10. Jukola

Kymmenes kertani Jukolassa kilpailijana ja taas monta kokemusta rikkaampana.

Valmistautuminen

Jalat olivat tuntuneet väsyneiltä pitkään - kuten minulla on aina tässä vaiheessa kautta. Saatuani tietää osuuspituuden olevan vähän yli 13 km, kevensin viikon iltarastisuoritukset ja valitsin lopuksi pari C-rataa. Oliko tästä apuja, se selviää jutun loppupuolella.

Kolmas osuus on ns. pitkä yö. Alkuviikolla vaihdoin lampun akkuun uudet kennot ja testailin miten kauan valoa riittää. 2 tuntia täydellä teholla ja akku olisi jaksanut vielä pidempään, mutta totesin tämän riittävän.

Mitä pakata mukaan? Säätiedotusten mukaan todennäköisemmin tarvitaan shortseja kuin sadevaatteita. Kaksi rinkkareppua, teltta, makuupussit ja -alustat, eväät juotavat, pikkureppu ja retkituoli on helpoin kuljettaa nokkakärryillä. Täytin kärryn tyhjentyneet renkaat edellisenä iltana. Kun reput oli pakattu ja oli tarkoitus lastata ne kärryihin, olivat molemmat renkaat tyhjät. Kaksi tyhjää rengasta => 2 x renkaan paikkaus. Työkalut takaisin paikalleen, ruokailu ja uusi yritys. Toinen rengas oli tyhjä => 1 x renkaan paikkaus. Kiinalaisten kärryjen renkaiden sisäkumi on rapeaa tavaraa. Ensi vuotta varten on kumit vaihdettava uusiin. Toinen rengas on paikattu jo kolmesti eli tuskin näillä Napapiirille asti päästään.

Spekulaatiot

Huippujoukkueista en tiedä mitään. Henkilökohtaisella tasolla huippujoukkueet eivät kiinnosta minua. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän ostettuja eli "keinotekoisesti" kasattuja. Enemmän kiinnostavat oman paikkakunnan seurojen ja suunnistajien joukkueet, eli KS:n lisäksi mm.: Kuus, Kajo, Anjalan liitto, InkTe, Rasti Daamit, Vielä kerran tytöt ja Kaslink. Iltarasteilta tuttuja nimiä vilisee toki muissakin joukkueissa, mutta nämä tulivat nyt ensimmäiseksi mieleen.

Liiton joukkueessa ei ollut muita kuin kovia juoksijoita. Omaan herrasmiesmäiseen tapaansa kaikki, joiden kanssa satuin juttelemaan, pitivät suunnistustaitojaan vain välttävinä. Sijoitus 283 kertoo kyllä toista. Siihen päästäkseen pitää jokaisen joukkueen jäsenen osata myös suunnistaa. Ei tuo sijoitus pelkällä peesaamisella onnistuisi.

Parkkiin ja telttaan

Katsoimme Venlojen viestin kotona. Kotona kisan seuraaminen on helpompaa, vaikka tunnelma jää kokematta. Sitten pari tuntia ajoa ja olimme parkkipaikalla. Pysäköinninohjaaja kehui kärryämme kun nostimme sen kokonaisena pakettina ulos takapaksista. Hän oli nähnyt kertomansa mukaan vaikka minkälaisia viritelmiä ja meidän oli kuulemma sieltä parhaimmasta päästä. Matkaa telttapaikalle oli 2 km ja tiedän miltä olisi tuntunut kantaa kaikki kamat moinen matka käsissä. Se tuntuu samalta kuin vastaavan painoisten telamiinojen kantaminen.

Telttapaikka löytyi helposti koska olin printannut siitä kartan etukäteen. Ennen pystytystä katsoimme Hornetin taitolentoesityksen. Vaikuttavan näköistä ja kuuloista. En pysty keksimään mitään muuta toimintaa, jossa keskittymisen pitää olla vastaavalla tasolla. Hävittäjälentäjä on kaiken aikaa 0,5 sekunnin päässä täydellisestä tuhoutumisesta ja kuolemasta. Itse voin omien toimintojeni aikana vilkaista sivulle, kaivella nenää tai haukotella siltä jos tuntuu, mutta hävittäjälentäjän pitää keskittyä tekemiseensä ilman pienintäkään klappia. Hienoa että puolustusvoimat järjestää suunnistusväelle toimintanäytöksiä.

Tunnelma Areenalla noin tunti ennen Jukolan starttia.

Lauantai-ilta

Ilomäen Mika totesi haastattelussa, että Jukolan kasvu ei ole itseisarvo. Näin on. Ehkä osallistujamäärä pikkuhiljaa vielä vähän kasvaa, mutta paljon suuremmaksi se ei voi enää tulla. Tai jos tulee, niin sitten ihan kaikkea pitää suurentaa. Areena oli lauantai-iltana paikoin niin täynnä, että kävely tapahtui tappituntumalta. Jukola-kauppaan emme päässeet ensimmäisellä yrityksellä edes sisälle. Emme yksinkertaisesti mahtuneet ovesta sisälle. Metrilakukojullakin oli 15 m jono.

Jukolan lähtö-järjestely oli hieman poikkeuksellinen. Hyvin se toimi, vaikka yleisölle se ei ollut paras mahdollinen. Huomasiko kukaan, että lähtösuorana käytettävä tie oli ympäröivää maastoa noin 1,5 m korkeammalla? Miksi näin? Nouseeko pellolle keväällä metrin verran vettä? Ensimmäisen osuuden kilpailijat olivat kuin mallit catwalkilla.

Jos oli ahdasta aloittajilla, niin ahdasta oli myös yleisöllä.

Järjestäjien ruokailuun en edes yrittänyt mennä. Sain edellisenä vuonna siitä tarpeekseni. Valitsimme siis FestariGrilli-jonon. Normaali kanawok oli vähän kuivaa ja majoneesi oli oudon hyytelömäinen klimppi. Jos oli riisi kuivaa, niin sitä eivät olleet teltassa ahkeroineiden työntekijöiden otsat ja paidat. Taatusti muistavat Jukola-keikkansa muiden festareiden seasta tämän kesän raskaimpana urakkana. Hinta-laatusuhde välttävä.

Nukuttaa, ei nukuta, nukuttaa, ei nukuta...

Tein laskelmia ja arviointeja siitä milloin minun suunnistukseni alkaa. Päätin pysyä hereillä siihen asti. Jos sattuisin nukahtamaan, niin sen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: En herää ajoissa tai jos herään niin olo tuntuu kuin lipputangon nuppi olisi tippunut päähän. Katselin ekaa osuutta screeniltä ja kännykästä (ei oma) teltalla. Loikoilin ja kasailin tavaroita. Jukola appi oli jumissa, eli siitä ei ollut apua, mutta perinteinen on-line kertoi miten viesti eteni. Vaihdoin teltassa vielä asentoa noin 39 kertaa ja sitten nappasin repun selkään ja lähdin kohti tuulitelttaa. Olo oli enemmän tai vähemmän tokkurainen.

Mars matkaan

Vein lamppuni puomille, mutta aurinko oli juuri noussut ja niinpä annoin sen ja takkini kakkososuudelta tulleelle Hannulle. Kaukaa viisaana olin ottanut mukaan myös hikinauhan. Panta päähän, kello käyntiin ja sukellus hämäläiseen korpimaastoon. Ensimmäinen kuusikko lähdön jälkeen oli hieman hämyisä, mutta karttaa näki hyvin lukea ilman valoa. Vastaisen varalle pitää viritellä kevyempi kartanlukuvalo kuntoon.

Sekalaiset kokemukset

Jukola-kauppassa 

Pinssipaketin ostin heti kun areenalle saavuttiin (siis jo ennen oletettua alea).

Minulle on käynyt aina niin, että Jukola-kaupan alennusmyynti on mennyt sivu suun. Se on alkanut juuri silloin kun olen ollut puomilla odottamassa karttaa tai kun olen ollut metsässä. Pari kertaa olen jopa kuullut kenttäkuulutuksen mainostavan alea samalla kun itse kärkyn karttaa. Sitten kun lopulta olen itse ehtinyt kauppaan, jäljellä ei ole ollut mitään käypäistä ostettavaa. Tällä kertaa kun suunnistukseni on paketissa hyvissä ajoin, ehtisin kokemaan Jukola-kaupan alennusmyynnin.

Ja mitä vielä: Myyjä totesi, että ovat tehneet päätöksen, että eivät alenna tuotteiden hintoja. Se on kuulemma väärin niitä kohtaan, jotka eivät pääse sinne. Höh? Tässähän minä nyt olen kun en ole aiemmin ehtinyt. Tuotteet löytävät kuulemma ostajansa näinkin. En epäile sitä, mutta en ostanut normaalihintaista T-paitaa, koska niitä on kaapit täynnä.

Jukola-tuotteiden nimikemäärä kasvaa kaiken aikaa. Kisajärjestäjät ovat ilmeisesti lukenee tätä blogiani, sillä tänä vuonna oli pinssejä myytävänä kahden erilaisen yhteisessä pakkauksessa. Jukolan henkeen sopivat suomalaiset "perinteiset" tuotteet eli esim. saunatarvikkeet ja muut pienet muistoesineet sekä tietysti T-paidat. Myös karttapyyhe on suunnistajille sopiva käyttökelpoinen muistoesine. Mielestäni Jukola-tuotteiden kirjo kuitenkin on mennyt jo överiksi. En ostanut Jukola-grillipihtejä, enkä Jukola-ruokalappua. Jos ensi kerralla on myynnissä Jukola-pyöränmutteriavain, Jukola- minidisplay-hmdi-muunnin tai Jukola-paperinrei'itin, saattaisin harkita niiden ostamista.

Käsiohjelma

Järjestäjät ovat myös huomioineet toiveeni paperisesta käsiohjelmasta. Valitettavasti käsiohjelma oli käytännössä mainoslehti. Vihkonen ei sisältänyt oikeastaan mitään tarpeellista tietoa. Areenan kartta sentään oli. Ymmärrän sen, että käsiohjelma on katoavaa perinnettä - kuten ns. printtimedia monessa muussakin yhteydessä.

Tulostaulu

Screeni oli vähän liian alhaalla.

Tulostaulu oli mallia: perinteinen. Toistasataa A4:sta nidottuna levyille. Muutaman kerran menin ohitse ja yhden käden sormiin mahtuvat ne, jotka jotain taululta tavailivat. Itsekään en niitä tutkinut. Luin kilpailuohjeet netistä kotona ennen reissua ja tulokset netistä reissun jälkeen. Karsinassa ollessani tarkistin esimmäiseksi missä varakarttapiste on. Näillä mentiin. Tulostaulut kannattaa siirtää digiaikaan. Vaihtoalueella olevat näytöt, joilla voi omalla emitillä seurata oman joukkueen etenemistä toimivat hienosti. Siinä mallia ilmoitustauluille.

Puuroaamiainen

Pöytälevynä ikivanha epätasainen osb-levy tummansiniseksi maalattuna. Pöytälevy-käytössä tämän levyn etu on se, että pöytää ei tarvitse pyyhkiä puhtaaksi - sitä ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä.

Puuroaamiaiselle en ole koskaan aiemmin ehtinyt/päässyt. Nyt kokeilin sitä. Vaikka en olekaan mikään puuroihminen, oli puuro puuroksi varsin hyvää. 8 € annos oli lisukkeineen varsin hyvä hinta-laatusuhteeltaan.

Palkintojenjako

Palkintojenjakoa seurasin hetken. Paras palkittiin viimeiseksi. Tämä takaperoinen tapa jaksaa yhä ihmetyttää minua. Jännitysmomenttia ei ole, sillä kaikkihan tiesivät kuka oli voittaja. Vai pelätäänkö sitä, että jos voittaja palkitaan ensimmäiseksi, yleisö kaikkoaa heti sen jälkeen?

Bajamajan lisälaite?

Vaihtoalueen bajamajan oikealla seinustalla (siis sisältä katsoen kun istuu pytyllä) oli joku musta loota. Siinä vilkkui ledi. Omat toimintoni eivät vaikuttaneet vilkkumiseen.  Käsidesipullot olivat ulkona. Paperi tuli omasta telineestään. Mikä aparaatti oli kyseessä? Sähköä sen sisällä oli oltava, muuten valo ei olisi vilkkunut. En uskaltanut koskea, sillä keskittyminen omaan suoritukseen oli jo alkanut - siis suunnistukseen!

Kielioppia

Tämä oli Kangasala Jukola. Kun vastataan kysymykseen missä Jukola on, vastaus on Kangasalla. Se ei ole Kangasalalla, kuten minä olettaisin sen olevan, eikä se ole Kangasalassa. Ulko-olento on typistetty ja tämä johtuu netistä lukemieni tietojen mukaan siitä, että paikkakunnan oma vakiintunut käytäntö on näin taivutuksen muotoillut.

Fysiikka

Toistaiseksi pisin suunnistukseni tänä vuonna. Ratapituus 13,2 km, juostu matka 15,28 km. Ylimääräistä matkaa tuli noin 16%, joka on aika normaali arvo minulle. Tavoiteaikani on aika, joka tulee 10 min/km vauhdilla. Eli tässä tapauksessa 13,2 km radalla se on 132 min. Nyt en päässyt alle tavoiteaikani, vaan se ylittyi harmittavan näpärästi. Aikaa meni 2 tuntia ja 13 min eli 133 minuuttia

Todellinen juoksuvauhtini, eli juostun matkan mukaan laskettu vauhti, oli keskimäärin 8:43 min/km ja viimeiseltä rastilta vaihtoleimaukseen jalka nousi vauhdilla 3:22 min/km. Juoksu kulki ilman ongelmia ja loppukirikin irtosi. Alkuviikon tankkaukset ja fyysiset hienosäädöt onnistuivat siis hyvin.

Yhteenveto Jukolasta

Plussat
• Pysäköinti
• Liikenteen sujuminen - tullessa 4 min jonotusta, pois lähtiessä  alle 1 min.
• Vessat - ei jonoja.
• Puuroaamiainen.
• Pinssi.
• Hornetin lentonäytös.
• Tuuliteltta aivan sisäänluvun vieressä.
• Suihkussa sopivan lämmintä vettä.
• Kartta, radat, maasto ja kilpailutoiminnot taattua Jukola-laatua.

Miinukset
• Iso screeni oli metrin liian matalalla (tai edessä olevat katsojat olivat metrin liian pitkiä)
• Ei Jukola-kaupan alennusmyyntiä
• Paperisen käsiohjelman sisältö
• Ei postimerkkiä / leimaa
• Sotkun munkissa oli hillon paikalla reikä!

Lahti-Hollola Jukola 2018

Vuoden suurin suunnistustapahtuma on koettu.

Valmistautuminen

Valmistauduin Jukolaan normaalien iltarastien lisäksi suunnistamalla kuusi harjoitusta kisamaastoa vastaavassa vaativassa suppamaastossa. Näistä yksi oli Jukola-maaston länsipuolella oleva Hollolan Urheilijat  -46 ry:n  sunnuntairastit viikkoa ennen Jukolaan. Viisi muuta harjoitusta suunnistin Jukolaa edeltävällä viikolla Hälvälänkankaalla ja Ketarlammit-maastossa. Nämä kumpikin ovat pieni osa Jukolan oikeasta Hälvälän kisamaastosta. Luit oikein. Suunnistin viikkoa ennen Jukolaa kilpailumaastossa.

Kuvankaappaus härvelistä. Kakkoselle pieni haku,muuten nappisuoritus. Täältä löytyvät kaikki tapahtumat animoituine härveleineen: linkki. Jukola-tapahtumat ovat avoinna 31.7. 18 saakka, ja niitä pääsee yleisö katsomaan ilman suunnistamista vasta sen jälkeen.

Hälvälän ja Keratlammit maastoista oli mallinnettu 1:1 maastot Suunnistussimulaattoriin simulaattorimestari Pullin toimesta. Tähän hän oli saanut luvan kisajärjestäjiltä.Useampi tapahtuma kummallakin kartalla, osa päivällä ja osa yöllä. Osa yhteislähtöinä ja Jukola-fiilis oli luotu mallintamalla kisarakenteita eli aitauksia, karttatelineitä, puolustusvoimien kalustoa yms. lähdön ja maalin tuntumaan. Hieman säväytti kun yhteislähdössä lähtölaukaus tosiaan pamahti ja sen perään kuului ämyreistä lähtömusiikki. Ja kärkiletkassa - josta tipahdin jo ennen K-pistettä, näkyi myös KS:n värit.

Kärki alkaa jo karata.

Netistä löysin tämän ja kuuntelin mitä asiantuntijoilla oli kerrotavana:





Oliko näistä "täsmäharjoituksista" apua varsinaiseen Jukola-suoritukseen? Yhdellä sanalla vastaten: ei ollut. Iltarastisuunnistaminen poikkeaa täysin Jukolan 6-osuuden suunnistamisesta. Iltarasteilla jokainen väli on suunnistettava itse. Tämän vuotisessa Jukolassa suunnistin omatoimisesti noin kaksi rastiväliä. Letkajuoksu ja urien seuraaminen ovat oma lajinsa, ja sitä ei iltarasteilla pysty harjoittelemaan.

Virtuaalisuunnistus auttaa oppimaan kyllä reitinvalintaa, mutta tämänkaltaisen suppamaaston havainnointi simussa on erilaista kuin luonnossa. Riskinottokynnys on simussa olematon, kun livenä on oltava selvästi maltillisempi. Rastinotto- suunnassakulku- ja sujuvuusharjoitukseen simulaattori toimii paremmin.

Huippusuunnistuskoulun videoluento on mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta sen soveltaminen käytäntöön on vaikeaa. Jo opitut rutiinit ovat selkäytimessäni ja niiden muuttamiseen minulla ei tunnu olevan oikeita tunnuksia ja salasanoja.

Tarkempi kuvaus omasta suorituksesta tämän jutun loppussa, mutta sitä ennen muut kokemukset ja havainnot.


Yleistä Jukolasta

Jukola on aina käsittämättömän kokoinen, katsoopa sitä miltä kantilta tahansa. Pohdin viikolla sitä, tulenko paikalle jo ennen Venlojen viestiä vai katselenko Venlat kotona telkkarista ja tulen paikalle  illalla myöhemmin. Tulin paikalla ennen Venloja ja hyvä niin, sillä paljon olisi jäänyt kokematta myöhemmällä saapumisella. Kilpailun seuraaminen kotona televisiosta on kyllä selvästi helpopaa kuin kisapaikalla. Tv-toteutus on todella viimeistelty ja selostaja-asiantuntijakaksikko Jussi Eskola Janne Salmi ovat kisa kisalta parempia ja selostamiseen on tullut rentoutta lisää. Tietysti kisan voi katsella kisakeskuksen jättiscreeniltä, mutta nahkani ei kestä olla puolta päivää auringonpaisteessa. Eikä siinä kuitenkaan malta olla koko aikaa paikallaan. Aika paikan päällä kuluu siellä täällä.  Kuten moni jo tietääkin, minulla ei ole älylaitetta eikä edes korvanappiradiota, joka mahdollistaisi kisan seuraaminen omalla teltalla.



Plussia

• Paikoitus toimi hyvin. Seurasin opasteita ja päädyin P1-parkin pohjoispäätyyn. Ei jonotusta vaan ajoin suoraan omaan ruutuni. Kamat siirtyivät nokkakärryillä teltta-alueelle. Takaisinpäin sujuin yhtä sutjakkaasti. Odotusaika noin 1 min risteyksessä.

• Majoitusteltta-alue ja tuuliteltta olivat tällä kertaa KS:llä melkein vierekkäin, eli vain muutaman minuutin matkan päässä toisistaan. Oliko sattumaa? Jos ei niin kiitokset telttapaikat varanneelle henkilölle.

• Vaihtoaulueen näytöt, josta sai omalla emit-kortilla tiedon oman joukkueen tilanteesta toimivat hienosti. Tämä on paras versio, jonka olen tästä sovelluksesta nähnyt. Oman joukkueen tiedot jäävät riville näkyviin vaikka tulee muita kyselyitä heti perään.

• Bajamajohin ei tarvinnut jonottaa ja paperi ei ollut kertaakaan loppu.

• Kenttäkuuluttaja/selostaja Mikko Reitti on aina yhtä reipas ja innokas ja pitää tunnelmaa yllä.

• Jukola-appi. Minähän keksin tämän jo viitisen vuotta sitten, mutta en pystynyt toteuttamaan sitä, koska en ymmärrä nykyisestä ohjelmistotekniikasta mitään. En tietenkään käyttänyt appia itse vaan  kurkin sivusta miten se toimii. Mukana oleva herätystoiminto on se, jota erityisesti suunnittelin mielikuvissani.

• Lähtölaukaus Leopardista ammuttuna. Kyllä lähtee!

• Hornetin ylilento ja kaartelu. Kuopion Jukolassa vuonna 2014 Hornet teki ylilennon kohtalaisen matalalla juuri kun Jukolan startti oli tapahtunut. Suunnistaja lehden numerossa 6/2014 Lassi Kurittu moitti Kuopion Jukolan järjestäjiä "militaristisesta typeryydestä".  Kurittu kirjoitti lopettavansa Jukolassa juoksemisen jos sotaintoilijoiden liikehdintä jatkuu. Kurittu on pitänyt lupauksensa. Hänen nimeään ei löydy tuloslislistoilta, eikä sitä löydy edes vuoden 2014 tuloksista. Ääripasifisti oli siis käyttänyt väärää nimeä tai löysi lehdestä aatteelleen uuden julkaisupaikan.

Puolustusvoimat on yksi suurimmista Jukolan tukijoista, eli jos Hornetin ylilento aiheuttaa pahaa mieltä, on parasta kaivaa oma potero ja mennä sinne. Puolustusvoimien kalustoesittely ja tapahtuman tukeminen ovat selvää plussaa kaikille osapuolille. Voisiko Jukolaa edes totetuttaa tässä muodossa ilman puolustusvoimien apua? En ala tässä selittämään miksi Suomella on Hornetteja ja miksi niiden pitää näkyä. Sen luulisi olevan selvää myös pasifisteille. Eikä saa unohtaa sotkua. Huomasiko kukaan, että hieman Hornetin jälkeen kisakeskuksen yli lensi DC-3? Se oli matkalla Ilmavoimien 100-vuotisjuhlanäytöksestä Tikkakoskelta Helsinkiin päin. Hornettiin liikehdintään verrattuna DC-3 pysyi paikallaan ilmassa. Miten Kurittu on kommentoinut Ilmavoimien juhlanäytöstä?


Miinukset

• Bajamajoen ovat paukahtavat kun ne menevät kiinni. Ovissa pitäisi olla pieni pehmuste, joka vaimentaisi äänen. Otanko ensi kerralla mukaan ikkunatiivistenauhaa metrin ja liimaan siitä sentin pätkän joka oveen, että saan nukuttua paremmin yöllä?

• Pesupaikka oli kaukana teltoista. Olin matkassa yksin ja kotimatkaan meni aikaa reilu tunti. Kaikki kamat oli yltäpäältä pölyssä, joten jätin pesupaikan väliin ja ajoin maaliintulon jälkeen suoraan kotiin suihkuun ja pyykille. Tämä etäisyys ei ole kenenkään vika. Isossa tapahtumassa on isot matkat.

• Kenttäkuulutuksen ääni kuului teltta-alueelle puurona. Äänestä ei saanut mitään selvää. Jostain syystä aivot toimivat niin, että ne yrittävät kaiken aikaa skarpata ja saa selvää äänestä. Nukahtaminen on vaikeaa. Jos selostuksesta saisi selvän, siihen olisi helpompi nukahtaa. Näinhän se käy televisionkin ääressä. Mitä mielenkiintoisempi ohjelma, sitä varmemmin nukahtaa.

• Ei ollut pinssiä Jukola kaupassa.


• Ruokalu ei toiminut lainkaan.

Ostin ruokalippukojusta herkkunautapata annoksen 11 eurolla klo 16:54. Menin saman tien ruokajonoon lipukkeeni kanssa. Jono ei liikkunut lainkaan tai liikkui aivan matelemalla. Toimitsija kävi jonkun ajan kuluttua ilmoittamassa, että vartti menee vielä kun saadaan lisää ruokaa. Jatkoin jonottamista, sillä olin jo jonon puolivälissä. Lopulta pääsin teltan sisäpuolelle. Viereiseen jonoon ja minun jonooni jaettiin ruokaa viereisen jonon jakelupisteestä. Minun jononi edessä oli tyhjä lämpölevy.  Kun ruokaa jakanut henkilö huomasi itse jakavansa yhdestä astiasta ruokaa kahteen eri jonoon, hän totesi kyseisen astian olevan tarkoitettu vain tälle jonolle. Eipä sillä väliä, sillä astia tyhjeni samalla ja liike lakkasi. Olin jononi etummainen siinä vaiheessa. Sitten ei tapahtunut mitään noin 10 minuuttiin. Tiskin toisella puolella häärittiin kovasti, mutta ruokaa ei vaan valmistunut. Sitten tuli ilmoitus, että vielä menee 15 minuuttia kunnes ruokaa saadaan. En luovuta kun olen näin pitkälle päässyt. Hetken kuluttua toimitsija ilmoitti, että herkkupata vaihdetaan lasagneen jos se sopii. Joku totesi kovaan ääneen viereisestä jonosta, että se sopii kunhan jotain saadaan. Vasemmalle ja oikealle puolelleni olevien jonojen eteen tuotiin lasagnevuoat ja niistä ryhdyttiin mättämään annoksia lautasille. Minun jononi eteen ei tullut mitään. Odotin noin viitisen minuuttia ja kysyin, että tuleeko tähän mitään? Toimitsija viereisen jonon edestä huusi taakseen, että tuleeko kukaan jakamaan? Ei tullut. Ryhdyin voitelemaan leipiä, jotka olivat käsissäni ja syömään niitä. Silloin minulta kysyttiin: "Oletko siinä jonossa?". Vastasin: "Kyllä olen." Eteeni löytiin lautanen ja sanottiin "Tuossa on." Kun pääsin annokseni kanssa pöydän ääreen kello on 17:46. Kouvolan Rosso oli ennen kuuluisa tolkuttoman hitaasta palvelustaan, mutta tämä ennätys löi kaikki Rosson viiveet.

Olen kiltti ja siksi en kiukutellut jonossa. Keittiön puolella oli selväsi kaikki sekaisin ja astioita siirrettiin paniikissa sinne tänne. Tilanne on tietysti useimmille keittiön työntekijöille ainutkertainen tapahtuma ja rutiinia ei ole olemassa. Minulla ei ole itselläni minkäänlaista kokemusta ravintolatoiminnan pyörittämisestä missään olosuhteissa. Minulla ei ole hygieniapassia enkä ole edes käännellyt makkaroita grillissä. Arvioin toimintaa ja tapahtunutta siis täysin asiakkaan silmin.

Lasagne oli mössöä. Salaattia jaksan ihmetellä. Porkkanaraastetta ja niitä kuivahkoja kankeita vaaleanvihreitä salaatinlehtiä, jotka ovat sieltä salaattikerän alaosasta. Todella surkea ja pieni annos ja sen kruunasi se, että salaatinkastike puuttui, vaikka yksi henkilö ammensi kastiketta salaattikaukaloihin koko sen ajan jonka olin näköyhteydessä tiskin toiselle puolelle.

Ilmeisesti tiskillä syöminen on kielletty, eli minut piti saada siitä pois keinolla tai toisella. Eli tässä tapauksessa se oli se läjä, joka eteeni mätkäytettiin.

Ruokailusysteemi vaikuttaa kovin 70-lukuiselta. Nyt ruoanvalmistus ei ole missään yhteydessä ruokalippujen myyntiin. Lippuja myydään täyttä häkää vaikka keittiö ja täysin jumissa. Tietenkin lipun voi käytä ostamassa etukäteen, mutta nälkä tulee silloin kun tulee.

Ehdotan seuraavaa:
Lipunmyyntikojut poistetaan ja rahastus suoritetaan samassa jonossa jossa ruoka annostellaan. Käytänössä kaikilla on maksukortit, jossa on lähimaksuominaisuus, joten maksamiseen ei tuhraannu aikaa. Jos ruoka loppuu loppuu myös rahastus. Nälkähän lähtee sitten grillin antimilla eikä ongelmaa ole. Jukola-appiin voi lisätä yhdeksi infoksi ravintolan odotusajan.

Toinen vaihtoehto on kokonaan luopuminen ruoanvalmistuksesta. Kymmenen uunia keittössä vaativat sähkötehoa varmaan yli 100kW. Se ei ole ilmaista ja tekee ilman tukalaksi keittiössä. Vaihdetaan ruoka eineksiin. Moni kavahtaa tätä ehdotusta, mutta turhaan. Einekset ovat mainettaan parempia. Esim. Kokkikartanon annokset eivät pääsääntöisesti sisällä mitään lisäaineita ja peittoavat ulkonäöllään Jukola-ravintolasta saamani läjän 10-1. Eineksissä valikoimaa ja makuja on todella paljon. Uskokaa minua. Olen syönyt 10 vuotta töissä lounaaksi eineksiä ja olen sinä aikana testannut kaikki S-ryhmän myymät einesruuat porkkasosekeittoa lukkuunottamatta. Tarvitaan siis kylmäkontti ja jääkaappeja sekä 30 tehokasta mikroa. Minuutissa valmistuu 30 annosta ja tunnissa 1800, joka on moninkertaisesti siihen nopeuteen jonka minä koin. Kaupassa einesaterian hinta on noin 2-5 euroa eli tukkuhinta on noin 1-2,5 euroa. Myyntihinnaksi 5-10 euroa ja kate on parempi kuin nyt tehtävässä liisterimäisessä tahnassa. Kuinka moni tietää, että eineksissä on jopa kokolihaleikkeitä ja al-dente -vihanneksia? Einekset ovat siis paljon muutakin kuin perinteisiä makaroni- ja maksalaatikkoja.

Lainaan edellä kertomaani Lassi Kurittua ja minun osaltani Jukola-ravintolat on nyt koettu. Ne ovat olleet aina jollain tavalla pettymyksiä. Eli jos näen erilliset ruokalippumyyntikojut ja ruuanjakeluteltat, suuntaan muualle syömään.

Silmiin osui myös yksi kisojen sponsori, joka oli hyvin esillä: Kouvolalainen Kaslink, joka on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Kaslinkin kaurajuomaa oli tarjolla juotavaksi ravintolassa. Matkamuistoksi otin suolan ja pippurin mukaan.

Muita havaintoja

• Kirjoitin Suunnistajan numerossa 6/2017, että yksi on ja pysyy: Silta Jukolassa. Vaan eipä pysynyt. Tänä vuonna siltaa ei ollut. Mihin se on joutunut? Lämmitettiinkö sillan puilla paljuja? Vaikka siltaa ei ollut, ei lähtö/maalialueen kiertäminen ollut ylivoimaista. Eli kyllä se on totta. Jukola voidaan totetuttaa ilman siltaa. Niin se maailma kehittyy.

• Viime vuonna tulostaulut olivat näyttöjä. Nyt oli palattu perinteisiin tulostauluhin, tosin kevennettyinä versioina. Ehkä tähän oli syynä edellisen vuoden palaute? Havaintojeni mukaan aika harva näitä tauluja katseli.

• Olen tähän mennessä nähnyt tänä kesänä kolme trombia, joista Venlojen viestin aikainen on ylivoimaisesti suurin. Luonnonilmiö näytettiin myös televisiolähetyksessä, mutta livenä se oli vaikuttava. Tomupyörteen halkaisija oli noin 5 m ja korkeutta oli selvästi nähtävissä noin 200 m. Karttatelineestä lähti karttoja pyörteen mukaan ja niiden perässä juoksi väkeä kentällä. Noin kymmenen karttaa oli vähintään 50 m korkeudella ja olivat menossa kovaa vauhtia kisakeskuksen ulkopuolle. Ehkä joku marjastaja tai sienestäjä löytää ne kilometrin päästä syksyllä ja ihmetelee, että miten suunnistaja on hukannut karttansa sillä tavalla. Vaikka pyörre ei osunut suoraan kohdalleni ilma pyöri siihen malliin, että pehmikseni kuorruttui hiekalla ja heinänpätkillä. Haukkasin päällikerroksen pois ja syljin maahan.

• Käsiohjelma oli paperille painettuna mutta tabloid-kokoon. Voihan sitä sanomalehden näköistä ja kokoista painotuotetta nimittää käsiohjelmaksi, mutta ei se ole sitä mitä käsiohjelmalla perinteisesti ymmärretään. On se tietysti parempi kuin tyhjä tai pelkkä nettitiedosto.



Ostokset

• Ostin Jukola kaupasta perinteisen postikortin, jonka postitin itselleni. Erikoispostimerkin lisäksi Lahden Filateliakerho (korjatkaa jos nimi on väärin) oli käsin leimaamassa postit erikoisleimalla. Hieno yksityiskohta, tästä keräilijä antaa täydet pisteet.

• Olin ostamassa Jukola-kaupasta pyyhettä ja ihmettelin, miksi pitää laittaa nimi listaan eikä pyyhettä saa saman miten mukaan. Pyyhkeet 600 kpl olivat loppuneet kuulemma saman tien kun kauppa oli avattu. Lisämaksua tuli 6 euroa kotiin toimituksesta, mutta menkööt, sillä pyyhe on niin hyvän näköinen, että haluan sen.

• Kangasmerkki, koska pinssiä ei ollut.

• Olisiko pitänyt ostaa Jukola-kiuaskivi? Hauska idea, mutta ostamatta jäi. Ajatuksissa kummitteli se, että tuntuisi hölmöltä kuljettaa kivenpalaa kotiin. Miten teksti ja kuvio oli työstetty kiven pintaan?

• 1 x jätski, 2 x pehmis, 1 x makkara, 1 x munkki, 1 x parkkilippu.

Yhdessä urheiluvälinekaupassa kävin, mutta ei ostanut sieltä mitään.


Lopuksi


On olemassa legendaarisia Kura-Jukoloita. Oliko tämä Tomu-Jukola? Rutikuivaa oli ja monella oli kaikkialle tunkevan pölyn kanssa varmasti ongelmia - astmaatikoilla ainakin.

Sain proteiinipatukkan palkinnoksi maalissa ja suoritukseni oli hyväksytty. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Elämyksiä lähdin hakemaan ja niitä myös tuli siitä kiitos järjestäjille ja seurakavereille.

Tästä jutusta tulikin sen verran pitkä, että kirjoitan varsinaisen asian eli jutun suunnistamisesta Jukolassa kokonaan toiseen postaukseen - kirjoitan jos yksikin lukija sitä pyytää. Monesti kirjoitetuista rastivälianalyyseistä tulee raskasta luettavaa, jotka eivät aukea kuin suunnistajalle itselleen.

Jukolan reittihärveliä vielä odottelen ja sitten taas iltarasteille...

Lukkari-Jukola 2022

Raportti vuoden 2022 maailman suurimmasta suunnistustapahtumasta. Vai pitäisikö sanoa world's greatests orienteering happeningistä?

Valmistautuminen

Lajiharjoitteluna oli normaalia iltarastisuunnistusta. En käynyt henkilökohtaisten syiden takia yhdessäkään seuramme taitoharjoituksessa.

Luin seuramme valmentajamme SamuH:n kirjoittamat tärpit ja tutkin hänen vanhalle kilpailumaaston kartalle suunnittelemansa esimerkkiradat. Yleisenä neuvona voin antaa, että Samun neuvoja ja vinkkejä kannattaa kuunnella. Hän osaa suunnistaa, siitä todisteena osuutensa nopein aika tämän vuoden Jukolassa.

Katselin netistä aiheeseen liittyvää materiaalia. Youtubeen hauksi 'Jukola 2022 ennakko' ja siitä sitten poimin mikä itseä kiinnosti. Jos oli höttöä välissä (kuten tapana on), katsoin tuplanopeudella.

Matka & pysäköinti & majoitus

Omalla autolla kaikkiaan 708 km ajamista. Suoraan parkkiin ilman odotusta la klo 19 paikkeilla. Pois lähtiessä noin su klo 14 odotusta puoli minuuttia. Hyvin sujui pysäköinti.

Paluumatkalla Paimion ABC:n Hesburgerissa mättöateria. Jukolan paluuliikenne tuli Heselle täydellisenä yllätyksenä. Annoksen valmistumiseen meni 35 min ja syömiseen vajaa 4 min. Jälkäriksi kaupan puolelta jätski. Kaupan kassa oli suljettu ja rahastus hoidettiin ravintolan kassalla - jossa oli kunnon jono. Hetken näytti, että jäätelö sulaa ennen kuin se ehditään nuolaista, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin maksaa ne ensin.

Tuhansia telttoja eikä kahta samanlaista - vai onko?

Tästä se lähtee, matka teltta-alueelta kohti kisakeskusta. Oli saappaat mukana.

Ruokailu

Jos satuitte huomaamaan niin pormestari Juhana Vartiainen ehdotti vuonna 2021, että Helsingistä tulisi virallisesti enlanninkielinen kaupunki. Tämä ehdotus on selvää suomettumista. Mielestäni tämä oli täysin päätön idea. Suomalaisten pitää saada asioida ja saada palvelua suomeksi. Eräs ongelma on, että monia tutkintoja ei Suomessa ole mahdollista suorittaa lainkaan suomenkielellä. Tätä on tietääkseni asetettu tutkimaan joku ryhmä tai komitea. Sananlasku sanoo: Maassa maan tavalla. Älkää naurako. Ranskalaiset pitävät kynsin hampain kiinni omasta kielestään ja jos sinne yrittää luikerrella englanninkielinen sana, miliisit ottavat varmistimet pois. En väheksy kielitaitoa - päinvastoin - mutta joku tolkku tässä finengelstamisessa pitäisi olla.

Miten tämä liittyy Jukolaan? Siten, että kohta on mahdotonta ruokailla suomeksi Jukolassa. Tässä poimintoja ruokalistoilta:

Black Angus kebab
Citrus Chicken
Chipotle Beef
Citrus Beanit
Nachos & Salsa
Burrito & Nachos
Meat House
Big Bacon
Butcher
Original Veggie
Spicy Chicken Burger
Original Chicken Burger
Fresh Chicken Salad
Fried Chicken Plate
Double Chicken Box
Panang Curry

Mitä hittoa nämä annokset ovat? Jukolassa oli mukana 36 kpl brittiläisiä suunnistajia (joukkueissa joiden kotimaa oli UK) eli heille ruokalistat avautuvat luonnostaan. Oliko meksikolaisia suunnistajia mukana? Jossain netissä oli lueteltu kaikkien osallistujien kansallisuudet, mutta en enää uudestaan hakiessa sitä löytänyt. Meksikostahan osa noista eineksistä näyttää olevan kotoisin.  Pitääkö suunnistajien olla hansvälimäkiä, että saa asista selvää? Nettisivujen valikosta voi valita kieleksi fi, en tai sv. Suomalaiseen sivuversioon olisi kannattanut laittaa annosten nimet selvällä suomella? Latoosittomat ja gluteenittomat ominaisuudet on kuitenkin mainittu selvällä suomella annosten nimikummajaisten jälkeen. Ilmesesti joku elintarvikemääräys pakottaa näin tekemään?

Joku voisi hieman ohjeistaa sekalaisia food service companyitä, että häppening on suomalainen.

Miksi pitää erikseen sanoa, että salaatti on tuore? Oletusarvo on, että salaatti ON tuoretta. Vai olenko ymmärtänyt väärin ja on mahdollista tilata myös nahistunut salaattiannos?

Kanahampurilaisia (chicken burger) ihmettelen. Ei kananlihasta tehdä hampurilaisia, kyllä se on broileria. Kana ja broileri ovat eri asia. Kanat menevät luineen ja höyhenineen päivineen silppuriin ja niistä tehdään minkeille rehua eikä hampurilaispihvejä. Ennen kanoista tehtiin viilokkia, mutta kananlihaa on vaikea saada, sillä kanat munivat itsensä hengiltä eikä niistä jää syötävää.

Jukolan ruokailu on aina ollut minulle jonkin tasoinen pettymys. Lue esim. tämä juttu. Ei tämä  kuitenkaan ole pelkkää valitusta, ruokalistalta löytyi myös tämä:

Selvää suomea. Näin sen pitää olla. Muikkuateria englanniksi on: Whitefish platter with potatoes and vegetables, jos joku ei ymmärtänyt mikä muikkuateria on. En kuitenkaan käynyt illalla syömässä mitään. Menomatkan ABC:n bonuspannu piti nälän loitolla illalla.

Aamiaspuurolla kävin hyvissä ajoin ennen omaa osuutta. Ostimme siis aamiaisen, emmekä breakfastia. Syy löytyy alla olevasta kuvasta.

Kotikenttäetu? Aamiainen oli euron halvempi kuin breakfast.

Valitsimme pystybaarista puhtaimman pöydän, eli tämän. Natsot mutsos gratsias vain mitkä lie oli levitelty kaikille pöydille. Kuvassa vain tämä pöytä, kun en kehdannut sohia kameralla ruokailevia ihmisiä.

Keittiö kuvattuna takapuolelta.

Kilpailu

Joukkueeni oli 1088 eli KS:n kutosjoukkue. Ratapituus 16,7 km (kolmanneksi pisin rata jonka olen ikinä suunnistanut). Aikaa meni 2:40:38 ja todellinen juostu matka 18,54 km. Vauhti 9:37 min/km ja todellinen juostun matkan mukaan laskettu vauhti 8:40 min/km.

Osuusajoissa sijoitukseni oli 798/1270. Tuloksista löytyvät myös ratakohtaiset ajat. Eli omaa suoritusta voi verrata niiden kanssa, jotka ovat juosseet täsmälleen samat hajonnat. Oma ratani oli J711 ja tässä listassa sijoitukseni on 53/83. Huomatkaa, että näissä tuloksissa ei ole huomioitu ikähyvityksiä, joita minun kuuluisi saada.

Yksi noin 2 min kiemura, joka johtui siitä, että oikeaan suuntaan mennyt ura päättyi kesken kaiken ja edessä oli läpipääsemätön mangrovejuurakko. Oli pakko koukata sivuun ja tehdä reilu kaarros, että sai kovaa maata jalkojen alle.  Tässä meni parikymmentä pykälää osuussijoituksissa.

Muuten varsin selvää toteuttamista. Suorituksena tämä poikkeaa täysin iltarastisuunnistamisesta, joka on leipälajini. Tosin - vaikka urassa edetään, pitää silti olla selvillä missä ollaan. Vastaani tuli  kaikkiaan 4 väärää hajontarastia. Ura meni suoraan, olin hereillä enkä jäänyt leipomaan, vaan jatkoin suoraan eteenpäin.

Join jokaisella juomapisteellä vajaan mukillisen. Toisella juomapisteellä nuolin karttani. Geelipakkaus tuntui olevan jumissa kun puristin sitä suuhuni. Tutkin asiaa ja samassa geeli oli kartalla. Onneksi kartalla eikä maassa. Nuolin kartan puhtaaksi ja tahmea kartta pysyi todella hyvin käsissä loppumatkan.

Siinä kohtaa kun on itse leimannut, juossut sata metriä ja vastaan tulee kovaäänisesti kiroileva suunnistaja, tietää taas kuitanneensa muutaman sijan.

Olen tyytyväinen. Jalkavaivat huomioon ottaen meni todella hyvin meni.

Plussat ja miinukset 

- Ei pinssiä.
- Ei kangasmerkkiä.
- Ei käsiohjelmaa.
- Ei postimerkkiä / postileimaa
- Jukola-apissa ei herätystoimintoa valitulle tapahtumalle. Ohjelmaa hälyttää kaikista valitun joukkueen tapahtumille. Eli siis plimputtaa koko yön jos sen jättää päälle).
- Jukola kaupan ale alkoi sillä välin kun olin maastossa.

+ Telttapaikka ja varsinkin tuuliteltta hyvillä paikoilla. Tästä kiitos sille seuramme henkilölle, joka paikat oli varannut.
+ Parkki toimi hyvin.
+ Suihkussa lämmintä vettä.
+ Ei vessajonoja. Ei siis lainkaan jonoja. Heti pääsi eriöön jonottamatta kun tuli tarve.

+ Vesivessa. Mielenkiintoinen rakenne. Vesi meni vauhdilla. Paljonkohan sitä kului tapahtuman aikana?
+ Radat ja maastot ym. kilpailutoiminnot tietysti taattua Jukola-laatua.
+ Areenatuotanto (se vähän mitä katsoin) ja tv-lähetys aivan parasta laatua, niin teknisesti kuin sisällöllisesti.

KS:n tuuliteltalla näkyi pirteitä ja väsyneitä henkilöitä.

Yhteenveto

Jukola on aina elämys, vaikka jätin tällä kertaa käymättä seuraavissa Jukolan palveluissa: Keltamäen kauppa, puolustusvoimien alue, sauna, sotilaskoti, mallasrasti, SSL:n kioski, lastenmaailma, juhlalava (siis sen edusta) ja metsäkirkko sekä kaikki elintarvike- ja myyntikojut. Edes jäätelöä en ostanut.

Joskus jos olisi aikaa ja intoa voisi tehdä niin, että kävisi kaikki tarjolla olevat palvelut yms. pisteet läpi a:sta ö:hön. Se ei onnistu näin tiukalla aikataululla eikä silloin kun itse urheilee.

Kuvassa yllä mukaan tullut aineisto. Keskellä on Jukola-kiuaskivi. Olen nähnyt samanlaisia möhkäleitä jossain Jukolassa aiemmin. Näissä ei ole tapahtuman nimeä tai päivämäärää, eli jämät ovat siirtyneet aina seuraaville kerroille. Koska minulla on kaikki kaapit täynnä T-paitoja ja varsinaisia keräilytuotteita ei ollut saatavilla, ostin kiuaskiven. En laita sitä kiukaalle vaan hyllylle.Taakse kirjoitin mistä se on hankittu.

Jukola oli elämys myös Team-Sakin nuoremmalle suunnistajalle. Lamppu meni säpäleiksi heti matkalla ykköselle. Vähintään viisi minuuttia meni hukkaan otsapantoja, piuhoja ja muita osia kerätessä ja säätäessä. Sitten kun valo oli saatu osoittamaan suunnilleen menosuuntaan, tuli 15 cm vekki intiimiin kohtaan kehoa. Sitä ihastel....ihmetteli ensiaputeltassa mieslääkärin lisäksi viisi hoitsua. Näistä kommervenkeistä huolimatta taas huippuveto. Sijoitus kolmososuudella 206/1454 ja ilman mainittavia virheitä. Ilman vahinkoja sijoitus olisi ollut noin 30 pykälää parempi.

Lopuksi

Viestinomaisesti viimeiselle osuudelle pääsi noin 250 joukkuetta ja loput joutuivat yhteislähtöön. Miten olisi jos Jukolaa pidennettäisiin yhdellä päivällä? Näin kaikki joukkueet pääsisivät vaihtamaan aina akkureita myöden. Tai jos viestiä pidennetään edes puolella vuorokaudella, kaikki vaihdot ehtisi toteuttaa noin 1200 jussi-joukkuetta. Riittäisi pöhinää pidemmälle ajalle ja kaupoille tulisi aivan toisenlainen asiakasvirta. Miksi siis nauttia vain yksi Jukolan taikayö, kun niitä voisi olla kaksi?

Suurin kysymys on kuitenkin se, että mitä näille sveduille pitäisi tehdä?

 

Selasin aiempia juttujani Jukoloista. Samoja asioita niissä vilahtelee. En voi sille mitään, sillä mitä mitättömämpi yksityiskohta, sitä mielenkiintoisempaa sitä on väännellä ja käännellä. Suunnistusta itseään löytyy tulospalvelusta, Yle Areenasta ja reittihärvelistä.

Skodan takaoven koristelista oli etureunasta hieman irti. Sattui niin, että parkissa takaoven ollessa auki avasin myös etuoven. Tulos oli: takaoven etureunastaan irti ollut lista työntyi etuoven listan takareunan alle. Etuoven lista ei käytännössä taittunut ja sen irti olemista ei huomaa. Ja etulista on myötäsuuntaan ilmavirtaan nähden. Takaoven lista sen sijaan taittui kunnon mutkalle. Sitä ei voinut jättää repsottamaan, sillä se oli epäaerodynaaminen ja olisi kerännyt kaiken moskan ja itikat alleen. Ratkaisu oli Leukoplast.

 

Lakia-Jukola

Nyt se onnistui!

En tarkoita suunnistusta, vaan Jukola-kaupan alennusmyyntiä. Jukola-kaupan alennusmyynti on aina alkanut silloin kun olen yhteislähdön karsinassa. Yleensä kenttäkuulutus kuuluu lähtöalueelle ja suureen ääneen on kailotettu, miten nyt kaiken saa alehintaan. Siksipä tilasin tänä vuonna nelososuuden, että ehdin varmasti alennusmyyntiin - ja on valoisaa. Kolmososuudelle päädyin ja ehdin siis hyvin alennusmyyntiin.

Jukola-kaupan valikoima ei keräilijän silmin ole kovin häävi. Perinteisiä keräilyesineitä ei ole enää lainkaan kaupan. Aiheesta löytyy runsaasti marmatusta tästä bolgista aiemmilta Jukolan reissuilta. Vaatetavaraa kaikissa muodoissa on rekit täynnä. Jukola-tarran hinta oli niin suolainen, että en sitä ostanut edes alennettuun hintaan. Valintani oli Jukola-pelikortit. 

Olen työkseni myynyt, sekoittanut ja käsitellyt viimeiset viisitoista vuotta pelikortteja. Tiedän niistä enemmän kuin yksikään toinen suunnistaja Suomessa. Jukola-pelikortit ovat niin heikkolaatuiset että naurattaa. Niitä ei voi käyttää manipulaatioon, taikomiseen eikä pelaamiseen. Eikä niistä voi edes rakentaa korttitaloja (korttitaloihin käytetään yleensä niitä halvimpia sileäpintaisia halpiskortteja). Oikeissa pelikorteissa ei ole sileä pinta, vaan ns. air-cushion pinnoite, joka tekee niistä liukkaat. Lisäksi näiden korttien reunoissa törröttää leikkuujäljet ja kartonki on käyrää. Sanoisin, että näiden laatu on 2, asteikolla 1-10. En aio näillä korteilla tehdä mitään, eli pakka menee hyllyyn sellaisenaan.

Korttien lisäksi ostin aamupuuron suihkun jälkeen. Söin 4,5 € puuron samalla kun katselin voittajien maaliintulon. Puuro oli puuroa, mutta se punainen hilloksi mainittu aine oli törkeä loukkaus kaikkia punaisia hilloja kohtaan. Vinkki seuraaville järjestäjille: Hillolle hintaa 50 snt, niin ne jotka haluavat oikeaa hilloa myös saavat sitä. Varsinaista ruokaa en ostanut järjestäjiltä, enkä katuruokaa katuruokamegakojuista. Syy on kerrottu täällä. Tankkasin tulomatkallaVaajakosken ABC:llä ja evääksi ostettiin voisarvia ja banaaneja. Paluumatkalla syötiin Hirvaskankaan ABC:llä. Kumpikin Apsi oli tupaten täynnä. Vain osa asiakkaista näytti suunnistajilta, eli kyllä suomalaiset sen ovat todenneet, että ABC:n ruoka on hintaista arvoista. Sanokoot wannabe Gordon Ramsayt mitä hyvänsä.

 

Kisapaikka

Ei jonoa parkkiin kun saavuttiin paikalle iltapäivällä. Telttapaikalle oli reilu kilometrin matka. Juuri kun ryhdyimme teltan pystytykseen, alkoi Midnight Hawks'n lentonäytös. Se taisi kestää yli 20 min. Mignight Hawks'n tavaramerkki on erittäin tiivis timanttimuodostelma. Se on tiivis. Välimatkaa koneesta toiseen on saman verran kuin letkassa juostessa edelliseen suunnistajaan - ja vauhtia on 700 km/h tunnissa enemmän. En kuvannut itse, mutta tämä löytyy netistä ja tältä se likimain näytti. Upeaa.

Tasaista on. Tämä kuvattu iltahämärissä. Hauska tieto on se, että olipa Jukolan kisakeskus laajaakin avarampi tai ahtaasti ja tiivisti tungettu pieneen paikkaan, se on järjestäjien mukaan aina hieno juttu. Minun mielestäni tämä tosi väljä kisakeskus oli parempi kuin esim. viimevuotinen Porvoon kisakeskus, jossa ei ollut edes metrilakun mentävää rakoa ihmispaljoudessa.

 

Valmistautuminen

Kevensin iltarastiurakkaa Jukola-viikolla. Pari pidempää rataa ihan kokonaan kävellen ja yksi lyhyempi sekin vähän vajaalla teholla. Toimiva ratkaisu, sillä juoksu kulki niin hyvin kuin se voi kulkea tämän ikäisellä. Jos vertailette juoksuvauhteja niin huomatkaa, että sarjani on H55. Eikä minulla ole mitään treenitaustaa nuoruudestani kilpailukokemuksesta puhumattakaan. Syy on Mustanaamion. Luin niitä ja muita sarjakuvia siinä kohtaa kun olisi pitänyt opetella treenaamaan.

Katselin YouTubesta mm. alla olevat videot. Tapio Haarlaan suunnistusvideot ovat aivan huippulaatua. Jos haluaa kehittää omaa suunnistustaitoaa, niitä kannattaa ehdottomasti katsella. Jukola-aiheisiakin videoita tälle vuodelle on useampia.

 

En käynyt nukkumaan lainkaan. Makailin teltassa ja samalla kuuntelin naapuriteltasta kuuluvaa temmellystä 😎😂. Katselin meidän joukkueen väliaikatilannetta ja varoin sulkemasta silmiä. Jos nukahdan ja joudun heräämään heti perään olen täysin toistaitoinen. Kyttäsin siis väliaikoja siihen asti kun kännykän akussa oli varausta (Ei saa sanoa: "Akussa oli virtaa."  Akku voi olla täysi, mutta virtaa siinä ei silti kulje jos sitä ei kuormiteta. Akussa on varaus ja johtimessa kulkee virta - jos kulkee. Nämä menevät puhekielessä ja mediassa aina sekaisin. Vähän sama juttu kuin se, että ison paljon savua muodostavan tulipalon yhteydessä kehotetaan sulkemaan ilmastointi. Ei tarvi pysäyttää ilmastointia. Ilmanvaihto pitää pysäyttää.) 

Tämä kuva on otettu omalta teltalta auringon laskun ja nousun väliseen suuntaan 02:44 yöllä. Tämän pimeämmäksi ei mennyt koko yönä avoimella alueella. Huomaa, että kaikki maailman teltat ovat erilaiset. Etsimällä etsin kaksi samanlaista, mutta muut 10000 telttaa ovat kaikki keskenään erilaisia.

 

Suunnistus

Aurinko oli juuri nousemassa kun pääsin matkaan. Samaan aikaan lähtevillä taisin nähdä kahdella suunnistajalla pienet lukuvalot. Päivä valkeni heti kun pääsin matkaan. Parilla rastivälillä aurinko paistoin suoraan päin näköä ja haittasi suunnistusta.

Alun pitkä viitoitus ei ollut paha. Juoksin sen omaa vauhtia K-pisteelle ja katselin samalla karttaa. Minut ohitti viitoituksella noin 30 suunnistajaa ja itse ohitin noin 20.

K-1

K:lta oli tarkoitus vetää suoraan 1:lle. Ennen tietä on tummanvihreä jonka läpi uran luulivan menevän (se mistä menin oli tosi tiheää), mutta mentiinkin selvästi oikealle. Polku, toinen polku, pusikko, ja teiden risteyksestä suoraan. Paitsi, että risteys olikin tien väärällä puolella. Ura oli tullut reilusti oikealle. Suunnistus ei siis ollut lainkaan hallussa K:lta lähdettäessä. Muutos suunnitelmaan ja sitten oikea tiekierto ja sieltä suoraan rastille. Ehkä tämä oli nopeampi näin? Eka leimaus on aina helpotus ja homma on saatu käyntiin.

Kärjessä, yhteislähteneillä ja muilla kovaa menijöillä on usein ongelmana letkassa ohittaminen. Esim. poikani, joka suunnisti joukkueessa 177/osuus 2 meni lähes koko matkan isossa letkassa, eikä ohittaminen ollut mahdollista vaikka jalat olisivatkin liikkuneet.  Minulla ei ollut tätä ongelmaa. Menin noin puolet koko matkasta täysin yksin! Todella erikoista. Yksi syy löytyy jäljempänä, mutta toinen syy on joukkueemme sen hetkinen sijoitus, osuuteni, aikaero kärkeen ja sattuma. Olen usein ollut yhteislähdössä ja silloin pitää tosiaan alkuviitoitus vetää ihan täysiä, että ei jää jonon hännille. Ei tällä kertaa.

Ennakkotietojen mukaan Lakialla on tasaista. Ei se ihan tasaista ollut. Käyrää oli, mäkiä oli, ja jyrkänteitä oli, mutta mäet olivat pieniä ja loivahkoja. Pientä kumparetta pienten soiden välissä oli paljon. Avokalliota oli paljon ja muutama todella upean näköinen avokalliomäki.  Kun aurinko paistoi matalalta kallion pintaa viistäen, oli maisema upean näköinen. Menin myös palaneen avokalliomäen yli. Erikoisen näköinen paikka.

1-2-3-4

Hyvää suorittamista. Olin kartalla ja juoksu kulki. Kaikki kuvankaappaukset Liveloxista, jossa näkyvät myös osuuden hajonnat (tämä jästeille tiedoksi kun ihmettelette sekavaa karttaa).

4-5

Rasti 5 hieman ohi. Onneksi sain heti kiinni ja parin minuutin hävikki. Vastarinne, jossa oli kiveä tosi paljon oli ihan mahdoton paikka lukea paikkaa tarkasti. Ura veti selväsi vasemmalle, jolle ei voinut vastaan panna.

5-6

5-6 oli täysi katastrofi. Uraa ei lähtenyt lainkaan haluamaani suuntaan. Ankkuriosuudella tämä on tuttua jopa yhteislähteneille. Ankkureille tarjotaan aina uutta maastoa ja mutasarjan joukkueenkin ankkuri voi sopivalla tuurilla joutua reitille, jolle ei ole selviä uria. "Onko näin kolmosella?" mietin sekunnin. Tuskin, mutta ehkä en vain huomannut uraa kun ylitin teiden risteyksen. Vasemmmalle tielle näyttää menevän paljon jälkiä. Lähden suoraan loivasti oikealle

Ja heti hukkasin itseni. Eipä hätää. Loivaa oikeaa rastiväliin nähden ja osun aitaukseen tai jopa tielle jos huonosti käy. Siitä sitten rastille. Perseelleen meni. Suunta aivan pielessä. Pienti piperrystä, josta ei saanut kiinni kun kerran oli hukannut itsensä. Suuntaa ei saanut pidettyä kun piti väistellä kaikkea. 

Ahaa olen polulla tässä kohtaa (pienen lätäkön vieressä). Ja ei kun härkäpäisesti saman sekoilun jatkamista.

Uusi suunta siis ja sama juttu. Väkeä juoksi siellä täällä samaan suuntaan kuin minä. Jatkan samaan suuntaan ja kas - paksu ura menee sinne päin johon olen menossa. Sitä pitkin rastille. Huomaa, että viiva menee ensin vasemmanpuoleiselle kutoselle. Se ei ole minun rastini, enkä sitä edes huomannut maastossa. Menin siis suoraan vitoselta seiskalle. Heti näin, että tämä rastipiste ei vastaa karttakuvaa (kertaakaan en katsonut määritteitä, koska koodi oli rastinumeron perässä). Oma rasti 6-143. Eli 164 m takaisin päin. Leimaus ja sitten täysillä takaisin 7-94:lle. Tämän 6-7 välin juoksin siis apinan raivolla niin täysillä kuin pystyin. Sijoitus tällä välillä 232/778. Jäin nopeimmalle 23 s. Siitä olisi saanut pois 2..3 sek. jos ei olisi tarvinut väistellä kävelijöitä. Tämä väli kertoo mitä vauhtia itse menen ja mikä on suurimman osan vauhti. Huh huh. Kun ei kulje niin mitä sitä selittelemään, ei kulje niin ei kulje. No uskokaan nyt jo, kun se ei kulje, niin se ei kulje!

10

Pääsin suoraan TV-lähetykseen. Huomasin kameran ja kyynärpäätä tuli kylkeen. Siitä tietää, että nyt menee kärki ohi. Leimasin oli taas väärin päin ja siinä meni sekunti. Mutta määrätietoisesti kohti seuraavaa rastia 😄.

Alla olevasta linkistä Yle Areenan Jukola2024-tallenteeseen.
https://areena.yle.fi/1-71024150
siirry kohtaan 6:37:40

Valitettavasti Areenaa ei voi upottaa tähän. Se sekoittaa Bloggerin toiminnan.

 

10-11-12-13-14-15

Homma hanskassa.

19-20

17-18-19 ok. selvät paikat, selvät urat ja homma vielä hanskassa. Sitten kosahti. Selitys kuvan alla.

Uraa oikeaan suuntaan. Kalliomäki jää vasemmalle ja mäki laskee oikealla jossa kivi on. Tunsin, että matka tuli täyteen ja kiven pitäisi olla tässä. Eipä vaan näy. Olisko se hieman edempänä, jonne menee paksu ura? Ei ollut. Takaisin ja tuossahan on rasti. Jyrkänne ja väärä koodi. 20 ei ollut hajontarasti, mutta pari muuta rastia oli aivan lähellä. Tässä sen on oltava. Okei okei - nyt suunnitelma B toimeen. Tielle! Siellä selvään mutkaan. Ojan pää tien vieressä. Olen taas kartalla. Tästä suunta rastille. Lippu näkyi 50 m päästä. Olin mennyt selvästi vasemmalta ohi, Tälle rastille ei näkynyt tulevan minkäänlaista uraa. Ihme juttu! Rasti oli melko piilossa kiven vieressä ja kuusien alla. Hyvällä tuurilla lippu olisi voinut osua aiemmin silmään, mutta oliko se niin, että rastit pitää löytää taidolla eikä ura-tuurilla? Jälkiviisaana totetan, että tämä oli puhdasta huolimattomuutta kompassin käytössä.

Alla kuva kolmososuuden kärjen reiteistä rastilla 20. Noin puolet on juossut ohi samaan suuntaan kuin minä. Sininen viiva, joka menee suoraan tielle, on IFK Göteborg 2, joka jätti tämän rastin väliin ja otti hylsyn.

 

20-21

Ketutti edellinen hölmöily. Onneksi tuli pitkä juoksupätkä ja sain nollattua pään. Menenkö vasemmalta vai oikealta? Oikealta lätäköitä viistäen ja sitten mahdollisimman lähelle rastia valkoiselle. Lähellä oli, että en tössinyt. Oli lähellä, mutta huomasin viime hetkellä, että juoksinkin jo pohjoisemman lammikon pidempää sivua kohti kadotusta. Koukkaus oikealle ja eteläisemmän lammikon reunaan. Lammikkoa ei näkynyt korkean penkan takaa ja tiheää oli. Urakin oli lähes olematon. Avoin tuli vastaan ja siitä ysikymppinen oikealle ja suoraan rastille. Hyvä minä!

21-22-23-24-25-26-M

Ei ollut putkea, mutta suoraa juoksuväliä kuitenkin. Tässä olisi saanut helposti useita minuutteja pois ajasta, mutta polvissa alkoi tuntua epämiellyttävältä. Ohitin kaikesta huolimatta tällä loppuosuudella useita kymmeniä suunnistajia enemmän kuin minut ohitettiin. Vauhtini oli kuitenkin niin hidasta, että ehdin kuulla miten AskoK kannusti minua ohittaessani hänet.

Tulos

Klikkaa kuvaa suuremmaksi (kuten kaikkia muitakin kuvia voi klikata).

Rata oli erittäin kaksijakoinen. Tarkkaa suunnistusta ja niiden välillä juoksupätkiä, jossa on mahdollista ottaa löysät pois. Maalissa oli tarjolla Prime hydration lemon lime flavour -juomaa. Maistui melkein limulta, vaikka olikin energiajuomaa. Kun janottaa, tämäkin kelpaa.

Sekalaisia havaintoja 

● Itikoita oli samalla viikolla Kouvolassa aivan tolkuttomasti. Kauhavalla ei ainuttakaan. Siis ei yhtään itikkaa tai muuta ötökkää. Ei ensimmäistäkään. Ihme juttu.

●Vaihtoaikaennuste, linkki tässä, piti paikkaansa hämmästyttävän tarkasti - aina siihen asti kunnes joukkueellemme tuli hylkäys. Tämän avulla voi haarukoida sitä milloin oma vuoro tulee. Toki takuuta ei ole. Olisi kiva nähdä joku laajempi analyysi, miten ennusteet keskimäärin pitävät paikkaansa kaikilla joukkueilla. Alla ennusteen tilanne ennen kisan alkua. Ennuste päivittyi kisan aikana sitä mukaa kun väliaikoja tuli.

● Pohjalainen maasto on erilaista kuin Kymenlaaksossa. Erilaista, mutta ei mahdotonta. Vaikeea - paikoin kyllä - mutta ei ylitsepääsemätöntä.

● Tuuliteltalla oli käynyt OK-77:n kaveri, joka toi teltalle Keskilaakso-Rastien emit-kortin. Hän kertoi sen olleen hänellä viisi vuotta. Itse en ollut paikalla niin en päässyt juttuttamaan. Ilmeisesti lainakortti oli jäänyt hänelle hänen käydessään Keskilaakso-Rasteilla vuosia sitten? Kortti oli tallella ja palautui. Kiitos. Tästä heräsi kysymys, että paljonkohan näitä on hukassa? Olen liimannut kuvassa näkyviä tarroja kaikkin Keskilaakso-Rastien tarvikkeisiin lapiosta viivottimeen. Hyvä että olen.

● Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa noutamassa palautuskartat. KS:n miesten kakkosjoukkueen joukkueenjohtaja opasti minua täyttämään palauskarttalomakkeen, ja sitten lähdin hakemaan karttoja. Jonossa oli minua ennen noin 300 ihmistä, ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen takanani oli noin 1000 ihmistä. Kartat tulivat käteen nopeasti kun ensin tiskille päästiin. 

● Mikä aivopieru järjestäjillä on käynyt siinä, että kaikkirastit karttoja oli vain yksi per seura? Jos kaikkirastit karttaa ei tehdä jokaiselle, parempi ratkaisu on tehdä palautuskarttaan lisäpainatus, johon on merkitty kaikki rastit. Eihän se selkeä ole, mutta parempi kuin ei mitään. Tai painettakoon kaikkirastit palautuskartan kääntöpuolelle.
Väärä vastaus: Ympäristösyistä turhaa paperijätettä vältetään. (Höpö höpö. Jos ympäristösyitä ajateltaisiin, koko Jukola-sirkusta ei pitäisi järjestää lainkaan.)
Oikea vastaus: Säästöähän tässä tietysti haetaan.
Ehdotus: Järjestäjä voisi julkaista kaikkirastit kartan nettisivuillaan.
Koska ao. kartta oli käsissäni edellä kerotusta syystä johtuen, tietysti pidin sen itselläni. Kiitos.

● Seurakaverit lahjoittivat minulle karttojen noudosta kiitokseksi muovipussillisen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. On tainut tulla muutaman kerran mainittua että noukin kaikki pantilliset mukaani mitä eteen tulee.

● Olen pitkään ihmetellyt Areena-tuotantoa. Ylen lähetys ja Areena-lähetys ovat molemmat huippulaatua. Paitsi tällä kertaa se, että Venlojen loppuratkaisu TV:ssä loppui jotenkin kesken, eikä GPS-uusintaa kolmossijan ratkaisusta näytetty lainkaan.
Sama tapahtuma, mutta kaksi täysin eri 'lähetystä'. Miksi näin massiivinen resurssien tuhlaus? Eikö Ylen lähetystä voi näyttää areenalla tai Areena-tuotantoa TV:ssä? Samat asiat, samat tulokset sekä samat rajoitukset kartan ja seurannan käytössä. Ainoa ero on se, että kenttäalueella kuullaan muutamia lähtöihin liittyviä kuulutuksia. Ne on helppo tuutata ilmoille yksinäänkin. Eli mikä on se syy toteuttaa kaksi täysin erillistä ohjelmaa samasta tapahtumasta?

● GPS:ää näytettiin todella vähän TV-lähetyksessä. Toki karttaa ja etenkin ratoja pitää piilotella, mutta silti. Karttahan on jo melkein tiedossa. Minäkin katselin paloista koostettua kisakarttaa näytöltä ja paperilta ennakolta. Vääristetyn kartan käyttö ei ilmeisesti ole ratkaisu, koska nörtit flippavat ja venyttävät sen hetkessä oikein päin. Joskus on näytetty GPS-seurantaa täysin valkoisella pohjalla. Ei tällä kertaa. Paljastaako sekin liikaa?

● Tämän löysin Infosta. Eli kyllä näitä vielä painetaan. Sisältö on toki melkoisen kevyttä verrattuna menneiden vuosien käsiohjelmiin. Ymmärrettävää, koska netistä löytyy kaikki. Yhden otin mukaan keräilykappaleeksi.

● Kisakeskuksessa oli perinteinen tulostaulu. Huomasitko missä? Minä huomasin. Havaintoni mukaan sitä ei sillä hetkellä katsellut kukaan. Joskus tulostaulut ovat olleet isoja litteitä näyttöjä. Niitä ei näkynyt tällä kertaa. Paperisesta tulostaulusta voi luopua kokonaan, jos mikään laki ei sitä velvoita pystyttämään. 

● Tulospalvelusivu ja varsinkin reittihärveli olivat kovasti ruuhkaiset. En onnistunut tallentamaan omaa reittiäni härveliin maanantaihin puoleenpäivään mennessä. Aina kun yritin sitä, sivu ei latautunut tai jäi jumiin. Reitti oli pakko laittaa Liveloxiin, että sain tämän jutun valmiiksi. En yleensä käytä Liveloxia, koska ilmaisversiosta ei löydy haluamiani ominaisuuksia.

Ulos - Exit

Parkkimaksu maksettiin kännykkäsovelluksella. 20 €. Pysäköintimaksuja kuulemma valvottiin kameroilla. Jaahas. Missähän se kamera oli? Lentokenttäalueella sellaisia toki on ollut, mutta näin vain lähestymis yms. valoja. Toki nykykameran voi piilottaa ihan mihin tahansa. Ulosajossa oli peräti yksi liikenteenohjaaja, jolla ei ollut mitään tehtävää. Jono meni nätisti ohi. Hän ei vilkuillut tuulilaseja. Eli jos sähköistä maksamista ei olisi käyttänyt, kukaan ei olisi tarkistanut 25 € pysäköintilappua. Ja jos rekisterinumeron mukaan olisi tullut jälkikäteinen laskutus korkeampaan 30 € hintaan pysäköinnistä, olisi aina voitu sanoa, että maksoimme sen käteisellä infossa. Lappu ja kuitti meni roskiin, ei voi todistaa enää mitään. En nyt analysoi tätä enempää tässä, mutta mutta...

Kiitos järjestäjille, huoltojoukoille, ilmoittajalle, seurakavereille, joukkueellemme ja ennen kaikkea autokuskille - en ollut sunnuntaina ajokuntoinen vaikka selvin päin olinkin.

Jukola on Kokemus.

Jukola 2017

Lähtökohdat tämän vuotiseen Jukolaan olivat henkilökohtaisella tasolla yhdellä sanalla kuvaten epävarmat. Reilun parin viikon sairastelu ja vain viikon toipumisaika ennen Jukolaa tekivät aimo parven perhosia vatsaan. Juoksukunnosta ja varsinkin siitä miten hieman pidemmän matkan juoksemisnen sujuu ei ollut selvää käsitystä.

Valmistautuminen alkoi todenteolla edellisenä torstaina uuden teltan pystyttämis- ja pakkaamisharjoituksella. Teltan käsittely toimi hienosti ja niin oltiin valmiina matkaan.

Telttapaikan numeroa yritin saada selville Jukolan nettisivuilta, mutta kyseinen kuva jossa telttapaikat olivat ei suostunut zoomautumaan koneellani kunnolla. Kuva kyllä suureni, mutta telttapaikkojen numerot eivät ja niinpä jätin asian sikseen. Luotin siihen, että käsiohjelmasta asia selviää.

Valitsin matkustustavaksi seurabussin. Se oli halvempi kuin bensakulut ja pitkät matkat henkilöautoparkista kisapaikalle eivät houkutelleet. Aikaa tietysti kuluu bussilla enemmän kuin omalla autolla, mutta paluumatkalla ei sitten tarvitse puolipäisenä keskittyä ajamiseen. Perinteisesti seurabussin matkan taukovaihtoehtoina olivat A, B ja C. Linja-autossa on myös tunnelmaa enemmän kuin omassa kärryssäni. Paluumatkalla kuulee viitäviä analyysejä mahdottomista rastiväleistä. Kiitos Anssille, joka perkasi pitkän välinsä noin tuhannen kirosanan ryydittämänä. Kyllä se päämäärätön samoilu parin kolmen vuoden kulutta alkaa naurattaa suunnistajaa itseäänkin.

Pelipaikalla selvisi, että käsiohjelmaa ei ole paperisena. Se oli julkaistu vain sähköisenä, koska oli haluttu säästää luontoa. Ja höpön löpön. Jos luontoa haluttaisiin oikeasti säästää, koko tapahtumaa ei pitäisi järjestää. Ainoa oikea syy tähän nykyajan anekauppaan luonnon säätämiseen vedoten on rahan säästö, joka syntyy kun käsiohjelmaa ei paineta paperille. Kuinka luen sähköisen käsiohjelman tapahtumapaikalla ilman älykännykkää tms. laitetta? Sähköinen "käsiohjelma" ei ole käsiohjelma, se on vain tiedosto muiden joukossa. Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä.

Telttapaikka löytyi helposti seuraamalla sitä minne seurakaverit menivät. Telttapaikka oli niin epätasainen, että sen epätasaisemmassa ei ole koskaan ollut. Onneksi monella muulla se oli vielä omaanikin epätasaisempi, niinpä ei harmittanut niin paljon.

Seurateltalta kävin hakemassa numerolapun. Numeroni oli 609. Se on ylösalaisin 609. Jos käy niin hyvä mäihä, että pääsen antamaan kartan seuraavalle (joka muuten on yksi viestisuunnistuksen kohokohdista), näen oikean kartan numeron katsomalla omaa numeroani. Se on 609. Jos numero olisi esim. 1473 pitäisi niskoja kääntää mutkille, että numeron varmasti lukee oikein. Näitä symmetrisiä molemmin päin luettavia max 3 numeroisia numeroista ei ole kovin montaa. 9 kpl keksin niitä lisää ja jos yrität miettiä mitkä ne ovat, niin numero ykkönen ei symmetrinen.

Tarkoitus oli ostaa uudet Sarvan D1 -nastarit koska nykyiset alkavat korkkaamaan. D1-mallin hinta oli 39 € (kolmekymmentäyhdeksän). Totaalisesti halpuutettu hinta johtui siitä, että jäljellä oli enää kokoja 48 ja 32. Halusin nimenomaan tämän mallin, sillä se on selvästi parhaiten omaan jalkaani on sopinut nastari joka on kohdalle osunut. D1:stä ei siis enää tehdä ja tilalle on tullut D2. Ihan kiva väri, mutta ongelma oli se, että 43 oli kärjestä aivan liian väljä ja 42,5 oli aivan liian kapea päkiän kohdalta. Ostin siis jotkut Supran nastarit. En laittanut niitä jalkaan sunnuntain aanmuna, sillä yli kymmenen kilometrin rupeamaan ei pidä lähteä uusilla jalkineilla. Saa sitten nähdä ovatko ne mukavat jalassa. Jos joskus löytää todella sopivat kengät, niitä pitäisi sitten ostaa saman tien puolen tusinaa paria. Ärsyttävää kun malleja mennään muutelemaan vain muuttamisen takia.

Suunnistajan kaupassa taustapeiliin roikkumaan laitettava pikkuinen rastilippu maksoi 4 € ja Keltamäellä 2 €. Arvatkaan kummasta ostin sen. Jukola-kaupasta ostin kangasmerkin, koska pinssejä ei ollut. Sunnuntaina aamupäivällä kävin vielä katsomassa mitä kaupasta löytyy ja sorruin ostamaan alehintaisen T-paidan. T-paitoja on kertynyt aivan liikaa ja nyt en osta niitä vähään aikaan! Matkamuistoihin luetaan myös lauantaina ostetun muikku&muusi aterian aterimien ohessa olleet suola- ja pippuripakkaukset jotka tietysti säästin.

Ostin ja lähetin Jukola-kaupasta myös kaksi postikorttia - perinteisesti. Eipä ollut Jukola-postimerkkiä vaan aivan tavallinen merkki. Postilaatikon ulkomuodosta pystyi päättelemään sen, että niihin tulee Joensuun postin normaali leima ja päiväys on todennäköisesti Jukola viikonlopun jälkeen alkavalla viikolla. Surkeaa, mutta en ihmettele. Postikorttien suosio on hiipunut ja tämän kokoisissakin tapahtumissa se on aivan marginaalissa. Toista oli ennen. Sippu-Jukolassa 2005 oli oma tapahtuman postimerkki. Merkit leimattiin kahdella eri leimalla. Lauantain puolella lähetetyt merkit leimattiin metsään menevän suunnistajan kuvalla ja sunnuntain puolella metsästä tulevan suunnistajan kuvalla. Kaiken huipuksi Posti perii nykyään muistaakseni 2000 € korvauksen erikoisleiman käytöstä. Aika monta korotettuun hintaan myytävää merkkiä olisi myytävä, jotta tuo pelkän leiman kustannut saataisiin katettua. Se on mahdoton yhtälö. Erikoisleimoja jäi käyttöön muutamia kymmeniä. Joulupukin paja Rovaniemellä (vai mikä sen nimi nyt onkaan) on varmasti paikka jossa on oltava oma leima, mutta kerran kesässä järjestettävään maailman suurimpaan alansa urheilutapahtumaan sellaista ei kannata tehdä.

Kyltissä oli taikasana ilmainen. Kävin siis ilmaisessa silmänpaineen mittauksessa. Arvoja en enää muista, mutta ne olivat kuulemma ok. Mielenkiintoisinta oli mittaustapa. Laite puristaa silmämunaa ja mittaa sen, kuinka paljon silmämuna joustaa. Mitä pienempi paine sitä löysempi muna - ja päinvastoin. Ihmeellistä miten hienovaraisesti laite operaation teki. Piilolinssejä olisi päässyt sovittamaan. Katsoin vaivihkaa käsiäni ja kynnenaluset olivat mustaa täynnä. Sille ei vaan voi telttaolosuhteissa mitään, että kädet sottaantuvat. Kiitin paineen mittauksesta ja poistuin vaunusta. Jatkan pappamallisten alareunalasin käyttöä.

Tutuissa väreissä pari tuttua huippusuunnistajaa verryttelemässä ja matkalla kohti lähtöruutuja. Oikeat paikat oli maalattu asvalttiin formulatyyliin, joten jokainen oli millilleen oikeassa paikassa odottamassa lähtömerkkiä.

Vaikeinta Jukolassa on tietää milloin oma osuus alkaa (siis muiden kuin ensimmäisen osuuden suunnistajien - tämä ystävällisenä huomautuksena niille, jotka haluaisivat näsäviisastella asialla). Jos omistaisi älykännykän, voisi siitä tietysti tutkia onlineä määrävälein. Onko olemassa sovellusta, jonka voi laittaa vahtimaan halutun joukkueen haluttua osuutta ja asettaa siihen hälytyksen sopivalla viiveellä? Eli laite hälyttäisi esim. 20 min sen jälkeen, kun edellisen osuuden ensimmäinen väliaika on ilmestynyt onlineen?

Nakitin siis poikani herättämään minut kun hän tulee omalta 3. osuudeltaan takaisin teltalle. Siihen jäisi hyvin aikaa valmistautua kuudennelle osuudelle. Herätys tuli neljän paikkeilla ja sain tiedon, että minun joukkueeni oli juuri aloittanut neljännen osuuden. Asia selvä. Havahduin ja kello oli 7. Joo'o. Seitsemän. Siis herätyksestä on aikaa kolme tuntia. Kolme tuntia KOLME TUNTIA! PAM! Olin siis vihdoin ja viimein nukahtanut oikeasti. Bajamajaan! Kamat niskaan! Uusi Leukoplast rulla oli kadonnut enkä löytänyt sitä, vaikka levitin kaikki tavarat pitkin varvikkoa. Sitten todella reipasta hölkkää puomille odottamaan. Nastareiden nauhat viiteen umpisolmuun. En ymmärtänut vaihtoalueella olleista isoista näytöistä mitään ja odottelin reilun viisi minuuttia ja sitten minulla oli kartta kädessä. Täpärälle meni.

Olen aina selittänyt sitä, miten en osaa keskittyä. En tee mielikuvaharjoituksia, sillä ne eivät toimi minulla. Jos yritän miettiä jotain suoritusta ennakkoon, keksin kaiken aikaa syitä miksi se menee pieleen. Parempi siis mennä suoraan asiaan kuin murehtia sitä etukäteen. Tällä kertaa tapahtui niin aivan kirjaimellisesti. Olin liki unenpöpperössä kun lähdin kiitämään alkuviitoitusta. Janotti ja silmissä oli unihiekan rippeitä.

Maalissa otin laatikosta jossa luki "ota tästä" siemenpussin. Kävin vielä myöhemmin hakemassa niitä lisää reilusti, sillä niitä näytti riittävän. Paikka ja käyttötarkoitus minulla on niille, mutta pitäsi saada selville minkä puun siemeniä ne ovat ja milloin ne voi kylvää.

Jonotin sateessa grilliin ja sain ostettua nyhtöpossyburgerin coleslaw-salaatilla. Mistä lie revitty tämä burgeri. Kuiva, mauton ja hinta-laatusuhde aivan onneton. Salaatti on hienosta nimestää huolimatta tavallista porkkanaa ja muodista poismennyttä kiinankaalia. Kuuluuko nyhtöpossuburgerissa olla salaatinkastiketta tms. majoneesia? Tässä sitä oli niin vähän, että en saanut siitä näkö- enkä makuhavaintoja lainkaan. Jälkkäriksi sotkun munkkirinkeli:

Kehitys kehittyy ja tulostaulukolonnat ovat vihdoin ja viimein historiaa. 2000 juoksumetriä kakkosnelosta ja neljän tuuman lautaa sekä puupohjaisia levyjä sekä nitariarmeijat oli korvattu isoilla litteillä näytöillä. Kuinka moni huomasi tulostaulut? Havaihtojeni mukaan niitä ei moni tuijotellut. Miksipä niitä tarvisi katsella kun tulostaulu löytyy melkein jokaiselta omasta taskusta.

Yllä matkamuistoja Joensuun Jukolasta. Kaikki muu on lueteltu edellä, mutta otin lisäksi mukaan telttapaikkamme merkin. Järjestäjät tuskin kaipaavat sitä.

Niin se tuppaa olemaan, että kokonaisuus on osatekijöiden summa. Niin mitätöntä epäkohtaa ei ole olemassa, että se ei minua ihmetyttäisi. Ehkä muut osaavat paneutua oleelliseen, mutta jostain syystä minä takerrun aina mitättömyyksiin. Yhdestä ihmeellisestä Jukolaan liittyvästä asiasta keksin pakinan aiheen Suunnistaja-lehteen. Se ilmestyy toivottavasti sitten joskus elokuun alkupuolella. Jos tarpeeksi moni haluaa, voin kirjoittaa myös itse asiasta, eli siitä kuinka suunnistus sujui. Tätä kirjoittaessani reittihärveliä ei ole vielä julkaistu, joten lopullinen vastaus kaikkiin kiemuroihin ei ole selvillä.

Kuten aina Jukolassa, tapahtuman mittasuhteet ovat käsittämättömän kokoiset. Suunnistus on vain osa koko kattausta ja elämyksiähän Jukolasta lähdetään hakemaan. Ja niitä tuli.

Kiitos kaikille niille jotka mahdollistivat Jukola-matkani - etunenässä diplomimatkajohtaja Hannulle.