Hyvin, huonosti ja hyvinhuonosti

(päivitetty 18.9.: korjattu asiavirhe selostuksessa)

Olen kyllästymiseen asti patistanut lajitovereita käyttämään reittihärveliä. Mitä enemmän talletettuja reittejä, sitä enemmän itselle vertailukelpoista vertailtavaa.

KS-Yökupin Palaneenmäen suoritus 16.9.2021 B-radalla meni osalta ihan päin #¤"#¤%!  En tässä perkaa koko suoritusta, sillä sehän näkyy, ylläys yllätys: reittihärvelistä.

3-4 -välille tein väärän reitinvalinnan, jonka huomasin jo maastossa ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen. Olisi pitänyt mennä tietä myöden vasemman kautta eikä oikean kautta pystyvihreässä (jota ei ollut kartalla). No tästä ei tämän enempää.

Mutta se varsinainen källi oli rastin numero 4 rastinotto. Kaikki meni suunnitelmien mukaan aina siihen asti kun piti leimata. Ainoa ongelma oli se, että lippua ja leimasinta ei ollut missään. Löytyihän se rasti sitten tolkuttoman haahuilun ja pyöriskelyn jälkeen, mutta uni ei meinannut tullu silmään kun pohdin, että mikä ihme siinä meni pieleen. Miten se oli mahdollista. Näin sen olin toteuttavinani:

Selvääkin selvempi suunnitelma: Tien mutkasta oikealle. Siinä heti kaksi kiveä - check. Sitten avokalliolle - check. Aukon kulmaan, jota ei näy, mutta ehkä on vain puskaa välissä. Eli suoraan vaan ja rasti on rinteessä ennen ojaa joka pysäyttää.

Kun rastin piti olla edessä, rinne nousee ja eteen tulee kiviä ja avokallioita. Mikään ei täsmää eikä ketään näy lähimaillakaan. Ei ole totta, mutta on kumminkin. Lamppuja näkyy 200 m päässä vasemmalla. Sinnekö tässä pitää mennä? Kaikki tulevat vastaan, eli siitä voi päätellä, että joku rasti on siellä suunnassa - tai sitten vastakkaisssa. Aaaarrgh.

Eli pääsin neloselle vaivoin ja tuurilla, mutta ihan kuula jumissa. Asia ratkesi vasta sitten kun sain sekoilut näkyville reittihärveliin. Ei mitään arpomista tai selittelyä. Näytöltä näki heti missä meni vikaan:

Kääsin oikealle tieltä liian aikaisin. Siinä oli loiva mutka, joka ei erotu kartalla. Kaksi kiveä täsmäsi. Avokallio täsmäsi ja se oli apukäyrän päällä. Avokallio oli siis liian pieni ja kukkula liian pieni, mutta laitoin ne täsmäämään. Siinä kohtaa kun hain katseella aukon kulmaa, olin pienen suon kohdalla. Ja siitä käänsin muka rastille ja siihen upposi.

Kun nelonen oli leimattu, syletti niin, että vedin seuraavalle rastille ihan apinan raivolla suunnalla. Se näyttää tältä:

Tässä jätin kaiken ajattelun vähemmälle. Suunta ja menoksi. Kohdassa 1 erottui harjanne. Ja kohdassa kaksi erottui nenä. Siitä suoraan rastille.

Rasti numero 7 tuotti ja suunnattomia vaikeuksia. En selosta sitä seikkailua, ellei joku sitä pyydä.

Nyt on lepopäivä ja täytyy yrittää taas tsempata tuota henkis-taktista puolta, ettei tämänkaltaisia emämunauksia tulisi enää ikinä milloinkaan koskaan.