Yleisön pyynnöstä

Yökuppia Kotkalaidan kartalla Kymenlaakson Sotealueen Valkealan Hautalan kylässä Lappalan järven pohjoispuolella.

Alku meni hyvin kunnes virheet alkoivat kasaantua rastilla nro 1. Muut henkilöt pörräsivät kiven äärellä ja luulin sitä rastikiveksi. Eihän se ollut se.

Väli 1-2 oli tällä kertaa ainoa, joka meni hyvin. Katso animaatio tästä. Juoksuni ei ole aivan noin nykivää kuin pallukka antaa näyttää. Gps se siinä venyy ja paukkuu.

Kolmoselle menin tiukaa pusikkoa myötäillen ja liikaa vasemmalle. Vaihteeksi vasemmalle. Onneksi heijastin pisti silmään.

Nelonen muuten ok, mutta reitille sattui puolen tusinaa tuulenkaatamaa, joita kierrellessä meni aikaa.

Vitonen huti ja tieltä vauhtia. Vastaan tuli nopeita valoja, joiden tulosuunnassa arvelin kuopan olevan.

Kuutonen (eli sama kuin ykkönen) tuotti taas vaikeuksia. Koukkaus ja toinen koukkaus ja siinä se on samassa paikassa, vaikka ei millään meinaa uskoa.

Seiskalle melkein suoraan paitsi, että liikaa vasemmalle alarinteeeseen ja sieltä loivan kaarroksen kautta rastille.

Kasille kiltisti tien kautta kiertäen vaikka jotkut kuulemma menivät suoraan.

Ysi oli lopullinen naula tähän arkkuun. Juoksin tietä noin 105 m ja sitten vasemmalle suunnalla kohti rastia. Kiviä ja kumpareita tulee vastaan ja siitä vaan suunnalla eteen päin. Vasemmalta joku nopsajalka hyökkäsi eteenpäin (nyt tiedän, että hän tuli siltä rastilta jonne minunkin piti mennä). Jatkoin suoraan ja pyöritin päätä. Ensin pyöritin siksi, että naarasin valolla heijastinta. Sitten pyöritin siksi, että "ei tämä toimi". Ajoura ja aukko. Justiinsa juu ihan jetsulleen se on sellainen pummi josta jutun teen. Onneksi valoja vilkkui takasektorissa. Sinne ja kiven takana oli se mitä hain.

Sitten vaan vetelää hölkkää kohti maalia.

Mitä tähän voi lisätä? Ei mitään. Varsin mitäänsanomaton suunnistussuoritus, jossa ei ollut minkäänlaista tsemppiä eikä puristusta. Keli oli loppujen lopuksi varsin ok juoksenteluun. Lieventävänä asianhaarana tekemiini kiemuroihin on muistettava se, että en voi kosteassa metsässä pysähtyä miettimään vaan minun on juostava kaiken aikaa. Jos pysähdyn, lasit menevät huuruun ja meno loppuu siihen. Parempi siis juosta hullun lailla sinne tänne kuin olla paikallaan kuula jumissa.

Kaikesta huolimatta kiitos järjestelytoimikunnalle.