95/100

Jokut vääräleuat ovat ilkkuneet sille, että on keksittu polkujuoksu: "Menevät ja maksavat 40 euroa siitä, että pääsevät juoksemaan polulla." Eihän se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Itse maksoin tänään 6 euroa, että pääsin juoksemaan polulla.

Jotkut maksavat siitä, että pääsevät uimaan katon alle. Toiset maksavat siitä, että pääsevät kävelemään nurmikolle (=golf) ja jotkut maksavat siitä, että pääsevät vierittämään palloa parketilla (=keilaus). Ei siis ole lainkaan hassua maksaa polulla juoksemisesta.

Tähän kuuden euron hintaan, ei tullut sähköesteitä, ei virvokkeita, ei t-paitaa, ei energiapatukkaa, ei-kannustushuutoja, eikä palkintoja. Kartta ja ajanotto tuli.

Ohrakangas (c) Kymin Suunnistajat ry

Reitin pituus 6,7 km ja aikaa meni 35:44. Reitti oli valmiiksi piirrettu karttaan oranssilla värillä.

Henkilö joka ei ole koskaan suunnistanut ja joka lähtee ensimmäistä kertaa tämä kartta kädessä polkureitille, ei selviä sieltä maaliin. Näyttää simppeliltä, mutta tässä oli kolme kohtaa, jossa piti oikeasti suunnistaa. Ensimmäinen oli pitkältä etelään vievältä polulta oikealle kääntyminen tosi kapealle polulle, joka vei rastille 1. Oikeaa kääntymiskohtaa piti kytätä tarkasti. Toinen oli ykköselle johtava polku. Tämä katosi välillä lähes kokonaan ja polulla oli karttaan merkitsemättömiä haaroja. Kompassista tarkistin vähän väliä, että juoksin oikeaa polkua. Kolmas oli rastiväli 3-4. Kymin lentokenttä oli toki vieressä, mutta kentän sivulta oli juuri kaadettu lepikkoa ja polku oli paikoin jossain risujen alla. Lisäksi koko kentän lansipuolinen alue oli erittäin avoinaista kangasta, jossa tasaisen "polkumaton" keskellä kasvoi mäntyjä. Tässä jos missä tottumaton liikkuja sekoaa suunnissa ja poluissa.

Tämä oli ensimmäinen tätä laatua minulle. Luokittelen tämän suunnistukseksi, koska kartan avullahan tämä reitti kierretään. Tätä voisi soveltaa niin, että reitti on merkitty karttaan, mutta ei rasteja. Kaikki polun varrella olevat rastit on leimattava, jotta saa hyväksytyn suorituksen. Kun rastien paikkoja ei ole kerrottu etukäteen, kukaan ei voi ahnehtia ja oikoa. Reittiä on pakko noudattaa. Uskallan sanoa jo nyt, että jollakin tavalla polkujuoksu on ensi kesän Keskilaakso Rastien ohjelmassa.

93/100

Keskilaakso Rastien eli Kuntsarien viimeinen kerta tältä vuodelta oli suunnistus nro 93. Laskutoimitus 100-93 antaa tulokseksi 7. Yksi Kouvolan Sanomien iltarastikerta on vielä jäljellä. Entä loput? Yökuppi jatkuu ja sitten on muutama kisa, johon aion osallistua. Jos mikään paikka ei prakaa niin uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että tavoite on mahdollista saavuttaa. Riskihän se on näin etukäteen todeta, mutta niin vähän puuttuu, että uskallan ottaa riskin.

Keltakankaalla epämääräistä oli tämä 20-21 väli. Lähtösuunta ei mielestäni ollut näin väärä kuin kuva antaa olettaa.

Ote kartasta Keltakangas.

Suunnitelma oli yksinkertainen: Suunnalla kohto avokalliota. Polut ovat kapeita ja maasto oli hyvää juosta, joten suoraan suunnalla vaan. Kun avokallio vilahti silmissä tempaisin sinne täysillä. Mittakaava on 1:5000 eli tässä tuli noin 150 m ylimääräistä juoksua ja aikaa meni ihmettelyineen noin 2 min hukkaan. Muuten ihan kohtalainen suoritus. Tunnustan, että sain hieman tasoitusta. Valmistelin edellisenä iltana härvelin aineistoa ja näin radat. En niitä sen paremmin tutkinut, mutta näin kumminkin. Enemmän oli hyötyä siitä, että olin samoin edellisenä päivänä Liikkujan viikon ohjaajana ja kiersin koko alueen kertaalleen läpi. Alueen hahmottaminen oli helpompaa ja pari rastipistettä tiesin "ulkonäöltä".

Kauden viimeinen Keskilaakso Rastien tapahtuma oli kauden runsasrastisin: Tasan 30 rastia sisältäen kartanvaihdon. Alkupuoli sprinttiä ja loppu metsää & korttelia. Hieno päätös Kuntsarikaudelle.

85/100

Susikallio on paras paikka. Susikallio on mukava. Susikalliolla vietät vaikka koko illan syksyisen. Sellainen on Susikallio.

Eipäs sentään. En viettänyt Keskilaakso Rastien 9.9.2015 tapahtumassa Susikalliolla A-radalla kuin juuri sen välttämättömimmän enkä yhtään ylimääräistä. Onnittelut Eemilille. Onnittelut Tuomakselle. Onnittelut Pasille. Te olette minua absoluuttisesti parempia. Tein siis ihan nappisuorituksen: ei väärää reinvalintaa, ei röntyilyä, ei sähläystä, ei pusikkojumia, ei jyrkänteen ylöskiipeämistä, ei kengännauhojen sitomista, ei vedenheittoa, ei juttelua (!), ei väärän välin lukemista, ei väärää lähtösuuntaa. Kertakaikkiaan ei yhtään virhettä. Eli virheetön suoritus. Aivan nappiin meni!

Tätä ei olisi voinut parantaa muuten kuin kovempaan juoksemalla, paitsi, että se on tasan tässä. Vedin niin lujaa kuin jaksoin ja ajattelin, että en säästä yö-kuppiin yhtään. Jos ei jalka nouse yökupissa niin sittenpähän on aikaa hienosäätää lamppua. Toden totta pakaroissa tuntui kun lähdin parin tunnin päästä yö-kuppiin. Otinkin varmuuden vuoksi yöllä vain vain B-radan. Outoa, sillä yleensä minulla alkaa tökkiä ensin reisien etupuolella eikä takalistossa.

Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi hiipiä mieleen se iso P. Se ei ole peikko vaan pummi. Nyt tarkkana. Nyt ei saa kämmätä. Ehkä aavistuksen himmasin, mutta vain ajatuksen verran. Kun viimeinen rasti alkoi näkyä tiesin, että nyt jos koskaan se tulee.


Tässä Susikallion A-radan alkupuolta. Minä olen ruskea täplä.

5 rastille (joka ei näy ylläolevassa videopätkässä) kiersin mäen laen pohjoispuolelta vaikka eipä tainut tulla kuin yhden käyrän säästö. Jalan alla oli lipevää jäkälää ja askelta oli pakko sovitella. Heti kun jyrkänne näkyi vasemmalla käänsin kohti rastia.

Susikalliolla en ole aiemmin suunnistanut - jos ei sitten jokus junnuvuosina? Vai onko tästä ollut jokus karttaa? Todella mukava maasto. Eihän se suppamaaston veroista ole, mutta tämän lyhyen visiitin perusteella sanoisin, että Susikallio on yksi parhaimmista mitä Kouvolan seudulta löytyy.

Entä onnistuneen suorituksen tarkempi analyysi. Mitään flow-tunnetta en saa koskaan suunnistaessa, joten en voi sanoa suorituksen vaan menneen hyvin. Tiivistän tällä kertaa koko paketin näin: Sekunnin uhraus reitin valintaan. Rastilta tarkka lähtösuunta. Ei yhtään 'sinne päin' -juoksua vaan aina joku kohde silmissä. Määritteen huolellinen luku. Mikroreitinvalinnassa kaatuneiden puiden ja muiden risujen havainnointi mahdollisimman ajoissa. Aina kun on tasaista ja selvää, urku auki. Jos joku haluaa, voi kertoa taapahtuneen rastiväli rastiväliltä. Jaksaako joku oikeasti lukea niitä?

Selviä ohjeita, mutta kuinka monta kertaa joku niistä on kaikesta huolimatta unohtunut tai kilahtanut`? Pahimmillaan heti ensimmäisellä rastivälillä, ja sekös syö miestä. Mutta nyt! Nyt tiedän, että pystyn tekemään täydellisen suorituksen. Onnistuuko se uudestaan? En tiedä, mutta yritän. Toivottavasti siihen ei mene kymmentä vuotta. Onko liikaa toivottu, että jos edes kerran kaudessa?

Irene Caraa lainaten "What a feeling!"



 

80/100

Sanokaa mitä sanotte, mutta paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Tarkkailkaa erityisesti vihreän pallukan toimintaa tällä Kouvolan Sanomien iltarastien Lamminmäen 1.9.2015 tapahtuman A-radan 6-7 rastivälillä.

Ei makeaa mahan täydeltä, eli loppuosalla meni sitten hieman heikommin. Ja niille lukijoille/katselijoille tiedoksi, jotka eivät ole Reittihärvelin kanssa sinuja, niin tässä on valittu seurattavaksi vain yksi rastiväli. Lähtö tapahtuu tälle välille yhtäaikaa. Todellisuudessa olin 6. rastilla tästä porukasta viidentenä.

Mutta silti!