Ensin kiinnitin huomion pystyyn kuivaneeseen kuuseen...
... ja sitten vasta huomasin, mitä puun juurella oli. Käpysavottaa oikein urakkamitalla. Paikalla on työstetty käpyjä pidemmän aikaa, sillä maassa on lievä kumpu puun juurella, joka on muodostunut käpyaineesta eli suomuista ja osittain maatuneista kävyistä.
Havainto B
110 kV voimalinjan haruksen vaijerin pää näyttää tältä. Eihän se voi olla noin heppoisen melkein poikkiruostuneen ohuen rautalangan varassa...eihän?
Ei todellakaan. Tämä kuva sijaitsee edellisen kuvan 'alapuolella'. Vaijeri tekee U-mutkan reiän läpi, jossa on kiila. Mitä kovempi veto, sitä tiukemmin kiila ja vaijeri kiristyvät reikäänsä. Edellisen kuvan rautalankaviritys pitää vain vaijerin vapaata päätä paikallaan, ettei se törrötä vapaana.
Mutterin ja reikäpalan (jossa kiila on) välissä on musta rengas, joka jatkuu putkimaisena myös noin 10 cm alas U-pultin kierteen päälle. Erottuu kuvassa mustasävyisenä. Mitä ainetta tuo osa on? Se tuntui sormiin karhean muovin tapaiselta aineelta. Onko se eriste? Mistään pehmeästä aineesta ei ole kyse, sillä veto on varmasti luokkaa useita satoja kiloja.
Sen vielä jotenkin ymmärtää, että toisen maalle heivataan roskaa, mutta sitä on vaikea käsittää, että joku kippaa omaan metsäänsä rojuja. Pakkohan näiden on olla omalla maalla, sillä sen verran romua oli, että jos nämä olisi kipattu jonkun muun maalle, sanomista olisi tullut. Tässä kuvassa on pieni osa kauhistuksesta, sillä tätä riittää vielä runsaasti oikealle ja vasemmalle. Nastarit/tossut jalassa nämä kannattaa kiertää kauempaa - sanoo henkilö, joka on astunut kahdesti metsässä naulaan.
Havainto B
Ensin näytti, että siinä on sieniä. Tarkempi tutkimus osoitti, että tämä on sitä itseään. Vaan kuka on ollut asialla? Isoimmat pallukat ovat noin 2..3 cm halkaisijaltaan.
En tarkoita suunnistusta, vaan Jukola-kaupan alennusmyyntiä. Jukola-kaupan alennusmyynti on aina alkanut silloin kun olen yhteislähdön karsinassa. Yleensä kenttäkuulutus kuuluu lähtöalueelle ja suureen ääneen on kailotettu, miten nyt kaiken saa alehintaan. Siksipä tilasin tänä vuonna nelososuuden, että ehdin varmasti alennusmyyntiin - ja on valoisaa. Kolmososuudelle päädyin ja ehdin siis hyvin alennusmyyntiin.
Jukola-kaupan valikoima ei keräilijän silmin ole kovin häävi. Perinteisiä keräilyesineitä ei ole enää lainkaan kaupan. Aiheesta löytyy runsaasti marmatusta tästä bolgista aiemmilta Jukolan reissuilta. Vaatetavaraa kaikissa muodoissa on rekit täynnä. Jukola-tarran hinta oli niin suolainen, että en sitä ostanut edes alennettuun hintaan. Valintani oli Jukola-pelikortit.
Olen työkseni myynyt, sekoittanut ja käsitellyt viimeiset viisitoista vuotta pelikortteja. Tiedän niistä enemmän kuin yksikään toinen suunnistaja Suomessa. Jukola-pelikortit ovat niin heikkolaatuiset että naurattaa. Niitä ei voi käyttää manipulaatioon, taikomiseen eikä pelaamiseen. Eikä niistä voi edes rakentaa korttitaloja (korttitaloihin käytetään yleensä niitä halvimpia sileäpintaisia halpiskortteja). Oikeissa pelikorteissa ei ole sileä pinta, vaan ns. air-cushion pinnoite, joka tekee niistä liukkaat. Lisäksi näiden korttien reunoissa törröttää leikkuujäljet ja kartonki on käyrää. Sanoisin, että näiden laatu on 2, asteikolla 1-10. En aio näillä korteilla tehdä mitään, eli pakka menee hyllyyn sellaisenaan.
Korttien lisäksi ostin aamupuuron suihkun jälkeen. Söin 4,5 € puuron samalla kun katselin voittajien maaliintulon. Puuro oli puuroa, mutta se punainen hilloksi mainittu aine oli törkeä loukkaus kaikkia punaisia hilloja kohtaan. Vinkki seuraaville järjestäjille: Hillolle hintaa 50 snt, niin ne jotka haluavat oikeaa hilloa myös saavat sitä. Varsinaista ruokaa en ostanut järjestäjiltä, enkä katuruokaa katuruokamegakojuista. Syy on kerrottu täällä. Tankkasin tulomatkallaVaajakosken ABC:llä ja evääksi ostettiin voisarvia ja banaaneja. Paluumatkalla syötiin Hirvaskankaan ABC:llä. Kumpikin Apsi oli tupaten täynnä. Vain osa asiakkaista näytti suunnistajilta, eli kyllä suomalaiset sen ovat todenneet, että ABC:n ruoka on hintaista arvoista. Sanokoot wannabe Gordon Ramsayt mitä hyvänsä.
Kisapaikka
Ei jonoa parkkiin kun saavuttiin paikalle
iltapäivällä. Telttapaikalle oli reilu kilometrin matka. Juuri kun
ryhdyimme teltan pystytykseen, alkoi Midnight Hawks'n lentonäytös. Se taisi kestää yli 20 min. Mignight Hawks'n tavaramerkki on
erittäin tiivis timanttimuodostelma. Se on tiivis. Välimatkaa koneesta
toiseen on saman verran kuin letkassa juostessa edelliseen suunnistajaan
- ja vauhtia on 700 km/h tunnissa enemmän. En kuvannut itse, mutta tämä löytyy netistä ja tältä se likimain näytti. Upeaa.
Tasaista on. Tämä kuvattu iltahämärissä. Hauska tieto on se, että olipa Jukolan kisakeskus laajaakin avarampi tai ahtaasti ja tiivisti tungettu pieneen paikkaan, se on järjestäjien mukaan aina hieno juttu. Minun mielestäni tämä tosi väljä kisakeskus oli parempi kuin esim. viimevuotinen Porvoon kisakeskus, jossa ei ollut edes metrilakun mentävää rakoa ihmispaljoudessa.
Valmistautuminen
Kevensin iltarastiurakkaa Jukola-viikolla. Pari pidempää rataa ihan kokonaan kävellen ja yksi lyhyempi sekin vähän vajaalla teholla. Toimiva ratkaisu, sillä juoksu kulki niin hyvin kuin se voi kulkea tämän ikäisellä. Jos vertailette juoksuvauhteja niin huomatkaa, että sarjani on H55. Eikä minulla ole mitään treenitaustaa nuoruudestani kilpailukokemuksesta puhumattakaan. Syy on Mustanaamion. Luin niitä ja muita sarjakuvia siinä kohtaa kun olisi pitänyt opetella treenaamaan.
Katselin YouTubesta mm. alla olevat videot. Tapio Haarlaan suunnistusvideot ovat aivan huippulaatua. Jos haluaa kehittää omaa suunnistustaitoaa, niitä kannattaa ehdottomasti katsella. Jukola-aiheisiakin videoita tälle vuodelle on useampia.
En käynyt nukkumaan lainkaan. Makailin teltassa ja samalla kuuntelin
naapuriteltasta kuuluvaa temmellystä 😎😂. Katselin meidän joukkueen
väliaikatilannetta ja varoin sulkemasta silmiä. Jos nukahdan ja joudun
heräämään heti perään olen täysin toistaitoinen. Kyttäsin siis
väliaikoja siihen asti kun kännykän akussa oli varausta (Ei saa sanoa: "Akussa oli virtaa." Akku voi olla täysi, mutta
virtaa siinä ei silti kulje jos sitä ei kuormiteta. Akussa on varaus ja johtimessa kulkee virta - jos kulkee. Nämä menevät
puhekielessä ja mediassa aina sekaisin. Vähän sama juttu kuin se, että
ison paljon savua muodostavan tulipalon yhteydessä kehotetaan sulkemaan
ilmastointi. Ei tarvi pysäyttää ilmastointia. Ilmanvaihto pitää
pysäyttää.)
Tämä kuva on otettu omalta teltalta auringon laskun ja nousun väliseen suuntaan 02:44 yöllä. Tämän pimeämmäksi ei mennyt koko yönä avoimella alueella. Huomaa, että kaikki maailman teltat ovat erilaiset. Etsimällä etsin kaksi samanlaista, mutta muut 10000 telttaa ovat kaikki keskenään erilaisia.
Suunnistus
Aurinko oli juuri nousemassa kun pääsin matkaan. Samaan aikaan lähtevillä taisin nähdä kahdella suunnistajalla pienet lukuvalot. Päivä valkeni heti kun pääsin matkaan. Parilla rastivälillä aurinko paistoin suoraan päin näköä ja haittasi suunnistusta.
Alun pitkä viitoitus ei ollut paha. Juoksin sen omaa vauhtia K-pisteelle ja katselin samalla karttaa. Minut ohitti viitoituksella noin 30 suunnistajaa ja itse ohitin noin 20.
K-1
K:lta oli tarkoitus vetää suoraan 1:lle. Ennen tietä on tummanvihreä jonka läpi uran luulivan menevän (se mistä menin oli tosi tiheää), mutta mentiinkin selvästi oikealle. Polku, toinen polku, pusikko, ja teiden risteyksestä suoraan. Paitsi, että risteys olikin tien väärällä puolella. Ura oli tullut reilusti oikealle. Suunnistus ei siis ollut lainkaan hallussa K:lta lähdettäessä. Muutos suunnitelmaan ja sitten oikea tiekierto ja sieltä suoraan rastille. Ehkä tämä oli nopeampi näin? Eka leimaus on aina helpotus ja homma on saatu käyntiin.
Kärjessä, yhteislähteneillä ja muilla kovaa menijöillä on usein ongelmana letkassa ohittaminen. Esim. poikani, joka suunnisti joukkueessa 177/osuus 2 meni lähes koko matkan isossa letkassa, eikä ohittaminen ollut mahdollista vaikka jalat olisivatkin liikkuneet. Minulla ei ollut tätä ongelmaa. Menin noin puolet koko matkasta täysin yksin! Todella erikoista. Yksi syy löytyy jäljempänä, mutta toinen syy on joukkueemme sen hetkinen sijoitus, osuuteni, aikaero kärkeen ja sattuma. Olen usein ollut yhteislähdössä ja silloin pitää tosiaan alkuviitoitus vetää ihan täysiä, että ei jää jonon hännille. Ei tällä kertaa.
Ennakkotietojen mukaan Lakialla on tasaista. Ei se ihan tasaista ollut. Käyrää oli, mäkiä oli, ja jyrkänteitä oli, mutta mäet olivat pieniä ja loivahkoja. Pientä kumparetta pienten soiden välissä oli paljon. Avokalliota oli paljon ja muutama todella upean näköinen avokalliomäki. Kun aurinko paistoi matalalta kallion pintaa viistäen, oli maisema upean näköinen. Menin myös palaneen avokalliomäen yli. Erikoisen näköinen paikka.
1-2-3-4
Hyvää suorittamista. Olin kartalla ja juoksu kulki. Kaikki kuvankaappaukset Liveloxista, jossa näkyvät myös osuuden hajonnat (tämä jästeille tiedoksi kun ihmettelette sekavaa karttaa).
4-5
Rasti 5 hieman ohi. Onneksi sain heti kiinni ja parin minuutin hävikki. Vastarinne, jossa oli kiveä tosi paljon oli ihan mahdoton paikka lukea paikkaa tarkasti. Ura veti selväsi vasemmalle, jolle ei voinut vastaan panna.
5-6
5-6 oli täysi katastrofi. Uraa ei lähtenyt lainkaan haluamaani suuntaan. Ankkuriosuudella tämä
on tuttua jopa yhteislähteneille. Ankkureille tarjotaan aina uutta maastoa ja mutasarjan joukkueenkin ankkuri voi sopivalla tuurilla joutua reitille, jolle ei ole selviä uria.
"Onko näin kolmosella?" mietin sekunnin. Tuskin, mutta ehkä en vain
huomannut uraa kun ylitin teiden risteyksen. Vasemmmalle tielle näyttää
menevän paljon jälkiä. Lähden suoraan loivasti oikealle
Ja heti hukkasin itseni. Eipä hätää. Loivaa
oikeaa rastiväliin nähden ja osun aitaukseen tai jopa tielle jos
huonosti käy. Siitä sitten rastille. Perseelleen meni. Suunta aivan pielessä. Pienti
piperrystä, josta ei saanut kiinni kun kerran oli hukannut itsensä.
Suuntaa ei saanut pidettyä kun piti väistellä kaikkea.
Ahaa olen polulla tässä kohtaa (pienen lätäkön vieressä). Ja ei kun härkäpäisesti saman sekoilun jatkamista.
Uusi suunta siis ja sama juttu. Väkeä juoksi siellä täällä samaan
suuntaan kuin minä. Jatkan samaan suuntaan ja kas - paksu ura menee
sinne päin johon olen menossa. Sitä pitkin rastille. Huomaa, että viiva menee ensin vasemmanpuoleiselle kutoselle. Se ei ole minun rastini, enkä sitä edes huomannut maastossa. Menin siis suoraan vitoselta seiskalle. Heti näin, että
tämä rastipiste ei vastaa karttakuvaa (kertaakaan en katsonut määritteitä,
koska koodi oli rastinumeron perässä). Oma rasti 6-143. Eli 164 m takaisin
päin. Leimaus ja sitten täysillä takaisin 7-94:lle. Tämän 6-7 välin
juoksin siis apinan raivolla niin täysillä kuin pystyin. Sijoitus tällä välillä 232/778. Jäin nopeimmalle 23 s. Siitä olisi saanut pois 2..3 sek. jos ei olisi tarvinut väistellä kävelijöitä. Tämä väli
kertoo mitä vauhtia itse menen ja mikä on suurimman osan vauhti. Huh
huh. Kun ei kulje niin mitä sitä selittelemään, ei kulje niin ei kulje. No uskokaan nyt jo, kun se ei kulje, niin se ei kulje!
10
Pääsin suoraan TV-lähetykseen. Huomasin kameran ja kyynärpäätä tuli kylkeen. Siitä tietää, että nyt menee kärki ohi. Leimasin oli taas väärin päin ja siinä meni sekunti. Mutta määrätietoisesti kohti seuraavaa rastia 😄.
Valitettavasti Areenaa ei voi upottaa tähän. Se sekoittaa Bloggerin toiminnan.
10-11-12-13-14-15
Homma hanskassa.
19-20
17-18-19 ok. selvät paikat, selvät urat ja homma vielä hanskassa. Sitten kosahti. Selitys kuvan alla.
Uraa oikeaan suuntaan. Kalliomäki jää vasemmalle ja mäki laskee oikealla jossa kivi on. Tunsin, että matka tuli täyteen ja kiven pitäisi olla tässä. Eipä vaan näy. Olisko se hieman edempänä, jonne menee paksu ura? Ei ollut. Takaisin ja tuossahan on rasti. Jyrkänne ja väärä koodi. 20 ei ollut hajontarasti, mutta pari muuta rastia oli aivan lähellä. Tässä sen on oltava. Okei okei - nyt suunnitelma B toimeen. Tielle! Siellä selvään mutkaan. Ojan pää tien vieressä. Olen taas kartalla. Tästä suunta rastille. Lippu näkyi 50 m päästä. Olin mennyt selvästi vasemmalta ohi, Tälle rastille ei näkynyt tulevan minkäänlaista uraa. Ihme juttu! Rasti oli melko piilossa kiven vieressä ja kuusien alla. Hyvällä tuurilla lippu olisi voinut osua aiemmin silmään, mutta oliko se niin, että rastit pitää löytää taidolla eikä ura-tuurilla? Jälkiviisaana totetan, että tämä oli puhdasta huolimattomuutta kompassin käytössä.
Alla kuva kolmososuuden kärjen reiteistä rastilla 20. Noin puolet on juossut ohi samaan suuntaan kuin minä. Sininen viiva, joka menee suoraan tielle, on IFK Göteborg 2, joka jätti tämän rastin väliin ja otti hylsyn.
20-21
Ketutti edellinen hölmöily. Onneksi tuli pitkä juoksupätkä ja sain nollattua pään. Menenkö vasemmalta vai oikealta? Oikealta lätäköitä viistäen ja sitten mahdollisimman lähelle rastia valkoiselle. Lähellä oli, että en tössinyt. Oli lähellä, mutta huomasin viime hetkellä, että juoksinkin jo pohjoisemman lammikon pidempää sivua kohti kadotusta. Koukkaus oikealle ja eteläisemmän lammikon reunaan. Lammikkoa ei näkynyt korkean penkan takaa ja tiheää oli. Urakin oli lähes olematon. Avoin tuli vastaan ja siitä ysikymppinen oikealle ja suoraan rastille. Hyvä minä!
21-22-23-24-25-26-M
Ei ollut putkea, mutta suoraa juoksuväliä kuitenkin. Tässä olisi saanut helposti useita minuutteja pois ajasta, mutta polvissa alkoi tuntua epämiellyttävältä. Ohitin kaikesta huolimatta tällä loppuosuudella useita kymmeniä suunnistajia enemmän kuin minut ohitettiin. Vauhtini oli kuitenkin niin hidasta, että ehdin kuulla miten AskoK kannusti minua ohittaessani hänet.
Tulos
Klikkaa kuvaa suuremmaksi (kuten kaikkia muitakin kuvia voi klikata).
Rata oli erittäin kaksijakoinen. Tarkkaa suunnistusta ja niiden
välillä juoksupätkiä, jossa on mahdollista ottaa löysät pois. Maalissa oli tarjolla Prime hydration lemon lime flavour -juomaa. Maistui melkein limulta, vaikka olikin energiajuomaa. Kun janottaa, tämäkin kelpaa.
Sekalaisia havaintoja
● Itikoita oli samalla viikolla Kouvolassa aivan tolkuttomasti. Kauhavalla ei ainuttakaan. Siis ei yhtään itikkaa tai muuta ötökkää. Ei ensimmäistäkään. Ihme juttu.
●Vaihtoaikaennuste, linkki tässä, piti paikkaansa hämmästyttävän tarkasti - aina siihen asti kunnes joukkueellemme tuli hylkäys. Tämän avulla voi haarukoida sitä milloin oma vuoro tulee. Toki takuuta ei ole. Olisi kiva nähdä joku laajempi analyysi, miten ennusteet keskimäärin pitävät paikkaansa kaikilla joukkueilla. Alla ennusteen tilanne ennen kisan alkua. Ennuste päivittyi kisan aikana sitä mukaa kun väliaikoja tuli.
● Pohjalainen maasto on erilaista kuin Kymenlaaksossa. Erilaista, mutta ei mahdotonta. Vaikeea - paikoin kyllä - mutta ei ylitsepääsemätöntä.
● Tuuliteltalla oli käynyt OK-77:n kaveri, joka toi teltalle Keskilaakso-Rastien emit-kortin. Hän kertoi sen olleen hänellä viisi vuotta. Itse en ollut paikalla niin en päässyt juttuttamaan. Ilmeisesti lainakortti oli jäänyt hänelle hänen käydessään Keskilaakso-Rasteilla vuosia sitten? Kortti oli tallella ja palautui. Kiitos. Tästä heräsi kysymys, että paljonkohan näitä on hukassa? Olen liimannut kuvassa näkyviä tarroja kaikkin Keskilaakso-Rastien tarvikkeisiin lapiosta viivottimeen. Hyvä että olen.
● Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa noutamassa palautuskartat. KS:n miesten kakkosjoukkueen joukkueenjohtaja opasti minua täyttämään palauskarttalomakkeen, ja sitten lähdin hakemaan karttoja. Jonossa oli minua ennen noin 300 ihmistä, ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen takanani oli noin 1000 ihmistä. Kartat tulivat käteen nopeasti kun ensin tiskille päästiin.
● Mikä aivopieru järjestäjillä on käynyt siinä, että kaikkirastit karttoja oli vain yksi per seura? Jos kaikkirastit karttaa ei tehdä jokaiselle, parempi ratkaisu on tehdä palautuskarttaan lisäpainatus, johon on merkitty kaikki rastit. Eihän se selkeä ole, mutta parempi kuin ei mitään. Tai painettakoon kaikkirastit palautuskartan kääntöpuolelle. Väärä vastaus: Ympäristösyistä turhaa paperijätettä vältetään. (Höpö
höpö. Jos ympäristösyitä ajateltaisiin, koko Jukola-sirkusta ei pitäisi
järjestää lainkaan.) Oikea vastaus: Säästöähän tässä tietysti haetaan. Ehdotus: Järjestäjä voisi julkaista kaikkirastit kartan nettisivuillaan. Koska ao. kartta oli käsissäni edellä kerotusta syystä johtuen, tietysti pidin sen itselläni. Kiitos.
● Seurakaverit lahjoittivat minulle karttojen noudosta kiitokseksi muovipussillisen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. On tainut tulla muutaman kerran mainittua että noukin kaikki pantilliset mukaani mitä eteen tulee.
● Olen pitkään ihmetellyt Areena-tuotantoa. Ylen lähetys ja
Areena-lähetys ovat molemmat huippulaatua. Paitsi tällä kertaa se, että Venlojen loppuratkaisu TV:ssä loppui jotenkin kesken, eikä GPS-uusintaa kolmossijan ratkaisusta näytetty lainkaan. Sama tapahtuma, mutta kaksi
täysin eri 'lähetystä'. Miksi näin massiivinen resurssien tuhlaus? Eikö
Ylen lähetystä voi näyttää areenalla tai Areena-tuotantoa TV:ssä? Samat
asiat, samat tulokset sekä samat rajoitukset kartan ja seurannan käytössä.
Ainoa ero on se, että kenttäalueella kuullaan muutamia lähtöihin
liittyviä kuulutuksia. Ne on helppo tuutata ilmoille yksinäänkin. Eli mikä on se syy toteuttaa kaksi täysin erillistä ohjelmaa samasta tapahtumasta?
● GPS:ää näytettiin todella vähän TV-lähetyksessä. Toki karttaa ja etenkin ratoja pitää piilotella, mutta silti. Karttahan on jo melkein tiedossa. Minäkin katselin paloista koostettua kisakarttaa näytöltä ja paperilta ennakolta. Vääristetyn kartan käyttö ei ilmeisesti ole ratkaisu, koska nörtit flippavat ja venyttävät sen hetkessä oikein päin. Joskus on näytetty GPS-seurantaa täysin valkoisella pohjalla. Ei tällä kertaa. Paljastaako sekin liikaa?
● Tämän löysin Infosta. Eli kyllä näitä vielä painetaan. Sisältö on toki melkoisen kevyttä verrattuna menneiden vuosien käsiohjelmiin. Ymmärrettävää, koska netistä löytyy kaikki. Yhden otin mukaan keräilykappaleeksi.
● Kisakeskuksessa oli perinteinen tulostaulu. Huomasitko missä? Minä huomasin. Havaintoni mukaan sitä ei sillä hetkellä katsellut kukaan. Joskus tulostaulut ovat olleet isoja litteitä näyttöjä. Niitä ei näkynyt tällä kertaa. Paperisesta tulostaulusta voi luopua kokonaan, jos mikään laki ei sitä velvoita pystyttämään.
● Tulospalvelusivu ja varsinkin reittihärveli olivat kovasti ruuhkaiset. En onnistunut tallentamaan omaa reittiäni härveliin maanantaihin puoleenpäivään mennessä. Aina kun yritin sitä, sivu ei latautunut tai jäi jumiin. Reitti oli pakko laittaa Liveloxiin, että sain tämän jutun valmiiksi. En yleensä käytä Liveloxia, koska ilmaisversiosta ei löydy haluamiani ominaisuuksia.
Ulos - Exit
Parkkimaksu maksettiin kännykkäsovelluksella. 20 €. Pysäköintimaksuja kuulemma valvottiin kameroilla. Jaahas. Missähän se kamera oli? Lentokenttäalueella sellaisia toki on ollut, mutta näin vain lähestymis yms. valoja. Toki nykykameran voi piilottaa ihan mihin tahansa. Ulosajossa oli peräti yksi liikenteenohjaaja, jolla ei ollut mitään tehtävää. Jono meni nätisti ohi. Hän ei vilkuillut tuulilaseja. Eli jos sähköistä maksamista ei olisi käyttänyt, kukaan ei olisi tarkistanut 25 € pysäköintilappua. Ja jos rekisterinumeron mukaan olisi tullut jälkikäteinen laskutus korkeampaan 30 € hintaan pysäköinnistä, olisi aina voitu sanoa, että maksoimme sen käteisellä infossa. Lappu ja kuitti meni roskiin, ei voi todistaa enää mitään. En nyt analysoi tätä enempää tässä, mutta mutta...
Kiitos järjestäjille, huoltojoukoille, ilmoittajalle, seurakavereille, joukkueellemme ja ennen kaikkea autokuskille - en ollut sunnuntaina ajokuntoinen vaikka selvin päin olinkin.
Nyt tuli niin hassunnäköinen kiemura 6.6.24 Kouvolan Sanomien iltarasteilla Järvenmäenlammella, että pakko hehkuttaa sitä.
Järvenmäenlampi on ollut minulle aina hankala. Kartan itäreunassa on iso jyrkännealue ja sen ylittävä voimalinja. En ole koskaan päässyt siitä kunnialla läpi, vaan olen aina jonkun jyrkänteen väärällä puolella tai jumitan pusikkoon. Tällä kertaa radat eivät mennee sinne saakka, ja ajattelin tämän olevan helpompi kerta. Väärässä olin.
Helpon näköinen ja myös helppo väli. Niin voi ryssiä senkin. Seitsemän minuutin kiemura. Saanko selittää? No selitän silti.
Tähtäsin kuntopolun mutkaan ja polun ylittäessäni näytti aivan kuin olisin ollut mutkassa. Hieman väistin vasemmalle jotain pienempää kasvustoa ja kas - piha-alue tulee vastaan. Miten olen jo täällä asti ajattelin. No en ollut siellä vaan toisaalla. Väärään suuntaan korjaus, koska kuvittelin olevani rastin vasemmalla puolella olevan pihan lähellä. Rinteessä oli pikkuruisia jyrkänteen tapaisia, jotka eivät olleet kartassa ja ne myös hämäsivät.
Sitten tuli vastaan juoksuhauta. "Ahaa se on tuossa, mutta missä on tie joka on rastin ja pihan välissä?"
Okei okei, tämä on tuo viereinen piha (luulin olevani yhden pihan verran liikaa idässä). Eli länteen päin mars mars ja rasti on ihan tässä näin. Ei ollut!
Ja sitten ei täsmännyt mikään. Takaisin polulle sinne mutkaan. Ja siitä suoraan rastille.
Olisi pitänyt käydä katsomassa miltä se ensimmäisen polun ylityspaikka näytti, mutta ketutti maalissa niin, että lähdin saman tien kotiin päin.
Pummia tuli tällä välillä 7 min. Koska seitsemän ei kuulosta hyvältä, tein vielä yhteensä 5 minuuttia lisää väleillä 4-5, 7-8 ja 15-16. Sijoitus oli näinkin hyvä, sillä oli ollut vaikeuksia muillakin. Tätä kirjoittaessani reittihärvelissä on A-radalta neljä reittiä, ja siellä näkyy varsinkin HarriP:n erittäin mielenkiintoiset ratkaisut. Kommenttikenttään saa antaa meriselityksiä.
Ja kaikki ne suunnistajat, jotka kuljetatta mukananne älykelloa tai jotain reittiä tallentavaa puhelinsovellusta, käykäähän tallentamassa reittinne härveliin. Se ei maksa mitään. Reittihärvelin käyttö on siis ilmaista. Siitä ei veloitetan mitään. Eikä ole vaikeaa. Esim. tässä on selvät ohjeet miten se tehdään. Minua kiinnostaa erityisesti miten muut toteuttivat välin 7-8, koska omalla reitilläni oli karttaan merkitsemätöntä pystyvihreää valkoisella noin 75% koko rastivälistä.
Onhan tämäkin tavallaan luontohavainto...onhan? Näitä on löytynyt Värälän maastosta useita. Tässä kolmen rastin kokoelma ja ainakin toiset kolme on tullut vastaan. Miltä vuodelta nämä ovat? Kuka nämä on tehnyt? Mistä kartan sai? Paljonko näitä kaikkiaan oli? Milloin ylläpito on lopetettu?
Havainto B
Oravanpönttö. Sieltä se katseli ja sain hiivittyä itseni melko lähelle. Tiukkaa tuijotusta! Kevään ensimmäinen kyy luikerteli edelläni risukossa vähän tätä kurrea ennen, mutta en ehtinyt ottaa siitä kuvaa.
Ensimmäistä kertaa maailmassa toteutettiin tarkkuussuunnistuksen jokamiesluokka. Siinä yhdistyivät tavallinen suunnistus ja tarkkuussuunnistus. Käytössä oli tavallinen suunnistuskartta, jonka mittakaavaa oli hieman suurennettu. Tämä mittakaavan suurentaminen ei ollut tarpeellista varsinaisen tarkkuusosion takia, vaan lähinnä oman työn helpottamiseksi. Käytetty maasto on myös pienipiirteinen, eli toisessa maastossa vastaava tapahtuma onnistuu ihan normi mittakaavalla.
Mistä idea tähän?
Kirjoitin Suunnistaja-lehden numeroon 9/2018 pakinan otsikolla Nyt tarkkana! Siinä selitin miksi tarkkuussuunistuksesta pitäisi tehdä jokamiesluokka. Helpotettu versio, jossa käytetään tavallista karttaa ja homma ja jonka voi toteuttaa kuka tahansa tavallinen iltarastien ratamestari. Tällä hetkellä ei voi, sillä tarkkuussuunnistus vaatii oman karttansa ja erittäin työläät valmistelut. Tarkkuus on lajina tosi mielenkiintoinen ja opettavainen. Valitettavasti toteuttaminen on niin hankalaa, että tarkkuusratamestareita on harvassa ja laji on vahvasti ellei täysin kilpailupainotteinen. Tätä yritin siis selittää alla olevassa lehtijutussa.
Klikkaa kuva suuremmaksi.
Ei mennyt jakeluun. Tarkkuussuunnistuksen silloisella johtohenkilöllä meni herne nenään ja hän soitti Suunnistaja-lehden silloiselle päätoimittajalle ja ilmoitti että moista sontaa ei lehdessä saa julkaista.
Lue yllä oleva lehtijuttu ja päätä itse mitä pakinassa selitin.
Asia jäi kytemään. Nyt vihdoin toteutin poikani kanssa tarkkuussuunnistuksen jokamiesluokan, joka on helpompi toteuttaa kuin tavallinen tarkkuussuunnitus. Toki siinä oli huomattavasti enemmän vaivaa kuin tavallisissa iltarasteissa. Suurin työ on tulospalvelussa. E-Result ei taivu SPEED-Tarkkuussuunnistuksen pyörittämiseen sellaisenaan, joten kaikki leimaukset oli käytävä käsin läpi. Tästä lisää jäljempänä.
Suunnittelu
Suunnitteluun meni aikaa "koko talvi". Tuntimäärää on mahdoton sanoa, sillä ratoja veivattiin silloin sun tällöin kun sille päälle tultiin. Joitakin kymmeniä tunteja ehkä. Kävin heti lumien sulettua kertaalleen katsomassa useimpia rastipisteitä. En kaikkia, sillä Anjalan urheilukentän maasto on erittäin tuttu paikka, ja osa pisteistä on tuttuja näkemättäkin.
Kun oikea karttapohja saatiin karttaisännältä, piirrettiin suunnitelmat PurplePenillä puhtaaksi ja samalla määriteltiin mitä leimasimia käytetään milläkin radalla. Rastitunnukset ja niitä vastaavat rastikoodit piti käsin kirjata lunttilapulle, koska mikään ohjelma ei ymmärrä SPEED-Tarkkuutta sellaisenaan. Karttoihin ei tule tarkkuusrastien leimasimien oikeita koodeja vaan T-koodit. Nämä ryhmiteltiin niin, että yhdessä tarkkuusrastiryhmässä oli aina samalla numerolla alkavat T-koodit. Esim. T3, 31, T32 ja jollain toisella ryhmällä esim. T5, T51, T52.
Seuraavaksi rastipisteet käytiin tarkistamassa GPS:n avulla ja merkittiin maastoon. Kun tämä oli tehty tehtiin vielä pari hienosäätöä määritteisiin. Muutamia rasteja on aina pakko siirtää, koska lipulle ei kertakaikkiaan löydy luontevaa kiinnityspaikkaa.
Sitten kartat tulostukseen. Lisäksi tulostettiin muutamia arkkeja, jossa oli paljon suurennettuja karttapaloja tarkkuusrasteista.
Tässä vaiheessa leimasimet olivat autotallin lattialla. Kävin ne kaikki läpi ja tarkastin, että kaikki toimivat, ja että niistä tulee se koodi joka tarrassa lukee.
Lisää suunnittelua
Leimantarkastusta varten luotiin alla oleva kaavio, jossa on jokaisen radan kaikki oikeat tarkkuusrastit (vihreät),tarkkuusrastien väärät leimasimet (punaiset) sekä tavalliset rastit (valkoiset).
Tästä ratatiedot syötettiin E-Resultiin. Ratatiedostosta tehtiin pari kopiota, joiden avulla harjoiteltiin leimantarkistusta etukäteen ja sitä millaisia virheellisiä tarkkusrastitapauksia on mahdollista tehdä.
Alkuperäisessä suunnitelmassa oli eri sakkominuuttit erilaisille virheleimauksille. Päädyimme yksinkertaistamaan suunnitelmaa niin, että virhe kuin virhe tarkkuusrastilla = 5 min sakkoa. Hyvä näin, sillä käsin tarkastaminen on sen verran työlästä, että jos eri virhetyypeille olisi vielä pitänyt antaa eri sakkoja olisi menty varmasti sekaisin.
Mahdolliset tapaukset tarkkuusrastilla: - Ei lainkaan leimausta. - Oikea leimaus. - Väärä leimaus. - Oikea leimaus + yksi ylimääräinen väärä leimaus - Oikea leimaus + kaksi ylimääräistä väärää leimausta.
Teoriassa joku huippujuoksija olisi voinut selvittää radan maksimisakoilla siten, että olisi leimannut kaikilla tarkkuusrastien leimasimilla. Tämä olisi ollut peruste hylkäykseen, mutta näin ei kukaan toiminut.
Pelipäivä
Rasteja maastossa kaikkiaan 28 kpl. Rastipisteistä tarkkuusrastieja oli 7, joissa jokaisessa 2 tai 3 lippua&leimasinta.
Rastien vienti aamulla kahdelta mieheltä vei aikaa noin 2 tuntia + ajoaika. Vaikka rasteja on tavallisia iltarasteja hieman enemmän, osa niistä on ryppäissä eli käytännössä niitä oli noin 15 eri paikassa.
Takaisin kotiin syömään ja tavaroiden paketointi vaunuun & kahteen autoon. Lähtöaikaa oli pidennetty alkamaan jo klo 15, jotta saamme helpotettua mahdollista ruuhkaa. Sisäänlukuhan toimii normaalisti, mutta aikaisemmalla aloituksella saadaan maalintulevaa väkimäärää 'venytettyä'. Startti klo 14 kotoa. Lähtö, maali, opastekyltti, mallirasti, ohjeet, mallikartat, muutama lähellä ollut rasti ja tietokone sekä sekalaiset liput ja laput valmiiksi. Kello oli 14:50 kun kädet oli pesty ja sai istua alas. Ensimmäinen asiakas oli luukulla melko tarkalleen klo 15.
Kun kaikki rastit oli heattu takaisin, tavarat paketoitu takaisin vaunuun, reittihärveli pystytetty ja omat kamat selvitty, kello oli vähää vaille klo 23.
Havaintoja toiminnasta
1. Leimakaavioon jäi moninkertaisesta tarkastuksesta huolimatta yksi kirjoitusvirhe, joka meni siis ratatietoihin. Tämä saatiin korjattua, kun ihmeteltiin outoa tulosta. D-radalta. Onneksi kaavio tehtiin, sillä ilman sitä väärien leimausten tulkinta olisi ollut vaikeaa, tai peräti mahdotonta.
2. Tarkkuuden mallirasti oli laitettu Anjalan urheilukentällä olevan ns. makkarakopin ympärille ja ohjeet kopin seinään. Ohjeita ei sitten enää kohta löytynytkään. IlpoP tuli ilmoittamaan, että useampi mies etsi ohjeita, eikä niitä löytynyt. Minä sanoin, että ohjeet ovat keskellä seinää. Eivät kuulemma löydy! ???
Kentällä olevat jalkapalloilijat avasivat kopissa olleen kioskin ja työnsivät liukuoven auki ja ohjeet jäivät oven taakse piiloon. Sitä en tiedä kuinka kauan liukuovi oli auki ja kuinka moni etsi ohjeita turhaan. Näille tämmöisille jutuille ei vaan voi mitään. Onneksi oli useampia ohjeita näkyvillä.
3. Jos suunnistaja oli tehnyt yksinkertaisen virheen, eli leimannut yhdellä tarkkuusrastilla väärin, tämä näkyi helposti: puuttuva rasti & ylimääräinen rasti. Tästä viisi minuuttia.
4. Jos suunnistaja oli leimannut ylimääräisen leimauksen tarkkuusrastilla tämä näkyi helposti: ylimäärinen rasti. Tästä viisi minuuttia.
5. Pari emit-korttia oli täysin mykkiä, näistä tuli hylkäykset. Samoin tuli hylkäykset, siitä kun rasti oli jäänyt kokonaan leimaamatta. Osa näistä ei liittynyt itse SPEED-Tarkkuuteen, vaan oli selviä huolimattomuusvirheitä. Rata alkaa K-pisteeltä ja rastit kierretään numerojärjestyksessä - kuten aina on ammoisista ajoista lähtien tehty.
6. Hankalin tilanne tuli silloin kun suunnistaja oli tehnyt kahdella peräkkäisella tarkkuusrastilla kummallakin virheen. E-Result ei osaa tulkita mikä rasti on mikä, ja leimaukset pitää käsin käydä läpi ja etsiä onko oikeat leimaukset oikeassa järjestyksessä.
Edellistä ongelmaa sekoittaa lisää se, että osalla radoista käytiin samalla tarkkuusrastilla uudestaan. Tästä jälkimmäisestä leimauksesta saattoi tulla se koodi, joka täsmäsi ensimmäisen kerran leimaukseen (jossa oli siis ensin leimattu väärä koodi). E-Result menee tästä täysin sekaisin, eikä se tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Näitä tapauksia oli puolen tusinaa, ja niistä emme voi olla 100% varmoja, että oliko sakkominuutit laskettu aivan varmasti oikein. Sakkoja tuli kyllä paljon, mutta tuliko juuri oikea määrä? Näitä ei ollut aikaa tutkia kovin kauaa, sillä muuten muodostuu jonoa tiskille.
7. Sen jälkeen kun sakkominuutit on lisätty toiseksi viimeiselle rastivälille, pitää E-Resultissa vielä valita jokaiselle suunnistajalle 'laske tulos uudestaan', jotta loppuaika tulee oikein. Koko radan tulosten laskenta ei riitä. Tässä meinasi tulla virhe, sillä kaikille ei ehditty/muistettu suorittaa kortinluvun yhteydessä tätä tuloksen uudelleen laskentaa, vaikka sakkominuutit olikin lisätty. Onneksi tämä huomatiin puolivahingossa ennen kuin laitettiin koneet sammuksiin. E-Resultissa pitäisi olla ominaisuus, että se automaattisesti laskee uuden loppuajan ja järjestää ajat suuruusjärjestykseen, jos aikoja muutetaan.
Kun lopussa tehdään vielä tulosten käsketty päivitys Rastilippuun, joka siis siirtää varmuuden vuoksi koko sen hetkisen lopullisen ja mahdollisia tapahtuman aikaisia korjauksia sisältävän tilanteen Rastilippuun, huomattiin seuraavaa: Rastilippu laskee itse suunnistajille oikeat loppuajat väliajoista. E-Resultissa oleva väärä loppuaika ei siirry Rastilippuun. Hyvä näin.
Sivuhuomautus: Oletko joskus ihmetellyt miksi Rastilipussa ja KS:n iltarastisivulla on tuloksissa eroja. Se johtuu juuri tästä ed. kerrotusta. Kun kaikki ovat maalissa, on jäänyt sieltä ylävalikosta tekemättä se Rastilipun päivitys. Tiedothan siirtyvät nettiin sitä mukaa kun niitä tulee. Kun kesken tapahtuman tehdään joku muutos (siirretään toiselle radalle, muutetaan hylätty hyväksytyksi, muutetaan aikaa, tms.) nämä tiedot eivät enää siirrykään. Ne pitää päivittää lopuksi valikosta löytyvällä painikkeella.
8. Eikä siinä kaikki. Normaaleilla iltarasteilla väärä leimaus on automaattisesti hylkäys. SPEED-Tarkkuudessa hylkäys tulee vain kokonaan puuttuvasta leimauksesta. Väärällä tarkkuusleimasimella leimaus tuottaa ratatietoihin verrattuna hylätyn tuloksen (josta E-Result siis herjaa), mutta SPEED-Tarkkuuden sääntöjen mukaan se on siis kuitenkin hyväksytty vaikkakin sakollinen tulos. Lopuksi nämä hylätyt suoritukset piti siis vielä käsin muuttaa hyväksytyiksi. Tässä syy miksi on-linessä näkyi pitkään paljon hylättyjä tuloksia.
Eikä siinäkään vielä kaikki. Kortin luennan yhdeydessä kun leimojen tarkistuksessa havaittiin, että nyt on kyseessä todellinen hylkäys (rasti jäänyt kokonaan leimaamatta), oli tämä tieto laittettava käsin muistiin paperille. Ja kun edellisessä kappaleessa kerrottuja muutoksia hylätyistä muutettiin hyväksytyiksi, piti nämä todelliset hylkäykset jättää hylätyiksi.
Sekavan kuuloista? Ehkä näin kirjoitettua kuulostaa sekavalta. Etukäteen yritettiin hahmottaa kaikki mahdolliset tavat, miten suunnistaja voi radalla toimia. Tätä harjoiteltiin etukäteen, että jono saatiin liikkumaan vaunun luukulla niinkin sutjakasti kuin se liikkui. Tietysti jos osallistujia olisi ollut 50...100 kpl enemmän jutteluun ei olisi jäänyt yhtään aikaa.
9. Yhden tavallisen rastin määritteessä oli virhe. Tätä ei kukaan huomannut, tai ei ainkaan sanonut. Lippu oli kiven koillispuolella vaikka määritteen mukaan sen piti olla kaakkoispuolella. Tämän huomasin heti rasteja viedessä, ja laitoin lipun silti väärälle puolelle. Syy: lippua ei saanut kiinni mihinkään muuhun kuin siihen pajuun, joka oli kyseisellä puolella kiveä. Lippu oli kuitenkin niin korkealla ja aivan polun vieressä, että tässä toteutui se joka itseäni ainakin vaivaa: Kun lippu vilahtaa silmiin, urku auki kohti lippua.
Yhteenveto
Kantapään kautta opittua tietoa, joka helpottaisi huomattavasti tulospalvelua:
1.
Ei kahta tarkkuusrastia peräkkäin. Aina välissä tavallinen rasti. Näin
leimatilanne "normalisoituu" aina joka toisella rastilla, vaikka tarkkuusrastilla olisi millainen "sekoilu" tahansa. 2. Ei kahdesti samalle tarkkuusrastille. Ei vaikka määrite olisikin eri. Ei vaikka välissä olisikin tavallisia rasteja.
SPEED-Tarkkuuden järjestämisessä oli siis enemmän hommaa kuin normi iltarasteissa. Jos heitän arvion, että SPEED-Tarkkuutta hierottiin jollakin tasolla 100 tuntia ollaan oikeassa suuruusluokassa. Toki seuraava kerta menisi helpommin kun moni asia on jo kertaalleen mietitty.
SPEED-Tarkkuutta varten pitää tehdä oma tulospalveluohjelma - tai siis muutokset nykyiseen. Leimojen käsin tarkistus on liian työlästä. Sen jälkeen tätä voi järjestää missä ja milloin vain iltarastien yhteydessä.
Siinä
se. Näitä SPEED-Tarkkuuksia kun olisi ympäri Suomea viikoittain, tarkkuuspainotteisen
suunnistuksen harrastajamäärä kymmen- tai satakertaistuisi. Sieltä osa
harrastajista siirtyisi myös sen oikean tarkkuussuunnistuksen piiriin.
Aika
hurja lupaus! Oletteko huomanneet, että iltarasteilla on paljon
suunnistajia, jotka eivät juokse - he kävelevät? He pohtivat pienissä
porukoissa miten mennä rastille ja mitä kartta tarkoittaa.
Tarkkuussuunnistuksen jokamiesluokka olisi heille kuin hillo munkkiin!
Jos haluat tutustua oikeaan tarkuussuunnistukseen pitää matkustaa Kaakkois-Suomesta johonkin muualle. Tai voit tutustua oikean tarkkuussuunnistuksen sääntöihin tältä sivulta löytyvien linkkien ja tiedostojen avulla. Voin lyödä vetoa, että et sisäistä ohjeita vielä toisellakaan lukukerralla.
Tiedostoja
Tässä malliksi SPEED-Tarkkuuden B-radan kartta. Tarkkuusrastit on määritteissä merkitty T-numerolla.
Yllä suurennoskuvat tarkkuusrastipisteistä. Rastikoodit on sijoitettu rastiympyrän ympärille jotakuinkin niin päin tai sille puolelle, jossa kyseinen lippu&leimasin sijaitsi. Kokeilin myös laittaa rastiympyrään keskipisteen, mutta sitä ei saanut hyvän näköiseksi. Se peitti aina jotain, joten jätin sen pois.
Lopuksi
Asiaa saa jalostaa eteenpäin. Ehdotan, että joku perustaa Suomen Suunnistusliiton alaisuuteen SPEED-Tarkkuuslajiryhmän ja tekee sille viralliset lajisäännöt yms. ohjeet. Olen käytettävissä konsultointiin kohtuullisella korvauksella, jos tarve vaatii.
