Vuoden 2021 Tunturisuunnistus järjestettiin Pallas-Yllästunturin alueella Kittilän ja Muonion kunnissa. Tämän tapahtuman olin asettanut vuoden päätavoitteekseni ja onneksi pääsin taas mukaan.
 |
| Kisakeskus oli Peurakaltiossa, joka on monelle tuttu paikka - talvella täällä on latukahvio. |
Tätä juttua on vaikea aloittaa ilman yliasteita (=superlatiivejä). Tunturisuunnistus päihittää muut suunnistukset monella tapaa. Tämänkertaiset kaksi rataa olivat kaksi vaikeinta suunnistusrataa, jotka olen ikinä suunnistanut. Fyysisesti ne menevät top3:een. Ratapituudet menevät nekin top5:een ja juostu matka&aika menivät nekin ennätyslukemiin.
Valmistautuminen
Takana oli vähemmän juoksukilometejä ja suunnistusta kuin kertaakaan aikaisemmin. Olen ollut laiska ja on ollut paljon muuta tekemistä. Pyörällä olen ajanut kuluneena kesänä toista tuhatta kilometriä, mutta omien tuntemusteni mukaan pyöräilyssä käytetään eri lihaksia ja eri keuhkoja kuin juoksemisessa. Mitä lähemmäs startti tuli, sitä epävarmemmaksi olo äityi.
Ilmoittauduin HB-sarjaan, joka on siis yksilösarja. Parisarjaan osallistuminen edellyttää paria, joka on suunnilleen samaa kuntotasoa - tai joka jaksaa/viitsii roikkua/odottaa toista. Poikani on niin kovakuntoinen, että valitsimme selvyyden vuoksi kumpikin HB-sarjan. Ainoat parisarjat, johon ikämme puolesta olisimme päässeet olisivat olleet H21X-sarjoja, mutta minä olisin ollut jojossa ja pojalleni olisi tullut aika pitkäksi.
Ylläs/Äkäslompolo on reissun logistiikan kannalta helppo paikka, sillä majoitusta löytyy helposti kesäaikaan. Tankki täyteen ja nokka kohti pohjoista.
Lauantai 1.päivä
Rata 15.9 km ja nousua 415 m.
Lähtöön oli kisakeskuksesta matkaa noin 4 km, eli alkuverryttely tuli tehtyä hyvin. Lähtöalueella, oli tutkittavissa kartta (ilman rasteja). Lähtöpaikan summittaisen paikan sai selvitettyä. Avotunturia oli luvattu, joten kartasta yritettiin arpoa sitä mihin suuntaan sitä ollaan lähdössä.
Yhteislähtö on aina jännittävää, varsinkin kun oma paikka oli heti toisessa rivissä. Takana ja ympärillä oli erittäin kovakuntoisen näköistä porukaa. Ensimmäinen 50 metriä on siis vedettävä täysiä ettei jää jalkoihin ja karttaa uskaltaa katsoa vasta sitten, kun askeleita voi ottaa omaan tahtiin.
Rastiväli K-1
Ensimmäinen rasti on kukkula ja matkaa sinne on 2,5 km. Alkumatka on suon läpi kulkevaa polkua ja loppu on käyrää. Ratamestari ottaa luulot pois heti kättelyssä. Reittihärveli, josta löytyy koko kartta ja rata löytyvät täältä. Tässä lauantain ykkösväli:
 |
| Pyhätunturi (c) Ylläksen Rasti Ry |
Kun viimein sain kartan auki ja paikannettuani itseni sille oltiin menossa kovaa vauhtia polkua pitkin kohti suota. Lähdenkö suoraan vasemmalle? Mittakaava on 1:25000 eli kaikki rastiväliviivalta poikkeamiset tarkoittavat paljon ylimääräistä juostavaa matkaa, toisaalta viivan alla on avosuota puolisen kilometriä.
Suunnitelma: En ota riskiä vaan jatkan suon läpi polkua pitkin. Niin näyttävät tekevän melkein kaikki muutkin. Eli kilometri polulla suota pitkin ja sitten vasemmalle kun suo loppuu. Sitten suunta, ojan ja polun ylitys ja suunnalla rinteeseen. Kuulostaa helpolta...
Näin sen olin toteuttavani:
1 - Kuivempi kohta erottui.
2 - Ojan yli lankkusiltaa pitkin. Huomaa, että tämä on rinnesuo. Suo ei siis ole vaakasuorassa kuten Kouvolassa, vaan pohja on suota ja silti mäki nousee kaiken aikaa.
3 - Suota selvästi vasemmalla, eli olen aivan suon itäpuolella. Notkoa notkon perään, eli ne ovat näitä pieniä aaltoiluja käyrissä. Aivan mahdoton sanoa mikä on mikä.
4 - Ojan ylitys, toinen ojan ylitys, kolmas ojan ylitys, neljäs ojan ylitys. Mikä oja on se, joka on merkitty karttaan? Ei mitään tietoa.
5 - Polku, joka nousee oikealle, mutta missä kohtaa olen? Olen joka tapauksessa karttaan merkityn ojan tasalla rinteessä, eli suunta rastille rinteessä niin, että nousen vain pari käyrää.
6 - Rasti mutta väärä koodi. Rastilla pari muuta ihmettelijää, jotka ovat menossa samalle rastille kuin minä. Liian ylhäällä vai alhaalla? Lähden ylös mutta melkein heti alhaalta tulee mies selvästi rastilta. Kysyn tuleeko hän 48:lta (jep - tunnustan). Kyllä tulee, käännän sinne päin ja rasti näkyy 70 metrin päähän.
Rastipiste on pienen omakotitalon kokoisen kukkulan päällä. Jälkeenpäin keksin missä väärä rasti oli. Tästä lisää myöhemmin. Ja näin se sitten oikeasti meni:
Eli nousin pari käyrää liian ylös ja loppuosa olisi vain pitänyt uskaltaa mennä suoraan.
Rastiväli 1-2
Kuten härvelistä näkyy, kakkosen loppulähetyminen vaati koukkauksen. Rastihan on nenä. Laaja notkelma, joka oli avotunturin jälkeen oli täynnä nenää ja notkoa. Väkeä meni joka suuntaan ja vaati "arvaamista", minne päin pitää mennä. K-1-2 noin 6 km etenemistä ja käytännössä pelkkää ylämäkeä.
Rastiväli 3-4
Nelosrasti on selvä J-kirjaimen pelikuvan muotoinen notko. Mäki alas. Kapean suon yli ja epäselvää polkua. Matkaa on vaikea arvioida. Jatkoin hetken polkua ja kun suo oikealta etääntyi ja käänsin loivasti rinteeseen ylös. Notko ja rasti. Koodi ei täsmää. Mitä ihmettä? Nyt keksin sen mikä olisi pitänyt huomata jo ykkösellä. Etsin läheltä vastaavan kohteen. Ja kas, rastiympyrän alapuolella on notko (jää kuvassa juuri punaisen reittiviivan alle). Olen siis siinä, eli rasti on hieman pohjoisempana alempana rinteessä. Rastille nopsaan, leima ja näin se homma toimii.
Jälkeenpäin huomasin, että tämä suokuru on se kohta, jossa on tiukka ylämäki kun lähestytään luoteesta hiihtäen Kotamajaa. Silloin munkki ja kaakao ovat enää kilometrin päässä, mutta edessä on tiukka ylämäki.
Lauantain loppurata
Kutonen meni oikealta ohi. Näyttää helpolta (katso härvelistä), mutta polun epämääräisestä mutkasta on noin 800 m tyhjää ennen rastia. Maasto nousee niin loivasti, että käyrämuotoja on todella vaikea havainnoida. Rinne alkaa kääntyä vasemmalle kuten pitikin ja eteen tulee rasti. Ja taas väärä koodi. En ehdi paljonkaan ihmetellä, kun samassa sarjassa suunnistava ja siellä täällä matkan varrella näkemäni mies huutaa: "Menit vierestä ohi 400 m." Jaahas. Ei auta muu kuin mennä taaksepäin. 7 min pelkkää pummia.
Seuraavalla välillä 6-7 sijoitukseni oli niinkin hyvä kuin 18/41. Ihmeellistä vaikka kävelin koko välin.
Lauantain aika oli 2:37:05 ja juostu matka 18,18 km. Ylimääräistä matkaa tuli 14% joka on varsin ok lukema. Todellinen juoksuvauhti oli 8:38 min/km, joka sekin on varsin normaalia vauhtia minulle.
Sijoitus 30/41 eroa kärkeen 47:36. Väliaikoja tuijottamalla oma suoritukseni oli varsin tasainen, vaikka siltä ei maastossa tuntunut. Valitettavan harva on reittinsä härveliin laittanut (vaikka käytännössä jokaisella on urheilukello ranteessa). Harvoista talletetuista reiteistä näkee, että vaikeuksia on ollut ja harva on selvinnyt ilman kiemuroita.
Sunnuntai 2. päivä
Lähtöpaikka löytyi mallikartasta helposti ja taas pohdittiin ennen starttia sitä mihin suuntaan ollaan lähdössä. Ja sitten se iski päin näköä.
Rastiväli K-1 on niin vaikea että huh huh.
 |
| Äkäskero (c) Ylläksen Rasti Ry |
Avosuolla suurin osa suunnistajista lähti selvästi vasemmalle. Otin suunnan rastille ja vain yksi suunnistaja meni selvästi minua enemmän oikealle. Sitten kun suo loppuu, ei ole mitään muuta kuin kuusikkoa/männikköä ja pelkkää poikittaista käyrää. Nousua lähdöstä ykköselle on noin 140 m ja arvatkaa juoksinko vai kävelinkö?
Mäen laki alkoi kajastaa ja sitten tuli vastaan polku. Eli menin ohi. Kummalta puolelta? Rastin itäpuolella polun vieressä on kivi. Juoksin hetken polkua vasemmalle ja olin näkevinäni kiven (se oli naavainen risukasa, joka oli harmaan kiven näköinen). Vasemmalta tuli paljon väkeä ylös. Siellä on oltava rasti eli alas. Ei mitään. Hetki rinteessä ja uudestaan ylös. Nyt olikin todella vaikea paikantaa itseään. Joku toinenkin haki samaa rastia ja pohdimme yhdessä onko tämä notko tämä notko vai sitä seuraava. Piti juosta kaikkiaan 800 metriä ylimääräistä ennen kuin saatiin kiinni. Sitten etelään niin kauan, että kivi tuli vastaan ja siitä rastille. 20 minuuttia silkkaa pummaamista!!! Rastinotkolla oli leveyttä noin 50 m. Eli vaikka rinteessä tuli vastaa noin sata "normaalikokoista" notkoa, yksikään niistä ei ollut kartalla.
Menin rastista ohi siis vasemmalta. Olisi luullut, että oikealta tulee väkeä, joka on käynyt rastilla ja on menossa jo kakkoselle. Mutta ei tullut. Tästä heräsi se epäilys, että olen liikaa oikealla ja kaikki muut ovat menneet menojaan minusta vasemmalle (joka oli siis väärä päätelmä).
Tämä sunnuntain ykkösväli olisi pitänyt suunnistaa näin, eli reilusti oikean kautta:
Kun viimein olin ykkösen leimannut ja edennyt kakkoselle noin kilometrin verran tuli vielä vastaan saman sarjan suunnistajia kovaa vauhtia. Eli he olivat vasta menossa ykköselle. Joku oli siis minuakin hitaampi tälle välillä. Minulta meni startista ykköselle 39 min. Vaikea kuvitella tätä vaikeampaa rastiväliä.
Olen tässä jankuttanut miten on vaikeaa, ja on miten käyrää, ja on mittakaavaa. Yksi tunturisuunnistuskartta kertoo enemmän kuin tuhat blogia. Olenkin siis kopioinut selvyyden vuoksi tämän rastivälin Keskilaakso-Rastien Palaneenmäen kartan päälle normaalissa iltarastimittakaavassa 1:10000. Toivottavasti tämä selventää mistä on kyse. Huomaa, että symbolien koko on vääristynyt eli ruskeat ja siniset viivat ovat liian paksuja, mutta rastiväli on samassa mittakaavassa muuhun karttaa verrattuna.
Piirsin tämän myös Palaneenmäen kartan päälle, niin saatte käsityksen homman vaativuudesta. (Huomaa taas, että viivat ovat liian paksuja vaikka kuvat ovat keskenään samassa mittakaavassa.) Rastivälillä on mittaa 3,5 km. Rastipiste on notko ja rastivälillä ei ole mitään muuta kuin pitkittäistä käyrää. Melko tylyä vai mitä? 250-300 m vasemmalle kulkusuunnassa rastiväliviivasta on isompi suo ja pienen pieni suo. Niitä on täysin mahdoton bongata matkan varrella, koska maastossa on suoplänttejä siellä täällä. Jos rastilta lähdettäessä suunta heittää yhden asteen, 3,5 km päässä on sivussa 61m. Kahden asteen heitto tarkoittaa 122m sivussa. Peukalokompassilla 5 asteen virhe tulee helposti ja silloin ollaan tällä matkalla sivussa jo yli 300m. Tämän pysyi maastossa päättelemään ilman laskinta: suoraan kompasilla tämä väli ei onnistu. Ratkaisuni olikin tämä:
Polkua kohti tunturin huippua. Kun avotunturissa tuli alamäki siitä vasemmalle. Rastin vieressä olevan suo oli helppo tunnistaa ylhäältä (melkein kuin olisi dronella kuvattu maastoa ylävinkkelistä). Kuusikossa alarinteeseen tarkistin suuntaa 10 metrin välein. Kun avosuo näkyi edessä, käänsin pohjoiseen käyrien suuntaisesti ja suoraan rastille. Näin se pitää tehdä.
3-4 (nämä seuraavat välit löytyvät sunnuntain härvelistä)
Suora suunta rastille. Suolla oli oja, jonka yli ei pystynyt hyppäämään. Kokeilin kahlaamista, mutta jalat eivät yltäneet pohjaan. Toinen yritys ja nyt vettä oli alimpaan kylkiluuhun asti. Kun pääsin ojasta ylös, keräilin varusteita ja pyyhin karttamuovia. En katsonut eteeni ja putosin napaa myöden kylmään veteen. Näytti ihan lähteeltä, mutta se oli epämääräistä ojan penkkaa. Sitten vaan tiukkaa suuntaa. Kävellen rinteeseen. Ylitin kapean linjan ja arvioin sen ylityskohdan ja edellisen ojan välistä etäisyyttä. Olin omasta mielestäni melko lähellä rastiväliviivaa, eli jatkoin eteenpäin. Jos rinne alkaa laskea olen liian pitkällä. Saavuin tasaiselle. Pari miestä juoksi kovaa ohi ja olin samaan aikaan rastilla. Minä oikealla, he väärällä. Aivan nappisuoritus! 100 m etelämpänä oli rasti, eli ilmeisesti se oli parivaljakon rasti.
4-5
Taas menin vipuu. Haahuilin rinteessä ja etsin notkoa. Rinne laski alas ja notko on se notko joka on rinteen alla. Porukka lähti notkon pohjalla väärään suuntaan ja minä mukana. Sitten vielä ylös ja lopulta rasti löytyi sieltä pohjalta. Eipä näytä kartassa kovin kummoistelta paikalta. Yhden käyrän notko, mutta Kouvolan keskustassa oleva Kouvolatalo mahtuisi kokonaisena tähän notkoon!
5-6
Erittäin epämääräinen notko laakealla tasaisella alueella. Ohitseni juoksi mustapunaisessa paidassa mies. Minua jo poltteli rasti ja jäin kaartelemaan paikalle. Peruutin vähän ja näin hänen juoksevan kovaa eteenpäin. Löysikö hän jo rastin? Suon reuna on tässä, eli otan siitä suunnan kaakkoon. Hahaa - rastihan on täällä. Olin leimannut ja juossut jo jonkin matkaa seuraavalle rastille kun mustapunapaitainen mies tuli juosten vastaan. Hän pummasi siis kunnolla ja minä vain vähän hain.
6-7
Tämän välin toteutus oli reissuni paras osasuoritus. Kaikki meni suunnitelman mukaan. Olin koko ajan kartalla, jaksoin juosta ja rastinotto sujui ilman ongelmia. Suunta polulle. Siinä joku kysyi olenko menossa 72:lle (= rasti nro 7). Vastasin kyllä, mutta sadan metrin jälkeen en nähnyt ketään missään. Kun polku loppui, alas mäkien väliin. Kahden selvän avosuon välistä pitkulaisen mäen sivuun. Sitä pitkin eteään. Nenä erottui mäen eteläpuolella. Rastin pohjoispuolella oleva terävän syvä notko oli selvä paikka. Siitä suoraan rastinotkon reunalle ja lippu näkyi pohjalla. Vitsi että tuli hyvä fiilis. Näin kun se sujuisi aina.
 |
| Kilpailija nro 244 pinnistelee sunnuntaina loppuviitoituksella. |
Eväät
Lauantaina oli matkassa vain vettä. Taktiikka oli lipittää sitä pitkin matkaa ja jos toiseksi viimeisellä rastilla on vielä ylimääräistä mukana, kaataa turha painolasti pois. Join ennen lähtöä pari desiä, matkan aikana kaiken 7 dl, maalissa puolikkaan urheilujuoman ja puoli litraa vettä. Sen jälkeen limun, pari lasia maitoa, pari mukia mehua ja hanasta suoraan vettä. Enkä käynyt kusella kertaakaan koko sen päivän aikana startin jälkeen. Johonkin muualle se nesti hävisi. Paita ainakin oli läpimärkä.
Sunnuntaina repussa oli pari suklaapatukkaa, vettä ja urheilujuomaa. Tämä setti toimi paremmin. Söin patukat alkumatkassa ja hörppäsin vettä päälle. Sitten join urheilujuoman ja kun se loppui jatkoin vedellä. Seuraavalla kerralla vaihdan patukat geeliin. Ihan siksi, että jos aurinko paistaa selkäpuolelle, patukat muuttuvat joka tapauksessa melkein geeliksi.
Sunnuntaina juoksu tuntui kulkevan paremmin, vaikka todellisuudessa eteneminen olikin selvästi hitaampaan. Tiedä sitten kuinka paljon olisin lauantaina mennyt paremmillä eväillä. Tosin päiviä ei voi suoraan verrata, koska sunnuntainen rata oli selvästi raskaampi. Sunnuntaina oli nousua yli 40% enemmän.
Ja mitä tulee kisaa edeltävään tankkaukseen, niin se oli hyvä yritys. Täysin epätieteellisellä menetelmällä yritin nauttia hiilareita mahdollisimman paljon.
Päätelmiä
Perinteinen ns. kirkontorini-menetelmä, eli rastin lähestyminen varman pisteen kautta ei toimi tunturisuunnistuksessa. Varmaa pistettä ei ole tai maasto on niin yksitoikkoista ja kartta suurpiirteinen, että ei ole mitää keinoa selvittää onko kohde kartalla vai ei. Varman pisteen hakeminen hieman sivummalta tarkoittaa helposti kilometrin ylimääräistä juostavaa matkaa ja silti loppulähestyminen saattaa olla useiden satojen metrien millin tarkkuutta vaativa suunta tyhjällä kartalla. Tätä asiaa pitää vielä pohtia lisää...
Olenko jo sanonut, että ylämäkeen juoksua kannattaa treenata? Ensimmäisenä päivänä ei kannata juosta niin lujaa kuin pystyy, koska toinen päivä on aina raskaampi.
Tulokset:
Lauantaina sijoitus 30/41, 2:36:05, ero kärkeen +47:36
Sunnuntaina sijoitus 21/30, 3:28:35, ero kärkeen +1:24:26
Yhteistulokset sijoitus 22/29, 6:04:40, ero kärkeen +2:13:02
Tavoite oli niinkin omaperäinen kuin olla parempi kuin viimeinen. Tavoite täyttyi selvästi. Sitten kun jää viimeiseksi, pitää vaihtaa helpompaan sarjaan. Suunnistusta tuli yli kuusi tuntia ja juostua matkaa yli 38 km eli sain rahoilleni vastinetta riittävästi.
Suosittelen Tunturisuunnistusta kaikille. Kokemus on iltarastipuurtajalle kuin toiselta planeetalta.
Kiitos järjestäjille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti