Viikko 44/2020

Tiistai 27.10. KS-Yökuppi Sahalanmäki.

Kartta ei vaikuta ensi silmäykseltä mitenkään erikoiselta. Normaalia kymenlaaksolaista talousmetsää. Pari mäkialuetta, traktoriteitä, polkuja, ajouria, eri asteisia taimikoita ja aukkoja, sähkölinja ja alueen läpi kulkeva tie. Mäkien rinteillä jyrkänteitä, kiviä ja käyrämuotoja. Maastossa ei ole mitään "erikoistuntomerkkejä" tai mainitsemisen arvoista. Erikoisin kohde taitaa olla usein parkkipaikkana toimiva kivilouhos alueen eteläreunalla.

Silti - Sahalanmäki tuntuu olevan yksi vaikeimmista maastoista Kouvolassa - niin päivällä kuin yöllä. Olen ihmetellyt rinteissä olevia kiviä ja notkoja päivän paisteella ja nyt Yökupissa oli taas naurussa pitelemistä.

Suoritukseni on kokonaisuudessaan nähtävissä tästä. Animaatiossa mukana myös Hannu, jotta voitte verrata etenemisiä.

K-1:

Ykkösväli otti heti luulot pois. Loivaa ylämäkeä ja ainoa mitä näky oli heinää. Ennen ajouraan ainoa mistä sai jotain osviittaa etenemisestä oli kompassi. Ilman suhteellinen kosteusprosentti oli 100, joten näkyvyys ei lukulaseilla ollut mitenkään hääppöinen. Iso kivi! Edessä oikealle laskevaa rinnettä. Rastin jyrkänteen on oltava sen takana. Eipä ollut. Onneksi heijastin näkyi ja oikea jyrkänne oli etuvasemmalla. Melkein koko väli kävellen ja loput tuurilla.

3-4:

Niinpä. Miten tämän selittäisi niin, että vaikuttaisi fiksulta. Kiemurtelu maksoi noin 2 min. Kun lopulta pääsin aukolle, piti tosissaan miettiä miten päin maisema on. Yritän muistaa tämän ohjeen: (Jos maastosta ei saa mitään kiintopistettä TAI näkyvyys häviää TAI joudut kiertään yksittäisen esteen TAI on muita häiriötekijöitä) JA rastille on vielä matkaa useita satoja metrejä JA rastia ennen on selvä kohde NIIN puske eteenpäin suunnalla.  Jos osaat boolen algebraa niin huomaat miten TAI- ja JA-ehdot suhtautuvat toisiinsa.

4-5-6-7:

Seuraavat neljä rastia menivät hyvin. 5-6 väli oli erittäin epämääräinen, mutta onnistuin havainnoimaan rastiväliviivan oikealla puolella olevan pienen mäen. Sen jälkeen tuli apukäyränotko ja sitten mäki nousi. Korkeimman kohdan yli, notko ja sen takana kumpare.

7-8:

Katastrofi-väli. Sähkölinjalta ojille. Ojaa myöden ojan kulmaan. Tässä olin vielä kartalla. Kaiken aikaa oli mielessä se, että pyrin havainnoimaan ajouran. No heti kun oja jäi taakse ja astuin jonkunlaiselle uralle ja siirsin itseni mielessäni ajouran mutkaan ja lähdin sitä pitkin etelään. Ura vei minne meni ja lopulta mikään ei täsmännyt. Kotona vasta ymmärsin mikä meni pieleen. Ajatus karkasi ihan omille teilleen. Ojalta olisi pitänyt puskea suoraan rastille, eikä yrittääkään löytää epämääräistä uraa. Rastihan löytyi sitten niin, että etsin ensin poikittaisen ojan ja sitä pitkin niin kauan, että löytyi ojien risteys. Aikaa meni hukkaan noin 6 min.

9-10:

Kymppiväli oli erittäin vaikea. Yritin mennä viivaa pitkin, mutta kuten näkyy, kaarsin vasemmalle. Kaarron takia menin ojan yli, josta sain tarkan paikan. Iso kivi, mutta mikä niistä? Ajoura, mutta missä kohtaa. Tieheikön reuna. Mäkeä alas ja onneksi heijastin näkyi pitkälle. Oli melkoisesti tuuria mukana.

10-11-M:

Rastille 11 vedin ensin urakalla selvästi oikealle, että osun varmasti leveälle polulle. Sitä pitkin mutkaan ja siitä suoraan rastille. Paitsi, että tein kuvassa näkyvän väkäsen oikealle. Luulin, että siinähän on kumpare, ja sen oikealla sivulla on jyrkänne. (Jästeille eli ei-suunnistaville ihmisille tiedoksi:  Oikea/vasen viittaukset katsotaan aina etennemissuuntaan nähden. Eli tässä ne näyttävät olevan väärin päin, mutta se johtuu siitä, että karttapala on näytöllä eri asennossa kuin suunnistajan kädessä.) Onneksi äkkäsin, että nyt alkaa mennä pieleen ja käänsin takaisin. Nämä tälläiset koukerot ovat ihan turhia, mutta minkäs teet.

Jos katsot härveliä tarkkaan niin huomaat, että täppäni nytkähtää juuri ennen maalia. Etenin todella varovaisesti kohti maalia, sillä kesällä pummasin samalla alueella maalia oikein kunnolla. Eteen tuli viitoitus. Menenkö kumpaan suuntaan? Vasemmalle ja eteen tuli rasti ja rastilla oleva leimasin. Koodi? Mikäs koodin pitäisi olla? Ahaa kyltissä lukee MAALI. Maalileimaus! 

Huhhuh. Ykkösvälillä tuntui, että tästä ei tule mitään. Ja kasivälin sekoilun jälkeen mielessä oli ajatus: "kunhan tässä hölköttelen loppumatkan". Mutta asiahan on niin, että aina pitää puristaa loppuun asti. Aivan kuten Kanada pelaa jääkiekkoa. Vaikka he olisivat kolme maalia häviöllä ja peliaikaa on jäljellä enää yksi minuutti, tempo on maksimissaan. Eli kannatti puristaa, sillä vaikeaa oli muillakin, ja sijoitus oli paras mitä B-radalla oli tarjolla. 

 

29.10. Palomäen muistisuunnistus

Karttaa ei muistisuunnistuksesta ole tarjota, kas kun rastivälin karttapala oli nähtävillä vain rastilla. Tässä reittini.

Muistisuunnistus oli varsin mielenkiintoinen. Huomattavaa on, että tässä oli mukana vahva kotikenttäetu. Palomäen maastossa on tullut liikuttua paljon kartan kanssa ja ilman, joten takaraivossa on jonkinlainen käsitys alueesta. 

Juostua matkaa tuli 48% enemmän kuin ratapituus oli. Tämä on selvästi enemmän kuin normaalisti. Reitti oli valittava yksinkertaisten (eli käytännössä polkujen) kohteiden kautta varmistellen. Lisäksi yksi väli oli suunnistettava kahteen kertaan, sillä piti käydä katsomassa kartta uudestaan. Sekosin poluissa ja muistin rastin olleen menosuunnassa rinteessä. Etsin sitä laskevasta rinteestä kun se olikin vastapäisessä nousevassa rinteessä. Palomäellä on maastossa paljon enemmän polkuja kuin kartasta löytyy, eli tarkkana saa olla kaiken aikaa.

Muistisuunnistuksen tärpit:
- Älä laske pelkästään polkujen risteyksiä. Katso selviä kiintopisteitä ja varsinkin niissä kohdin, joissa pitää kääntyä.
- Mitä yksinkertaisemman ohjeen itsellesi rastivälille keksit sitä parempi. Kolme ohjetta vielä muistaa, mutta seitsemän on aivan liikaa.
- Mikä on ennen rastia oleva kiintopiste? Suunnalla on melkein mahdotonta edetä - kas kun ei ole karttaa, ja varsinkin jos ei ole kompassia.
- Paina mieleen myös rastikohde (etsin kiveä, mutta se olikin kumpare).
- Muista mitä kautta tulit - joudut ehkä palaamaan samaa reittiä.
- Kun tulet rastille, suuntaa kartta ensin oikein päin. Tämän niksin huomasin heti, sillä olin matkassa ilman kompassia.