"Joutsenenpesänkallio" on tapahtumapaikan nimi. Onko kyseessä laulujoutsen (cygnus cygnus), pikkujoutsen (cycnus columbuanus), kyhmyjoutsen (cycnus olor), mustajoutsen (cygnus atratus), trumpettijoutsen (cygnus buccinator) vai mustakaulajoutsen (cygnus melancoryphus)? Mustajoutsen se tuskin on, sillä sen kotikonnut ovat Oseaanian tienoilla, trumpettijoutsen on jenkki ja viimeinen on puhdasverinen latino. Veikkaan laulujoutsenta. Asia pitää varmistaa kartan nimenneeltä henkilöltä.
Mielenkiintoista, että keskellä Kouvolan kaupunkia, siis nimenomaan ydin-Kouvolan eli sen keskustan johon kaikki Kouvolan koulut ja palvelut tullaan k-juntan toimesta keskittämään, on joutsenen pesä. Tämä ydinkeskustan kaupunginosa eli Lehtomäki on minulle tuttu. Olen asunut siellä kymmen vuotta. En muista nähneeni silloin joutsenen pesää missään, vaikka tienoo tuli koluttua läpi. Elävästi sen sijaan ovat jääneet mieleen, rikottu matkatelevisio Käyrälammen rantakaislikossa, kymmenentuhatta karkkipaperia ja tyhjää tupakka-askia polun varrella sekä solmuun käärityt opasteviitat. Suurinta ihmetystä aiheutti kuitenkin järjettömän kokoinen optimismi. Oliko joku tosiaan aivan oikeasti yrittänyt suoritutua siitä? Huligaani tai ei, mutta yrittämisestä täydet kymmenen pistettä. Pururadan vireen oli pystytetty kuntoilutelineitä. Yksi niistä oli puhelinpylvään kokoinen ja muotoinen pylväs, joka oli saranoitu toisesta päästä maahan kiinni ja toisessa päässä oli kahvat käsille. Välinettä oli siis yksinkertaisesti tarkoitus nostella. Pituutta nelisen metriä, paksuutta 25 cm, valmistusaine painekyllästetty puu ja painoa tulee käsille useita kymmeniä kiloja. Koska kapine oli juntattu ja pultattu maahan kiinni, sitä ei saanut mukaan. Niinpä joku välkky oli keksinyt: Hän oli yrittänyt polttaa parrun pätkän sytkärillä. Lehtomäen Kipsalle oli tästä matkaa noin kilomertin verran, eli vain muutaman minuutin matka uusien stendareiden hankkimiseen. Niitä oli tarvittu repullinen, sillä yhdellä ei parru ollut syttynyt tuleen. Eikä se syttynyt kahdella eikä kymmenellä, mutta yritystä oli ollut, sillä reilu mustunut jälki oli saatu puun pintaan aikaiseksi. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia ja näin vahingot jäivät onneksi vähäisiksi. Tästä on siis aikaa kulunut jo vuosia ja vettä on virrannut Käyräjoessa paljon.
Mitä Lehtomäkeen tulee suunnistusmaastona sanoisin sen olevan mukavaa ja sopivahkoa kymenlaaksolaista taajamametsää. Polkua on riittävästi ja alue on rajattu, joten ulos kartalta ei pääse. Ei huippumaastoa, mutta ihan ok. Onnistuneeseen suoritukseen ei tarvita minkään erityismaastotyypin osaamista, ei käyrä-, ei kallio- eikä suuntaspecialistia vaan virheetön suoritus. Nimenomaan virheetön suoritus, sillä tekijämiehet ja -naiset pistävät kovat pohjat heille helpohkossa maastossa ja tavissuunnistajan pitää yltää täydelliseen nappisuoritukseen jos mielii yhtään saada pointseja Joutsenenpesänkalliolta.
Miten kävi? Kolmoselle pieni koukkaus. Letkassa kohti valopistettä, joka ei ollutkaan heijastin. Takaisin ja tuurilla rastille. 8-9 välillä pullahdin metsästä polulle eri kohdasta kuin oli tarkoitus. Risteyksestä vasemmalle, mutta väärästä risteyksestä. Kaiken aikaa oikeaan suuntaan. Vai oliko suuntakaan oikea, sillä kompasiin ilmestyi kupla. Missä se kupla oli piilossa lähdössä? Tässä vaihessa ei enää kannattanut lähteä takaisinpäin, eli juoksin polkujen kautta aivan tajuttoman kierron rastin taakse. Ja pitihän sitä itseään vielä hakea (kolme kiveä kävin kahdesti läpi, ennen kuin osui kohdalle - oliko oikeassa paikassa?). 6 min harakoille. Muuten meni aika hyvin ja kelihän oli todella mainio. Olin pukeutunut asiallisesti, ei ollut sumua eikä sadetta, joten kerrassaan nautittavaa suunnistusta.
Tarkemmin kaikki selviää täältä: Linkki tuloksiin. Ja linkki härveliin.
Päihitin juniorin, joka oli kämmännyt neljää viimeistä rastia oikein kunnolla. Mahtavaa. Vahingonilo on aito asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti