Saanko mennä?

Iltarastikausi alkoi korttelirasteilla Haanojalla.
Kovin vähiin jäivät taas juoksutreenit talven aikana. Käytännössä niitä ei ollut lainkaan ja syy on varsin selvä. Lunta riitti hiihtämiseen yllin kyllin.

Treenasin siis pelkästään hiihtoa. Hah "treenasin", eli suomeksi sanottuna harrastin. Jos haluan talvella lähteä juoksulenkille, minun on mentävä sinne autolla - kas kun tässä ei ole ainottakaan polkua joka olisi talvella auki. Eikä ohikiitävällä tiellä voi talvella liikkua jalan (ei kevyenliikenteen väylää, ei edes piennarta ja autot ajavat 100 km/h).

Parin talvikupin perusteella voi siis heittää arvion, että juoksu tulee tuntumaan pahalta. Mutta pakko on mennä, kun on lajiin hurahtanut. Ja näin siinä kävi:

Huomattavaa on lisäksi se, että paikalla näkyneiden jälkien perusteella minä olin melkein ainoa, joka ei ottanut hylsyä B-radalla. MITÄ MITÄ ??? monet kysyvät. Kas tässä:

Rastiväli 1-2. Nuolen osoittamasta kohdasta ei saa kulkea. Siihen on piirretty tummanvihreää eli symbolia 410 Läpipääsemätön kasvillisuus aivan kiinni ylipääsemättömään aitaan.

Miksi siitä ei saa kulkea? Säännöissä sanotaan näin: Kasvillisuuden (puusto tai aluskasvillisuus) hidastama alue, joka on läpipääsemätön. Läpipääsemättömän kasvillisuuden läpi ei saa kulkea.

Tähän saakka kaikki on selvää, mutta tässä alla on kuva paikasta. Kuva on otettu suunnilleen nuolen suunnasta eli vasten B-radan oletettua etenemissuuntaa. Rastilippu pilkottaa kuvan keskivaiheilla aidan kulman takana.

Noh Noh! Nyt tämä paikka näyttääkin mielenkiintoiselta. Onko kartassa virhe? Saako tästä mennä?

Kartta on oikeassa. Kartta kertoo yksiselitteisesti sen, saako mennä vai ei. Sitä ei päätä suunnistaja eikä maasto, vaan kartta määrää saako jostain mennä vai ei. Koska kyseessä on sprinttikartta (joka lukee arkin kulmassa), tarkoittaa se sitä, että tumman vihreästä ei saa mennä läpi.

Miksi näin? Siksi, että kartan piirtänyt henkilö on määritellyt alueen läpipääsemättömäksi kasvillisuudeksi. Ei ole olemassa piirrosmerkkiä, joka määrittelisi kasvillisuuden korkeuden tällaisessa tapauksessa. Ei ole eri merkkiä musta-aronialle, ruusulle, esikoille, tiikerinliljoille, orapihlajalle yms. Kaikki nämä ja muut tuhat eri kasvilajia ovat kaikki samanarvoisia eli tummanvihreitä kartalla.

Päätelmä on se, että lumen alla on kukkapenkki tai joku vastaava kasvusto, joka tietenkin nyt on vielä lumen alla. Jos paikalla kasvaisi kolmemetrisiä auringonkukkia kukaan tuskin yrittäisi niiden läpi.

Karttoja ei tehdä erikseen kevät-, kesä-, syksy- ja talvisuunnistukseen. Vuodenaika vaikuttaa paljon siihen millainen kasvusto paikalla milloinkin on.

Tässä kyseisessä tapauksessa kielletyn alueen läpi juoksemisesta ei todennäköisesti tullut suurtakaan vahinkoa. Maa on jäässä ja maan omistaa kaupunki, joten mitään korvaamatonta ei mennyt rikki. Joku tai moni saattaa nyt ihmetellä, miksi nipotan tästä asiasta. Nipotan siksi, että kovin harva suunnistaessaan liikkuu omalla maallaan. Käytännössä suunnistamme aina jokun toisen omistamalla maalla.

Tässä se syy:

Saattaa olla niin, että kiinteistö olisi yksityinen ja lumen alla olisi tulppaanit odottamassa aurinkoa. Sipulit olisi ruovitettu pilalle. Kukkapenkin omistaja soittaa ensimmäiseen löytämänsä suunnistusseuran numeroon (toivottavasti se ei ole minun numero, joka löytyy liian monesta paikkaa) ja kiroaa kaikki pellepukuiset loikkijat hittoon ja kieltää tästä lähtien oman tonttinsa käyttämisen mihinkään vastaavaan. Lasku tulppaaneista tulee seuralle. Kuka maksaa?

Eli kun kartta on tehty, jostakin syystä alue on merkitty kielletyksi. Syytä meidän ei tarvitse tietää tämän tarkemmin.

Teoriassa voi olla myös niin, että pensasaita on edellisenä syksynä kaadettu maan tasalle. Kartta olisi siis siinä tapauksessa päivittämättä. Mutta suunnistaja suunnistaa aina kartan mukaan. Kartta kertoo saako mennä vai ei. Tämä on hyvä pitää mielessä. Olen kerran törmännyt toisin päin olevaan tapaukseen (oli muistaakseni jossain Voikkaalla päin). Kartan mukaan tontin takana oli keltaista avointa aluetta eli siitä saa mennä ja sinne koukkasin. Kas kummaa vastaan tuli trampoliini, komposti, pihakalusteita ja perunapenkki. Eli piha oli laajentunut omin luvin tyhjään tilaan. Jos joku olisi tullut valittamaan minulle pihalla juoksemisesta, olisin voinut kirkkain silmin todeta: "Kartan mukaan tämä on joutomaata ja tästä saa mennä." Mikäli pihanlaajentaja olisi valittanut minun olevan yhä pihalla, siihen olisin heittänyt takaisin: "Pitää pyytää, että tämä kartoitetaan uudestaan." Vastuu siirtyy näin suunnistajalta pois, eikä omin luvin tonttiaan laajentanut voi sanoa vastaan. Todennäköisesti hän ei uskalla valittaa, koska omat rojut pitää pitää omalla tontilla.

En tallonut silloin perunoita vaan tein vähän ylimääräistä mutkaa. Ja tunnustan, että olen kyllä itsekin juossut vahingossa joskus kukkapenkkien yli. Mutta vain vahingossa.

B- radalla 12.4. on toinenkin vähän vastaava paikka (linkki härveliin). Minä kiersin, mutta havaihtojeni mukaan muut menivät läpi. Löydätkö?

SUUNTO PERKELE OSA 2

Aina vaan menee vaikeammaksi. Täällä on juttua siitä miten taistelin Suunnon kanssa edellisen kerran.

Tiedot kellosta siirretään Suuntolink -nimisellä ohjelmalla tietokoneelle, josta ne siirtyvät kyselemättä pilveen. Suuntolink on ollut koneellani alusta saakka todella hidas toimimaan. Se käynnistyy hitaasti ja ensin näyttöön tulee pelkkä täysin valkoinen alue, joka aikansa siinä loistettuaan muuttuu ohjelman ikkunan taustakuvaksi.

Opin kokemuksen kautta sen, että kellon voi kytkeä ennen taustakuvan ilmestymistä, mutta missään tapauksessa ei ennen valkoisen alueen ilmestymistä.

Suuntolink ilmoitteli jo jonkin aikaa, että uusi versio on saatavissa - päivitä. En päivittänyt, sillä kaikki toimi.

Kunnes pari viikkoa sitten eli viikon 11/2022 puolivälissä ohjelma ei enää käynnistynytkään. Pidin piuhaa kellossa kiinni, että sain akun täyteen, mutta tiedot jäivät kelloon. Luulin, että se on joku tilapäinen häiriö, mutta vika ei korjaantunut.

Poistin asennuksen, latasin&asensin uudestaan ja sama juttu. Poistin uudestaan ja asensin uudestaan ja sama juttu.

Seuraavaksi ajoin CCleaner ohjelman ja etsin sillä rekisterivirheitä. Niitähän oli ja mukana myös Suunnon jäljiltä olevia virheitä. Virheet korjattu eikä muutosta.

Seuraavaksi etsin koneeltani piilotetut hakemistot ja sieltä /appdata ja /application data hakemistot ja poistin niistä kaiken Suuntolink tiedostot. Ei vaikutusta.

Tuo application data -hakemisto oli kaiken lisäksi lukittu ja sinne ei päässyt edes järjestelmävalvojana. Aikani ihmelteltyäni sain annettua hakemiston käsittelylle oikeudet (sieltä ne löytyvät ominaisuudet-suojaus-lisäasetukset-muuta oikeuksia -painikkeen alta)

Vika ei korjaantunut.

Sitten huomasin, että Suuntolink versio, joka koneellani oli, oli versio 4.12. Sen tiedoissa sanotaan, että se vaatii vähintään Windows 8.1 version. En alunperin päivittänyt sitä, eli se päivittyi omineen, tai vahinkoklikkauksesta. Tuossahan se on keltaisen nuolen kohdalla kerrottu.

Netistä löytyi vanhempi 4.0.5 versio. Asentamiseen kaikkineen puhdistuksineen ja kiemuroineen ja kokeiluineen meni vain tunti.

Vika ei korjaantunut.

Onko tosiaan niin, että minä olen ainoa, joka käyttää Suunnon kelloa ja tarvitsen tiedot tietokoneelle joka on Windows 7? Ilmeisesti olen.

Käyttävätkö kaikki muut Suunnon kelloja käynnykän kautta? Tämä Ambit 2S malli on pakko kytkeä tietokoneeseen, koska tässä ei ole mahdollisuutta kytkeytyä kännykkään.

Entäpä Suunon tuki? Chat on aino kanava, jolla tukeen saa yhteyden. Asia tuli selväksi. Suuntolink ei toimi Win 7:ssa. Pitää olla vähintään Win 8.1.

Onneksi taloudesta löytyy ikivanha paska läppäri, jossa on joku kasilla alkava Windows versio. Siinä Suuntolink toimii VIELÄ! Eli lataan tiedot pilveen sillä ja sitten jatkan tietojen käsittelyä omalla koneellani. Läppärillä sitä ei voi tehdä, koska se on niin onnettoman hidas ja surkea.

Viisi tuntia meni illalla tämän ongelman kanssa painiessa eikä valmista ei tullut. Repikää siitä!

Miksi toimivat systeemit pitää pakkomuuttaa. Tässä ei siis puhuta mistään huipputeknisestä sovelluksesta. Kyseessä on tiedoston siirto sarjaportin kautta laitteesta toiseen. Aivan perusjuttu jokaiselle koodarille olipa käyttöjärjestelmä mikä tahansa. Olen itse koodannut assemblerilla ohjelman, joka siirsi mittausdatan mittalaitteelta PC:lle RS-232 sarjaportin kautta. Siinä tietoa käsiteltiin ihan tavutasolla ja kättelynä oli Xon/Xoff-kättely, eli sarjaväylän kättelysignaaleja ei sentään tarvinnut pollata. Nykyvermeillä tiedonsiirto on valmis palikka joka upotetaan paikalleen eli kaikki on 500 kertaa helpompaa toteuttaa. Siinä kaikki. Mutta ei.

Ihmettelen, että mikä siinä Win7:ssa on muka sellaista, että Suuntolinkkiä ei voi laittaa toimimaan siinä. Ja automaattipäivitykset pitäisi lailla kieltää. Jos joku haluaa käyttää toimivaa vanhaa versiota, niin se hänelle suotakoon.

Ja haluan käyttää koko hoitoa off-line tilassa eli ilman nettiä! Haluan siirtää tiedot OMALLE koneelleni ja käsitellä niitä siinä. Jos haluan sitten siirtää ne nettiin, niin se on toinen juttu.

Minulle suositeltiin päivittämistä Windows 10:iin. Tässä nopeasti katsottuna mitä Microsoft asiasta kertoo:
"Vaikka voit jatkaa Windows 7 -tietokoneen käyttöä ilman jatkuvia ohjelmisto- ja suojauspäivityksiä, virusten ja haittaohjelmien riski kasvaa. Jatkossa paras tapa pysyä turvassa on siirtyä Windows 10:n käyttöön. Parhaan Windows 10 -käyttökokemuksen saat uudella tietokoneella. Vaikka Windows 10:n voi asentaa vanhaan laitteeseen, sitä ei suositella."

Parhaan Windows 10 -käyttökokemuksen saat uudella tietokoneella. HAHHAA. Sama kuin autohuollossa sanottaisiin: Parhaan ajokokemuksen saat uudella autolla. Ongelma on siinä, että en saa uutta tietokonetta autosta puhumattakaan - minun täytyy OSTAA ne.

Arvatkaa mitä! Suunto ei ole seuraava kelloni!

Maailman menoa

Keskilaakso-Rastien iltarastikalenteria kasaan parhaillaan tulevalle kesälle, eli kesälle 2022. Tätä kirjoittaessani ratamestareita uupuu vielä muutama. Maastoja meillä on riittävästi - MUTTA kuinka kauan?

Jos Suomen ja Venäjän raja tulee Kymijokeen, aika monta maastoa jää rajan taakse.

Kyllä - luit oikein. Tämä on ensimmäinen poliittinen postaus tässä blogissa. Mieleni on kyllä monesti tehnyt mieli kommentoida maailman menoa, mutta olen malttanut mieleni. 

Juttuhan on niin, että mikäli Venäjä päättää siirtää maidemme välisen rajan Kymijokeen (joka oli yksi Neuvostoliiton tavoitteista vuonna 1944), ei sinä kesänä tarvitse suunnistaa täällä joen länsipuolellakaan iltarasteilla. Ei iltarasteilla, eikä missään muussakaan tapahtumassa, jossa ei pidetä kypärää päässä.

Ei ole yhden ihmisen hulluudella rajaa...

Mobot odottavat

Siirryi kertaloikalla 2000-luvulle kaukaa 1900-luvun puolelta. Minulla on nyt älykännykkä. Totta se on! Ei tulenuusi, vaan poikani hylkäämä muutaman vuoden vanha One+2 kalikka.

Älykännykässä on yksi asia joka tekee siitä todella epäkäytännöllisen - koko. Edellinen puhelimeni Nokia 1100 meni farkkujen etutaskuun pitkittäin ja poikittain ja puhelin taskussa pystyi myös istumaan. Tämä Android-olio ei mahdu kunnolla edes talvitakin taskuun. Juu, ei tästä enempää, sillä kaikki tämän jo tiesivät.

Älykännykkä mahdollistaa Mobo-rasteilla suunnistamisen. Eli mars Google Play -kauppaan ja sieltä Mobo appi kännykkään. Lataus ja asennus meni hyvin ja ohjelma käynnistyi.

Vaan sitten tuli ongelma: kartat eivät latautuneet. Siinä missä piti olla karttavalikko näytöllä oli musta ruutu. Lisäksi yläreunan painikkeesta, josta pitäisi päästä Mobon kotisivulle, ei päässyt mihinkään vaan tuli virheilmoitus epäsopivasta sivusta. 

Aikani pyörittelin tätä ja sitten kokeilin Mobo2 -sovellusta. Samat ongelmat. Puhelin ei siis ole uusin malli, mutta ei se niin vanha ole. Android on 6.0.1. Baseband-versio on MPSS.BO.2.6.2.c1-00072-M8994FAAAANAZM-1.82470.1 ja Kernel-versio on 3.10.84-perf+OnePlus@ubuntu-54 #1Tue Oct 24 01:07:25 CST 2017. 

Kopioin nuo litaniat suoraan kännykän tiedoista ja ainoa mitä niistä ymmärrän on se, että joku Linux'in versio tuossa pyörii. Työpuhelin, joka on mallia Samsung J1 (siis kaikkein yksinkertaisin, alkeellisin ja hitain sekä vanhempi (versio 4.4.4) kuin tämä One+2) pyöritti Moboa ilman ongelmia.

Huomasin, että kännykälläni päässyt lainkaan Mobo kotisivulle http://mobo.osport.ee/?l=fi , eli edes selaimella ei päässyt. Pääsin sivulle vasta kun annoin selaimelle käsin luvan 'laskeutua' tälle sivulle. Ja silti tuli silmille kaikenlaisia varoituksia.

Eihän siinä muu auttanut kuin kysyä apua Mobon kehittäneeltä Tarmo Klaar'lta. Hänen ohjeiden mukaan resetoin kännykän kellon, jotta se kävisi varmasti samaa aikaa nettiajan kanssa. Resetoin Mobo-sovelluksen. Poistin kaikki väliaikais- yms. tiedostot. Initialisoin incognito-moodin. Vaihdoin mobiilidatan wifiin ja takaisin.

Ei apua. Sitten kokeilin kännykän resetoimista tehdasasetuksiin. Ei apua. Tässä kohtaa nostin kädet pystyyn.

Vaan eipä hätiä mitä. Klaar muutti palvelimensa asetuksia niin, että myös tällä minun kännykälläni pääsee moboilemaan. 

En osaa sano mikä tässä loppujen lopuksi kiikasti. Kuinkahan moni Mobo-suunnistuksesta kiinnostunut on jättnyt asian sikseen kun kaikki ei alkanut heti toimia kerralla? Toivottavasti ei kovin moni.

Olisiko tässä ensi kesän kuntoilutavoite tiedossa? Käydä läpi kaikki lähiseudun Mobo-radat. Kouvolassahan on tällä hetkellä viisi rataa (joista minä olen kahden ratamestari). Kotka-Hamina -akselilla näkyy olevan neljä rataa. Loviisa ja Lapinjärvi pitää bongata samalla kertaa kun tulee jotain muutakin asiaa sinne päin. Siinä ne lähimmät. Toki karttaa zoomalla ratoja löytyy lisää.

Joulukalenterin 2021 vastaukset.

 Munkkirastin Joulukalenterin 2021 oikeat vastaukset.

1. Koria Pioneeripuisto 27.4.
2. Anjala Känkkärä 28.4.
3. Valkeala Liisakarhunmäki 10.6.
4. Tykkimäki 4.5.
5. Vahtero 7.7.
6. Hevosmäki 6.7.
7. Turpaa Kossinmäki 23.6.
8. Mankki 2.9.
9. Anjala 11.8
10. Ummeljoki Mustahaikula 4.8.
11. Keltakangas Jätekeskus 16.6.
12. Törösti 20.4
13. Myllytöyry 13.5.
14. Utti leirikenttä 29.4.
15. Myllykoski Kurkimäki 1.9.
16. Uttihalli 12.8.
17. Värälä Kahrinmäki 25.9.
18. Valkeala Kääpälä 29.7.
19. Inkeroinen Savijärvi 4.7.
20. Iitti Sääskjärvi 27.7.
21. Viitakumpu 14.9.
22. Valkeala Puhjonranta 31.8.
23. Palomäki 22.4.
24. Mustahaikula Labyrintti 4.8.

Luukku 7 eli Kossinmäki oli vaikea. Vihjeitä: Käytössä leimasinkapulat ja siksi ajankohta 26.5. tai myöhemmin. Vettä sataa ja ukkostaa kunnolla. Kävellen (C-rata) ja koko rataan meni minulla aikaa noin puoli tuntia -> tämä rajaa tuloksista paljon tapahtumia pois. Vaunun vieressä näkyy useammassa kasassa muovisia ojaputkia. Jos mikään näistä ei auta, niin videolla seitsemän ja puolen minuutin paikkeilla kartan kulma vilahtaa kuvassa.

Luukku 10 eli Mustahaikula oli vaikea. Tämä oli Mustahaikulan 4.8.  A- ja B-radoilta maasto-osuudelta kuvattu video. Sama tapahtuma kuin siis 24. luukun takana ollut labyrintti-suunnistus. Reittihärveliähän tästä tapahtumasta ei ollut teknisten rajoitusten takia. Luukun 10 videossa näkyy lopussa vasemmalla iso 400kV sähkölinjan metallirakenteinen kolmiosainen kulmatolppa eli suomeksi sanottuna todella jättimäisen suuri sähkötolppa. Johtoaukeallakin on leveyttä sata metriä. Vastaavaa ei ole missään muualla Kouvolan alueen iltarastimaastoissa.

Luukun 16 maasto on osin samaa kuin luukun 14. maasto - ja päin vastoin, eli Utin leirikenttää ja kuutostien etäpuolista aluetta, mutta kun lähtö on tässä tunnelissa, lähtöpaikan eli luukun 16 on pakko olla Uttihalli.

Vaikea oli myös luukku 17 eli Kahrinmäki. Tämä piti kuvata kahdessa osassa, koska kamera hajosi juuri tässä kohtaa, ja video piti koostaa useammasta lyhyemmästä otoksesta. Videon alussa vilahtaa kartta, josta saa hieman vihjettä. Muuten se oli vaan pääteltävä maastosta missä ollaan.

Tässä Timon salapoliisityö omin sanoin luukun 17 ratkaisusta (huomaa, että kyseessä oli KS-iltarastit, mutta käytössä oli Keskilaakso-Rastien leimasimet): "Kylläpä teetti taas tänään töitä. No, sama oli viikko sittenkin. 10:nnen päivän luukku olisi voinut jäädä ratkaisematta, ellen olisi skannannut omaa karttaani näyttääkseni labyrinttikarttaa yhdelle kaverilleni. Tämän päiväisessä lähtökohta oli alussa vilautettu kartta, mutta jostain syystä en saanut sitä muka täsmäämään mihinkään tämän kesän kartoista. Sitten keksin, että katsonpa rastivälien aikoja. No, se osoittautui aika huonoksi ideaksi, enkä sitä reittiä jatkanut alkua pitemmälle. Sitten keksin arvoituksen avaimen omalle kohdalleni - leimasimet. Loppujen lopuksi leimasinta 137 ei ollut KS-iltarasteilla, joista aloitin, kuin yhden kerran. Sitten vain katsomaan missä sijaitsivat koodit 34, xx, 39, 36 ja 137. Kaksi jälkimmäistähän olivat sopivasti tien molemmin puolin ja loputkin tuntuivat täsmäävän. Eräs Skoda Octavia meinasi hieman hämätä, kun ennen katkosta se jäi oikealle puolelle ja tien ylityksessä vasemmalle. — Ja täsmäsihän se alun karttakin, kun oli oikea paikka löytynyt ja oikein tarkkaan osasi katsoa."

37 vastaajaa lähetti yhteensä 581 vastausta. Virkeimmät olivat käyneet kirjaamassa vastauksensa heti aamuyöllä pari minuuttia sen jälkeen kun kalenterin luukku oli auennut. Luukuthan aukesivat 01:00 Suomen aikaa, eikä suinkaan keskiyöllä. Ilmeisesti kalenteripalvelun kotimaan aikavyöhyke?

Vääriä vastauksia tuli vain 30 kpl eli 5%, joka on todella vähän verrattuna aikaisempiin nikkaroimiini joulukalentereihin. Eli vastaajat eivät arvailleet vaan kaivoivat oikean vastauksen esille vaikka väkisin - tai jättivät vastaamatta.

Kaikki 24 vastausta oikein vastanneita oli 8 kpl ja yhtä tai kahta vaille kaikki oikein vastanneita oli useita. 24 oikein vastanneiden kesken arvotun palkinnoin voitti Tuija Viitala.

Kaikkien vastanneiden kesken arvotun kirjapalkinnon voitti Timo Simonen.

Onnea voittajille, kiitos kaikille luukkuja avanneille ja Paljon Hyviä ja Mielenkiintoisia Suunnistuksia Vuodelle 2022.

Joulukalenteri 2021

Munkkirastin Joulukalenteri.

Luukkujen takana on suunnistusvideoita. Sinun tehtävä on selvittää/tietää/arvata missä video on kuvattu. Kaikki videot on kuvattu Keskilaakso-Rasteilla ja Kouvolan Sanomien iltarasteilla kaudella 2021. 



UUPS! Joku tonttu oli laittanut luukkuun 16 ensin väärän videon. Nyt se on korjattu, ja eikun vastaamaan...

Vastauslomake oli auki joulukuun loppun asti.

Voit vastata useamman kerran yhteen luukkuun, mutta vain viimeinen antamasi vastaus jää voimaan.  Kirjoita paikka tai kartan nimi niin, että se on yksiselitteinen. Esim. Valkeala ei riitä, mutta Konttivuori on ok. Myllykoski ei riitä, mutta Saviniemi tai Kirstinkallio on ok. Apuna kannattaa käyttää videolta löytyvien vihjeiden lisäksi myös viime kesän reittihärveliä ja iltarastituloksia.

Alkukausi suunnistettiin kokonaan omatoimisesti ja omatoimisuus oli mahdollista myös loppukaudesta. Päivämäärällä tarkoitetaan tapahtuman varsinaista päivää, jotka ovat iltarastikalenterien pvm-sarakkeessa. Videon kuvauspäivä ei välttämättä ole sama kuin tapahtumapäivä. Vastauslomakkeessa on päivämäärä, mutta sitä ei ole siis pakko täyttää. Tosin epäselvissä ja tasatilannetapauksissa oikea päivämäärä saattaa ratkaista voittajan.

Eniten oikein vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Samoin kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirja.

Vastauslomake oli auki joulukuun loppun asti.

Odotellessa voit katsella Munkkirastin Joulukalenterin mallivideota. Tämä video valikoitui mallivideoksi, koska tähän videoon ei osunut mitään selvää vihjettä paikasta (kuvaaja vielä harjoitteli). Mallivideo on kuvattu 21. huhtikuuta Pilkkakorvenmäellä.

 

Jos video on suttuinen, valitse koko näyttö eli YouTube-painike oikealta alhaalta, ja sitten näytöstä ratas-kuvio oikealta alhaalta ja aseta käsin videon laaduksi paras 1080p. Koneellasi/laitteellasi saattaa olla kuvanlaadun oletusarvona ihan mitä sattuu.

Joulukalenteri toimii paremmin tietokoneen näytöllä kuin kännykän ruudulla.

Ja nörteille tiedoksi: Videoiden metatiedot on sotkettu/poistettu. Niitä ei siis kannata tonkia. Lähtö videoidaan ja varaslähtön ottaneet hylätään 😜

Raatojuoksu 2021

"Jos se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta." Tuttu sanonta, jolla yritetään opettaa ihmisiä tunnistamaan netti- yms. huijareita. Se pätee myös suunnistukseen. Vaikka menisi kuinka hyvin, se ei ole tae siitä, että jatko sujuu yhtä hyvin.

Siitä olikin aikaa pari vuotta kun viimeksi olen ollut mukana Raadossa. Taisi olla viides kerta tänä vuonna kun laitoin numerolapun rintaan. Aina se jännittä, ei sille vaan voi mitään.

Marraskuussa on pukeutuminen aina vähän arpapeliä. Mitä laittaa päälle? Suunnistushousut, lyhyet kalsarit, pitkähihainen seurapaita, ei käsineitä. Lähtöpaikalla aurinko alkoi paistella, mutta tuuli oli hyytävä. Asuvalinta osoittautui kuitenkin oikeaksi. Kaksi paitaa olisi ollut liikaa ja vaikka näpit olivat lähdössä jäässä, kroppa lämpeni nopeasti. 

Startti

Yhteislähtö on hankala juttu. Eikö voitaisi sopia, että seuraavassa yhteislähdössä, oli se sitten missä tahansa, kaikki tutustuvat karttaan 30 s lähtömerkin jälkeen ja vasta sitten rynnätään matkaan? Jookos? Näin startti olisi helpompi.

Kun lähtömerkki kuului, oli pakko rynnätä eteenpäin, ettei jäänyt jalkoihin. Olin rivin reunimmainen, eli siitä kun hieman kaarsi oikealla tuli kyllä tilaa. Pohja oli paksua korjaamatonta odelmaa (katso selitys esim. wikipediasta) eli jalkoihin oli pakko katsoa. Sain kartan auki lähtöpellolla, mutta mitään reitinvalintaa en ehtinyt edes ajatella. Kolmio löytyi kartalta ja ensimmäinen rasti näytti olevan arkin oikeassa ylälaidassa. Päätös: Juoksen siis tuonne oikealle kohti metsää. Sitten ojan yli ja sinne vaan minne muutkin näyttävät menevän. Ei siitä mitään ehdi ajatella tai suunnitella. Eli täysin pitkä päätyyn ja perään fiilis. Heti kun yritti vähän kohdistaa katsetta karttaan, kummaltakin puolelta juoksee väkeä ohi niin, että humina käy. Viimein kun tuli ensimmäinen pieni nousu, letka alkoi kävellä ja siinä ehdin katsoa kunnolla karttaa: "Okei tuonne päin eli tuo mäen oikealle puolelle."

Kuvassa noin puolet ykkösvälistä (karttapalojen kuvanlaatu on tosi heikko minusta johtumattomista syistä). Kaikki karttapalat © If Sibbo-Vargarna:

 

Ykkönen on aina tärkeämpi kuin muut rastit. Ykköselle voi ryssiä koko touhun, mutta voittoa sillä ei ratkaista. Noh - minun tapauksessa voitosta ei ole kyse, mutta kun ykkösen saa kunnolla hoidettua homma alkaa rullaamaan. K-1 oli 2,1 km ja varsin monimuotoisen näköinen. Huomaa, että tässä on ns. raatohajonta. Ei perhosia eikä salmiakkeja, vaan ihan kylmästi eri rastit eri suunnistajille. Siksi näyttää kuin en olisi käynyt rastilla. Olen piirtänyt kuvaan punaisella omat rastini.

Puolivälissä väliä oli leveämpi oja (kuvan alareunassa). Kuulin miten ohutta rankaa pitkin ojaa ylittänyt molskahti ilmeisesi kokonaan ojaan ja ylitysvuoroa odottaneet kymmenet suunnistajat antoivat aplodit. Kiersin muutaman metrin oikealta ja kun näin, että edelläni mennyt ei uponnut kuin napaan saakka ojaan, menin yli samasta kohtaa. Huuuuuh - kylmää, eli nyt kovaa eteenpäin, ettei kangistu. Tästä piti ottaa varma polkukierto selvästi oikean kautta. Juoksin ohi risteyksestä. Suunnitelma vaihtui suorempaan, joka todennäköisesti maksoi muutaman minuutin. Piti kiivetä ylös ja alas ja mutkia oli pakko tehdä. Ykkönen oli siellä missä sen pitikin olla.

1-2-3-4
Varsin hyvää etenemistä. Letkoja meni oikeaan suuntaan ja niissä roikuin aina kun mahdollista. Pysyin kartallakin varsin hyvin. Pitkän loivan rinteen ja ojan ylityksen jälkeen tarkka sijainti hukkui, mutta mäkeen kiivetessä sain heti kiinni. Njet problem.

4-5
Tämä näytti vaikealta ja en ehtinyt tutkia väliä etukäteen yhtään. Letka lasketteli alas suolle ja sinne minäkin. Välin puolivälissä oli kahden mäen välinen laakso... vai miksi tätä sanotaan? Itse ajattelin, että jatketaan siitä suoraan ja vihreän läpi menevälle ajouralle, joka menee jyrkänteiden alta. Kaikki menivät kuitenkin mäen yli, joten sinne minäkin. Sieltä pari polun kautta notkoon, jota kautta rastille. Kaikki hyvin.

5-6
Lyhyehkö väli polkuja pitkin isolle kivelle ja sitten kohti juomarastia lähtöpellolle.

6-7
Kartassa olleen juomarastin kohdalla oli tankkauspiste, mutta se oli peuroille ja kauriille. Suunnistajien juomapiste oli pellon toisessa päässä. Mietin puoli sekuntia lähdekö sinne, mutta koska ei janottanut, päätin jatkaa suoraan. Ja sitten kilahti.

Huomaa, että tässä on taas ns. raatohajonta. Reittihärvelissä oleva rasti ei ollut minulla. Olen piirtänyt kuvaan punaisella oman rastini (7-45) sijainnin.

Tulin seiskan etupuolella olevalle jyrkänteelle. Sen jälkeen pitäisi olla pikkujyrkänne. Sitä ei kuitenkaan ole. Eli ilmeisesti olenkin vasta edellisellä kumpareella/jyrkänteellä. Outoa, että tässä on selvä kumpare, mutta kartan mukaan on avokalliota vaikka tässä ei ole. Vai hetkinen, eikun...olenkin täällä liikaa vasemmalla jossa on samanlainen pitkä jyrkänne. Siksi kaikki muut menivät liikaa oikealla. Eli siis suunta tuonne päin. No nyt on niin iso jyrkänne että ei yli pääse. Jaahas talo. Aivan. Ja koska ketään ei viimeiseen viiteen minuuttiin ole näkynyt missään, olen pummannut.

Juu talo, se on tossa. Siitä suunta. Olen 150 metriä liikaa edessä. Eli takaisin. Mikään ei täsmää. Suunta tielle ja sieltä paikan haku. Halli tien toisella puolella. Juu olen tässä. Tässäpä hyvinkin. Eli tästä atomin tarkka suunta ja väkisin viiva suoraan kohti jyrkännettä. Sitten vastaan tuli tuttu jyrkänne. Mitä ihmettä??? Tässähän minä olin vähän aikaa sitten eikä tässä mitään rasti ole näkyvillä. Siis onko tämä paikka tämä vai joku muu paikka? Sitten näin miten kaksi miestä menivät kohti jyrkänteen toista päätä. No katsotaan nyt sitten uudestaan. Ja kas siinähän se rasti on. 

12 minuuttia sekoilua joka maksoi noin 40 pykälää sijoitusta. En nyt suuremmin tähän kuvaile tunnetilaa rasti LÖYTYMISEN jälkeen, mutta se alkaa isolla V-kirjaimella.

7-8

Olin edellisellä 6-7 välillä siis melkein kaikkein hitain. Aaaaargh. Vaan entäs sitten. Seuraavalla lyhyellä 7-8 välillä tein parhaan väliaikani ollen 10:ksi nopein. Suunta mäen yli. Täysillä ja kun avokallio aukeni kivi näkyi etuvasemmalla ja sinne! Perkele.

8-9
Tyypillinen väli tähän maastotyyppiin. Kulkusuuntaa vastaan on poikittaisia mäkiä, jyrkänteitä ja vihreitä kohtia. Valintani oli oikean ja vasemman kautta luovien. Ei ongelmia.

9-10
Väliajoista (kuva edellä) näkee, että tämä oli toiseksi huonoin välini. Alku mentiin letkassa ja tasan peräkkäin, sen verran huonokulkuista maasto oli. Mäki alas ja ylös mäkeen. Letka pysähtyi koska polku loppui tiheikköön. Olin hereillä ja suuntasin hieman oikealle ja siinähän oli polku. Sitä eteen päin ja mutkasta ylös mäkeen. Sitten notko ja siitä suunta rastille jonne matkaa noin 100 m. Suunnassa ei voinut kulkea kun 10 metrin välein on jyrkänne josta ei pääse ylös/alas. "Tuossa on iso avokallio ennen rastia. Ja tässä menee tämä polku. Ja tuossa on jyrkänne, eli rasti on sen toisella puolella." Kaikesta huolellisuudesta huolimatta lipsahdin viereiseen notkelmaan, joka näytti ihan siltä, että siellä on suo. Takaviiston ylös kalliolle ja sieltä alas rastille. Tämä kiemura erottuu juuri ja juuri härvelissä.

Maastossa tuntui, että aikaa meni korkeitaan minuutti rastin hakuun, mutta kello kertoo toista. Tosin sijoitus ei pudonnut kuin kolme pykälää. Eli tämä on ollut vaikea rasti monelle muullekin, mutta kärki on mennyt kovaa. Tästä linkistä härveliin.

10-11-12
Selvät välit. Tiepätkän vedin niin lujaa kuin irtosi. Ohitin noin 20 suunnistajaa ja kukaan ei mennyt minun ohi. Väliajoissa oli 15. nopein ja sijoitus parani 9 sijaa. Silti hävisin kärjelle kaksi ja puoli minuuttia. Eli jotkut juoksevat kertaluokkaa nopeammin.

12-13-M
Urakalla sinne päin. Polkua oli metsä täynnä, eli niistä ei pystynyt ottamaan mitään selkoa. Kenttäkuulutuskin alkoi kuulua, eli sinne vaan ääntä kohti.

Loppuviitoituksella kaikki peliin. Ja mitä ihmettä! Kiri irtosi ilman ongelmia. Ohitin puolen tusinaa suunnistajaa. Näistä ainakin kaksi oli numerolapun perusteella samassa sarjassa kanssani. Yhteislähtökisassa jos ei ole ketään ohitettavaa, loppukiristä ei ole mitään hyötyä. Nyt siitä oli.

Fiilikset

Kaksijakoiset fiilikset. Juoksu kulki todella hyvin. Ei mitään ongelmia. Eli aina kun sattui alle polkua kiihdytin. Ylämäkiinkin jaksoi kiivetä kohtuullisella vauhdilla. Eli fysiikan puolesta täysi kymppi. Tankkaus onnistui siis ihan nappiin.

Suunnistus meni yhtä rastiväliä lukuun ottamatta normaalilla tasolla. Näitä edellä kertomani mukaisia megapummeja ei saisi tehdä. Olisi ollut parempi, että olisin seisonut paikallani kaksi minuuttia kuin suolapatsas ja miettinyt. Samalla olisi pulssi laskenut. Mutta ei. Kun kello käy ja numerolappu on rinnassa, aika-avaruus vääristyy. Jos oma liike hidastuu tai pysähtyy, tuntuu että aika laukka eteenpäin. Mitä kovempaa juoksee, sitä hitaammin aika tuntuu liikkuvan - olkoon suunta mikä tahansa. Onko kukaan tutkinut tätä asiaa oikeasti? Kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist tämän ehkä osaisi selittää. Hän kun on perehtynyt Einsteinin eri teorioihin melko perusteellisesti. En jaksa googlettaa, mutta jos tiedät mikä efekti oikeasti on kyseessä, heitä kommenttipalstaan jotain.

Järjestelyt

Taattua Raatolaatua. Moottoritien rampista ylös ja suoraan parkkiin. Maalissa on juotavaa useampaa sorttia ja pikkunaposteltavaa. Ainoa miinus (edellä kerrotun juomapaikan sijainnin lisäksi) oli se, että bajamajassa vessapaperirulla oli telineessä väärin päin. Paperin pitää olla niin, että se on irti seinästä.

Lopuksi

Sijoitus oli 66/241. Aikaa meni 1:52:39 ja juostua matkaa tuli 13,5 km. Ratapituus oli 10,5 km. Ilman pummia olisin päässyt tavoiteaikaani, joka oli 105 min eli 1:45:00. Todellinen juoksuvauhtini oli 8:38 min/km johon pitää olla erittäin tyytyväinen kuten myös sijoitukseen - olenhan jo lähempänä kuutta- kuin neljääkymppiä.

Maasto oli vaikeaa. Tai ei se ollut vaikeaa jos osaa suunnistaa tämän tyyppisessä maastossa. Omat iltarastimaastot täällä Kouvolassa tuntuvat paljon helpommilta. Seuramme kaikkien asioiden erikoisasiantuntija HK totesi minulle, että asia vain tuntuu siltä. Kun uusmaalainen tai lounais-suomalainen suunnistaja, joka on tottunut avokallio-jyrkänne-hässäköihin tulee tänne Kymenlaaksoon hän kokee saman minkä minä Sipoon korvessa. Vuohijärven-Selänpään supikot ja mäntykankaat tuntuvat hänestä mahdottoman vaikeilta. Vaikea kuvitella.

P.S.
Latasin Käyrälammen härveliin oman reittini. Kuusi lajitoveria sitä ainakin kyseli viikon aikana.