Munkkirasti

Yhteenveto suunnistusvuodesta 2020

(HUOM. Bloggerin hallinnasta on kadonnut painike, jolla oma taustakuva venytetään näytön levyiseksi. Tässä ei ole mitään erikoista. Olen hyväksyt käyttöehdot, jossa lukee, että Google voi muuttaa tai lopettaa palveluaan miten tahtoo. Lisäksi Google omistaa kaikki julkaisemani kuvat täysin oikeuksin. Eli jos näette tässä blogissa olevan ottamani/käyttämäni kuvan esim. jossain mainoksessa, niin Google saa käyttää sitä ilmaiseksi miten tahtoo, enkä minä saa siitä rojalteja.

 

Taustakuva on siis tuossa näytön yläreunassa - Olkaa hyvät!)

Tilastoja

Kerään tilastoa ihan omaksi iloksi. Alla suoritetut kilometrit.

Juoksu ja kävely, jonka tilastointi on aloitettuvasta vasta kuluneena vuonna, eivät maistu. Sille ei vaan voi mitään. Hiihtokausi vaihtuu juhannuksena. Eli joulukuun 2020 hiihdot kirjaan kaudelle 2021. Pyöräilykilometrejä tuli selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina.  Ajelin pidempiä lenkkejä lähinnä Kotkan seudulla.

Olen kirjannut nykyään myös urheilemiseen käytetyt ajat, mutta historiatietoja on vain suunnistuksesta. Siksi ajankäytön vastaava kaavio ei vielä ole julkaisukelpoinen. Vuonna 2020 suunnistukseen meni aikaa 115 tuntia - siis varsinaiseen kartta kädessä juoksemiseen. Järjestely-, talkoo- ja ratamestaritehtävissä meni aikaa selvästi tätä enemmän. Karttatyöt eivät sisälly em. tietoihin.

Autoilukilometrejä en ole laskenut, mutta suhde on suunnilleen se, että jokaista metsässä juostua kilometriä kohden ajan autolla noin 15 km.


Tavoitteita

En asettanut mitään fyysisiä tai muitakaan tavoitteita. En keksinyt vuodelle mitään numeraalista tavoitetta. Kunto- ja luontopolut on aikaisempina vuosina koluttu läpi. Jos sen voi tavoitteeksi sanoa, niin kesällä oli tarkoitus käydä Forssan lehden iltarasteilla ja siellä myös kävin.


Muita toteutumia  

Osallistuin Anjalan Liiton suunnistusmestaruuskisoihin. Asiaa tietämättömille kerron, että ao. kisoissa on erittäin kova taso. Kyseessä ei siis ole mikään puulaakijuoksentelu. Koska käytössä on ikähyvitykset, onnistuin saamaan palkinnoksi kahvipaketin (pannujauhatus). En juo kahvia, joten annoin paketin pois.

Toinen kisa johon osallistuin poikani kanssa oli KS-Rogaining, josta on oma raporttinsa täällä.

Suunnistuskilometrejä tuli enemmän kuin koskaan. Tästä kiitos seuramme valmentajalle Samulle, joka tehtaili taitoharjoituksia pitkin kautta. Suunnistussuorituksia tuli vuoden aikana 124 kpl ja niistä erilaisia taitoharjoituksia ehkä noin 20...30 kpl. Suunnistussuorituksia en ole sen paremmin luokitellut tai lajitellut. Yksi rata = yksi suoritus.

Kävin kauden aikana seuraavien seurojen järjestämillä iltarasteilla: Kouvolan Suunnistajat, Inkeroisten Terho, Kuusankosken urheiluseura, Kymin suunnistajat, Hollolan Urheilijat -46 ja Lounais-Hämeen rasti.


Taito

Vaikka harrastuksissani yleensä määrä korvaa laadun, olen yrittänyt myös keskittyä suunnistustaidon kehittämiseen. Samat vanhat jutut: huolellisempi suunnassa kulku, vain olleellisten kohteiden luku, vauhdin riittävä hidastaminen vaikeissa paikoissa, ennakointi ja tyhmien virheiden välttäminen.

Tuo edellisen kappaleen viimeinen asia on helpoin keino parantaa sijoitusta iltarasteilla. Yksikin hölmöily, ja hukattua aikaa ei saa juoksemalla kiinni. Sain monesti melko hyvän sijoituksen iltarasteilla yksinkertaisesti sillä taktiikalla, että en ahnehtinut enkä ottanut mitään riskillä. Tasaisen varma suoritus, ilman mitään erikoisuuksia. Maastossa tuntuu, että eteneminen on junnaavaa, mutta kello tykkää. Tässä yksi tällainen tapaus.

Mielenkiintoisin harjoitusmuoto on multitekniikkaharjoitus. Tosin kaikki taitoharjoitukset ovat sellaisia, että keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään. Suosittelen kaikille iltarastipuurtajille taitoharjoitusta. Kun on ensin punnertanut läpi multitekniikka- ja väyläsuunnistusradat, tuntuu iltarastien B-rata aivan naurettavan helpolta. (koputan puuta)

Tulee sääli kaikkia jalkapallon ja jääkiekon pelaajia, ja oikeastaan kaikkia pallopelien pelaajia. Heillä on aina se sama kaukalo tai kenttä. Aina sama pallo ja siinä maalitolppien välissä pitää juoksennella edes takaisin. Aina sama nurmikko tai parketti tai jää, ja aina samat heitot ja potkut. Kyllä suunnistus on todella paljon mielenkiintoisempi laji harrastaa. Sitä paitsi suunnistus sopii mainiosti minun kaltaiselleni introvertille. Suosittelen kaikille suunnistusta.

 
Fysiikka

Fysiikka oli kovilla. Alkukaudesta urakoidut taitoharjoitukset tekivät jalat kipeiksi. Elokuinen neljän tunnin rogaining aiheutti kahden viikon pakollisen lepojakson juoksemiseen. Tämän jälkeen oli pakko tyytyä B-ratoihin, sillä palautuminen on tässä iässä hidasta. Kahdeksan suunnistusta viikossa on liikaa, mutta minkäs teet. Suunnistus on kuin Vihreät kuulat. Jos niitä on tarjolla, ne on pakko käyttää kaikki hyväksi.

Vuoden aikana olisi ollut mahdollista saavuttaa 20...30 suunnistusta enemmän, jos olisi ollut täysin terve, jos ei olisi ollut tarve lepuuttaa jalkoja, jos ei olisi ollut mitään muita kiireitä, ja jos olisi ollut vielä hullumpi.

Kartta

Kaiken muun lisäksi olen harjoitellut vuoden aikana melkein 100 tuntia kartan tekoa. Paino sanalla harjoitellut. Kartan teko on asia, joka on opeteltava kantapään kautta. En tässä nyt tarkemmin paneudu tämän lajin yksityiskohtiin. Siitä kirjoitan joskus sitten kokonaan oman juttunsa.

Sen olen huomanut, että kun olen liikkunut luonnossa muuten kuin suunnistamassa, ja olen huomannut mielenkiintoisen kohteen tai paikan, olen miettinyt että mitenköhän tuokin piirrettäisiin kartalle.

Kartanpiirto ei ole vaikuttanut suunnistukseeni. Oletan, että jos jaksan puurtaa se vaikuttaa positiivisesti suunnistustaitoon. Kun itse siirtää maaston muotoja kaksiulotteiseen muotoon kartalle, oppii ymmärtämään paremmin maaston ja kartan suhdetta. Toistaiseksi kartan kanssa painiminen menee sähläämiseen, oikeiden työkalujen (=ocad ominaisuuksien) räpläämiseen, virheiden korjaamiseen, ohjeiden lukemiseen, ihmettelyyn ja pään raapimiseen. Yllättävän paljon tulee kerättyä tyhjiä tölkkejä samalla kun tarpoo taajamaa ja lähimetsää tabletin kanssa ristiin rastiin.

Muuta

Kysyn tässä lajitovereilta sitä, saako kukaan suunnistaessa ns. flow-tilaa? Termi tulee vastaan siellä täällä ja se tuntuu olevan kovasti trendikäs eli ajanmukainen. Tiedän kyllä mikä on flow-tila. Olen sellaisen kokenut muutaman kerran elämässäni, mutta ei suunnistaessa. Eräs kerta oli kauan sitten töissä. Oli niin mielenkiintoinen ongelma käsissä, että ajankulku unohtui kokonaan ja havahduin vasta siihen kun työkaveri kyseli aionko lähteä kotiin ollenkaan. 

Suunnistaessa en pääse lähellekään flowta. Kello käy siis kaiken aikaa takaraivossa. Onko se flow edes mahdollista tässä lajissa?


Ensi kausi   

Olen aina pyytänyt sopivia ideoita kuntoilutavoitteiksi - siis muitakin kuin suunnistusta. Kotikunnasta löytyvien luonnonmuistomerkkien julkiset tiedot ovat yhä puutteelliset, eli niitä en voi lähteä patikoiden tai pyöräillen bongailemaan. Geokätköilyä olen kokeillut, mutta en saanut ahaa-elämystä. Ideoita saa ehdotella. Myös huonot ja älyttömät ideat huomioidaan. Lappi kiinnostaa, sille ei voi mitään ja kohta se on varmaan hulluutta...