Tämän vuotiseen Raatojuoksuun valmistautuminen alkoi edellisenä yönä. Näin unta, että olin matkalla kisapaikalle. Matka taittui pienkoneella, joka laskeutumisen jälkeen rullasi aivan majapaikkamme eteen. En tiedä miksi sinne eikä kisapaikalle, mutta se ei ollut ongelma. Minulla ei ollut mitään varusteita mukana, paitsi housut jalassa ja polkupyörä. Laskin, että mikäli lähden pyörällä kotoa hakemaan varusteita siinä menee aikaa kymmenen tuntia. Se on liian kauan. Toinen vaihtoehto olisi se, että lainaisin joltain autoa, mutta minulla ei ollut ajokorttia eikä rahaa bensaan. Filmi loppui tähän, eli loppuratkaisu jäi näkemättä ja nukuin tosi huonosti.
Keli oli kylmä ja pukeutumista piti miettiä. Pitkähihainen paita, takki, pipo, sormikkaat, pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Nastareihin ei mahdu kuin yksi ohut sukka, eli tavalliset sukat jalkaan.
Lähtöön oli aika pitkä matka ja oli paikalla 2 min ennen virallista lähtöaikaa. Siitä taisi mennä vielä 5 min ennen kuin kartoille pääsi. Monelle taisi olla yllätys kuinka paljon lähtöpaikalle siirtymiseen meni aikaa ja siksi lähtö viivästyi hieman.
Ratani oli H10KM. Heti ykköselle pieni koukkaus. Hieman liikaa vasemmalla. Tämä johtui siitä, että kaikki muut menivät enemmän oikealle olleelle rastille. Näin, että se ei ole minun ja otin suunan joka vei vasemmalle päin. Sinne ei mennyt kuin parit jalanjäljet. Loivaa rinnettä alaspäin ilman kiintopisteitä. Sitten tuli kutina, että matkaa oli sen verran takana, että rasti on lähellä. 90 astetta oikealle ja muutaman kymmenen metriä ja rastille.
Tämä ykkösen koukkaus oli tyypillinen virhe joita tällä reisulla tuli useita. Ura joka menee ehkä polkua pitkin menee melkein oikeaan suuntaan. Ura erkanee polulta ja valtaosa suunnistajista on mennyt sinne. Varsinaista polkua ei erota koska se naamioituu lumiseen kanervikkoon. Muutaman sentin lumipeitteestä oli yllättävän paljon haittaa. Ei juoksemisen kannalta vaan siihen miten helposti lipsahtaa sivuun omalta reitiltä.
Ainoa isompi pummi tuli 5-6 välillä. Hukkasin itseni kokonaan ja olin paljon liikaa oikealla. En saanut kiinni ja lähdin väärään suuntaan. Tuurilla osuin rastille, jolla olin jo aiemmin käynyt. Siitä oikeaan suuntaan ja vielä uudestaan hukkasin paikan. Ohi toiselta puolelta ja vielä piti 100 m pakittaa. Väliaikatiedoissa tässä kohtaa on ilmeisesti hajonnoista johtuva ero, koska tällä välillä hävisin tulosten mukaan voittajalle 1:26:35 vaikka koko väliin meni 14 min. Näppituntumalta aikaa meni hukkaan 7 min joka maksoi noin 30 sijaa.
Sitten tuli tämän reissun hauskin kommellus. Rastin 14 jälkeen tuli pitkä juoksupätkä ja kartan reunassa luki "KARTANVAIHTO". Määritteistä olin huomannut jo aiemmin, että 5 rastia on vielä jäljellä. "Erikoista, että määritteet on printattu kaikki samaan arkkiin", tuumin. Sitten tuli vastaan alikulkutunneli ja siinä oli kyltti "Kartanvaihto". Katsoin näkyykö missään karttoja. Ei näkynyt. Tunnelia ennen oli rasti. Kartassa tätä rastia ei ollut, koska olin jo kartan ulkopuolella. Olin vain seurannut letkaa. Leimasimessa oli numero 82 ja katsoin määritteistä, että minullahan on sen numeroinen rasti. Leimasin ja jatkoin matkaa. Pyörittelin päätä enkä vieläkään nähnyt missään uusia karttoja. Katsoin paperin toista puolta ja se oli kokonaan valkoinen. Kaikki juoksivat eteenpäin, joten jatkoin matkaa minäkin. Joku lähti vasemmalle kovalla vauhdilla ja ihmettelin mielessäni miten hän sinne menee. Sitten tuli risteys ja kaikki kääntyivät vasemmalle. Ei mitään viitoitusta missään ja ihmettelin, mistä tästä tietää minne pitää menne. Pysähdyi ja kysyin takana olleelta naiselta mistä ne uudet kartat saa. Hän kysyi, että leimasinko tunnelissa. Vastasin leimanneeni ja hän sanoi, että se kartta on siinä paperin oikeassa kulmassa. Katsoin karttaani ja siinähän se oli loppuosa oikeassa alakulmassa. Se oli ollut siinä koko matkan ajan ihan lähdöstä asti. Että voi ihminen tuntea itsensä tyhmäksi. Tyhmyyttä on myös se, että ei lue kaikkia ohjeita etukäteen. Tässä meni minuutin verran hidasteluun ja ihmettelyyn. Syy miksi näin kävi näkyy allaolevissa kuvissa:
Kartta oli taiteltu aika lailla tällä tavalla pitkät pätkät ja näin kun etenin kohti kartanvaihtoa. Kartanvaihto pilkistää oikealla ylhäällä. Kartan toinen puoli näytti tältä:
Näetkö toista karttaa? Et näe, sillä se on täsmälleen kaksinkerroin taitetun osan sisäpuolella. Tuurilla selvisin tästäkin.
Kahta suunnistajaa neuvoin metsässä ja näytin heille missä ollaan. Kun lasketaan oman karttakysymykseni mukaan, jäin yhden pykälän plussan puolelle.
Vaikka jalkoja ja nimenomaan jalkapohjia paleli juoksu kulki hyvin. Radalla oli pitkiä tiepätkiä ja vedin ne täysillä ja ohitin satamäärin suunnistajia. Loppua kohden kiristin vielä vauhtia ja pari viimeistä väliä vedin aivan maksimilla. Fyysisesti todella hyvän tuntuinen juoksu. Pauli Forman, joka oli lähdössä vieressäni, ohitin "kartanvaihdon" jälkeen ja voitin hänet lopulta parilla minuutilla.
Sijoitukseni on 97. Tuloksissa on jotain pientä epätarkkuutta sillä eri listoilla olen eri sijoilla (ainakin lauantai iltana kun tätä kirjoitan). Samoin väliajoista puuttuu kokonaan väli 19-M. Viimeisen rastin (koodi 200) yksi leimasin oli ilmeisesti pimeänä, koska se puuttuu minulta vaikka taatusti leimasin sillä. Niin näkyy puuttuvan myös monelta muulta.Tössimistä tuli kaikkiaan noin 10 min. Eli nappisuorituksella sijoitukseni olisi ollut noin 40 sijaa parempi. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä H10KM radalla oli noin 260 osallistujaa, eli olin selvästi puolivälin paremmalla puolella.
Kuten aina, järjestelyt olivat mallikkaat. Hieno maasto ja vaikka maali on samassa paikassa, jossa se on ollut monesti aiemmin maasto ei tuntunut minulle yhtään tutulta. Tässä auttoi tietysti se, että lähtö oli vielty kauas ja näin oli saatu "uutta" maastoa käyttöön. Pesut ja pukuhuoneet sisällä. Juomaa ja naposteltavaa tarjolla. Parkki lähellä. Yhteenveto: Hienot kisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti