Osallistuin ensimmäistä kertaa Vartti Action Run -tapahtumaan. Tämä taisi olla kuudes kerta kun ao. tapahtuma järjestettiin ja nyt oli eka kerta kun ei osunut samalle päivälle muuta muka tärkeämpää menoa. Tietenkin minua kiinnosti arvontapalkintona ollut televisio.
Action Run on maastojuoksu, jossa matkalla on erilaisia esteitä. Kiipeämistä, loikkimista, hyppimistä, ryömimistä ja muuta lihasvoimia ja tasapainoelimiä rassaavia suoritteita. Kuulostaa hölmöltä ja siksi se niin hauskaa onkin.
Reitti on tämän näköinen. Suunnistajille tuttua maastoa:
Kuva Kouvolan Varuskunnan Urheilijoiden sivulta. Klikkaa kuvaa niin se suurenee.
Kartta on vuoden 2015 reitti. Esteet eivät olleet aivan samat kuin kartassa.
Motivaatiomonttu, joka on reitin ensimmäinen este, on 25 m kokea hiekkakuoppan penkka joka kiivetään kolme kertaa ylös ja kahdesti alas. Rinteen yläosassa on köysi apuna eikä turhaan. Juoksin alun rauhallisesti ja montun kiipesin liikoja tempomatta. Montun jälkeen huilasin sen aikaa mitä meni tossujen tyhjentämiseen hiekasta.
Vesieste Haukkajarven rannassa oli puomien ylitystä ja narujen alitusta rantavedessä. Vettä oli noin polvenkorkeudelle, mutta jouduin kuitenkin kastautumaan kaulaa myöden, että pääsin narujen ali. Vesi oli yllättävän lämpimän tuntuista. Juoksu kulki ja en löysännyt yhtään, vaan napsin yksitellen kiinni edellä juosseita kilpailjoita.
Lopussa oli intin esterata (kartassa aivan oikeassa reunassa). Tähän sai käydä etukäteen tutustumassa. En kokeillut esteitä, katselin vain. Pari niistä vaikutti aika pahoilta. 3 m korkea vino seinä. Ylös pääsi köyden avustamana, mutta alastulo piti ottaa harkiten, ettei käy haaveria. Toinen oli ns. espanjalainen pöytä. Se on kuin korkea penkki. Maassa oli pienet puualusta, joiden päältä esteen päälle on noin 2 m. Mistään ei saa kiinni eikä mitään ole apuna. Huilasin 15 sek ja toisella yrityksellä pääsin yli. Jos este olisi ollut sentinkin korkeampi en olisi onnistunut. Suoritin kaikki esteet kunnialla vaikka kuntosarjassa, johon osallistuin, oli lupa kiertää esteitä jos siltä tuntuu. Todisteena ryömimisestä ovat housujen polvet, jotka kuluivat puhki.
Kun kaarroin loppukiriin kohti maalia joku punapaitainen huusi: "Hyvä Jukka". En huomannut katsoa kuka se oli ja oliko kannustus ylipäätään tarkoitettu minulle. Kiitos kumminkin.
Telkkari ei tälläkään kertaa osunut minulle. Leivän sain kotiinviemisiksi. Juostavaa matkaa tuli 9,9 km aikaa meni noin tunti ja 6 min, ja sijoitus oli kuntosarjassa 10/79 . Tarkemmat tiedot tapahtumasta löytyvät täältä.
Erityiskunniamaininta pitää antaa tapahtuman järjestäjälle Jorma Laukkaselle. Jos Jorma olisi sudenpentu hän olisi taatusti 12 tähden kenraali ja titteliltään S.U.U.R.J.A.L.K.A eli Sisukas Uurastava Urheilun ja Reippailun Johtava Aikaansaja Laajalla Kouvolan Alueella.
Ensi vuonna jos osallistun, niin niitä kahta velttoa pötkyää, jotka roikkuvat olkapäistä alaspäin pitää vähän treenata. Siitä saisi pienellä vaivalla tuon kuusi minuuttia pois.
Ensi vuonna jos osallistun, niin niitä kahta velttoa pötkyää, jotka roikkuvat olkapäistä alaspäin pitää vähän treenata. Siitä saisi pienellä vaivalla tuon kuusi minuuttia pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti