Sprinttiä kerrakseen

Mitäpä tuumaat näistä kahdesta rastipisteestä 69 ja 41?

  

Näillä kahdella rastilla oli välimatkaa maastossa hieman reilu kymmenen metriä. Nämä rastit eivät olleet samalla radalla. Alla on sama paikka kolmelta eri radalta:

Jos vasemmassa kuvassa lähtee kiertämään koulurakennusta vasemman kautta, tulee ensin vastaan rasti 69. Jos siinä leimaa ja jatkaa matkaa tulee hylsy. Tai oikenpuolimmaisessa kuvassa:  jos lähtee kiertämään koulua oikean kautta ja leimaa ensimmäisellä vastaan tulevalla rastilla tulee hylsy. Tämä oli Korialla elokuussa 2015 järjestetyn sprinttikisan suosituin paikka tehdä virhe. Ensimmäinen luonnos tästä paikasta olisi aiheuttanut vihapuheita kilpailijoilta ratamestarille eli minulle. Sain valvojalta neuvoja ja siirsin 69:n siihen missä se nyt on. Rastit olivat erittäin lähekkäin, niillä ei ollut suoraa näköyhteyttä ja niiden määritteet erosivat täysin toisistaan. Tämä ei ollut ansa, eikä jippo. Tämä oli tehtävä, jossa tarkistetaan se, lukeeko kilpailija määritteen vai ei. Kukaan hylätyistä ei esittänyt mitään vastaväitteitä, kun heille näytettiin missä olivat virheen tehneet.

Olin siis Kouvolan Suunnistajien järjestämän Kaakon avoimen AM-sprintin ratamestarina. Aiemmat ratamestarin hommat ovat olleet iltarasteja, harjoituksia, yksi NRC-kisa ja yökuppeja. Sprintti tuntui siis samalta kuin pää edellä hyppääminen pimeään veteen vieraalta laiturilta.

Ratojen suunnitelu on urakan mielenkiintoisinta puuhaa. Onneksi kisa-alue oli työmatkani varrella, joten tein useamman kerran niin, että sotkin pyörällä töihin ja kotimatkalla suhailin muutaman tunnin Korian taajamaan edes takaisin.

Tässä on 2/3 kilpailualueesta. Jos haluat zoomailla laajemmalti se onnistuu tästä .
 

Kuten kuvasta näkyy, Korialla ei ole montakaan monimuotoista sokkeloa. Alue on varsin avaraa ja rakennukset ovat irti toisistaan ja suurimmalti osalta suorakaiteen muotoisia. Ei siis mitään samanlaista kuin telkkarista nähdyt huippusprittikisat.

Joku osasi ratamestarilausunnon perusteella päätellä mistä kautta radat maalialueelle koukkaavat. Ne tulivat täältä, eli Korian siltojen alta, jossa kulkee polku aivan joen rantaa pitkin:

Korian vuonna 1924 rakennettu rautatiesilta.

Lisää päänvaivaa tuotti se, että melkein kilometri tuli ratapituutta siitä, että päästään junaradan ali Pioneeripuiston puolelle. Jotta radat eivät olisi olleet aivan viivasuorat ja mitättömän helpot tein niistä sellaiset kuin ne ovat. Täältä löytyvät kaikki radat, jos niitä haluat tarkemmin tutkia.

Sprintin ratapituus onkin aihe, joka vaatisi kokonaan oman bloginsa. Joillakin radoilla mitta osui kohdalleen ja toisilla ei. Mikään rata ei ollut liian lyhyt, mutta liian pitkiä ratoja sen sijaan oli. Vai oliko?  Kuinka ratapituudet voi asettaa kohdalleen kun ratojen suunnitteluvaiheessa ei tiedä minkä tasoisia kisaajia on tulossa. Eikä kaikkia ratoja ole mahdollista koejuoksuttaa kaikilla mahdollsilla ikä- ja sukupuoliversioilla. Palautetta tuli - tosin ei suoraan, vaan selän takana aitosuomalaiseen tapaan. Oletteko lukeneet Suunnistus netin Pesupaikkaa? Harmittaa järjestäjien ja ratamestareiden puolesta. Besserwisserit keksii vaikka mitä valitettavaa asiasta kuin asiasta. Asioiden todelliset syyt ja perustelut jäävät pääosin kuulematta. Vähän sama fiilis tuli mieleen itselle tällä kertaa.

Pari minuuttia olisi pitänyt vähentää useimmilta radoita eli puolisen kilometriä. No niin tai näin, kaikki pääsivät lopulta pois maastosta maaliin. Ehkä viisastuin, ehkä en.

Muutama hajahuomio kisan ja päivän tapahtumista:

Otin pyörän mukaan. Sillä oli kätevä käydä kiertelemään kisan aikana maastossa. Yhden noin H40-H50 sarjalaisen löysin verryttelemästä kilpailualueella. En tiedä mistä hän sinne oli päässyt, mutta nopsaan hän poistui kun asiasta huomautin. Tuskin vaikutti suoritukseen, sillä rasteja tai optimaalisia reittejä ei siinä kohtaa ollut. Tosin en tiedä sitten miten kaukana hemmo oli seikkaillut?

Aikaa koko revohkaan meni 87 tuntia jossa on mukana kisapäivä. Tähän on laskettu mukaan ihan kaikki: tiedotteiden jakamiset, karttojen pussitukset, rastipukkien roudaukset, isännöintitoimistossa juttelut,  palaverit, yms yms jne. Kalenteriaikaa kului hieman alle 3 kk. En tullut laskeneeksi lähetettyjen ja saatujen sähköpostien lukumäärää, mutta se on varmaan lähempänä kahtasataa kuin sataa.

Muistin juoda kisapäivänä, niin ei tullut pää kipeäksi. Eväitä en ottanut mukaan. Kisapuffetin tarjonta riitti vallan mainiosti ja vielä jäi kotiin viemisiäkin vaikka kuinka paljon.

Purkuhommissa meinasi iltarastien (jotka olivat kisan jälkeen) lähtöleimasin ja kyltti jäädä noutamatta:
- Luulin, että sinä hait sen.
- Eikun luulin, että sinä hait sen.
- Ei kun sanoin, että se pitää hakea.
- Juu niin pitää.
Pukki ja leimasin saatiin haettua kunnialla, mutta LÄHTÖ-kyltti oli ollut jollekin liikaa. Se oli moukaroitu mutkalle ja heitetty ojaan. Sille ei vaan voi mitään. Yhteiskunnassamme on talipäitä, joiden käytöstä ei voi mitenkään järjellä selittää.

Yökupin ratamestarointi olisi kiinnostanut, mutta sen verran tiukka rupeama tuo sprintti oli, että vedän hetken aikaa henkeä.

Rantamaisema Kymijoelta siltojen pohjoispuolelta.