Korvenkangas vielä

Palaan vielä Korvenkankaan 27.9. Yökupin tapahtumiin. Ensimmäinen juttu tapahtuneesta löytyy täältä. Kävin valoisalla katsomassa ongelmia aiheuttaneet paikat ja tutkin ajan kanssa mikä meni vikaan. Ensin varsnainen rastiväli 12-13:

Lähdin rastilta ylämäkeen sunnalla. Kohdalla 1 on harvaa mäntytaimikkoa jossa ei ole mitään kiintopistettä. Suoraan suunnalla ja kohdassa 2 on hieman avoimempi tosin epäselvä kohta. Jatkoin suoraan ja kohdassa kolme erottuu selvästi mäen korkein kohta sekä heti edessä oleva tuore ajoura. Kohdan 3 jälkeen ennen kohtaa 4 mäki alkaa laskea ja tulin suoraan rastille. Koko väli hissukseen kävellen ja aikaa meni noin kolme minuuttia. Ei mitään ongelmia. Valoisalla helppo väli. Pimeällä olisi pitänyt vain uskoa kompassiin, unohtaa ajoura ja katsoa miten mäki laskee sillä puolella jossa rastinotko on.

Sitten käsittellyyn sekoilupaikka kun yritin lähestyä rastia itäpuolella olevan ison avokallion kautta.

Vihreä oli suunnitelma. Polkua polun päähän siitä loivasti kohti isoa avokalliota ja sen eteläreunassa kulkevaa polkua. sitä pitkin niin pitkälle kuin pääsee ja siitä suunta vihreä läpi kohti rastin lounaispuolella olevaa avokalliota.

Punainen oli toteutus. Pääsin kohtaan 1 saakka. Siinä polku kääntyy oikealle ja jatkoin hieman suoraan ja otin suunnan kohti isoa avokalliota. Kuvittelin yöllä ja kuvittelin vielä valoisallakin, siis toistan: kuvittelin vielä valoisallakin, 50 m ennen kalliota, että se on "kumparemainen" kuten pisteviivalla rajattu alue, jonka keskellä seisoo numero 2, on. Kun olin 1:n ja 2:n puolivälissä keksin mikä yöllä meni pieleen:

Olin kiinnittänyt kaiken huonioni avokallion eteläreunassa kulkevaan polkuun ja mielsin sen rajaavan kallion samoin kuin korkeuskäyrät tekevät kallion pohjoispuolella. Todellisuudessa iso avokallio on kokonaan rinteessä, joka laskee pohjoiseen. Kohdassa 4 on pieni notkelma, mutta mäen eteläreuna on kohdassa 3 (ja siitä vähän etelään). En tiennyt millainen polku minua odottaa. Kun mäki alkoi nousta käännyin sen mukana numeron 5 suuntaan. Polku olisi ollut avokallion kohdalla traktorin jälkien levyinen eli sitä ei voinut olla huomaamatta. Kun en nähnyt polusta mitään oletin sen olevan muurahaisten levyinen ja jätin sen etsimisen sikseen. 5:n kohdalla on aukkoa ja kaikenlaista avokalliota joita oli mahdoton hahmottaa. Avokallio 2 on melkein jalkapallokentän kokoinen eli siitä ei voi erehtyä.

Numeron 6 paikalta lähtee heikko polku mäkeen. Jos siitä olisi lähtenyt kiipeämään mäkeen olisi osunut isolle avokalliolle. Polun päätä on vaikea tai mahdoton nähdä pimeässä, sillä sitä ei ole ja sekin vähä kääntyy juuri risteyksen kohdalla vähän sivuun. Siksi en yrittänyt tästä kohdin kuin muistaakseni kerran.

Kuten HouBe aiemmin ohjeisti, kannattaa lukea käyriä. Tavallaan niin tässä jälkimmäisessä tapauksessa teinkin, mutta sovelsin karttaa täysin itse keksimälläni tavalla. Mäen muotoa olisi pitänyt (jälleen kerran ehtotapa: -isi) katsoa huolellisemmin. Tosin tämä tämän tapauksen perusvirhe oli niin syvälle juntattu päähäni, että jos en olisi käynyt paikkaa valoisalla katsomassa, minulle olisi jäänyt koko loppuiäksi mielikuva, että iso avokallio on kukkulan muotoinen.

Tässä olisi jollekin viisalle aivojen toiminnasta kiinnostuneelle oiva tutkimuskohde: Kuinka hypnotisoin itseni pimeässä!

P.S. Taustamusa soi tässäkin, sillä en tiedä miten sen saa starttaamaan sivun keskellä vierityspalkin mukana.