keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenteri 2020

 

 

Munkkirastin Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu 1.12.

Jokainen luukku on tänä vuonna tässä kalenterissa oma postaus, eli juttunsa. Jos sinulta jää joku luukku välistä, niin pääset edellisiin luukkuihin käsiksi esim. oikella reunalla olevasta Blogiarkisto-valikosta.
 

 

Joulukalenteria odotellessa voit hankkia pukinkonttiin paketoitavaa - ja nimenomaan kovia paketteja. Alla lahjavinkit:


      



torstai 29. lokakuuta 2020

Viikko 44/2020

Tiistai 27.10. KS-Yökuppi Sahalanmäki.

Kartta ei vaikuta ensi silmäykseltä mitenkään erikoiselta. Normaalia kymenlaaksolaista talousmetsää. Pari mäkialuetta, traktoriteitä, polkuja, ajouria, eri asteisia taimikoita ja aukkoja, sähkölinja ja alueen läpi kulkeva tie. Mäkien rinteillä jyrkänteitä, kiviä ja käyrämuotoja. Maastossa ei ole mitään "erikoistuntomerkkejä" tai mainitsemisen arvoista. Erikoisin kohde taitaa olla usein parkkipaikkana toimiva kivilouhos alueen eteläreunalla.

Silti - Sahalanmäki tuntuu olevan yksi vaikeimmista maastoista Kouvolassa - niin päivällä kuin yöllä. Olen ihmetellyt rinteissä olevia kiviä ja notkoja päivän paisteella ja nyt Yökupissa oli taas naurussa pitelemistä.

Suoritukseni on kokonaisuudessaan nähtävissä tästä. Animaatiossa mukana myös Hannu, jotta voitte verrata etenemisiä.

K-1:

Ykkösväli otti heti luulot pois. Loivaa ylämäkeä ja ainoa mitä näky oli heinää. Ennen ajouraan ainoa mistä sai jotain osviittaa etenemisestä oli kompassi. Ilman suhteellinen kosteusprosentti oli 100, joten näkyvyys ei lukulaseilla ollut mitenkään hääppöinen. Iso kivi! Edessä oikealle laskevaa rinnettä. Rastin jyrkänteen on oltava sen takana. Eipä ollut. Onneksi heijastin näkyi ja oikea jyrkänne oli etuvasemmalla. Melkein koko väli kävellen ja loput tuurilla.

3-4:

Niinpä. Miten tämän selittäisi niin, että vaikuttaisi fiksulta. Kiemurtelu maksoi noin 2 min. Kun lopulta pääsin aukolle, piti tosissaan miettiä miten päin maisema on. Yritän muistaa tämän ohjeen: (Jos maastosta ei saa mitään kiintopistettä TAI näkyvyys häviää TAI joudut kiertään yksittäisen esteen TAI on muita häiriötekijöitä) JA rastille on vielä matkaa useita satoja metrejä JA rastia ennen on selvä kohde NIIN puske eteenpäin suunnalla.  Jos osaat boolen algebraa niin huomaat miten TAI- ja JA-ehdot suhtautuvat toisiinsa.

4-5-6-7:

Seuraavat neljä rastia menivät hyvin. 5-6 väli oli erittäin epämääräinen, mutta onnistuin havainnoimaan rastiväliviivan oikealla puolella olevan pienen mäen. Sen jälkeen tuli apukäyränotko ja sitten mäki nousi. Korkeimman kohdan yli, notko ja sen takana kumpare.

7-8:

Katastrofi-väli. Sähkölinjalta ojille. Ojaa myöden ojan kulmaan. Tässä olin vielä kartalla. Kaiken aikaa oli mielessä se, että pyrin havainnoimaan ajouran. No heti kun oja jäi taakse ja astuin jonkunlaiselle uralle ja siirsin itseni mielessäni ajouran mutkaan ja lähdin sitä pitkin etelään. Ura vei minne meni ja lopulta mikään ei täsmännyt. Kotona vasta ymmärsin mikä meni pieleen. Ajatus karkasi ihan omille teilleen. Ojalta olisi pitänyt puskea suoraan rastille, eikä yrittääkään löytää epämääräistä uraa. Rastihan löytyi sitten niin, että etsin ensin poikittaisen ojan ja sitä pitkin niin kauan, että löytyi ojien risteys. Aikaa meni hukkaan noin 6 min.

9-10:

Kymppiväli oli erittäin vaikea. Yritin mennä viivaa pitkin, mutta kuten näkyy, kaarsin vasemmalle. Kaarron takia menin ojan yli, josta sain tarkan paikan. Iso kivi, mutta mikä niistä? Ajoura, mutta missä kohtaa. Tieheikön reuna. Mäkeä alas ja onneksi heijastin näkyi pitkälle. Oli melkoisesti tuuria mukana.

10-11-M:

Rastille 11 vedin ensin urakalla selvästi oikealle, että osun varmasti leveälle polulle. Sitä pitkin mutkaan ja siitä suoraan rastille. Paitsi, että tein kuvassa näkyvän väkäsen oikealle. Luulin, että siinähän on kumpare, ja sen oikealla sivulla on jyrkänne. (Jästeille eli ei-suunnistaville ihmisille tiedoksi:  Oikea/vasen viittaukset katsotaan aina etennemissuuntaan nähden. Eli tässä ne näyttävät olevan väärin päin, mutta se johtuu siitä, että karttapala on näytöllä eri asennossa kuin suunnistajan kädessä.) Onneksi äkkäsin, että nyt alkaa mennä pieleen ja käänsin takaisin. Nämä tälläiset koukerot ovat ihan turhia, mutta minkäs teet.

Jos katsot härveliä tarkkaan niin huomaat, että täppäni nytkähtää juuri ennen maalia. Etenin todella varovaisesti kohti maalia, sillä kesällä pummasin samalla alueella maalia oikein kunnolla. Eteen tuli viitoitus. Menenkö kumpaan suuntaan? Vasemmalle ja eteen tuli rasti ja rastilla oleva leimasin. Koodi? Mikäs koodin pitäisi olla? Ahaa kyltissä lukee MAALI. Maalileimaus! 

Huhhuh. Ykkösvälillä tuntui, että tästä ei tule mitään. Ja kasivälin sekoilun jälkeen mielessä oli ajatus: "kunhan tässä hölköttelen loppumatkan". Mutta asiahan on niin, että aina pitää puristaa loppuun asti. Aivan kuten Kanada pelaa jääkiekkoa. Vaikka he olisivat kolme maalia häviöllä ja peliaikaa on jäljellä enää yksi minuutti, tempo on maksimissaan. Eli kannatti puristaa, sillä vaikeaa oli muillakin, ja sijoitus oli paras mitä B-radalla oli tarjolla. 

 

29.10. Palomäen muistisuunnistus

Karttaa ei muistisuunnistuksesta ole tarjota, kas kun rastivälin karttapala oli nähtävillä vain rastilla. Tässä reittini.

Muistisuunnistus oli varsin mielenkiintoinen. Huomattavaa on, että tässä oli mukana vahva kotikenttäetu. Palomäen maastossa on tullut liikuttua paljon kartan kanssa ja ilman, joten takaraivossa on jonkinlainen käsitys alueesta. 

Juostua matkaa tuli 48% enemmän kuin ratapituus oli. Tämä on selvästi enemmän kuin normaalisti. Reitti oli valittava yksinkertaisten (eli käytännössä polkujen) kohteiden kautta varmistellen. Lisäksi yksi väli oli suunnistettava kahteen kertaan, sillä piti käydä katsomassa kartta uudestaan. Sekosin poluissa ja muistin rastin olleen menosuunnassa rinteessä. Etsin sitä laskevasta rinteestä kun se olikin vastapäisessä nousevassa rinteessä. Palomäellä on maastossa paljon enemmän polkuja kuin kartasta löytyy, eli tarkkana saa olla kaiken aikaa.

Muistisuunnistuksen tärpit:
- Älä laske pelkästään polkujen risteyksiä. Katso selviä kiintopisteitä ja varsinkin niissä kohdin, joissa pitää kääntyä.
- Mitä yksinkertaisemman ohjeen itsellesi rastivälille keksit sitä parempi. Kolme ohjetta vielä muistaa, mutta seitsemän on aivan liikaa.
- Mikä on ennen rastia oleva kiintopiste? Suunnalla on melkein mahdotonta edetä - kas kun ei ole karttaa, ja varsinkin jos ei ole kompassia.
- Paina mieleen myös rastikohde (etsin kiveä, mutta se olikin kumpare).
- Muista mitä kautta tulit - joudut ehkä palaamaan samaa reittiä.
- Kun tulet rastille, suuntaa kartta ensin oikein päin. Tämän niksin huomasin heti, sillä olin matkassa ilman kompassia.






sunnuntai 30. elokuuta 2020

Suunnistuksen kimppakyydit

Tämä juttu näkyy paremmin tietokoneella kuin kännykällä, jossa osa kuvista on klikattava auki.

Iltarastien kimppakyytien järjestämisestä on ollut usein puhetta. Erilaisia kokeiluja ja yrityksiä asian suhteen on silloin tällöin tehty, mutta huonolla menestyksellä.

Kimppakyydeille on selvä tarve. Kun iltarastit ovat esim. Vuohijärvellä, jonne Kouvolan keskustan eteläpuolisista osista tulee matkaa helposti yli 60 km suuntaansa, tuntuu hölmöltä ajaa yksin sinne ja huomata paikalla, että samalta suunnalta on tullut muitakin suunnistajia yksin autoissaan. Ja sama matkat tietysti takaisin päin.

Ongelmia iltarastien kimppakyydeissä ovat mm. se, että tapahtumapaikka vaihtuu joka kerta, kukaan ei tiedä keitä muita paikalle tulee ja kellään ei ole tarkkaa tietoa kuinka kauan reissussa menee. Jos iltarastien kimppakyytejä verrataan esim. jalkapallon treeneihin huomataan ero. Futiksen treenit ovat aina samassa paikassa, joukkueen kokoonpano eli osallistujat tiedetään melko tarkkaan etukäteen, harjoituksen kesto tiedetään ennakolta. Eli kyydit on helppo sopia. Toisin on iltarastien kanssa.

Mutta ei enää. Iltarastien kimppakyytien sopimiseen ja järjestelemiseen on kehitetty KIKYS-sovellus eli Kimppakyyti suunnistukseen.

Kyytien tarjoajat ja kyytien tarvitsijat ilmoittavat omat tietonsa järjestelmään ennen tapahtumaa. KIKYS yhdistää kyydit ja kyyditettävät niin, että viimeinenkin suunnistaja, joka maaliin tulee, saa kyydin takaisin kotiinsa. Jos kyytiä ei ole mahdollista saada (ei vapaita autoja, ei sopivia reittejä, liian pitkä odotusaika), kyytiä ei muodostu. Eli KIKYS muodostaa vain "varmat tapaukset" mahdollisista kyydeistä. Myös se huomioidaan, että kaikille kyydintarvitsijoille on oltava kyydit molempiin suuntiin, ennen kuin kyydit sovitaan. Eli menokyytiä ei sovita, jos paluukyytiä ei ole ensin sovittu.

Järjestelmän hienous on siinä, että meno- ja paluukyydit eivät välttämättä tapahdu samojen kyyditsijöiden mukana. Eli menomatka ja paluumatka voivat toteutua eri autojen kyydeissä. Tässä huomioidaan se, milloin kyydin tarjoaja lähtee kotoaan matkalle ja kuinka kauan suunnistajat arvioivat suurin piirtein käyttävänsä aikaa tapahtumassa ja suostuvatko kuljettajat odottamaan kyyditettäviä tarvittaessa pidemmän aikaa.

KIKYS muodostaa kyydin tarvitsijoista ja tarjoajista järkeviä pareja/ryhmiä niin, että ensimmäisenä paikalle saapuva ei joudu oman lyhyen suunnistuksensa jälkeen odottamaan koko iltaa viimeistä maaliintulijaa.

KIKYS ei tietenkään voi taata sitä, että kaikille löytyy kyyti, tai että jokaiseen autoon saadaan kyyditettäviä. Mutta sen KIKYS takaa, että kaikki tapahtumapaikalle kyydin saaneet, saavat kyydin myös takaisin kotiin.

KIKYS hoitaa kaiken tietojen yhdistelyn, eli käyttäjien ei normaalitilanteessa tarvitse ottaa erikseen yhteyttä keneenkään toiseen. KIKYS:n kautta tulevat tarjoukset kyydeistä, ne hyväksytään tai hylätään ja KIKYS kuittaa muodostetut kyydit sekä kyyditsijälle, että kyyditettävälle.

KIKYS ei vastaa mahdollista ohareista tai mahdollisesta virheellisestä toiminnasta. KIKYS ei myöskään korvaa mahdollisia matka- tai muita välillisiä kuluja, jos sovittu kyyti ei mistä tahansa syystä toteutunutkaan.

Kuvankaappauksia KIKYS-sovelluksen käytöstä, jotka havainnollistavat sen toimintaa (kommentit ovat aina kuvien alla):

Tästä aloitetaan:

Oikeastaan tätä ennen on jo valittu tapahtuma valikosta. KIKYS noutaa tapahtumat Rastilippu-palvelusta.

Valittiin kyydin tarjoaminen. Monelleko tarjotaan kyytiä. Arviota omasta suunnistusajasta ja suostuminen pidempään odotusaikaan vaikuttavat paluukyytien järjestelyyn

Sitten valitaan oma ajoreitti, määränpää on tapahtumapaikka, joka tulee suoraan Rastilipun kautta. Ilmoitetaan milloin matkaan lähdetään. Näiden tietojen avulla kyydin tarvitsijat päättelevät sen, sopiiko tämä kyytitarjous heille vai ei.
Ja lopuksi täytetään omat tiedot. Ne voi luonnollisesti myös tallettaa oletusarvoiksi, jotta niitä ei tarvitse kirjoittaa joka kerta.


Ennen kahta ylläolevaa esimerkkinäyttöä on tapahtunut paljon: Kyydin tarvitsijat ovat ilmoitelleet itsestään ja myös muita kyydin tarjoajia on ilmoittautunut. Kun tapahtuma lähestyy, sulkeutuu KIKYS-palvelu siltä osin, ja tiedot sovituista kyydeistä ilmaantuvat käyttäjille. Tässä esimerkissä on palvelu laitettu sulkeutumaan edellisen vuorokauden lopussa, joka on ehkä hieman turhan aikaisin. Mattimyöhäiset saattavat tehdä lähtöpäätöksen vasta tapahtumapäivänä iltapäivällä.

Tässä esimerkissä Seppo Skoda on saanut tiedon, että menomatkalla Risto ja Kaija tulevat hänen kyytiinsä. Paluumatkalle tulee vain Kaija. Valitsemalla kyyditettävän nimen, näkee tarkemmat tiedot, eli oikealla näkyvän karttakuvan siitä mistä matkustajat tulevat kyytiin. Matkustajien muita tietoja (esim. kuinka hänet tunnistaa muiden joukosta) ei tässä ole esitelty, mutta kuljettaja saa tietysti tarkistettua halutessaan myös ne. Tämä on hyvä ominaisuus siinä tapauksessa, että osapuolet eivät ennestään tunne toisiaan.

Tältä palvelu näyttää kyydin tarvitsijan puolelta:

Kyydin tarvitsija täyttää omat tietonsa, mukaanlukien arvion siitä, kuinka kauan hänellä menee suunnistaessa aikaa. Hän täyttää myös tiedon mihin mennessä hänen viimeistään pitää saada tarjoukset kyydeistä. Jos aikaraja on aivan ennen tapahtuman alkua ja käy niin, että sopivaa kyytitarjousta ei tule, jää suunnistus kokonaan väliin. Asettamalla riittävän "turvamarginaalin" itselle, pystyy vielä tekemään oman ratkaisun iltrastipaikalle pääsemiseksi. Eli KIKYS katsoo mikä on kyydin tarvitsijan aikaraja ja lähettää hänelle sillä hetkellä voimassa olevat kyytitarjoukset.

Nyt on tärpännyt. Menomatkalle on tarjottu yhtä kyytiä ja paluumatkalle kahta eri kyytiä. Nämä KIKYS on siis valinnut aseteltujen käyttäjien syöttämien aikarajojen puitteissa. Riston pitää vielä katsoa mitä reittiä pitkin tarjotut kyydit kulkevat ja sopivatko ne hänelle.

Tässä on Pekan ajama reitti. Kyydin tarvitsija voi hyväksyä tämän, jolloin Pekan autosta varataan yksi paikka. Sen jälkeen katsotaan paluukyytien tarjoukset. Tai jos tämä reitti on liian kaukana tai se ei kelpaa muista syistä, se voidaan hylätä.



Tässä vahvistus molemmista kyydeistä sekä menomatkan tarkemmat tiedot.

Muita KIKYS ominaisuuksia

Jos kyydin tarvitsijalle tai sen tarjoajalle tulee viime hetken muutos, voi jo sovitun kyydin perua. Tällöin kyydin tiedot poistuvat kummaltakin osapuolelta ja toiselle osapuolelle lähtee varmistuksena tekstiviesti perutusta kyydistä. Mikäli tämä muutos tapahtuu sulkeutumisajan jälkeen, KIKYS ei enää yritä korvata peruuntunutta kyytiä. Kuljettaja ei voi perua pelkkää paluukyytiä. Eli jos hän on tarjonnut paluukyytiä ja tarjous on hyväksytty, siitä pitää pitää kiinni.

Jotta kyydin tarjoaja eli kuljettaja muistaa suunnistuksensa jälkeen ottaa paluumatkalle tulevat kyyditettävät mukaan, kannattaa KIKYS sovellukseen jättää avoimeksi 'Ilmoitus kyytiläisistä' näyttö. Suunnistuksen jälkeen ajatukset saattavat pyöriä kehää ja on olemassa mahdollisuus, että ei yksinkertaisesti muista koko paluukyytiasiaa. 

Toki, jos kuljettajalla itsellään on kiire takaisin, eikä hän halua jäädä odottamaan minuutiksikaan paluukyytiläisiä, voi tarjota kyytiä vain menomatkalle. Näin pääsee itse heti kotimatkalle.

Entä miten arvioida omaan suunnistukseen käytetty aika, jota sovellus kysyy? Aika on tietenkin arvio, ja kuten kaikki tietävät aikaa saattaa kulua selvästi enemmän. Eli aina pitää varautua siihen, että toinen osapuoli viihtyy metsässä kauemmin kuin on suunnitellut. Hän joka suunnistaa aina D-radan valitsee ehkä kahdesta nopeimmasta vaihtoehdosta, ja hän joka suunnistaa aina A- tai F-radan valitsee kahdesta hitaimmasta vaihtoehdosta. Käytäntö tulee osoittamaan miten tämä toimii ja tarviiko vastausvaihtoehtoja muuttaa.

Versioon 2.0 on tulossa mm. kyydin reaaliaikainen seuranta. Kyyditettävä voi katsoa missä hänen kyytinsä on tulossa. Näin ei sadekelillä tarvitse mennä seisomaan tien pientareelle puolta tuntia aikaisemmin.

Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta...




perjantai 21. elokuuta 2020

Suunnistusvideo Keltakankaalta

Suunnistusvideo Keskilaakso-Rasteilta 19.8.2020 Keltakankaan Jäteasemalta. Kartan nimi on Hyötyvirta. B-rata, joka on kuvattu noin rastivälin 10-11 puoleenväliin. Sitten loppui kamerasta akku.
Härveli löytyy täältä.

Nyt oli käytössä uusi kiinnityssysteemin kameralle ja kuvanlaatu parani selvästi. Tätä ei ole jälkikäteen edes vakavoitu, eli käytössä on vain kameran oma kuvanvakain.

Tarkkaan katsoen huomaa rasteilla videon ja karttakuvan välillä noin ±2 sek eron. Sitä ei saa tämän tarkemmaksi.

Valitse YouTuben rattaankuvasta asetukset ja kuvanlaaduksi tarkin mahdollinen. Jostain syystä oletusarvona saattaa olla jotain ihan mitä tahansa.

Mitäs sanotte heti ykkösvälistä. Melkoista arpomista ennen kuin oikea suunta löytyi...

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Hyyrynkangas videolla

Kouvolan Sanomien iltarastit 18.8.2020 Hyyrynkankaalla, B-rata.
Tulokset ovat täällä.
Reittihärveli on täällä.
Ja video suorituksestani on tässä:

lauantai 15. elokuuta 2020

Minä olen hyvä

Nyt osui kohdalle hyvä suoritus! Kouvolan Sanomien iltarasteilla 13.8.2020 Hevosojalla B-rata ja sijoitus 1/44. Tuloksissa näkyy minulle paljon vieraita nimiä, mutta on siellä ainakin kolme kovaa tekijää - jotka jäivät siis minun taakseni. Tulokset löytyvät täältä. Ja reittihäveli täältä.

Suunnistus pysyi hallinnassa 95%:sti. Etsi oheiselta videolta kaksi virhettä. Virheiksi ei lasketa vattujen syöntiä 1-2 välillä.

Juoksu kulki myös melko hyvin. Jyrkissä ylämäissä oli pakko kävellä, mutta muuten juoksin kaiken aikaa 'rajoitinta vasten' eli niin kovaa kuin pystyin.

Eipä tätä tarvitse enempää selitellä. Katselkaa ja ihailkaa: 


sunnuntai 2. elokuuta 2020

KS-rogain

Koronavirus teki sen, että pääsin oman seuran järjestämään rogaining-tapahtumaan 1.8.2020. Jos koronaa ei olisi ollut, olisin ollut töissä - eli hyvä näin.

Jotain fyysisistä ja henkisistä valmiuksista tulevaan suoritukseen kertoi se, että minun lepopulssini hetkeä ennen karttojen jakoa oli 81 ja joukkueen toisen jäsenen Eemilin lepopulssi oli 40. Vähäisistä kokemuksistani tästä lajista voi lukea täältä. Kävi kuitenkin heti selville, että tämä tapahtuma ja suoritus tulee poikkeamaan melkoisesti iltarastien yhteydessä olevasta rogaining'sta.

Olin siis ensimmäistä kertaa oikeassa rogaining-kisassa. Vaikka yhtäläisyyksiä suunnistukseen on paljon, löytyy myös eroja. Oma lähestymiseni hommaan tuli tietysti vahvasti suunnistuspainotteisesti, joka ei välttämättä ole lopputuloksen kannalta paras taktiikka.

 

Valmistautuminen


Luvassa oli 4 tunnin urakka, eli siihen piti hieman valmistautua. Viikon verran söin hiilareita enemmän. Eli pari pellillistä mustikkapiirakkaa (pullapohjalla tietenkin) ja einespastoja. Kisapäivän aamuna keitin jopa kaurapuuroa ja pakotin itseni nielemään sen. Huuhdoin puuron maun suusta parilla banaanilla.

Tiistaista perjantaihin jätin käytännössä iltarastit väliin ja lepuutin jalkoja, joissa on tuntunut pitkin kevättä ja kesää epämiellyttäviä tuntemuksia.

Kartan jako


Suunnistuskisoissa kartta saadaan lähtöhetkellä ja samalla sekunnilla ampaistaan matkaan. Nyt oman radan suunnitteluun oli varattu aikaa kokonainen tunti. Meillä meni suunnitelman tekemiseen 10 minuuttia. Sivuille vilkaisu todisti, että olimme ihan amatöörejä. Meillä oli reitin hahmotteluun yksi kuulakärkikynä. Vieressä olevilla ammattilaisilla oli käytössä eri värisiä nuppineuloja, eri värisiä lankoja, tusina huomiotussia, viivoittimia ja alusta johon neulat tökitään kartan läpi. Eikä mitään halpaa styroksia vaan ihan Finnfoam-levyä.

Funtsattiin siis toiseen kertaan onko hommassa mitään järkeä. Kaikki rastit kahdella A3:lla joissa mittakaava 1:25000 ja kaksi A4 arkkia, joissa osasuurennokset kahdesta eri alueesta. Pienempien karttojen mittakaavat 1:15000. Nämä tarkemmat kartat suunniteltiin käytävän tarkemmin läpi, koska niistä on suunnistamiseen jotain apuja. Eli ensin toinen, sitten siirtymät isoilla arkeilla ja lopuun säästetään toinen A4. Sen verran kotikenttäetua oli, että jätimme Leirikentän kartan viimeiseksi, koska sen tiesimme varmasti olevan helppoa maastoa.

Juostavaa matkaa on todella vaikea arvioida: Erikoinen mittakaava, mikä on kunto, kuinka teiden ja polkujen ulkopuolinen eteneminen sujuu. Emme siis yrittäneetkään tehdä pilkun tarkkaa suunnitelmaa vaan ennemmin teimme hahmotelman.

Kartan keskellä on laaja suoalue, joka keskeltä pääsee läpi tietä myöden. Eli yltiöoptimistista suunnitelmaa tarkennettiin niin, että katsomme miten käytetty aika ja edetty matka suhtautuvat toisiinsa tietyissä kohdin matkaa ja teemme lennossa päätöksen siitä miten reittiä jatketaan (tästä tarkemmin jäljempänä). Jos oman juoksuvauhdin tietäisi etukäteen riittävän tarkasti voisi suunnitella tarkan yksityiskohtaisen reitin - kuten monet näyttivät tekevän.

Vielä viime hetken päätöksenä päätettiin jättää alkuosuudelta yksi kuuden pisteen rasti hakematta, joka olisi vaatinut edestakaisen juoksun. Tällä rastilla kuitenkin käytiin toisesta suunnasta. Kannattiko? Ehkä ei, mutta se on jossittelua.

Varusteina juoksurepussa 2,5 litraa erilaisia nesteitä, 8 kpl suklaapatukoita ja vajaa rulla Leukoplastia. Kartat pussitettiin niin, että kummallekin tuli molemmat isot arkit ja lisäksi oli yhteinen pussi, jossa oli yhdet kappaleet pieniä arkkeja. Kaksi kompassia ja yksi emit. Repun otti selkäänsä joukkuemme kovakuntoisempi jäsen, eli en minä.

Sitten menoksi


Sitten vaan matkaan. Aloitimme juoksun sopivan rauhalliseen tahtiin. Suunnistuksellisesti erittäin helppoa etenemistä. 1:15000 kartalla vielä jotenkin suunnistaa, mutta 1:25000 on eri juttu. Kun päästiin tälle pienemmän mittakaavan arkille, tehtiin melkein heti päätös jättää pari rastia pois. Seitsemän pistettä olisi houkutellut. Kartalla se olisi vaatinut tietä jonkun verran ja sen jälkeen vain 4 sentin pätkä suoraan suunnistamista metsässä. Luonnossa se tarkoittaa 1 km sinne ja toinen takaisin. Kartalla on valkoista väriä, mutta todellisuudessa se saattaa tarkoittaa mitä tahansa. Riski siihen, että hukkaamme puoli tuntia ryteikössä oli liian suuri ja siirryimme suoraan suunnitelmaan C.

Tästä se lähti. 38-52-34 välit kierretiin eikä menty suoraan ja ihan tarkoituksella.
Jätimme samalla haaveeksi kaukaisen 9 pisteen rastin ja oikaistiin suoraan suon länsipuolelle. Suklaapatukoita nautittiin noin joka kolmannella rastilla samalla edeten kävellen. Juomana oli vettä kertaPET-vissypulloihin pakattuna sekä pari pulloa urheilujuomaa. Nämä pullot eivät tyhjinä paina oikeastaan mitään, joten ne jaksaa hyvin roudata takaisin.

En ole vieläkään vakuuttunut urheilujuomien tehosta. Jostain syystä ne maistuvat kaikki yhtä pahalle. TV:stä tuli tiedeohjelma, jossa sokkotestattiin sitä, onko hiilihydraattijuomasta apua suoritukseen. Kyllä on. Ihmeellistä oli se, että juomaa ei tarvitse juoda lainkaan. Juoman purskuttelu suussa riittää. Suun reseptorit reagoivat hiilihydraatteihin ja ilmoittavat aivoille: "Hiilaria on tulossa". Aivot lähettävät välittömästi tiedon lihaksille, että pistäkää energia jakeluun. Efekti on siis jo tapahtunut vaikka kulaus on vielä nielemättä. Vaikutus säilyi vaikka juoman sylkäisi pois. Testissä vertailuaineena oli vesi. Testattava ei tiennyt, kumpaa juomaa hän joi. Dokumentti löytynee Ylen Areenasta.

Minä en sylkäissyt vaan join, koska janotti. Kannattaa juoda ensin ja syödä suklaa sitten. Jos et usko, niin voit kokeilla myös toista järjestystä.

Ongelmia


2,5 tuntia meni hyvin, mutta sitten alkoi jaloissa ja nimenomaan polvissa tuntua. Jätettiin taas pari mehevää rastia väliin ja suoristimme reittiä. Se oli viisas päätös.

72 houkutteli, mutta kartta kertoo kyllä syyn, miksi siellä ei käyty.

Lähestyimme Tyrriä ja seuraava rastipiste eli masto näkyi kilometrin päähän. Aikaa oli jäljellä tunti ja 20 min. Ajan pitäisi riittää hyvin, mutta vauhti hiipui silmissä. Jokainen askel oli aseteltava maahan huolellisesti.

Tapahtuman kipupisteet. Kuvassa oikealla on vasen polvi ja vasemalla on oikea polvi.

Kutostien alitus ja suunta käännettiin kohti maalia. Aikaa jäljellä 55 min. Tästä ei olisi normipäivänä mikään temppu kipaista maaliin, mutta pieninkin ylämäki oli käveltävä ja polvissa tuntui kamalalta.

Kirjoitan jo tähän kohtaan jälkiviisauden: Tässä kohtaa olisi pitänyt käydä hakemassa tämä 4 pisteen rasti (kuva alla) ja jättää viimeinen 3 pisteen rasti käymättä. Näin olisimme päässeet jaetulle kolmannelle sijalle. Jos jalat olisivat pelanneet kuten alkumatkalla, oltaisiin käyty hakemassa myös rannassa ollut 3 pisteen rasti. Eli yhteensä 7 pistettä. Juoksu oli kuitenkin niin vaivalloista, että kaikki ylimääräiset mutkat oli jätettävä laskuista.



Utin vallien jälkeen näytti, että aika riittää Mersun muistomerkin luona olevan 4 pisteen rastilla käymiseen. Sinne. Sitten verrattiin sitä aikaa, joka meni alikulkutunnelista maalin kohdalle. Vartti! Aikaa oli 18 min jäljellä ja matkaa maalin kohdalta oli 3 pisteen rastille ja takaisin oli suunnilleen sama matka kuin edellä mitattu vartin matka.

Päätös: Käydään vielä 3 pisteen rastilla. Juoksu oli aivan naurettavan ja säälittävän välimaastossa. 300 m ennen maalia tilanne alkoi viimein näyttää siltä, että ehditään ajoissa maaliin. Ja niin ehdittiin.

Loppulausunto


Se tuli ainakin selväksi, että näillä jaloilla ei millekään maratonille kannata lähteä.

Ei rakkoja ja ilmeisesti ei myöskään mustuvia kynsiä, vaikka isovarpaan vieressä oleva varvas tuntuu hieman aralta.
 
Tankkaus onnistui erittäin hyvin ja energian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Olo oli sen puolesta yllättävänkin hyvä. Olenhan hiihtänyt ja pyöräillyt reilusti pidempiä aikoja yhteen pötköön kuin 4 tuntia, mutta koskaan en ole juossut neljää tuntia yhtä soittoa. Eemil olisi voittanut jos olisi saanut juosta omaa vauhtiaan. Hänen vauhdillaan olisi ehtinyt kerätä noin 15..20 pistettä enemmän.

Juostu matka oli 31,68 km. Aikaa meni 3:58:16. Koko reissun keskivauhti oli 7:31 min/km. Ensimmäisten kahden tunnin aikana vauhti tiellä oli noin 5:20. Viimeisen viiden kilometrin juoksuvauhtia ei pysty tarkasti sanomaan, koska se vaihteli niin paljon, mutta paikoitellen se oli hitaampaa kuin kävely. 82 pistettä ja neljäs sija. Tulokset löytyvät täältä sivulta löytyvästä linkistä.

Ei varsinaisia suunnistusvirheitä. Rastia 62 lähestyttäessä turha koukku, mutta se oli kartan vika. Suon keskellä oli selvästi kuivaa maata, vaikka kartassa suo jatkui. Käänsimme hieman liian aikaisin vasemmalle, mutta ei ongelmia. Aikaa ei mennyt hukkaan käytännössä lainkaan ja koukku ei edes kunnolla erotu reittiviivassa.

Tässä koko reittimme:

Tarkemmin reitti (ja toivottavasti myös mahdollsimman monen muun reitti) löytyy reittihärvelistä, joka on täällä:
http://kouvolansuunnistajat.fi/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=585

Koska reittihärveliä ei ole tehty rogaining silmälläpitäen, se on hieman hassun näköinen, mutta toimii. Jokaisella joukkueella on oma rata, ja siksi rata/nimi-listat ovat normisuunnistushärveliin verrattuna erilaisia.


Jos haluat katsoa vain yhden joukkueen suoritusta valitse se joukkue. Kuvassa näkyy heidän käymänsä rastit eli rata. Jos he ovat siirtäneet oman reittinsä härveliin näkyy myös todellinen juoksureitti.

Jos haluat katsoa useampaa suoritusta samanaikaisesti, valitse valikosta alin vaihtoehto 'All classes' (kuvassa näkyvä tumma rivi). Härvelin kuvan perusteella näyttää siltä, että jokaisella rasteilla on käyty ainakin kerran. Radoista tästä kuvasta ei saa mitään selvää, mutta animaatiolla voi verrata reittinsä tallettaneiden etenemisiä.

Osallistujilla on hämmästyttävän erilaisia reittejä.


Palauttelua


Tässä tuli yhdellä kertaa noin 4..5 kertaa iltarastien A-radan verran uheilusuoritusta. Ylitin itseni, eli hyvä minä!

Join maalissa Aito drinkable oat pear-vanilla juotavan kauravälipalan ja Froosh strawberry, banana & guava pehmelön (pehmelö on smoothie suomeksi) ja otin kaksi evääksi. Niin ja söinhän minä myös jauhelihakeittoa, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Suihkun säästin kotiin.

Kiitos ratamestarille ja järjestäjille. Sain taas kokemuspakkiin lisää aineistoa. Ja kiitos teamin nuoremmalle jäsenelle, että jaksoi hidastella.