Tämän kauden 99. suunnistukseni osui Raatojuoksuun.
Lämpötila oli +9 ast. C eli päälle pitkähihainen paita ja sen päälle t-paita, ei pipoa eikä hanskoja. Yhdellä paidalla olisi pärjännyt hyvin. Loppumatkasta alkoi olla kuuma. Verryttelynä toimivat kävely parkista kisakeskukseen ja siitä edelleen lähtöpaikalle.
Radaksi olin valinnut H10KM:n joka oli 11,2 km pitkä. Aikaa meni 1:45:05 ja juostua matkaa kertyi 13,47 km. Ylimääräistä juoksua tuli hieman yli 20%, joka on vähän enemmän kuin keskimäärin tänä kesänä. Ylimäärä johtuu pitkistä tiepätkistä, joissa tuli hieman kiertoa, muuten eteneminen sujui melko suoraan. Todellinen kilometrivauhti oli 7:47 min/km, joka on minun kunnolleni erinomainen.
Raatomaalissa oli kamera ja koko hoito on katsottavissa YouTubessa. Jos haluaa bongata jonkun tutun tai etsiä nimen puolitutulle naamalle se onnistuu helposti, sillä kuvassa näkyy myös tulospalvelun lista maalissa leimanneista numeron, ajan ja nimen kera sekä kisa-aika:
Entä se varsinainen asia eli suunnitus? Meni erittäin hyvin. Ei pummeja. Pari pientä ylimääräistä mutkaa, joissa meni ehkä minuutti. Tunnin ja 20 minuutin jälkeen alkoi jaloissa tuntua. Tiepätkät juoksin niin lujaa kuin uskalsin ja vauhdinjako onnistui mielestäni aika hyvin. Tietysti paremmalla kunnolla olisi helppo höylätä ajasta pois luukuttamalla suoralla tiellä tai polulla, mutta täytyy olla tyytyväinen tähän. Sijoitukseni oli 66/279 eli oli selvästi puolivälin paremmalla puolella.
Maaston valinta oli mielenkiintoinen, sillä se koostui kolmesta erillisestä osasta, joiden välillä oli selvät siirtymät. 10KM radat käyttivät kahta näistä ja sitä pidemmät radat kävivät myös kolmannessa maastossa. Pidempien ratojen itäiseen haaraan mentiin ja sieltä tultiin kilometrin mittaisen pehmeän (kultivaattorilla?) muokatun pellon yli. Sivukorvalla kuuntelin tilityksiä, ja tämän pellon ylitys kahdesti oli vetänyt monelta reidet ihan tyhjiksi.
Raatojuoksussa on ns. raatohajontoja. Eli samalla radalla juoksevilla ei ole täsmälleen sama rata. Edellisellä kerralla toissa vuonna minulla oli tietääkseni vain yksi raatohajontarasti, mutta nyt niitä oli useita. Ero huomaa alla olevista kuvista.
Yllä on minun karttani.
Ykköselle suurin osa letkasta paineli vihreästä läpi päästyämme suoraa. Rastihan näkyy melkein pellon reunassa. Onneksi olin hereillä ja käänsin ylämäkeen oikealle. Sinne ei lähtenyt kuin muutamia suunnistajia. Paljon kävelyä, sillä hakkuujätettä oli runsaasti. Jos olisi ollut minun metsääni, olisin kerännyt rangat pois hyvän sään aikana ja tallettanut ne liiteriini. Mutta tämähän se on nykyyään valitettavan yleinen käytäntö.
Toinen samanlainen hajonta oli 2-3 väli. Muut painelivat suoraan ja minä lähdin yksin pohjoiseen polkua pitkin. Kiersin vihreän ja suon ja sen jälkeen vasemmalle. Polkujen risteys oli erittäin heikosti näkyvä ja siinä piti hieman jarrutella, mutta muuten meni hyvin. Eli omaan suunnitelmaan pitää luottaa, vaikka kaikki muut tekevät toisin. Kerrankin näin!
Myös rasti 9 oli raatohajonta. Siinä menin ura louhikon läpi ja kohti minulle väärää hajontaa. Olin tilanteen tasalla ja tein pienen siirtymän sivulle mäen päälle päästyäni.
Alla on kuva perhoslenkistä, jossa on vain kaksi siipeä ja nekin kovin eri kokoiset.
Pieni ylimääräinen koukku on nähtävissä keskusrastilta lähdön jälkeen kohti rastia 13. J-muotoisia teitä oli kaksi kappaletta ja vasempaan haaraan oli parkkeerattu auto. Kartassa tiet ovat yhtä paksut, mutta maastossa vasen oli heinäinen ja huomattavasti huonompi. En siis yksinkertaisesti nähnyt sitä. Onneksi kompassi kertoi, että juoksen väärään suuntaan ja aikaa ei mennyt hukkaan puoltakaan minuuttia.
Tässäkin pitää huomata, että mikäli oma perhonen pyörii eri järjestyksessä kuin härvelin versio, reitti pitää kohdistaa käsin. Muussa tapauksessa reittiviivat ovat väärillä väleillä ja tuloksena on pelkkää sotkua.
Välin 19-20 juoksin kuten kuvassa. Mietin sekunnin verran myös alamäkeen pellon kautta menemistä, mutta vihreää on paljon. Ei ollut uraa pellolle, eikä kukaan näkynyt menevän sinne, joten päätin käyttää vähiä polkuja. Kun tulin 20:lle, pitkää letkaa tuli peltoa pitkin. En tiedä kumpi sitten olisi ollut parempi. Yllättävän paljon sain mennä ihan yksin.
Loppuosasta ei erikoisempaa kerrottavaa. Jaloissa tuntui sen verran, että loppukiri ei irronnut.
Raatojuoksun puitteet ovat aina asialliset. Vessat, pesut ja varusteiden vaihdot sekä säilytykset oikeissa sisätiloissa. Maalissa, kuten myös juomarastilla, on tarjolla naposteltavaa. Banaanit ja suolakurkut maistuvat tosi hyviltä. Söin neljä pätkää banaaneja, kaksi mukillista suolakurkkuja, mukin mehua ja mukin kotikaljaa.
Kauppiaat olivat hieman sivussa, varsinkin kun meidän parkki oli vastakkaisessa suunnassa.Tosin ei ollut mitään kalustotarpeita, joten en käyttänyt kisapaikalla rahaa yhtään. Varsinainen ostos oli vain kotimatkalla Kuninkaantie ABC:n Hesessä perinteinen tankkaus eli jättipekoniateria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti