SM-erikoispitkät 18.10.2015

Eipä olisi uskonut, että minä lähden joskus Suomen Mestaruuskisoihin. Niin vain tapahtui. Osallistumista edesauttoi se, että kisapaikalle oli kotoa matkaa vain noin 40 min. Tavoitteet kilpailuun asetin niin, että loppuaika alle 129 min (matka oli 12,9 km ja vauhtini vähintään 10 min/km) ja sijoitus vähintään toiseksi viimeinen tai parempi. Tavoitejaksi järjestäjät olivat asettaneet 81-108 min, joka vastaa 6,3 - 8,4 min/km. Tavoitteet ovat teoriaa ja käytäntö meni näin:

Suorituksen keston pituus oli etukäteen tiedossa, joten söin edellisen viikon aikana puolitoista kiloa lasagnea, puolitoista kiloa makaroonilaatikkoa, kolme kiloa banaaneja ja aamulla useampaan otteeseen puuroa. Ruisleipä ei oikein nykyään maistu, sillä tänä vuonna on tullut Ruispala-kiintiö täyteen.

Edellinen suunnistus kisaviikon maanantaina ja sen jälkeen täydellistä huilia aina kisaa edeltävään päivään, jolloin rauhallinen ja todella kevyt reilun tunnin pyörälenkki. Tämä epätieteellinen valmistautuminen oli omalta osaltani aivan huippua. Ikinä en ole näin hyvin pedannut kroppaani mihinkään koitokseen. Edellisen kerran kun olin kipeänä ja juoksuun tuli parin viikon totaalinen tauko, tuntui se jaloissa hienolta. Koivet olivat höyhenen kevyet. Tämä sama olotila on nyt tavoitteena erikoispitkille.

Lintukodon leirikus toimi kisakeskukseksena.

Rata 12,9 km, juostu matka 15,5 km, aikaa meni 2:09:42 kärkeen eroa 39:06 ja sijoitus  32/57. Sijoitustavoite täyttyi, mutta aika meni täpärästi yli.

Suunnistus sujui melko hyvin. Pari turhaa kiertoa, jotka näin jälkiviisaasti olisi pitänyt mennä suoraan. Yhden pystyvihreän läpi menin väkisin kun en muuta keksinyt (tässä olisi pitänyt tehdä se kierto). Suurin ongelma matkalla olivat jalat. Ne eivät olleet höyhenenkevyet. Ne eivät olleet onneksi lyijyn raskaat, mutta betonin painoiset ne olivat. Puolimatkan jälkeen monessa ylämäessä oli pakko laittaa ykköselle ja kävellä.

Nämä olivat siis ensimmäiset SM-kisani. Muiden juttuja kuunnellessa vilisee puheiden seassa ryhmää sitä ja ryhmää tätä: "Se oli silloin kun olin Rymättylässä ryhmä ykkösessä..." "Juu niin oli Askolan ryhmä kakkosessa silloin ja silloin..." Ryhmä? Minähän olen aina kuulunut siihen ryhmä kuutoseen eli viimeiseen ryhmään - aina peruskoulun liikuntatunneilta saakka. Niiltä tunneilta, joissa jako joukkueisiin tapahtui niin, että luokan kaksi parasta potkijaa tai heittäjää sai järjestyksessä valita joukkueet itselleen. Minä olin aina toiseksi viimeinen joka valittiin (tai viimeinen jos Juppe oli poissa koulusta). Kammoni joukkuelajeja kohtaan kumpuaa niiltä ajoilta. Onkohan Amnesty jo kieltänyt tämän epäinhimillisen tavan muodostaa liikuntatuntien joukkueet?

SM-kisat! No ei se niin kamalaa ollut. Suunnistusta siinä missä muutkin suunnistukset. Lujempaa vaan pitäisi mennä - paljon paljon lujempaa. Olin kaiken lisäksi ensimmäistä vuotta tässä sarjassa, eli sain maksimin ikähyvityksiä.

Kisapuffetista ostin makkaran ja sämpylän. Munkkeja en nähänyt, mutta älyttömän isoja viinereitä näin. Harmi vaan, että minulla ei vielä ole lupaa ostopullaan.

Erittäin manio ilma. Tässä kisakeskuksen viereinen lampi hetki ennen lähtöä lähtöpaikalle. Sää kirkastui puolen päivän jälkeen ja jopa aurinko paistoi.