Jotain fyysisistä ja henkisistä valmiuksista tulevaan suoritukseen kertoi se, että minun lepopulssini hetkeä ennen karttojen jakoa oli 81 ja joukkueen toisen jäsenen Eemilin lepopulssi oli 40. Vähäisistä kokemuksistani tästä lajista voi lukea täältä. Kävi kuitenkin heti selville, että tämä tapahtuma ja suoritus tulee poikkeamaan melkoisesti iltarastien yhteydessä olevasta rogaining'sta.
Olin siis ensimmäistä kertaa oikeassa rogaining-kisassa. Vaikka yhtäläisyyksiä suunnistukseen on paljon, löytyy myös eroja. Oma lähestymiseni hommaan tuli tietysti vahvasti suunnistuspainotteisesti, joka ei välttämättä ole lopputuloksen kannalta paras taktiikka.
Valmistautuminen
Luvassa oli 4 tunnin urakka, eli siihen piti hieman valmistautua. Viikon verran söin hiilareita enemmän. Eli pari pellillistä mustikkapiirakkaa (pullapohjalla tietenkin) ja einespastoja. Kisapäivän aamuna keitin jopa kaurapuuroa ja pakotin itseni nielemään sen. Huuhdoin puuron maun suusta parilla banaanilla.
Tiistaista perjantaihin jätin käytännössä iltarastit väliin ja lepuutin jalkoja, joissa on tuntunut pitkin kevättä ja kesää epämiellyttäviä tuntemuksia.
Kartan jako
Suunnistuskisoissa kartta saadaan lähtöhetkellä ja samalla sekunnilla ampaistaan matkaan. Nyt oman radan suunnitteluun oli varattu aikaa kokonainen tunti. Meillä meni suunnitelman tekemiseen 10 minuuttia. Sivuille vilkaisu todisti, että olimme ihan amatöörejä. Meillä oli reitin hahmotteluun yksi kuulakärkikynä. Vieressä olevilla ammattilaisilla oli käytössä eri värisiä nuppineuloja, eri värisiä lankoja, tusina huomiotussia, viivoittimia ja alusta johon neulat tökitään kartan läpi. Eikä mitään halpaa styroksia vaan ihan Finnfoam-levyä.
Funtsattiin siis toiseen kertaan onko hommassa mitään järkeä. Kaikki rastit kahdella A3:lla joissa mittakaava 1:25000 ja kaksi A4 arkkia, joissa osasuurennokset kahdesta eri alueesta. Pienempien karttojen mittakaavat 1:15000. Nämä tarkemmat kartat suunniteltiin käytävän tarkemmin läpi, koska niistä on suunnistamiseen jotain apuja. Eli ensin toinen, sitten siirtymät isoilla arkeilla ja lopuun säästetään toinen A4. Sen verran kotikenttäetua oli, että jätimme Leirikentän kartan viimeiseksi, koska sen tiesimme varmasti olevan helppoa maastoa.
Juostavaa matkaa on todella vaikea arvioida: Erikoinen mittakaava, mikä on kunto, kuinka teiden ja polkujen ulkopuolinen eteneminen sujuu. Emme siis yrittäneetkään tehdä pilkun tarkkaa suunnitelmaa vaan ennemmin teimme hahmotelman.
Kartan keskellä on laaja suoalue, joka keskeltä pääsee läpi tietä myöden. Eli yltiöoptimistista suunnitelmaa tarkennettiin niin, että katsomme miten käytetty aika ja edetty matka suhtautuvat toisiinsa tietyissä kohdin matkaa ja teemme lennossa päätöksen siitä miten reittiä jatketaan (tästä tarkemmin jäljempänä). Jos oman juoksuvauhdin tietäisi etukäteen riittävän tarkasti voisi suunnitella tarkan yksityiskohtaisen reitin - kuten monet näyttivät tekevän.
Vielä viime hetken päätöksenä päätettiin jättää alkuosuudelta yksi kuuden pisteen rasti hakematta, joka olisi vaatinut edestakaisen juoksun. Tällä rastilla kuitenkin käytiin toisesta suunnasta. Kannattiko? Ehkä ei, mutta se on jossittelua.
Varusteina juoksurepussa 2,5 litraa erilaisia nesteitä, 8 kpl suklaapatukoita ja vajaa rulla Leukoplastia. Kartat pussitettiin niin, että kummallekin tuli molemmat isot arkit ja lisäksi oli yhteinen pussi, jossa oli yhdet kappaleet pieniä arkkeja. Kaksi kompassia ja yksi emit. Repun otti selkäänsä joukkuemme kovakuntoisempi jäsen, eli en minä.
Sitten menoksi
Sitten vaan matkaan. Aloitimme juoksun sopivan rauhalliseen tahtiin. Suunnistuksellisesti erittäin helppoa etenemistä. 1:15000 kartalla vielä jotenkin suunnistaa, mutta 1:25000 on eri juttu. Kun päästiin tälle pienemmän mittakaavan arkille, tehtiin melkein heti päätös jättää pari rastia pois. Seitsemän pistettä olisi houkutellut. Kartalla se olisi vaatinut tietä jonkun verran ja sen jälkeen vain 4 sentin pätkä suoraan suunnistamista metsässä. Luonnossa se tarkoittaa 1 km sinne ja toinen takaisin. Kartalla on valkoista väriä, mutta todellisuudessa se saattaa tarkoittaa mitä tahansa. Riski siihen, että hukkaamme puoli tuntia ryteikössä oli liian suuri ja siirryimme suoraan suunnitelmaan C.
 |
| Tästä se lähti. 38-52-34 välit kierretiin eikä menty suoraan ja ihan tarkoituksella. |
En ole vieläkään vakuuttunut urheilujuomien tehosta. Jostain syystä ne maistuvat kaikki yhtä pahalle. TV:stä tuli tiedeohjelma, jossa sokkotestattiin sitä, onko hiilihydraattijuomasta apua suoritukseen. Kyllä on. Ihmeellistä oli se, että juomaa ei tarvitse juoda lainkaan. Juoman purskuttelu suussa riittää. Suun reseptorit reagoivat hiilihydraatteihin ja ilmoittavat aivoille: "Hiilaria on tulossa". Aivot lähettävät välittömästi tiedon lihaksille, että pistäkää energia jakeluun. Efekti on siis jo tapahtunut vaikka kulaus on vielä nielemättä. Vaikutus säilyi vaikka juoman sylkäisi pois. Testissä vertailuaineena oli vesi. Testattava ei tiennyt, kumpaa juomaa hän joi. Dokumentti löytynee Ylen Areenasta.
Minä en sylkäissyt vaan join, koska janotti. Kannattaa juoda ensin ja syödä suklaa sitten. Jos et usko, niin voit kokeilla myös toista järjestystä.
Ongelmia
2,5 tuntia meni hyvin, mutta sitten alkoi jaloissa ja nimenomaan polvissa tuntua. Jätettiin taas pari mehevää rastia väliin ja suoristimme reittiä. Se oli viisas päätös.
 |
| 72 houkutteli, mutta kartta kertoo kyllä syyn, miksi siellä ei käyty. |
Lähestyimme Tyrriä ja seuraava rastipiste eli masto näkyi kilometrin päähän. Aikaa oli jäljellä tunti ja 20 min. Ajan pitäisi riittää hyvin, mutta vauhti hiipui silmissä. Jokainen askel oli aseteltava maahan huolellisesti.
 |
| Tapahtuman kipupisteet. Kuvassa oikealla on vasen polvi ja vasemalla on oikea polvi. |
Kutostien alitus ja suunta käännettiin kohti maalia. Aikaa jäljellä 55 min. Tästä ei olisi normipäivänä mikään temppu kipaista maaliin, mutta pieninkin ylämäki oli käveltävä ja polvissa tuntui kamalalta.
Kirjoitan jo tähän kohtaan jälkiviisauden: Tässä kohtaa olisi pitänyt käydä hakemassa tämä 4 pisteen rasti (kuva alla) ja jättää viimeinen 3 pisteen rasti käymättä. Näin olisimme päässeet jaetulle kolmannelle sijalle. Jos jalat olisivat pelanneet kuten alkumatkalla, oltaisiin käyty hakemassa myös rannassa ollut 3 pisteen rasti. Eli yhteensä 7 pistettä. Juoksu oli kuitenkin niin vaivalloista, että kaikki ylimääräiset mutkat oli jätettävä laskuista.
Utin vallien jälkeen näytti, että aika riittää Mersun muistomerkin luona olevan 4 pisteen rastilla käymiseen. Sinne. Sitten verrattiin sitä aikaa, joka meni alikulkutunnelista maalin kohdalle. Vartti! Aikaa oli 18 min jäljellä ja matkaa maalin kohdalta oli 3 pisteen rastille ja takaisin oli suunnilleen sama matka kuin edellä mitattu vartin matka.
Päätös: Käydään vielä 3 pisteen rastilla. Juoksu oli aivan naurettavan ja säälittävän välimaastossa. 300 m ennen maalia tilanne alkoi viimein näyttää siltä, että ehditään ajoissa maaliin. Ja niin ehdittiin.
Loppulausunto
Se tuli ainakin selväksi, että näillä jaloilla ei millekään maratonille kannata lähteä.
 |
| Ei rakkoja ja ilmeisesti ei myöskään mustuvia kynsiä, vaikka isovarpaan vieressä oleva varvas tuntuu hieman aralta. |
Tankkaus onnistui erittäin hyvin ja energian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Olo oli sen puolesta yllättävänkin hyvä. Olenhan hiihtänyt ja pyöräillyt reilusti pidempiä aikoja yhteen pötköön kuin 4 tuntia, mutta koskaan en ole juossut neljää tuntia yhtä soittoa. Eemil olisi voittanut jos olisi saanut juosta omaa vauhtiaan. Hänen vauhdillaan olisi ehtinyt kerätä noin 15..20 pistettä enemmän.
Juostu matka oli 31,68 km. Aikaa meni 3:58:16. Koko reissun keskivauhti oli 7:31 min/km. Ensimmäisten kahden tunnin aikana vauhti tiellä oli noin 5:20. Viimeisen viiden kilometrin juoksuvauhtia ei pysty tarkasti sanomaan, koska se vaihteli niin paljon, mutta paikoitellen se oli hitaampaa kuin kävely. 82 pistettä ja neljäs sija. Tulokset löytyvät täältä sivulta löytyvästä linkistä.
Ei varsinaisia suunnistusvirheitä. Rastia 62 lähestyttäessä turha koukku, mutta se oli kartan vika. Suon keskellä oli selvästi kuivaa maata, vaikka kartassa suo jatkui. Käänsimme hieman liian aikaisin vasemmalle, mutta ei ongelmia. Aikaa ei mennyt hukkaan käytännössä lainkaan ja koukku ei edes kunnolla erotu reittiviivassa.
Tässä koko reittimme:
http://kouvolansuunnistajat.fi/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=585
Koska reittihärveliä ei ole tehty rogaining silmälläpitäen, se on hieman hassun näköinen, mutta toimii. Jokaisella joukkueella on oma rata, ja siksi rata/nimi-listat ovat normisuunnistushärveliin verrattuna erilaisia.
Jos haluat katsoa vain yhden joukkueen suoritusta valitse se joukkue. Kuvassa näkyy heidän käymänsä rastit eli rata. Jos he ovat siirtäneet oman reittinsä härveliin näkyy myös todellinen juoksureitti.
Jos haluat katsoa useampaa suoritusta samanaikaisesti, valitse valikosta alin vaihtoehto 'All classes' (kuvassa näkyvä tumma rivi). Härvelin kuvan perusteella näyttää siltä, että jokaisella rasteilla on käyty ainakin kerran. Radoista tästä kuvasta ei saa mitään selvää, mutta animaatiolla voi verrata reittinsä tallettaneiden etenemisiä.
Osallistujilla on hämmästyttävän erilaisia reittejä.
Palauttelua
Tässä tuli yhdellä kertaa noin 4..5 kertaa iltarastien A-radan verran uheilusuoritusta. Ylitin itseni, eli hyvä minä!
Join maalissa Aito drinkable oat pear-vanilla juotavan kauravälipalan ja Froosh strawberry, banana & guava pehmelön (pehmelö on smoothie suomeksi) ja otin kaksi evääksi. Niin ja söinhän minä myös jauhelihakeittoa, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Suihkun säästin kotiin.
Kiitos ratamestarille ja järjestäjille. Sain taas kokemuspakkiin lisää aineistoa. Ja kiitos teamin nuoremmalle jäsenelle, että jaksoi hidastella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti