93/100

Keskilaakso Rastien eli Kuntsarien viimeinen kerta tältä vuodelta oli suunnistus nro 93. Laskutoimitus 100-93 antaa tulokseksi 7. Yksi Kouvolan Sanomien iltarastikerta on vielä jäljellä. Entä loput? Yökuppi jatkuu ja sitten on muutama kisa, johon aion osallistua. Jos mikään paikka ei prakaa niin uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että tavoite on mahdollista saavuttaa. Riskihän se on näin etukäteen todeta, mutta niin vähän puuttuu, että uskallan ottaa riskin.

Keltakankaalla epämääräistä oli tämä 20-21 väli. Lähtösuunta ei mielestäni ollut näin väärä kuin kuva antaa olettaa.

Ote kartasta Keltakangas.

Suunnitelma oli yksinkertainen: Suunnalla kohto avokalliota. Polut ovat kapeita ja maasto oli hyvää juosta, joten suoraan suunnalla vaan. Kun avokallio vilahti silmissä tempaisin sinne täysillä. Mittakaava on 1:5000 eli tässä tuli noin 150 m ylimääräistä juoksua ja aikaa meni ihmettelyineen noin 2 min hukkaan. Muuten ihan kohtalainen suoritus. Tunnustan, että sain hieman tasoitusta. Valmistelin edellisenä iltana härvelin aineistoa ja näin radat. En niitä sen paremmin tutkinut, mutta näin kumminkin. Enemmän oli hyötyä siitä, että olin samoin edellisenä päivänä Liikkujan viikon ohjaajana ja kiersin koko alueen kertaalleen läpi. Alueen hahmottaminen oli helpompaa ja pari rastipistettä tiesin "ulkonäöltä".

Kauden viimeinen Keskilaakso Rastien tapahtuma oli kauden runsasrastisin: Tasan 30 rastia sisältäen kartanvaihdon. Alkupuoli sprinttiä ja loppu metsää & korttelia. Hieno päätös Kuntsarikaudelle.

85/100

Susikallio on paras paikka. Susikallio on mukava. Susikalliolla vietät vaikka koko illan syksyisen. Sellainen on Susikallio.

Eipäs sentään. En viettänyt Keskilaakso Rastien 9.9.2015 tapahtumassa Susikalliolla A-radalla kuin juuri sen välttämättömimmän enkä yhtään ylimääräistä. Onnittelut Eemilille. Onnittelut Tuomakselle. Onnittelut Pasille. Te olette minua absoluuttisesti parempia. Tein siis ihan nappisuorituksen: ei väärää reinvalintaa, ei röntyilyä, ei sähläystä, ei pusikkojumia, ei jyrkänteen ylöskiipeämistä, ei kengännauhojen sitomista, ei vedenheittoa, ei juttelua (!), ei väärän välin lukemista, ei väärää lähtösuuntaa. Kertakaikkiaan ei yhtään virhettä. Eli virheetön suoritus. Aivan nappiin meni!

Tätä ei olisi voinut parantaa muuten kuin kovempaan juoksemalla, paitsi, että se on tasan tässä. Vedin niin lujaa kuin jaksoin ja ajattelin, että en säästä yö-kuppiin yhtään. Jos ei jalka nouse yökupissa niin sittenpähän on aikaa hienosäätää lamppua. Toden totta pakaroissa tuntui kun lähdin parin tunnin päästä yö-kuppiin. Otinkin varmuuden vuoksi yöllä vain vain B-radan. Outoa, sillä yleensä minulla alkaa tökkiä ensin reisien etupuolella eikä takalistossa.

Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi hiipiä mieleen se iso P. Se ei ole peikko vaan pummi. Nyt tarkkana. Nyt ei saa kämmätä. Ehkä aavistuksen himmasin, mutta vain ajatuksen verran. Kun viimeinen rasti alkoi näkyä tiesin, että nyt jos koskaan se tulee.


Tässä Susikallion A-radan alkupuolta. Minä olen ruskea täplä.

5 rastille (joka ei näy ylläolevassa videopätkässä) kiersin mäen laen pohjoispuolelta vaikka eipä tainut tulla kuin yhden käyrän säästö. Jalan alla oli lipevää jäkälää ja askelta oli pakko sovitella. Heti kun jyrkänne näkyi vasemmalla käänsin kohti rastia.

Susikalliolla en ole aiemmin suunnistanut - jos ei sitten jokus junnuvuosina? Vai onko tästä ollut jokus karttaa? Todella mukava maasto. Eihän se suppamaaston veroista ole, mutta tämän lyhyen visiitin perusteella sanoisin, että Susikallio on yksi parhaimmista mitä Kouvolan seudulta löytyy.

Entä onnistuneen suorituksen tarkempi analyysi. Mitään flow-tunnetta en saa koskaan suunnistaessa, joten en voi sanoa suorituksen vaan menneen hyvin. Tiivistän tällä kertaa koko paketin näin: Sekunnin uhraus reitin valintaan. Rastilta tarkka lähtösuunta. Ei yhtään 'sinne päin' -juoksua vaan aina joku kohde silmissä. Määritteen huolellinen luku. Mikroreitinvalinnassa kaatuneiden puiden ja muiden risujen havainnointi mahdollisimman ajoissa. Aina kun on tasaista ja selvää, urku auki. Jos joku haluaa, voi kertoa taapahtuneen rastiväli rastiväliltä. Jaksaako joku oikeasti lukea niitä?

Selviä ohjeita, mutta kuinka monta kertaa joku niistä on kaikesta huolimatta unohtunut tai kilahtanut`? Pahimmillaan heti ensimmäisellä rastivälillä, ja sekös syö miestä. Mutta nyt! Nyt tiedän, että pystyn tekemään täydellisen suorituksen. Onnistuuko se uudestaan? En tiedä, mutta yritän. Toivottavasti siihen ei mene kymmentä vuotta. Onko liikaa toivottu, että jos edes kerran kaudessa?

Irene Caraa lainaten "What a feeling!"



 

80/100

Sanokaa mitä sanotte, mutta paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Tarkkailkaa erityisesti vihreän pallukan toimintaa tällä Kouvolan Sanomien iltarastien Lamminmäen 1.9.2015 tapahtuman A-radan 6-7 rastivälillä.

Ei makeaa mahan täydeltä, eli loppuosalla meni sitten hieman heikommin. Ja niille lukijoille/katselijoille tiedoksi, jotka eivät ole Reittihärvelin kanssa sinuja, niin tässä on valittu seurattavaksi vain yksi rastiväli. Lähtö tapahtuu tälle välille yhtäaikaa. Todellisuudessa olin 6. rastilla tästä porukasta viidentenä.

Mutta silti!

77/100

Ote kartasta Korijärvi (c) Inkeroisten Terho

Ylläoleva ylitää ymärryskyvyn. Reitti on piirretty käsin, joten se on vain arvio. Tulosuunta ylhäältä tietä pitkin. Kun tie loppuu oli tarkoitus jatkaa polkua. En löytänyt polkua vaikka pyörin avokalliolla kuin karusellissä. Kokeilin paria polun tynkää ja valitsin sen joka oli menevinään oikeaan suuntaan. Kompassia ei ollut käytössä, mutta polkupyörä oli. Laskin mäkeä alas ja polku hävisi alta. Oli minä, metsä ja pyörä. Talutin hetken matkaa kulkupeliä oikeaksi luulemaani suuntaan. Ei toimi. Tieltä kuului rekkojen ääntä ja siitä päättelin, että valtatie 15 oli edessä. Olin hyvällä vauhdilla tekemässä todellista alisuoritusta. Ilman pyörää ja kompassin kanssa ongelma olisi ollut helppo ratkaista.

Tieltä kantautuvien äänten ja puhtaan fiiliksen pohjalta lähdin kiskomaan fillaria suuntaan, joka toi minut lopulta polulle. Olin juossut polun yli B-rataa suunnistaessani noin tuntia aiemmin ja siitä pystyin päättelemään tätä reittiä piirtäessäni missä kohtaa sain pyörän polulle.

Tarkkaan karttaa katsoessa huomaa, että polku lähtee avokallion itäreunasta. Tämä on viisauden laji, josta ei ole hyötyä. Sen nimi on jälkiviisaus.

Katsokaapas miten Mikolle kävi samalla Pyörä-1 -radalla. Jos tekee pummin, niin se kannattaa sitten tehdä kunnolla!

75/100 Mämmälän pitkä

H50 7,5km

K-1: Heti lähdöstä lipsahti väärälle polulle. Huomasin virheen oitis, mutta en kääntynyt ympäri vaan ajattelin koukata metsän kautta. Helpommin sanottu kuin tehty. +1 min. Tälle ei vaan voi mitään. Ykkönen menee aina pieleen. Jospa lajisääntöjä muutettaisiin niin, että K:n jälkeen tulisi 2. Ykköstä ei olisi lainkaan. Jos tämä auttaisi?

1-2: Hitaasti loikien suoraan rastille.

2-3: Kangasta pitkin tielle, sitä suoraan niin pitkälle kuin pääsi. Rankasekasotkuun ylämäkeen kontaten. Suoraan rastille.

3-4: Lyhyt väli. Männikössä ei meinannut löytyä sopivaa rakoa juosta. Kun kuvioraja erottui, näkyi rastin takana ollut iso kivi ja rastikin osui silmiin.

4-5: Polulle, sitä pari mutkaa eteenpäin ja pikku mäen oikelta puolelta suoraan rastille.

5-6: Suoraan rinteen reunaa pitkin kohti mäen koillisosassa olevaan jyrkännettä. Menin jostain syystä jyrkänteen alle, vaikka rastikivi oli selvästi jyrkänteen päällä. +1 min.

6-7: Suoraan. Selvä väli.

7-8:

Ote kartasta Korijarvi (c) Inkeroisten Terho

Suunnalla isolle avokalliolle ja siitä toiselle kalliolle. Kielletyn alueen (koivutaimikkoa) reunaa pitkin ja suunnalla alamäkeen, joka on laakea notko ja siitä kohti mäen rinnettä. Menin liian alas rinteeseen ja hukkasin itseni saniaisiin. Arvoin olenko liian vai vähän ja valitsin vähän. Väärin valittu. Menin lisää kun olisi pitänyt pakittaa vasemmalle. Vedin vielä kokonaan nurin heinän seassa kun luulin näkeväni pienen jyrkänteen. Oli siinä pieni jyrkänne, mutta sitä ei ollut kartassa. Aukon kulmaan ja siitä suunta. Ei onnistunut. Aukon kulmaan ja uusi suunta. Mäelle ylös ja vielä piti jatkaa luoteeseen tosi pitkään. Eli aukon kulma olinkin eri kulma kuin luulin. Tämä olisi onnistunut jos olisin ottanut suoraan suunnan kohti mäkeä ja sen päällä olevaa avokalliota. Turhaan lähdin kiertämään, koska mäelle oli joka tapauksessa noustava. +5 min.

8-9: Suoraan ja nappiin. Tämä taisi olla paras väli.

9-10: Suoraan suunnalla, mutta nyt alkoin jaloissa painaa.

10-11: Tielle alamäkeen, juomapiste ja täyttä laukkaa jyrkänteitä seuraten rastinotkoon joka oli melko jemmassa. Varsin hyvä väli.

11-12, 12-13, 13-14:

Ote kartasta Korijarvi (c) Inkeroisten Terho

Kaikki lyhyitä mutta vaikeita välejä. Menin todella varovaisesti ja tarkasti. 13:lta lähtö aavistus väärään suuntaan, mutta sain korjattua. Näistä yht. +1 min.

14-15: Suoraan suon yli ja kuivin jaloin. Rastille ilman ongelmia. mutta jalat ei nouse alalauteita ylemmäs.

15-16: Selvä väli polkujen kautta eteenpäin ja kiven + kapean suon kautta rastijyrkänteelle.

16-17: Hidas väli mutta tarkasti suuntaa ja kivenkolot kiertäen. Kärkeen eroa vain ja ainoastaan tällä välillä 4 sek.

17-18:Kiersin polun kautta ja jätin pusikko&ylipääsemätön suo reitinvalinnan kokeilematta tällä välillä. Pääsin rastiympyrän sisään ilman ongelmia, mutta siinä oli vieri vieressä 4 kookasta kumparetta ja rasti oli sen viimeisen juurella hitonmoisen risukasan takana (siis sieltä päin katsoessa mistä minä tulin). +1 min.

18-19: Pusikon yli sen minkä jaloista pääsi ja polulle ja sitä myöden rastille.

19-20-M:  Kaikki peliin.

Pummia tai siihen verrattavaa epätaidokasta toimintaa yhteensä 9 min. Jäin voittajaan 20 minuuttia, eli ilman pummejakin 11 min hitaampi suoritus. Juostu matka 8,8 km. Päätän raporttini tästä tähän.

Hyvin kulkee

(päivitetty 20.8.2015: lisätty linkki ja korjattu virhe)

Viikko 34 alkoi hyvin. Kauden päätavoite ja neljäs sija napsahti. Palkinnonjaossa kävi vielä hyvä tuuri, kun toiseksi tullut Tero valitsi puutarhasakset minulle jäi taitettava oksasaha. Sivusilmällä olin palkintoja ihastellut jo etukäteen ja saha kiinnosti selvästi enemmän kuin sakset. Minulla on jo pienet puutarhasakset ja isot oksasakset, joten sahalle on enemmän käyttöä. Palkintojenjakoa odotellessa söin puolisen litraa mustikoita. Nyt ne alkavat olla sopivan kokoisia. Anjalan Liiton mestaruuskisat siis kyseessä. Linkki tulee tähän sitten kun sellainen löytyy.

Tiistaina Haukkavuorella varsin hallittu suoritus. Ykköselle vähän turhan pitkä kierto, tosin selkeä reitti. Alla olevassa kuvassa vihreä täppä (=minä) johdossa. Punainen ja sininen tekivää pientä kiemuraa ja pääsin edelle. Punainen ja sinenen lopulta voittivat minut. Hävisin pitkällä 11-12 välillä. Väärä reitinvalinta. Puskin suoraan ja kiipesin ison mäen yli. Oikea valinta olisi ollut reilusti eteläinen kierto tien kautta, ohittaen koko mäki ja hakkuuaukko. Taas aukko, joka on aurattu. Se maasto on pilattu ikuisiksi ajoiksi. Montut eivät ikinä tasoitu omin voimin. K-1 välillä lähempänä 1:stä oli nähtävissä millaista puupelto on 15 vuotta aurauksen tai laikutuksen jälkeen. Todella epätasaista, polven syvyisiä monttuja jotka on naamioitu heinällä. Lukulasit nenällä todella viheliäistä juosta kun pitäisi katsoa varpaita, mutta ei voi. Laikuttaminen ehkäisee kuulemma tuholaisten toimintaa. Ehkä näin on, mutta eikö ole muuta vaihtoehtoa?

Ote kartasta Haukkavuori.

Sitten oli pakko leipoa. Töistä tuli ukaasi, että keskiviikkona on otava kakkua ########!. Tämän tein. Koristellun käytetyt aineet omalta pihalta ja naapurin metsästä:

Red Velvet (klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Nyt se on todistettu

Olen tätä epäillyt jo pidemmän aikaa ja nyt 6.8. Jaalassa Venearonvuorilla sain sen todennettua selvääkin selvemmin.

Tässä F-radan loppuosa:

Rastiväli 15-16 kulkee vatupassilla tasatun kankaan läpi. Missään muualla en ole "törmännyt" näin tyhjään maastonkohtaan. Koska näkyvyys on ääretön, otin rastilta 15 piirun tarkan suunnan kohti rastia 16. Mäntyjen välistä näkyy suora linja suunnan mukaisesti usean sadan metrin päähän. Tarkistan vielä suunnan: kompassi on tarkasti rastiväliviivalla, kartta on oikein ja katson suunnan kompassin reunasta ja rastiväliviivasta, enkä peukalosta (joka sojottaa hieman eri suuntaan). Tarkkaakin tarkempi suunta kohti juuri tuota tiettyä puuta. Ja sitten menoksi.

Tasanne loppuu ja alamäki tulee vastaan. Alhaalla näkyy tie. Eli vinoon meni ja oikealle kuten arvasin. Kääntö vasemmalle. Juoksen etelään ja katson kaiken aikaa sivulle, missä lipun pitäisi olla. Aukon kulma tulee melkein jo kohdalle joten on pydähdyttävä. Siellähän se rasti pilkistää vasemmalla, eipä vaan osunut heti silmään.

Eli: Kompassini vetää minua systemaattisesti oikealle ja vieläpä varsin selvästi. Punaisessa käppyrässä näkyy puolivälissä 15-16 väliä pieni suunnan muutos jossa olen kääntynyt hieman enemmän etelään. Siinä kohtaa olen ottanut uuden suunnan. Nyt hieman vähemmän väärään suuntaan, mutta väärään kuitenkin. Huomatkaa myös se, että Mylogger tekee melko röpöläistä käppyrää. Sen näkee varsinkin teillä, jossa käyrä vispaa sinne tänne vaikka olen taatusti juossut suoraan.

Eli pitääkö kompassiini asentaa säätömagneetteja samalla lailla kuin laivakompasseihin laitetaan magneetteja kompensoimaan rungon aiheuttamia vääristymiä magneettikentässä?

Venearonvuoret on parasta mitä KS Iltarasteilla on. Kainuutkin kalpenee.