Terveydenhuollon kiemuroita - Osa 'ties kuinka mones'

Tämän blogin tiedoissa kerrotaan Munkkirastin sisältävän "Suunnistusta, kuntoilua, urheilua, kuntourheilua ja muuta löyhästi edellisiin aiheisiin liittyvää." Urheilurintamalla on tapahtunut nyt niin vähän, että lavennan aihepiiriä muihin elämän epäkohtiin.

Lääkäri on määrännyt minulle kalkkitabletteja ja olen syönyt niitä jo useamman vuoden. Alkuvuonna tätä tiettyä valmistetta ei enää löytynyt mistään Kouvolan apteekista. Sitä ei ollut edes apteekkien tukussa, joten apteekissa möivät minulle vastaavan sisältöisen valmisteen, mutta purutablettina. Purutabletti poikkeaa tavallisesta siinä, että se on jättimäisen kokoinen ja se on tarkoitus jauhaa suussa hienoksi möhjöksi ennen nielemistä. En halua jauhaa niitä vaan nielen väkisin kokonaisena. Purkki kesti aikansa ja sitten se loppui.

Menin ostamaan uutta purkkia pureskeltavaa versiota, ja apteekki kieltäytyi myymästä sitä minulle. Kela oli kieltänyt vaihtamasta loppuneen valmisteen pureskeltavaan versioon. Alkuperäistä ei vieläkään ollut saatavissa. Minua kehotettiin pyytämään uusi resepti lääkäriltä.

Soitin Karseaan ja selitin toimistohenkilölle millaisen reseptin tarvitsen. Hän lupasi välittää asian eteenpäin. Illalla minulle soitettiin takaisinpäin ja ilmoitettiin, että he eivät voi tehdä asialle mitään ja minun pitäisi ottaa yhteyttä työterveyshoitoon, joka muuttaisi reseptin. Outoa, mutta kiitin silti tiedosta.

Menin Mihiläisen netisivuille ja yritin etsiä kohtaa 'resepti'. Ei löytynyt. Kohdun poistoon, rasvaimuun ja polven magneettikuvaukseen ja sataan muuhun operaatioon olisin voinut tilata ajan saman tien, mutta ei reseptin uusimiseen. Kysyin kollegalta tietääkö hän asiasta mitään. Mehiläisen sivulle pitää kirjautua, sitten pääsee resepti-osastolle. En kanna mukana pankkitunnuksia, joten asia jäi seuraavaan päivään.

Kirjauduin Mehiläisen sivulle ja siellä ilmoitettiin selvästi, että reseptiasiat pitää hoitaa aina puhelimella. Monimutkaisilla ja runsaasti tietoa sisältävillä sivuilla on tarjolla vain yksi 010-alkuinen numero. Soitan siihen.

- Jukka Sakki päivää. Tarvitsen lääkkeelle  uuden reseptin. Sellaisen joka sallii minun ostaa myös pureskeltavaa versiota valmisteesta, koska alkuperäistä ei ole saatavissa.
- Kuka lääkkeen on määrännyt? kysyy ääni puhelimessa.
- Lääkäri [xxxx] Kotkassa. Olen siis Carean potilas.
- Haluatteko siis, että yhdistän tämän puhelun Careaan? ääni kysyy epäuskoisena ja luulee minun soittaneen puhelinlaitokselle.
- En vaan haluan työterveyslääkärille ja asun Kouvolassa.

Puheluhan oli yhdistynyt Helsinkiin tai ehkä Viroon tai peräti Irlantiin, jossa Mehiläisen puhelinpalvelukeskus on.
- Kuka on työterveyslääkärinne?
- En tiedä. En ole koskaan käynyt hänellä. Työterveyshoitajani on [zzzz].
- Selvä yhdistän hänelle.

Kuuntelin svengaavaa pimputusta pari minuuttia ja sitten minun oli pakko sulkea puhelin, sillä muut asiat odottivat vuoroaan. Nettisivu oli jäänyt auki puhelun ajaksi ja näytön alakulmaan aukesi chat-ruutu. Olivia kysyi:
- Hei. Kuinka voin auttaa?
- Hei. Minun pitäisi muuttaa reseptiä niin, että saisin ostettua toista lääkettä. Pitäisi kuulemma ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin.
- Anteeksi kysymys on liian vaikea, voitko toistaa sen?
- Hei. Minun pitäisi muuttaa reseptiäni.
- Anteeksi kysymys on liian vaikea, voitko toistaa sen?

Silloin älysin, että yritin keskustella robotin kanssa. Heille pitää esittää yksinkertaisempia kysymyksiä:
- Terve. Minä olen Saku Sammakko.
- Hetki yhdistän asiakaspalveluun.

Ihminen vastasi puhelimeen. Selitin taas saman asian, jonka olen tässä jo tainut tehdä selväksi. Ihminen kysyi tietoni ja varasi minulle lääkärille soittoajan. Kiitin ja suljin puhelimen.

Lääkärien soittoajat ovat mielenkiintoisia. Soitto voi tulla milloin ja missä tahansa. Soittoaikaa ei tiedä edes viiden tunnin tarkkuudella. Mitä jos olet palomies ja pitelemässä letkua ylhäällä tikkailla? Entä bussikuski keskellä liikenneympyrää, lentäjä nousukiidossa tai betoninpiikkaaja joka on kuulosuojaimet päässä 110 dB:n metelissä. Pitääkö heidän odottaa puhelua tekemättä mitään koko päivän ajan? Tai jos olet suunnistaja, pitääkö puhelinta kytätä metsässä juostessa? Kyllä pitää.

Lääkäri soitti ja selitin mikä oli ongelma. Hän kertoi muuttavansa reseptin. Kiitos.

Katsoin kotiin päästyäni Kanta.fi -palvelusta reseptitietojani. Siellä oli nyt pureskeltava versio valmisteesta. Asia selvä.

Seuraavana päivänä marssin taas apteekkiin. Farmaseutti kysyi, montako purkkia otan. Minä kysyin mikä on maksimimäärä ja hän antoi minulle kaksi purkkia.
- Tästä tuotteesta ei saa sitten Kela-korvausta, eli tämä on käsikauppatuote, farmaseutti ilmoitti.
- Mitä? Eli tämänkö ostamiseen ei tarvita reseptiä?
- Ei tarvita ja tästä ei saa Kela-korvausta.
- Miksi minun sitten piti pyytää uusi resepti sitä varten?
- Tuohon en osaa sanoa mitään.
- Mitä tein väärin?
- En tiedä, mutta tämän tuotteen sisältö ei ole täysin vastaava. Eli tästä puuttuu D-vitamiini joten sitä pitää ottaa lisäksi, että imeytyminen on kunnossa.
- Yksi purkki riittää kiitos.


Hyvä blogin lukija. Jos luit tähän asti, etkä täysin ymmärtänyt lukemaasi vika ei ole sinussa vaan systeemissä. Onneksi tämä valmiste, jota yritin ostaa, ei ole aivan elintärkeä minun keholleni, joten pystyin käyttämään tähän koko edellä kerrottuun jumppaan kokonaisuudessaan aikaa noin kaksi viikkoa. Eikä asia siis vieläkään ole valmis. Rautakaupasta saa rakennushienokalkkia 50 kg:n säkeissä. Sen ostamiseen ei tarvita lupaa. Mikä on oikea annostus, jos ripotan kalkkia jogurtin sekaan?

Miten ihmeessä näin yksinkertainen asia voi mennä näin monimutkaiseksi?