keskiviikko 9. elokuuta 2023

Kouvolaan hopeaa Tunturisuunnistuksesta


Vuoden 2023 Tunturisuunnistus oli Kiilopäällä. HB-sarjaan osallistui kaksi Kouvolan Suunnistajien kilpailijaa, joista Eemil Sakki sijoittui sarjassa toiseksi yhteisajalla 4:07:20. Ykkössijaan eli KR:n Tomi Lehtolaan oli selvä ero 21:56, mutta takana kolmanneksi tullut Ounasvaaran Hiihtoseuran Hannu Lauri jäi vain Eemilille vain 1:59. Tarkalla oli! Tästä linkistä tuloksiin.


Kysymys: Miten tulit lähteneeksi näinkin kauas suunnistamaan:

Eemil: Isä oli etsinyt suunnistuskaveria pohjoiseen koko kesän ja kun sitä ei löytynyt, hän vinkui asiasta niin kauan minulle, että ei hermo enää kestänyt kuunnella sitä.

K: Miksi HB-sarja? Eikö Tunturisuunnistus ole nimenomaan parisuunnistusta?

E: Emme iän puolesta sopineet mihinkään parisarjaan, joten kummankin valinta oli HB, eli yksilösarja. HA on vielä pykälää rankempi ja ei jaksa.


K: Olitteko Lapland O Weekillä ennen Tunturia?

E: Ei oltu. Ei riitä kunto, eikä anna aikataulut myöden.


K: Miten valmistauduit koitokseen. Matkathan ovat erikoispitkät.

E: En oikeastaan mitenkään erikoisesti. Iltarasteja silloin tällöin ja vähän lenkkeilyä. Viikon aikana hiilareita napaan normaalia enemmän. Siinäpä ne.


K: Entä suoritus? Miten meni ekana päivänä?

E: Aika normisuoritus.  

Ekan päivän eka rastiväli. Ratamestari oli armollinen ja polkua pitkin pääsi ensimmäisen 3,5 km. Rastinotto oli vaikea, sillä nenä oli epä-tunturimainen, eli todella pieni ja peittyi kitukasvuisen koivikon sekaan. (Klikkaa kuvia niin ne suurenevat.). Karttapalat: Kiilopää, Pertti Ikonen.

K: Olosuhteista mitään kommentoitavaa?

E: Vettä satoi ekan päivän aamuna kaatamalla ja vielä kun odotettiin lähtöä, vettä tuli kylmän viiman saattelemana. Onneksi sade hiljeni ja matkalla ei enää satanut kuin tihuttamalla. Sunnuntaina päivällä alkoi aurinko paistaa. Vettä oli satanut niin paljon, että rinteissä melkein joka notkoon oli syntynyt oja. Ojista oli siis vaikea pitää lukua.

Menomatka kisapaikalle lauantai aamulla. Kuskin puolella näkyi ehkä vähän paremmin.

 
Parkkipaikalta kuvattu lauantai aamuna. Suomen ladun luontokeskus ja kisakeskus edustalla. Taustalla Kiilopää, jonka huippu pilven sisällä.


K: Vedit kummankin päivän shortseissa ja T-paidassa. Monella oli pitkät hihat, tuplapaidat ja sadeasujakin oli suunnistajien päällä. Eikö palellut? Järjestäjät varoittivat hypotermian vaarasta avotunturissa.

E: Ennen lähtöä kyllä paleli, ja ekan päivän ykkösväli oli viileä. Sitten ei enää palellut. Puurajan alapuolella ei tuullut ja tuntureillakin toisella puolella oli melko tuuletonta. Asuvalinta oli ok.

 

Sunnuntain lähtöpaikka. Kärki startannut ja yhteislähtijät pääsevät kohta kartoilleen. Puurajan alapuolella maasto oli pää osin hyväkulkuista - jos oli tasaista jos ei ollut koivikkoa.


K: Entä miten kommentoit karttaa ja maastoa?

E: Raskain maasto, jossa olen suunnistanut. Nousua tuli Suunnon mukaan kahdessa päivässä yhteensä 1036 m. Tuntui, että koko ajan oli ylämäkeä. Jyrkkiin ylämäkiin tietysti kävellen, mutta alamäet on myös yllättävän raskaita, koska kivikkoisuuden takia ei voi juosta vaan pitää askeltaa ja loikkia kaiken aikaa. Kartta on ihan oma lukunsa. Avotunturialue ei ollut kartassa avointa aluetta vaan puoliavointa aluetta. Saatoi siellä joku puu tai pensas jossain törröttää, mutta avointa se kuitenkin oli. Kartta on todella suurpiirteinen, eli vaatii ihan oman tapansa tulkita. Isä oli ihan täpinöissä ja rassasi Ocadia illalla ja teki kaikille tutusta Elimeän Haukkavuoren kartasta tunturisuunnistuskartan. Tai siis miltä se voisi näyttää jos Haukkavuori olisi tunturissa. No juu, nää on taas niitä sen ...

Haukkavuori 1:20000 A3-kokoisena ja paljon yleistettynä. Klikkaa kuvaa. Oikea Haukkavuoren kartta löytyy tästä linkistä. Huomaa, että tässä jutussa olevat Tunturisuunnistuksen karttapalat eivät ole keskenään mittakaavassa, koska ne on rajattu ja käännetty miten paremmalta näyttää.

Jukan sunnuntain ykkösväli. Ei reitinvalintaa, rastinotto helpoimmasta päästä, mutta nousua melkein 200 m. Eli löysät otettiin heti pois! Tulospalvelusivulta löytyy linkki Liveloxiin, jossa koko kartta ja kaikki välit.

 
Jukan sunnuntain 3-4. Katsokaa ja ihailkaa mikä suorituksen hallinta. Rastivälillä ei ollut käytännössä mitään luettavaa. Pirttinokan huipun yli ja sitten suunnalla rastin vasemmalla puolella ( jää kuvan alareunan ulkopuolelle) olevan Rautupään ja sen oikealle puolelle tasanteen puoliväliin. Kielletty alue myös kierretty matkalla. Lippu näkyi sinisen nuolen kohdalla. Kyllä se suunnassakulkukin toimii kun keskittyy kunnolla!

K: Entä se maasto?

E: Joku on asentanut avokalliot väärin päin. Sileä puoli on jäänyt alaspäin ja röpöläinen puoli on yläpuolella. Paikoin avokalliot on ihan kulkukelvottomia. Terävää puolimetristä pykälää on joka kolmannella askeleella ja sen takana pinta on aivan vinossa. Ja avokallio on todella liukuva käsite. Kun varpujen seassa vähän pilkistää sekalaista kivipintaa tai irtokiviä, niin se sitten avokalliota. 


K: Miten niistä sitten saa selvää?

E: Ei mitenkään. Suunnalla vaan ja käyriä pitää lukea. Isot notkot ja kaukana olevat huiput erottaa. Perus jyrkänteitä ei käytännössä ole, on rotkoja ja kuruja, ja ne näkyy, mutta tarkkaa sijaintia niistä ei tahdo saada, koska alku- ja loppupäät on repaleisia. Siinä se. Niin ja tunturin huippuja ei pysty erottamaan kun kulkee rinteessä, eli on vaan puskettava suunnalla kunnes alkaa jotain näkyä.

Eemil, sunnuntai, 4-5. Vauhti alle 7 min/km vaikka nousua on tälläkin välillä tarpeeksi.

K: Fysiikka?

E: Jalat on jumissa. Varsinkin etureidet, jopa enemmän kuin pohkeet. Yllättävää. Se johtuu juuri siitä alamäkijuoksun epärentoudesta. Juoda pitää muistaa matkalla vaikka ei olisi jano. Hikoilua ei huomaa kun korkealla tuulee kuitenkin sen verran, että paita ei kastu - siis jos ei sada.


K: Mitä oli juomana?

E: Dexalia juomarepussa ja geelipusseja. Hörpin silloin tällöin ja rastilla aina imaisin yhden geelin.


K: Sattuiko mitään erikoista tai muuta mainitsemisen arvoista?

E: Ekana päivänä kun olin leimantarkistuksessa tuli hylkäysehdotus. Kolmosrastin leima puuttui. Tarkistusliuska pelasti. Se oli teipattu kiinni. Hyvä, että oli, pahvi oli melko nuhjuinen, koska se likosi vedessä ainakin tunnin ajan.

Eemilin ekan päivän tarkistusliuska. Jos tämä olisi pudonnut matkalla, arvaa olisiko harmittanut! Väliajat ja siellä oleva Navisportin grafiikka ei näytä oikein, koska yksi väliaika puuttuu.

K: Miten Kiilopään muuten? Löytyikö majoitusta helposti?

E: Oltiin hotellisssa Saariselällä. Sieltä oli vartin ajo kisapaikalle. Saksalaisia ja tanskalaisia turisteja oli kovasti. Hauska yksityiskohta Saariselältä oli se, että hampurilainen + holiton juoma maksoi enemmän kuin yksi yö hotellissa (sis. aaminainen, sauna, netti) yhdeltä henkilöltä.

K: Miten reissun muut riennot? Kävittekö esim. pyöräilemässä?

E: Lähinnä loikoiltiin huoneessa ja kuivateltiin kamppeita. Niin...käytiin me katsomassa Magneettimäkeä, kun eräs, jota kiinnostaa kaikki oudot paikat ja jutut tahtoi siellä käydä. Hotellimme viereisen ravintolan pihalla oli parikymmentä mobilistikuorma-autoa. Niitä käytiin katsomassa. Kolonna oli tullut Rovaniemeltä Magneettimäen kokoontumisajoihin. Liikkeellä hienoja kuormureita ei nähty kun se oli just silloin kun oltiin metsässä. Juu ja Kaunispään päällä käytiin katsomassa maisemia. Horisisotti, jossa näkyy sinisenä erilaisia huippuja on noin 50 km etäisyydellä.

Magneettimäki alkaa.

Ei ohjaustehostinta, ei ilmastointia, ei lämmitystä, ei tehoa, mutta ääntä ja jäykkyyttä on.

K: Mitä mieltä olet Tunturisuunnistuksesta ylipäätään?

E: Hieno tapahtuma. Maastot on se juttu, samanlaista ei ole lähimaillakaan Etelä-Suomessa. Sääli, että osanottajia oli normaalia vähemmän. Lapland O Week ainakin vie osan osallistujista. Liki sama paikka ja peräperään, niin väki jakautuu pakosta. Lisäksi kuulin hotellin saunassa melko luotettavasta lähteestä, että näiden kahden organisaation yhteistyö ei suju niin kuin se voisi. Sääli.


K: Mitä asialle pitäisi tehdä?

E: En tiedä. Seitsemän osakilpailua putkeen on taatusti liian rankka setti monelle. Itse tekisin niin, että pistäisin O Weekin ja Tunturisuunnistuksen yhteen. Ensin kolme päivää normiviikkoa ja sitten lopuksi kaksi päivää sitä itseään. Saa osallistua kolmeen ekaan, kahteen vikaan tai kumpaankin. Ja näistä lasketaan omat tuloksensa. Menisi yksillä järjestelyillä ja kaikille löytyisi sopiva setti. Tai sitten järkiään eri paikkoihin eikä heti perä perään.


K: Onnittelut kakkosijasta. Mitä tuli palkinnoksi?

E: Kiitos. Lahjakortti Keltamäelle.


Kysymykset (ja vain osin vastaukset) Jukka Sakki, (HB sarjassa sijoitus 20/25, yhteisaika 5:45:04, ero kärkeen 1:49:11 ratapituus yht. 32,3 km, juostu matka 36,88 km)

Kuvat: Eemil ja Jukka Sakki

Kotimatkalla Oulun moottoritiellä. Ei ollut kovasti rummutettu Sylvi myrsky, vaan tavallista kovempi ukkossade. Onneksi ihan näin kovaa ei satanut suunnistuksen aikana. (Täysillä huiskineita pyyhkijöitä ei ole pysäytetty, vaan kuvaaja otti 28 kuvan sarjan, jossa muutama osui sellaiseen kohtaan, että pyyhkijät eivät olleet kohdalla.)





2 kommenttia:

  1. Kiitos Jukka hauskasta raportista ja haastattelusta. Hatunnosto molemmille selviämisestä rankasta maastosta. Suunnistuskin oli huippuluokkaa. Terv. Risto

    VastaaPoista
  2. Kiitos mukavasta jutusta. Ehkä ensi vuonna itsekin :)

    VastaaPoista