Raato ei pettänyt

 

 

 

Raatojuoksu 2023 oli läpimärkä, kylmä ja riittävän vaikea ja raskas, eli nimensä mukainen.

Suunnistus:

Miten suunnistaisit rastivälin 7-8:

Minä taisin olla ainoa joka käytti Raatojuoksussa ns. alareunalukulaseja eli sellaisia pappa-mallisia laseja. Vesisade ja kostea keli on myrkkyä lasien kanssa touhutessa. Tiheimmissä kuusikoissa oli lisäksi niin hämärää, että kartanlukuvalo ei olisi ollut yhtään liikaa. Ylläoleva kuva yrittää esittää sitä, miltä kartta näytti minulle. Kuvan kirkkaus riippuu tietysti näyttösi kirkkaudesta, joten kuvan tummuutta on turha yrittää säätää. Karttakuvan epäterävyys tulee huurtuneista laseista ja täplät ovat pisaroita muovin päällä. Laseja ei voi (siis ei ehdi eikä kannata) pyyhkiä sadan metrin välein, eli on mentävä erittäin suurilla linjoilla.

Lähtö rastilta suunnalla (kuvassa siis kohti yläreunaa). Avokallio - ojan yli - pieniä kallioita - poikittainen polku - polkua vasemmalle ja suoraan kunnes haarautuu oikealle ja vasemmalle - siitä suunnalla sähkölinjalle - sen jälkeen keltaista ennen vihreää ja siinä viimeistään lasien puhdistus ja sitten ihmetellään lisää.

En yrittänyt olla itseäni fiksumpi, eli taktiikkani oli: suunta ja letkaan kiinni. Kun rasti alkoi poltella lasien pyyhintää ja hieman omaa ajattelua mukaan.

Valintani oli H10KM eli se vaikeampi versio. Harkitsin kyllä 15 km matkaa, mutta onneksi valitsin kympin, sillä siinä oli riittävästi tälle kerralle. Kenttäkuulutuksesta kuulin maaliin tullessani, että kahdenkympin kärki oli samaan aikaan 15 km väliaikarastilla - kärki menee siis todella kovaa.

Tässä muutama väli tarkemmin analysoituna ja jos kiinnostaa, niin koko ratasetti löytyy täältä. 

8-9:

Varsin vaikean näköinen väli. Pelkkää kumparetta ja avokalliota. Suunnalla vaan sinne minne muutkin menevät ja odotin milloin tulee selvä suo vastaan. Suon vasenta laitaa ja sen jälkeen iso kivi oikealla. Siitä loivasti vasemmalle ja meni ihan nappiin. Toki letka auttoi, mutta oli koko ajan näppituntuma missä mennään, vaikka en edes yrittänyt pitää lukua pikku kumpareista.  Backuppina oli se, että mäki ei jatku kovin pitkään, eli alkaa laskea ja etuoikella tulee vastaan jyrkänne (eivät ole ylläolevassa kuvassa).

14-15:

Tässä vaiheessa oli takana yksi perhonen ja yksi salmiakki eikä näyttänyt siltä, että radalla olisi ns. raatohajontoja. Tietenkään siitä ei voi olla varma, mutta seuraava rasti oli nro 15, ja siinä oli juomapiste aivan rastin vieressä. Hetken kävi mielessä hyödyntää peltoa, mutta jono meni mäen oikealta puolelta. Tällä välillä ei siis erittäin todennäköisesti ole hajontaa ja menin letkan mukaan. Lasit olivat niin huurussa, että en nähnyt siellä olevaa polkua (jää kuvassa punaisen reittiviivan alle).Vauhtia oli sen verran, että karttaa ei paljon ehtinyt katsella. Sitten vaan mahanalus täyteen jalkoja. Katselin kompassia, että suunnilleen oikeaan suuntaan mennään ja aukolla pääsin vihdoin kunnolla kartalle. Rastinotto oli helppo.

Tämähän ei siis ollut juomarasti, vaan juomapiste, joka oli selväsi erillään rastista ja siksi kartassa on mukin kuva. Olin KS:n talkoissa 15.10. SM-ep:llä juomarastilla nro 125. Parisenkymmentä suunnistajaa hämmästeli siellä, että sitä juomapistettä ei ollut merkitty karttoinen. Eipä ollut mukin kuvaa kartassa, koska kysessä oli juomarasti ja mukin kuva on silloin määritteissä eikä kartalla.

Hyvä juttu, että menin muiden mukana polkua ja ajouria pitkin. Pellon kautta olisi ollut kyllä lyhyempi matka, mutta paljon vihreää ja pystyvihreää. Urheilujuoma ja vohveli nassuun ja sitten kiirellä eteenpäin.

Kartta on muuten ok, mutta pellon reunoilta puutuu symboli 415 Selkeä viljelyksen raja. Onkohan tässä käynyt joku virhe vai ovatko kaikki viljellyt pellot Söderkullassa pusikoituneet reunoiltaan niin, että niillä ei ole selkeää reunaa?

Yleistä

Raatojuoksussa oli tällä kertaa yhteislähdössä noin 800 osallistujaa, enimmillään on ollut reilusti yli tuhat lähtijää. Yhteislähtö on siis Jukolan ja Jukolan uusintalähdön jälkeen suurin yhteislähtö joka Suomesta löytyy. Vaikka oli "vain 800 lähtijää, niin on siinä oma fiilinkinsä. Paljonko lähdössä tarkalleen oli lähtijöitä? Aika paljon jäi numerolappuja narulle roikkumaan ja omassa sarjassanikin oli 16 kpl ei-lähteneitä.

Järjestelyt taattua laatua. Parkki kovalla maalla ja kisakeskuksen vieressä. Pukuhuone ja pesu sisätiloissa, joka on meidän lajissa harvinaista herkkua. Maalissa ja juomapisteellä pikkunaposteltavaa. Arvontapalkinto ei vaan osunut kohdalle tälläkään kertaa.

Lopputulos

5 kpl hylättyjä ja 13 kpl keskeyttäneitä, jotka periaatteessa lasketaan osallistuneihin, joten sijoitukseni on siis 70/215. Rata 10,3 km. Juostu matka 12,04 km, eli hieman keskimääräistä enemmän ylimääräistä matkaa. Tiekiertoa oli ja rastivälille osui myös järvi. Aika 1:40:57, joka tekee kilometrivauhdiksi 9:48 min/km. Todellinen juostun matkan mukaan laskettu kilometrivauhtini oli 8:23 min/km, joka on aika hyvä kun ottaa huomioon raskaat olosuhteet. Toki lopun pitkä yli 2 km juoksupätkä nosti vauhtia.

Olen erittäin tyytyväinen tulokseeni. Siksipä koukkausin kotimatkalla Korian S-marketissa ja ostin itselleni palkinnoksi Kymen leipomon omenapalapitkon (muistutti perinteistä pormesterinpitkoa eli jättikokoista tanskalaista viineriä). Se oli pettymys, liian löysä ja mauton, mutta nälkäänhän se meni.