Maanantain 22.5.
Päivällä töissä, mutta kurkku on karhea ja köhittää. Yösuunnistukseen oli aikomus mennä aikuisten suunnistuskoululaisia opastamaan. Kun pääsen töistä kotiin, kurkku on tulessa. Päätän olla menemättä ja huilia tämän illan, jotta pääsen 100-rastin viikon suunnistuksiin. Jos olo on seuraavana päivänä siedettävä menen A-radan vaikka kävellen, jotta saan osallistumismerkinnän.
Tiistain 23.5.
Kurkku on tulessa ja päätä särkee heti aamulla. En mene töihin. Makailen sohvalla puoleen päivään. Syön puolikkaan banaanin. Siivoilen vähän pihaa. Olo on ihan vetämätön. Makaan puolitokkurassa sohvalla klo 14 alkaen yöhön puoli yhteen. Köhittää niin, että ei saa unta.
Keskiviikko 24.5.
Herään klo 3. Oikeaa unta tuli siis noin reilu kaksi tuntia. Kurkkua pistää niin, että ei voi juoda eikä syödä mitään. Köhittää mielettömästä, mutta köhimistä pitää välttää, sillä yskäisy sattuu takaraivoon. On käveltävä päkiöillä, sillä kantapään osuminen lattiaan sattuu päähän. Vältän yleensä viimeiseen saakka särkylääkkeiden syömistä, mutta nyt on pakko. Vähän ennen puoltapäivää pääsen jalkeille. Se on nyt selvä, että huominenkin suunnistus jää väliin. Pari suunnistukseen liittyvää puhelua ja sähköpostia sain aikaiseksi ja sitten makasin koko loppupäivän sohvalla ja katselin telkkaria - mukaanlukien maailmancupin sprinttiviestin Turusta. Kuumemittari näyttää lukemaa 36,7 astetta Celsiusta. Eli kuumetta ei ole.
Torstai 25.5.
Fiilis on perseestä. En jaksa tehdä mitään. Ei edes lukea. Ainoa mitä jaksan, on maata sohvalla, piereskellä ja tuijottaa telkkarista tulevaa soopaa. Kuumetta on 38 astetta ja pää meinaa haljeta. Lääkäriin varmaan pitäisi mennä, mutta en voi, sillä en pysty ajamaan autoa enkä jaksa tehdä asian eteen mitään.
Perjantai 26.5.
Kurkkua ei enää pistä ihan niin paljon kuin toissapäivänä, mutta nieleminen tekee kuitenkin kipeää. Vasen korva on tulehtunut ja sitä jomottaa ankarasti. Kuumetta 37.5 astetta. Köhittää ja köhiminen sattuu takaraivoon. Makasin sovalla ja katselin telkkaria aamu viidestä yöhön yhteen. Yritin välillä nukahtaa, mutta yskänkohtaus estää nukahtamisen.
Lauantai 27.5.
Aamupäivällä olo vaikutti siedettävältä, joten liikuskelin vähän pihalla ja hain postit laatikosta. Illalla sitten kurkku on kipeä, köhittää ja korva kipeä. Väsyttää hirveästi. Nukuin sohvalla telkkarin ääressä illalla reilun puoli tuntia. Päättelin sen siitä, että brittidekkarin loppuratkaisusta ja uutisista ei mitään muistikuvaa.
Sunnuntai 28.5.
Sain nukuttua yöllä vajaan kolme tuntia. Köhittää niin, että käy kohta samalla tavalla kuin Paavo Lipposelle kävi - kylkiluu katkeaa köhiessä. Päässä suhisee, kuumeen mittaus antaa tuloksen 38 astetta. Veto on niin pois kuin se vain voi olla.
Saattoi mennä pari päivää tai yksityiskohtaa sekaisin. Yleesä normiflunssa alkaa parin podetun päivän jälkeen toeta. Influessan, joka minulla on kerran ollut, tunnistaa kovasta kuumeesta. Angiina, joka on myös koettu, samoin kuin aivokalvontulehdus, estävät pään kääntelyn. Pää kääntyi normaalisti ja kuume häilyi siinä rajoilla, että onko sitä vai ei. Itsediagnoosissa käytin apuna Terveyskirjastoa. Maanantaille sain varattua ajan lääkärille. Tästä tulee pakosta noin parin viikon totaalinen tauko kaikenlaiseen liikuntaan, joten kuntokin rapistuu. Mahtavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti