Extremerun Kouvola

En tiennyt tästä tapahtumasta vielä vuosi sitten mitään, vaikka nyt on menossa jo Extremerunin kahdeksas kausi. Näin televisiosta talvella puolen tunnin koosteen tapahtumasta, jossa ihmiset menivät hassuissa tamineissa esterataa. Joku meni sukset jalassa joen pohjaa pitkin ja kiipesi myös Goljatin portaita.

Kun netistä löytyi tieto, että Extremerun on tänä kesänä Kouvolassa, ilmoittauduin mukaan. Minulla ei ollut sen kummempia intohimoja tai tavoitteita tapahtumaa kohtaan. Ilmeisesti minulla oli pienenä liian vähän leluja ja siksi viihdytän itseäni nyt osallistumalla mm. tällaisiin tapahtumiin.

Täältä löytyy kaikki tarvittava fakta tapahtumasta: Extremerun.
Kuvia en ottanut tapahtumapaikalla, mutta kaikki muut ottivat. Some on täynnä kuvia sekä videoita ja niitä löytyy esim. Täältä.

En saanut itselleni sponsoria tms. tukijaa, joten osallistuin kilpasarjaan ja ilman hassuja pukineita. Tylsä asuni oli siis risat juoksuhousut ja t-paita. Valtaosa osallistujista oli panostanut tosissaan asuihin: hoitsuja, lääkäreitä, Marilyn (korkkarit jalassa), Supermies, poliisipimu ja vanki, mitä lie olioita, teletappeja?, tutuja, workoutsuitteja, morphpsuitteja, puku&kravatteja yms. Sekä tietysti iso joukko juoksijoita joiden selässä oli firman logot.

Reitti alkoi urheilupuiston nurmikolta ja kiersi ensin urheilupuiston yleisurheilukentän penkat ja sitten mentiin kiertelemään Palomäelle. Yhden kierroksen pituus noin 4,5 km näitä kilpasarjassa 3 kpl.

Reitillä olleet esteet: Jumppapallomeri, verkon ylitys, autonrengasläjä, autonromut, verkonylitys, Goljatinportaat (jossa kaksi osuutta verkkoja), ryömintä, verkon ylitys, vaahtotunneli ja vesieste eli siirtolava, jossa oli hanakylmää vettä. Suoritin kaikki esteet, enkä fuskannut yhtään. Eli en pitänyt kiinni sivukaiteista tms.

Verkonylityksiä oli liikaa. Vaakasuorissa verkonylityksissä tietysti pärjää lyhyt notkea henkilö paremmin kuin pitkä ja kankea, mutta muuten ne ovat tylsiä - varsinkin kun niitä on näin monta. Vaahtotunneli oli hauskin. Jos se on myös lasten Extremerunissa, niin tenavat tykkäävät siitä taatusti.

Jos vertaan tämän Extremerunin esteiden vaativuutta asteikolla 1-10, sanoisin, että nämä olivat 4. Olen ollut pari kertaa mukana Utin Vartti Action Runissa ja siellä esteet ovat samalla asteikolla 10. Action Runissa on pää pistettävä veden pinnan alle, motivaatiomonttu vaatii hauiksia ja lopussa on sotilaiden esterata, joka on tavikselle aivan mahdollisuuksia ylärajalla.

Palomäellä on kunnon mäkiä, eli ylämäkeen juokseminen parantaa aikaa ja sijoitusta. Parissa jyrkimmässä kohdassa pururadalla kävelin varmuuden vuoksi vähän matkaa, sekä myös hyppyrimäen alastulorinteen vieressä olevan metsäosuuden ylämäen. Sehän oli niin jyrkkää, että sitä voinut juosta vaikka olisi jaksanut. Etukäteen jännitti miten selkä kestää. Se on vihoitellut pari viikkoa. Ei hätää, sillä juoksu tekee selällä hyvää.

Matkaa tuli yhteensä 13,94 km ja aikaa meni 1:30:55. Olin kilpasarjan miehissä 10. ja kokonaistuloksissa 19. Tästä täydelliset tulokset. 167 kilpailijaa kiersi täydet kolme kierrosta, eli olen oikein tyytyväinen sijoitukseeni. Olin startissa noin neljännessä rivissä ja päästin edelleni triathlonistit ja muut erittäin treenatun näköiset kropat. Osallistujista suurin osa oli 20-30 vuotiaita. Näin vain pari itseni ikästä äijää. Eli jos ikähyvitykset otettaisiin mukaan, olisin melko varmasti mitalisijoilla.

Toinen kierros oli vaikein ja viimeinen kierros oli yllättävän helppo. Olisin voinut vetää viimeisen kierroksen hieman lujempaa, mutta hyvä näin.

Joku kannusti minua tai kaimaani autonrengasläjän ylityksessä. En nähnyt kuka hän oli. Jyrkkään ylämäkeen juostessa vasenta ohituskaistaa pitkin, antoivat kävellen edenneet hameasuiset miehet ja muut hitaammat henkilöt aplodeja. Kiitos tsemppauksista.

Ikäni on ongelma myös siinä, että en ymmärrä sitä ääntä jota ämyreistä päästetään kisa-alueelle. Se muistuttaa konepajaa. Kahden jääkaapin kokoisista subbareista tulee sellainen teho ulos, että maa tärisee viiden aarin alalla niiden ympärillä. Antti Tuiskua ja Keekkiä siellä ilmesesti ainakin soitettiin, mutta muuten meni kaikki ohi minulta. Tapahtuman juontajat, joista toinen oli mediapersoona Jaajo Linnanmaa, pistivät pökkö pesään siihen malliin, että kenenkään fiilis tai vauhti ei ainakaan selostuksesta jäänyt kiinni. Mootoriturvat osaavat juontohommat.

Mitä rahalla sai?
Sai juosta radan, Extremerun pussin, Extrmerun wristin (vai miksi sitä kumista tiukkaa rannelenkkiä kutsutaan?), mitalin, suklaanmakuisen palautusjuoman, Extremerun putkihuivin, numerolapun, 4 hakaneulaa, kirjekuoren, pikaohjeet Extremeruniin, makkaran, Kipu-nimistä sinappia, narikan, ajantottotägin, Juha Vuorisen pokkarin (en pidä Vuorisen teksteistä, mutta pakkohan se on lukea kun sellaisen sai), Teho-energiajuoman ja lakritsin makuisen Teho-proteiinipatukan jossa on myös kreatiinia sekä polyoleja.

Lisäksi olisi ollut tarjolla myös After Run bileet, mutta koska en ole bileihminen en jäänyt niihin. Ajoin kotiin ja suortin loppuverryttelyn niittämällä raivaussahalla pari tuntia heinää taimikosta.