaikista suorituksista tulevat reittihärveliin 1:1 reitit - halusipa tai ei. Jos meni vähän huonommin, aina voi lohduttaa itseään ja katsella jonkun vielä huonomman tekemiä kiemuroita. Tietenkin sillä varauksella, että ei itse jää viimeiseksi.

Eikö sinulla ole talvella mitään tekemistä tai kaipaat lisää lajiharjoittelua? Asenna suunnistussimulaattori.