Tein rikosilmoituksen

(muutettu yksityiskohtia 21.4.2020)

Kaikki alkoi tiistaina aamulla. Ensin soitti Helenistä mies ja kauppasi uuteen asuntoon sähkösopimusta 4 snt/kWh. Kauppoja ei tullut, sillä minulla on määräaikainen sopimus paikallisen yhtiön kanssa. Meni vartti ja Vaasan Energiasta soitettiin ja kaupattiin uutta sähkösopimusta uuteen kotiin. Kauppoja ei tullut, koska minulla on määräaikainen sopimus paikallisen yhtiön kanssa. Meni viisi minuuttia ja Fortumista soitettiin ja kaupattiin uuteen osoitteseen sähkösopimusta. Totesin, että en ole muuttanut mihinkään kahteenkymmeneen vuoteen. Myyjä sanoi, että heille oli tullut muuttoilmoitus postista. Uutta sopimusta ei syntynyt. Tässä vaiheessa vielä nauratti...

Torstaina Elisa lähetti tekstarin ja kehotti ottamaan yhteyttä, että saadaan uuden kodin nettiliittymät ajan tasalle jne. Soitin Elisaan ja sain kuulla, että Postilta oli tullut tieto minun muutostani uuteen osoitteeseen.

Tein tunnukset Postin Oma-palveluun ja tutkin tietoni. Totta tosiaan! Osoitteeni oli xxxxxxxxxx, 94200 Kemi. Mitä ihmettä? Tein saman tien osoitteenmuutoksen oikeaan osoitteeseeni. Sitä ei pysty tekemään takautuvasti voimaan tulevaksi, eikä edes samalle päivälle vaan muutosajankohta menee noin viisi päivää eteenpäin.

Hieman yli tunti meni siihen kun yritin saada postiin yhteyttä. Chat-ei toiminut. Ei yhtään sähköpostiosoitetta. Puhelu maksaa luokkaa 2 €/min, jonottaminen maksaa ja olin jonossa kymmenentenä. Lopulta tunnin nettilomakkeiden, valikoiden ja sivujen perkaaminen jälkeen löysin numeron, josta vastattiin hintaan pvm.

Kerroin nimeni ja Postin virkailija näki tietoni. Totta se oli, osoitteni oli Kemissä. Hän lupasi tutkia asiaa ja kehotti ottamaan yhteyttä Viestintävirastoon.

Postista soitettiin melkein heti takaisin. Nimelläni, osoitetiedoillani ja henkilötunnuksellani oli tehty paperinen osoitteenmuutos Postiin. Lomakkeessa oli allekirjoitus (jota en ole tätä kirjoittaessani nähnyt). Sähköpostiosoitteeksi oli merkitty osoite, joka ei ole minun ja jollaista minulla ei ole koskaan ollut. Sähköisesti muutos ei olisi onnistunut, koska se vaatii tunnistautumisen, mutta osoitteenmuutoslomakkeen voi kuka tahansa täyttää millä tahansa tiedoilla ja asia on sillä selvä. Johtuuko tämä koronasta vai onko aina näin?

Posti muutti minun tekemän osoitteenmuutoksen voimaan heti ja Kemin jakeluun lähti tieto, että minun posti tulee toimittaa Kouvolaan. Lisäksi minua kehotettiin tekemään Postin sivulla esto paperiseen osoitteenmuutokseen, tekemään rikosilmoitus ja ilmoittamaan asiasta Viestintävirastoon.

Lähetin Viestintävirastoon tämän saman asian, jonka olen edellä tähän kirjoittanut. Sieltä soitettiin ja todettiin asian tosiaan olevan näin. Minun pitää käydä paikan päällä henkilökohtaisesti tekemässä muuttoesto.

Heti kun poliisin nettisivut avautuivat torstai iltana huoltotauon jälkeen, tein rikosilmoituksen.

Ilmeisesti selvisin melko pienillä vahingoilla identiteettivarkaudesta. Voihan olla että sinä aikana kun tietoni olivat Kemissä minun nimissä on tilattu jotain ja otettu pikavippejä. Näistä ei ainakaan vielä ole mitään havaintoa. Toistaiseksi on kirjattu kolme eri asianimikettä: Identiteettivarkaus, petos ja rekisterimerkintärikos.


Tai sitten joku ei pidä kirjoituksistani. Negatiivinen palaute tulee yleensä nimettömänä, mutta näin isoa hernettä ei vielä tätä ennen ole kellään mennyt nenään.

Voin tiivistää yhteen kuvaan kaiken sen mitä ajattelen hyypiöistä, jotka tehtailevat näitä:

Postille olen tehnyt osoitteenmuutokseneston (koskee lomakkeella tehtävää ilmoitusta). Digi- ja Viestintävirastoon on tehty muuttoesto. Postille on lisäksi tehty muuttoesto.

Lukeminen kannattaa aina 4

Nämä 100 kirjaa tulisi jokaisen suunnistajan lukea. Montako sinä olet lukenut?

1. Mika Waltari - Seppho Venäläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru soiden herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon suunnistaja
4. Aleksis Kivi - Seitsemän osuutta
5. Väinö Linna - Täällä tuuliteltan alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä suunnistajapoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rasti ja hylsy
8. Anne Frank - Nuoren suunnistajan päiväkirja
9. Douglas Adams - Liiton käsikirja suunnistajille
10. Kalle Päätalo - Kymijoki-sarja
11. Dan Brown - Da Emit -koodi
12. J.K. Rowling - Hoube -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan rastin yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 2020
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon leimaaja
16. Laila Hietamies - Avoin sarja
17. Jane Austen - Peesaus ja hajonnat
18. Rosa Liksom - Joukkue nro 86
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkämatka
20. Mihail Bulgakov - Saattaja saapuu maaliin
21. Anja Kauranen - Jukka S kävi täällä
22. Umberto Eco - Kohteen nimi
23. Hannu Salama - Siinä leimaaja missä rasti
24. Lauri Viita - M Treeni
25. Pentti Haanpää - Utin leirikenttä ja kasarmi
26. Enid Blyton - Rastikko -sarja
27. Helvi Hämäläinen - Säädyllinen itkumuuri
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja ikänäkö
29. John Steinbeck - Suunnistajia ja ihmisiä
30. John Irving - Kekin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku kumpareita
32. Victor Hugo - Koukkupolvet
33. Robert Louis Stevenson - Tohtori Kyyrönen ja Mr. Mattila
34. A.A. Milne - Puolen hehtaarin sprintti
35. Henri Charriete - Talkoolainen nimeltä Pajuoja
36. Alexandre Dumas - Kolme rastireittiläistä
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. Donna Leon - Peesauksen houkutus
39. Juhani Aho - Metsäautotie
40. Leo Tolstoi - Anna Ojala
41. Kari Hotakainen - Tuntematon Petteri Rankinen
42. Arthur C. Clarke - Suunnistusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Suunnanottaja risukossa
44. Ernest Hemingway - Iltarastit iltapäivällä
45. Jukka Sakki - Kuka hoksaa
46. Isaac Asimov - Liitto
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha-alue
48. Leo Tolstoi - Treeni ja lepo
49. Mauri Kunnas - Porukkatalossa
50. Margaret Mitchell - Seurabussin viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet leimasimet
52. Albert Camus - Katsoja
53. Jack London - Erämaan ääni
54. Antti Tuuri - Leimauksen kutsu
55. Miquel Cervantes - Don Hyyrynen
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kartta ja kompassi
57. Mark Twain - Kiintolan Jarrun seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen piippausta ei voi
59. Ernest Hemingway - Jäähyväiset piikkareille
60. Mika Valtari - Kartat kertovat komisario Määttä!
61. Jukka Sakki - Yksinäismoralistin vitsit
62. Henry David Thoreau - Elämää metsässä
63. Lucy M. Montgomery - Pieni rastikerholainen
64. Ilmari Kianto - Purppura viiva
65. Jukka Sakki - Asiallinen peli
66. Jan Guillou - Pummius
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemetsässä
68. John Steinbeck - Elimäeltä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudan ylitys
70. Paulo Coelho - Istuin järven rannalla ja itkin
71. Jules Verne - A-radan ympäri 80 minuutissa
72. Risto Isomäki - Saharan hiekkaa
73. Salman Rushdie - Pitkän yön lapset
74. Marcel Proust - Kadonnutta aikaa etsimässä
75. Robert Musil - Mies vailla ominaisuuksia
76. Milan Kundera - Vaihtopuomin sietämätön keveys
77. Thomas Mann - Konttivuori
78. Miika Nousiainen - Metsään jäi
79. Arto Paasilinna - Maailman paras seura
80. Jukka Sakki - Pulmakirja aivojumppaa
81. Eino Leino - Hisu-pysu-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka etsivät naisia
83. Yrjö Kokko - Kompassi ja Illuusio
84. Aili Somersalo - Mestaritontun suunnistukset
85. Raymond Chandler - Syvä oja
86. Jean M. Untinen-Auel - Laukkasen klaani
87. Minna Canth - Työmiehen rata
88. Stephen King - Heijastin
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni kohde hakkuuaukolla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Suunnista minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Leimausleirien sanasto
93. Mikael Niemi - Papatusta Itkumuurin kupeesta
94. Samuel Beckett: Miten leimata - ratoja vuosilta (1930-1988)
95. Juha Vuorinen - Kuntosuunnistajan päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Siimari
98. Maria Jotuni - Huojuva maalikoppi
99. Juha Itkonen - Anna minun suunnistaa enemmän
100. Outi Hytönen - Suunnista kuin mestari

Joulukalenteri 2019 vastaukset

Joulukalenteriin tuli vastauksia yhteensä hieman yli 600 kpl 31 eri henkilöltä.

Alla olevassa kuvasarjassa ovat oikeat vastaukset. Kuvan alla oleva prosenttiluku ilmaisee, kuinka paljon kunkin kuvan vastauksista oli oikein. Lukemat eivät ole vertailukelpoisia keskenään, sillä vaikeimpiin kuviin tuli myös vähemmän vastauksia. Jos kaikkiin luukkuihin olisi tullut yhtä paljon vastauksia prosenttilukemat olisivat vertailukelpoisia. Nyt ne ovat "vaikeiden tapausten" osalta liian korkeat.

Oikeiksi vastauksiksi on hyväksytty eri kirjoitusasut ja muut nimet, joista selvästi käy ilmi että vastaaja tietää paikan. Esim. luukkuun 10. Anjalan nuorisokeskukseen (kartta: Känkkärä) tuli 17 eri tavalla kirjoitettua vastausta, jotka tulkitsin kaikki oikeiksi. Toisaalta esim. luukkuun 7 kelpasi vastaukseksi sekä Kurkimäki, että Kirstinkallio. Tämä siksi, että Kirstinkallion koulu on juuri nimenomaan Kurkimäen kartalla.

Jos vastaaja on vastannut useampaan kertaan samaan luukkuun viimeisin vastaus on jäänyt voimaan kun vastaukset on lajiteltu Excelin avulla.

Haapakimolasta Paukunmäen kupeesta pellolta otettu kuva oli odotetusti yksi vaikeimmista. Vastauksia tuli vähän, mutta he jotka vastasivat yleensä tiesivät. Siksi prosenttilukema on näinkin korkea. Oikean paikan pystyi päättelemään siitä, että kuvassa näkyy puffetti/grillikatos. Siitä sai selville, että järjestelyvuorossa on Iitin Pyrintö. Vuonna 2019 Pyrintö järjesti iltarastit Myllytöyryn hiihtomajalla, Pukkikankaan laavulla, Kivirapussa Kuuksossa ja Haapakimolassa. Maisemaa ei saa sovitettua mitenkään päin muualle kuin Haapakimolaan. Tehtävä oli siis ratkaistavissa, vaikka juuri tämän illan iltarastit olisivat jääneet käymättä.

Joulukalenterin luukuissa 17 ja 22 oli tonttuhajonta (ei Vännes eikä Farsta). Oikeat leimaukset tekivät he, joiden luukusta 17 löytyi Vuohijärvi ja luukusta 22 Selänpää. Luukun 22 hiekkatien mutkaa löytyy lähes joka paikasta. Taustalla näkyy laaja aukea, joka ei ole peltoa, vaan kanervikkoa ja poikittain ei kulje tie vaan kiitorata. Keskikesäinen maisema antaa myös viitteitä tapahtuman ajankohdasta. Sen avulla pystyi rajaamaan pois muutamia "isoja aukeita".

Luukku 17 oli kuvattu Vuohijärven urheilukentällä. Tähän luukkuun vastaukseksi ei kelvannut pelkkä Selänpää siksi, että Vuohijärven urheilukenttä on yksiselitteisesti tunnistettava paikka, ja Selänpään suunnalta löytyy paljon muitakin tunnistettavia karttapaikkoja ja nimettäviä maisemia.

Vaikein kuva löytyi odotetusti luukusta 5 eli Harjumäki. Tähän tuli selvästi vähiten vastauksia. Kuvattu katos on selvästi oman näköisensä, eikä vastaavaa löydy mistään muualta. Nimeäminen onnistui vain jos oli paikalla käynyt ja muisti näkemänsä - sekä tietysti arvaamalla.


Luukun 24 kaikki vastaukset olivat oikein. Taustamaisema löytyy kyllä Suomesta, mutta en voi kertoa mistä, koska varastin kuvan netistä ilman lupaa.

Kaikkiin 24 luukkuun oikein vastasi Mikko Tani. Kisa oli tiukka sillä 23 kpl oikein vastanneita oli useita. Jos oikein pilkkua viilataan niin 23 ja ½ luukkua oikein vastanneitakin löytyi, mutta Joulupukilta tulleiden ohjeiden mukaan paras voittaa. Totut arpoivat myös kaikkien vastanneiden kesken arvontapalkinnon ja sen voitti Eveliina Hasu.

Kiitos kaikille luukkuja avaajille ja vastaajille. Pitäkää silmät auki metsän lisäksi myös parkkipaikoilla, koskaan ei tiedä milloin sitäkin tietoa tarvitsee...

Joulukalenteri 2019

Joulukalenterin luukuista löytyy valokuvia iltarastipaikoilta. Kuvat on otettu kaudella 2019 Kouvolan Sanomien iltarasteilla ja Keskilaakso-Rasteilla ympäri Kouvolaa. Kuvia ei ole räpsitty summamutikassa johonkin suuntaan, vaan jokaisesta kuvasta löytyy jotain, josta voi päätellä missä kuva on otettu. Joulukalenteri toimii paremmin tietokoneella - kuin kännykällä.

Jos tiedät missä kuva on otettu, tai luulet tietäväsi, tai haluat arvata, lähetä vastauksesi (vastausaikaa on vuoden 2019 loppuun asti):

Vastauksekseksi riittää paikan nimi, jos se on yksiselitteinen. Esim. pelkkä Valkeala ei riitä, koska siellä on useita eri maastoja. Näissä tapauksissa kannattaa vastaukseksi antaa kartan nimi. Eniten oikeita paikkoja tunnistaneelle on luvassa palkinto. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pienempi palkinto.

Mallikuva:

Oikea vastaus mallikuvaan on: Utin Leirikenttä.

Huom. Nörteille tiedoksi, että kuvatiedostojen metatiedot on nollattu/sotkettu, eli niitä ei kannata kaivella. Sieltä ei löydy vihjeitä kuvauspaikasta tai -ajankohdasta.

Suunnistuspähkinä 3

Tämä suunnistuspähkinä ei enempiä ohjeita tarvitse. Klikkaa oheinen linkki auki ja ratkaise tehtävä.
Valitettavasti tämä tarvii toimiakseen Flash-liitännäisen.

Tästä linkistä tehtävään. Kommenttiin voi kertoa oikean vastauksen...

Ensimmäinen kartta

Nyt se sitten on tapahtunut. 

Suunnistajien käytössä on ollut kartta, jota minä olen tehnyt. Tarkkaavaiset suunnistajat saattoivat huomata KS-Iltarasteilla Korialla 21.9.2019 kartan kulmassa tämän:

Asuntomessuilla.

Päivitin Korian asuntomessujen alueen ja hieman sen ympäristöä. Samalla kun yritin päätellä mitä symbolia käyttäisin kuvaamaan eri kohteita tuli katseltua uusia rakennuksia asuntomessualueella. Silmään pisti omasta mielestäni muutamia hassuja ratkaisuja:
- Ulko-ovi avautuu suoraan kadulle. Etäisyys kynnyksestä pihakadulle on noin yksi metri.
- Piha on kaikkien muiden katseltavissa 360 asteen sektorista (siis muidenkin kuin kartanpäivittäjien).
- Pihan aita estää asukkaita näkemästä kunolla pihalta pois päin, mutta kaikki muut näkevät kaiken mitä pihalla tapahtuu.
- Räystäät ovat kovin lyhyet.

Vaan mitäpä suotta arkkitehtien ratkaisuja ihmettelemään. Jos asukkaat itse ovat tyytyväisiä, niin sitten kaikki on ok.

"Jotain puita siinä on!"

Olin itse myös suunnistamassa päivittämälläni kartalla. Juostessa ei ehdi ihmetellä kuin muutamaan prosenttia sitä informaatiota jota kartta sisältää. Samassa paikassa karttaa piirtäessä pohdin pitkään millä keltaisella tämä pitäisi kuvata. Tässä näin taas kantapään kautta sen, että kartassa pitää olla nimenomaan ne asiat, jotka ovat suunnistajalle oleellisia. Tämä on tullut moneen kertaan selväksi ohjeita lukien ja viisaampia kuunnellessani ja käytäntö myös vahvistaa teorian. Hieroin paikkaa vartin tabletin kanssa, mutta kartta kädessä ehdin vilkaista sitä vain pari sekuntia.

Maasto muuttuu ja kartta päivittyy - joskus.

Sen huomasin suunnistaessani, että yksi kevyenliikenteen kaistale oli poistettu. Siinä oli paikalla nyt oja. Karttaa tehdessä paikalla oli vielä muutamia asuntomessujen tilapäisiä rakenteita, jotka olivat nyt hävinneet. Ne oli merkitty karttaan rakennusten ääriviivoilla. Lisäksi pari tyhjää aluetta, joista toinen oli merkitty kielletyksi, eivät enää sisältäneet muuta kuin hiekkaa. Karttaa tehdessä paikalla oli naulasia lautoja, putkia ja muuta rakennusjätettä. Kartta oli siis jo vanhentunut ensimmäisellä käyttökerralla. Lisäksi jälkeen päin kävi ilmi, että eräs piha-alue ulottui kauemmas kuin karttaan oli piirretty. Metsäinen osuus kartasta vaatisi myös hieman tarkastelua varsinkin vihreiden alueiden osalta. Tässä kuva rastivälistä A-radalla:

Oikea kierto näytti pidemmältä. Keskimmäinen reitti (eli likimain kuvassa näkyvä punainen suoritus) ei houkutellut, joten valintani oli varma vasen (sininen). Vasen oli selvästi hitain ja keskimmäinen nopein. Näinhän siinä tuppaa yleensä käymään.

Yllä sama paikka Ocadissä konseptitilassa, silloin kun sitä kävin katsomassa. Piha-alue on piirretty siihen missä kiinteistön raja kulkee. Muistaakseni palju tms. oli pihan läntisessä kulmassa juuri siinä paikassa missä se kuvan mukaan on. Jotain on siis tehty sen jälkeen. Pihoille tyypillinen ominaisuus on se, että ne pikku hiljaa laajentuvat ympäröivään maastoon. Ei aina, mutta joskus.

Piha-alueelle merkittyllä kielletyllä alueella oli tekohetkellä jotain messuihin liittyviä purkutöitä käynnissä. En saanut selvää, onko se piha vai mikä, joten laitoin vielä varmuuden vuoksi violettia raitaa.


Jos metsämaastossa metsä muuttuu aukoksi, aukot muuttuvat taimikoiksi ja taimikot pusikoiksi, sprinttimaastossa muutokset ovat hieman toisenlaisia.

Olen nyt raapaissut vähän kartan tekemistä. Kartantekijänä olen tällä käyrällä matkalla kohti a-pistettä. Eli tunne on innostusta täynnä, mutta romahdus on tulossa.

Tunturisuunnistus 2019

K-piste. Toista samanlaista ei tule ihan heti vastaan. Tämä kuva on valitettavasti 2-ulotteinen. Luonnossa näkymä oli yhtäaikaa sekä huikea, että pelottava. Jos ensimmäinen rasti on tuolla toisella puolella, kierränkö oikealta vai vasemmalta...

Kuvaaja: Jari Rantapelkonen. Katso lisää hänen kisoita ottamiaan upeita kuvia tästä linkistä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat blogia. Minäkin näyn yhdessä kuvassa.



Jukka (kysyy): - Kuulin, että kävit Tunturisuunnistuksessa ja Kilpisjärvellä asti, onko näin?  Miksi sinne, eikö Kouvolan iltarastitarjonta riitä?

Jukka (vastaa): - Iltarastitarjonta on runsasta, mutta Tunturisuunnistus on täysin eri asia kuin kymenlaaksolaiset iltarastit. Olin viime vuonna Tunturisuunnistuksessa Ylläksellä ja tykkäsin siitä. Kun tämän vuoden kisapaikka julkistettiin, varasin majoituksen saman tien Kilpisjärveltä.


Jukka: - Mikä oli sarja ja miten meni?

Jukka: - Koska en saanut ketään mukaani, valintani oli HB-sarja. Eli yksilösarja. Sinne saakka kun lähdin, niin ihan pelkkää kuntosuunnistusta en viitsi ottaa. Eli koko rahalla pitää saada. Jos olisin saanut jonkun mukaani, niin sitten sarja olisi ollut H21C, H95, tai HDx.


Jukka: - Jos piti koko rahalla saada, niin eikös silloin olisi pitänyt valita HA-sarja?

Jukka: - B-sarjassakin ratapituus oli 17-18 km, eli siinä minulle tällä kertaa riittävästi.


Jukka: - Et vastannut vielä kysymykseen: Miten sujui?

Jukka:  -Varsin hyvin.  Horisontista sopiva vuori tai tunturi kiintopisteeksi ja sitten vaan menoksi. Ekana päivänä rata oli 17,6 km, juostu matka 18,75 km, aikaa meni 2:27:24.  Kilometrivauhti 8:23 min/km eli varsin hyvä. Alun otin rauhallisesti. Ei pummeja, mutta 5. rastin lähestyminen tapahtui hitaasti ja 7:lle mennessä hukkasin paikkani pienessä letkassa.  Poroaidan alituksen jälkeen en ollut varma missä kohtaa olin. Temmoin urakalla samaan suuntaan johon väki meni ja rastihan sieltä tuli vastaan. Erittäin epäluettavaa maastoa. Onneksi Tshahkajärvi näkyi oikella puolella, ja siitä päättelin, että ei ainakaan ohi olla menty. Olisi kiva nähdä, miltä paikka näyttäisi tavallisella suunnistuskartalla.

Toisena päivänä alkoi jalka painaa. Yksi kymmen minuutin koukku.

Yhteistuloksissa olin sijalla 21/41. Voittajalla hävisin tunnin ja 53 minuuttia. Siitä ei ole mitään tietoa mikä oli tämän sarjan osallistujien ikäjakauma. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen.


Jukka: - Mitä sanoit? Letkassa? Tarviko itse suunnistaa ollenkaan?

Jukka: - Kyllä itse piti suunnistaa kaiken aikaa vaikka vähän matkaa pääsikin peesaamaan. Omalla radalla ei ollut perhosia tms. Mutta sen huomasin, jo ekan päivän ekalla rastivälillä, että muiden ratojen rasteja on lähellä.


Jukka: - Aika pitkät matkat, ainakin verrattuna iltarastiratoihin täällä Kouvolan seudulla.

Jukka: - Nämä olivat pisimmät kaksi rataa, jotka olen koskaan suunnistanut ja vielä peräkkäisinä päivinä. Ja jaloissa tuntui!


Jukka: - Miten kommentoit maastoa ja karttaa?

Jukka: - Minulla oli mittakaavana 1:25000. Yksi sentti on 250 m ja yksi milli on 25 m. Mitään pientä ei kannata etsiä. Eli rastikohteet ovat isoja ja selviä. Avotunturissa ei ole oikeastaan muuta kuin käyrää.

Mittakaavasta saa hyvän käsityksen kun lainaan valvojan lausunnosta pienen palan: "Sinisellä V-kuopan merkillä on merkitty alle 1000 m2 lampia, joten mistään pienistä vesikuopista ei niiden kohdalla ole kyse." Meillä Kouvolassa sinisellä V:llä merkitty kuoppa on kooltaan 1..4 m. Tunturisuunnistuskartassa olevan vastaavan kuopan halkaisija on maastossa 10-35  m. Kuvassa alla vesikuoppa.

 Kuvaaja: Jari Rantapelkonen.
 
Maasto oli mainosten mukaan nopea, mutta se oli vain osa totuus. Näkyvyys oli melkein ääretön (säätiedotuksen mukaan 50 km). Neliömetrin alueella on vähintään kolme kiveä joita pitää väistää (katso em. kuvalinkkiä, siellä on hyvä kuva kivistä).  Polun vieressä oli usein parempi juosta sillä polut on täysin kaluttu. Eli polun kohdalla maa-ainesta on kulunut paljon ja kivet ovat jäljellä. Siis jos niille harvoille poluille nyt ylipäätään osuu Käsivarren erämaassa.

Suot olivat melko kuivia, eli niistä pääsi helposti yli. Yhdessä vetelässä avosuoksi merkityssä kohdassa upposin kainaloita myöden, mutta se ei tullut yllätyksenä sillä niin kävi minun edellä menneellekin. Kiviä on myös suolla. Ensimmäistä kertaa "törmäsin " myös rinnesuohon. Eli suo joka on kallellaan. Erikoista, sillä olen tottunut siihen, että vesi hakeutuu vaakasuoraan automaattisesti.

Paljon tuli vastaan maapohjaa, joka on muuten tasaista, mutta siinä on metri kertaa metri monttuja melkein vieri vieressä. Montut olivat tyhjiä, mutta ilmeisesti ne ovat keväällä sulamisvettä täynnä. Joku jääkauden muodostama kuopikko? Supiksi liian pieniä.

Vaivaiskoivujen seassa on raskasta juosta. Kotoiset mustikanvarvut ja kanervat taipuvat, mutta jäykkä vaivaiskoivu kampittaa. Puurajan alapuolella kasvaa kituliasta väärää ja käkkärää koivua. Tuskin kelpaa edes polttopuuksi, mutta hyvin se peittää näkyvyyttä ja haittaa etenemistä.

Koivikkoa puurajan alapuolella Saanan luontopolun varrelta kuvattuna. Tässä maapohja on erityisen rehevää lehtoa, jonka alatyypin luin info-taulusta mutta unohdin.

Ojat ovat erikoisia. Ne erottaa maastossa - ei suinkaan näkemällä vettä - vaan näkemällä kivijonon. Eli siinä missä on paljon paljaita isoja ja pieniä kiviä jonossa, on todennäköisesti oja. Ainakin jos kuuluu veden solinaa.  Tämä on täysin uutta ja muutaman ojan ekana päivänä missasin tämän takia. Kaikkien ojien yli pääsi kuivin jaloin kiviä pitkin loikkimalla. Olisi kiva nähdä paikat keväällä kun lumet ovat sulaneet. Todennäköisesti ojissa on silloin vettä jonkin verran enemmän.

Mäet ovat isoja - korjaan: ne eivät ole mäkiä, ne ovat tuntureita. Tunturit ovat selvä tapaus. Ne ymmärtää kartasta ja maastosta. Niiden väliin jää soiden, kumpareiden ja kivikoiden sekoitusta, jossa menee helposti vipuun. Selkäytimessä on kymppitonnin oletusarvo mittakaavalle, joten kaiken aikaa piti hokea itselle: älä etsi mitään linja-autoa pienenpää maastosta. Pieninkin ruskealla korkeuskäyrällä piirretty kukkula, on maastossa sellainen, että sen päälle päästäkseen sinne pitää kiivetä.

Kiveä on joka paikassa. Kartassa on kiviryhmä symbolia 207 tasaisesti. Siinä kohtaa on isompaa järkälettä, mutta melko nopeaan oppi sen, että nämä pitää jättää huomioimatta. Kivikko, hidastaa 210 -symbolilla merkitty alue tarkoittaa jääkaapin kokoisten ja sitä pienempien kivien kasautumaa. Eräänlainen pirunpelto ja laajimmiltaan puolta kilometriä halkaisijaltaan. Muutaman kymmenen metriä jaksaa loikkia, mutta muuten ne on kierrettävä.

Mielenkiintoista, että 207 ja 208 louhikoiden symbolia ei ole käytetty lainkaan, vaikka henkilökohtainen silmämääräinen arvioni on, että sitä ne kivikasat nimenomaan ovat. Tunturisuunnistuskartan kuvausohjeet poikkeavat siis tavallisesta kartasta.


Jukka: - No niin eiköhän luento jo riitä. Kiitos tästä varsin kattavasta tietopaketista. Entäpäs radat?

Jukka: - Jos matkaa on 18 km ja sillä 8 rastia, niin se tietää pitkiä rastivälejä. Pisin väli oli 5,9 km. Siinä ehtii matkalla jo miettiä kolmeen kertaan asian kuin asian. Eipä näissä paljon reitinvalintaa ollut. Ensin suunta, sitten horisontista sopiva vuori (Norjan puolelta) tai tunturi kiintopisteeksi ja menoksi. Pari kertaa suuntamerkiksi osui Saanan päällä törröttävä antenni.

Rastinotto on selvästi hankalampaa. Laakeat mitään sanomattomat ja täysin samannäköiset paikat eivät tahdo erottua toisistaan. Kirkontorni-taktiikka eli rastille lähestyminen varman kohteen kautta ei läheskään aina toimi, sillä rastin ympärillä ei ole välttämättä mitään. Onneksi oli todella hyvä sää. Jos olisi ollut sumua, hauskuus olisi vaihtunut vaarallisuudeksi. 

Alla on sunnuntain matka. Vaaka-akselilla matka ja pystyakselilla korkeus. Korostettu alue (jonka tiedot ovat kuvaajan alla) on pisin yhtämittainen nousu eli noin 7 km, josta viimeinen 2,5 km todella jyrkkää. Jyrkin nousu oli 16 km kohdalla, eli kuvassa toinen selvästi erottuva kohouma. 700 m matkalla nousua toistastaa metriä. Aikaa meni melkein vartti vaikka käytin käsiä apuna. Syke oli aivan tapissa ja ilma oheni joka askeleella.  Seurannut alamäki ei tuonut yhtää helpotusta, sillä se oli yhtä jyrkkä ja epätasainen, ja alastulo oli tehtävä askel kerrallaan. Alamäki oli siis yhtä hidas kuin sitä edeltänyt ylämäki. Reidet huusi hoosiannaa.

Lauantain rata oli ollut huomattavasti kevyempi. Lähtö ja maali olivat molempina päivinä samat ja lähtö oli selvästi korkeammalla kuin maali. Kokonaislaskua tuli siis enemmän kuin nousua, mutta siitä huolimatta mäkeä riitti. Yhdellä sanalla sanoen: extremeä!

Alla vertailun vuoksi eräs suunnistamani 4,5 km B-rata Mielakasta samassa mittakaavassa kuin edellinen kuva. Suunto ei anna muokata pystyakselia, joten kuva on fiksattu samaan skaalaan kuvankäsittelyllä.Mielakassa on yksi Kouvolan suunnistuskarttojen korkein nousu, siksi se valikoitui tähän vertailuksi.

Tunturisuunnistus la 3.8.2019 Iso-Jehkas (c) Länsi-Rajan Rasti Ry. Arkin koko on A3. Klikkaa kuvaa.

Rastin 5 itäpuolella on muutama käyrä, mutta rastia lähestyessä niistä ei ota mitään selvää. Kiveä, lisää kiveä, suopoteroita, pieniä kumpareita ja kukkuloita sekä monttuja on niin paljon. Nyt jälkeen päin pystyn kertomaan, että maasto laskee 5:lle mennessä. Mutta yritäppäs päätellä tämä paikan päällä. Eli kompassiin pitää uskoa.


Jukka: - Millainen varustus oli matkassa - siis suunnistaessa?

Jukka: - Lyhyet kalsarit, sukat, suunnistushousut, T-paita, silmälasit, hikinauha, emit-kortti+tarkistusliuska teipattuna, nappulatossut, juomareppu, jossa vettä, pari suklaapatukkaa ja kännykkä minigrip-pussissa. Niin ja tietysti kaksi kompassia, 4 kpl hakanauloja ja gps-kello. Järjestäjältä sain numerolapun ja kartan.


Jukka: - Kännykkä?

Jukka: - Jep. Tätä suositeltiin pelastusohjeissa. Sitä piti kuljettaa sammutettuna. Tämä varmaan tarkoitti älykännyköitä, ettei tule kiusausta katsoa mitään karttasovelluksia. Minulla ei old-school-kapulassani sellaisia ole, mutta sammutin sen kuitenkin. Saattaahan siihen joku lehtimyyjä soittaa juuri silloin kun olen lähtöviivalla. Ja jos kenttä on heikko, kapula tuhlaa kaiken sähkönsä etsiessään sitä.


Jukka: - Miten Kilpisjärvelle pääsee? Mikä oli reissun logistiikka?

Jukka: - Omalla autolla ajoin ja mittariin tuli 2408 km. Menomatkan join kahteen palaan. Isoja tietöitä oli useissa paikoissa: Heinolan tiellä, Oulun pohjoispuolella ja Jyväskylän pohjoispuoella. Oulun pohjoispuolella joku veti jonoa ja ajoi 10 km/h alle rajoituksen, paikoin jopa hitaammin. Hänen perässään oli rekka, sitten oli pari henkilöautoa, sitten minä ja minun takana siviilipoliisiauto. Takana oli jonoa niin kauas kuin näkyi. Jonoajo kesti melkein Simoon asti eli lähes 50 km. Koko matkalla ei ollut ensimmäistäkään laillista tai laitonta ohituspaikkaa. Hikeä pukkasi.

Käsivarrentien pinta on tosi kehnossa kunnossa. Piti kaiken aikaa varoa tiessä olevia monttuja tai tielle pyrkiviä poroja.  Jos poroa eläimenä pitäisi kuvata yhdellä sanalla ensimmäiseksi tulee mieleen: tomppeli.

Reissun logistiikasta voit päätellä jotain jos luettelen matkalla kertyneet kuitit ja summat epäjärjestyksessä:

S-Market Tikkakoski 2,02€
Suomen Ilmavoimamuseo 10€
Kärsämäen apteekki 6,49 €
ABC Viitasaari 79,05 €
ABC Viitasaari 0,99 €
Sleep inn beauty 49 €
Sleep inn beauty 12 €
ABC Tupos 5,10 €
ABC Kolari 48,89 €
Sale Kolari 4,58 €
Neste Karessuvanto 7,70 €
Ravintola Klipis 15 €
K-market Kilpishalli 11,82 €
K-market Kilpishalli 22,98 €
Metsähallitus 5 €
Ravintola Kilpis 15 €
ABC Tornio 67,98 €
ABC Tornio 11,20 €
ABC Joutsa 6,9 €
ABC Joutsa 1,75 €


Jukka: -No just joo! Olet näköjään osuuskaupan jäsen ja kerrytät bonusprosentin lisäksi maksutapaetua!- Mahtoi olla takapuoli jumissa?

Jukka: - Vähän. Aina kun mahdollista ajoin vakionopeussäätimellä, niin pystyi hieman liikuttelemaan jalkoja. Perjantaina kun pääsin perille, niin kävin aukomassa jumit ja kiipesin Saana-tunturille. Kuvista olen sitä ihaillut, mutta on se muhkean kokoinen ilmestys. Keittiögeologina sanoisin sen olevan tulivuoren kraateerin tulppa, joka on pullahtanut hieman ylös. Saanan tunnistaa selvästi, sillä on pystysuora "kaulus" etelän ja idän puolella. Jähmettyneet laavakerrokset erottuvat kallion päällä kävellessä selvästi.

Ensimmäinen kerta kun tutustuin kisamaastoon etukäteen ja vieläpä ylävinkkelistä eli Saanan huipulta alas. Piirtelin kuvaan sunnuntain rataani. Tämä jos mikä ei ole mittakaavassa. Etäisyyttä kuvauspaikalta rastiin nro 3 on noin 8,5 km.


Jukka: - Kiipesit Saanan huipulle? Tuliko mieleen, että se ottaa jalkoihin ennen kisoja?

Jukka: - En juossut kuin yhtenä päivänä Tunturisuunnistusta edeltävän viikon aikana. Eli lepuutin alaraajoja jo ennen matkaa. Kiipesin varsin maltillista vauhtia, eli nousun 4 km matkaan meni aikaa puolitoista tuntia.


Jukka: - Oletko ollut Tunturisuunnistuksessa kuinka monta kertaa?

Jukka: - Tämä oli toinen kerta. Eli enää kahdeksan kertaa jäljellä ja sitten saan tunturivalloittaja mitalin. Pinssin ostin Luontokeskuksesta muistoksi tästä reissusta.


Jukka: - Hulluutta on montaa sorttia!

Jukka: - Sanos muuta. Kisojen järjestäjät eli Länsi-Rajan Rastin talkooporukka matkusti kisapaikalle Ylitorniosta eli 400 (neljäsataa) km päästä.  Se vastaa suunnilleen samaa kuin Kouvolan Suunnistajat pakkaisivat kamat kyytiin ja ajaisivat pitämään Kevät Suunnistus -kilpailuja Kajaaniin. Tai Helsingin suunnistajat järjestäisivät omat kisansa Vaasassa.


Jukka: - Oliko sitä sunnuntain karttaa?

Jukka: - Tässä on. Punainen väri reittiviivassa tarkoittaa hidasta etenemistä.

Tunturisuunnistus su 4.8.2019 Ailakkavaara (c) Länsi-Rajan Rasti Ry. Arkin koko on A3. Klikkaa kuvaa.

Jukka & Jukka: - Kiitos järjestäjille, että mahdollistitte tämän suunnistuskokemuksen. Tämä kokemus pysyy muistissa niin kauan kuin veri kiertää päässä.