Munkkirasti 10 vuotta!

Kirjoitin ensimmäisen juttuni (eli postaukseni) tähän blogiin tasan kymmenen vuotta sitten eli 26.10.2014. Juttu käsitteli edellisen päivän Halikkoviestiä.

Ihan tarkkaan en muista mistä idea blogiin tuli ja minkä kynnyksen yli astuin kun aloitin bloggaamisen. Todennäköisesti juoksin päin puuta metsässä, sillä en muista lipputangon nupin pudonneen päähäni. Suunnistaja lehteen kirjoitin pakinoita vuosina 2012-2019 eli ehkä jotain ideoita jäi sieltä muhimaan.

Kymmenessä vuodessa on syntynyt 295 erillistä juttua/julkaisua, joista suurin osa käsittelee jollain tavalla suunnistusta, tai ainakin sivuaa sivulauseessa lajia. Hiihdosta ja pyöräilystä on myös useampia juttuja. Kahtena ekana kokonaisena vuonna juttuja tuli vuodessa 45 kpl ja sen jälkeen vauhti on hidastunut noin 25 juttuun per vuosi.

Tilastotietojoen mukaan tämä juttu on blogin luetuin juttu. Kaikkiaan blogiin on tehty 135324 lukertaa. 

Tämä ei tietenkään tarkoita todellisia lukijoita, sillä mukana on robottien vierailuja ja myös omat vierailukertani rekisteröityvät. Jutun julkaisun jälkeen toistan katson/korjaan -toimenpiteitä niin kauan, että virheiden määrä on siedettävä. Nämä kaikki omat klikkailut rekisteröityvät kävijöiksi, sillä olen omassa selaimessani estänyt kaikki evästeet, seurannan, rekisteröinnin yms. mikä vaan on mahdollista. Se tekee sen, että blogger ei tunnista minua oman blogini tekijäksi, vaan laskee myös minut lukijaksi. Todellinen lukukertojen määrä on todellisuudessa huomattavasti vähemmän.

Piikit yllä olevassa kuvassa kävijämäärissä osuvat joulukuulle, jolloin yleensä on ollut joulukalenteri.

Harkitsin blogia perustaessani myös Wordpressiä, mutta koska olen laiska, menin siitä mistä aita oli matalin. Tämän blogger-blogin perustaminen oli todella helppoa kun oli jo Gmail-osoite eli tili. Wordpress olisi ominaisuuksiltaan pykälää monipuolisempi ja vapaampi alusta toimia, mutta se olisi vaatinut enemmän työtä aloittamisessa. 

Bloggerissa on puutteita, joista tässä muutama:

● Kuvien asemointi juttuun on kankeaa. Kuva voi olla sivun keskellä. Jos kuvan laittaa sivun jompaan kumpaan reunaan, teksti ei rivity oikein. Kaiken huipuksi editorissa näkyvä näkymä on erilainen kuin selaimessa näkyvä blogi, eli haluttu näkymä on haettava taluttamalla tekstiä merkki kerrallaan.

● Rivinvälejä ei millään tahdo saada saman mittaisiksi erilaisten otsikkofonttien jälkeen ja tämä on joka kerta käsin kokeiltava. 

● Hakutoiminto on onneton. Haettava teksti pitää olla kirjoitettu täsmälleen oikein, eikä jokerimerkkejä voi käyttää. Yritä hakea jotain ja huomaat, miten onneton se on.

● Osa ulkoasumäärittelyistä on uskomattoman monen valikon takana, vaikka kaiken pitäisi olla samassa paikassa. Osa näistä edellä luetelluista ongelmista voi tietysti olla tämän valitsemani teeman ominaisuuksia, mutta jäljempänä on selitetty miksi en vaihda teemaa.

● Blogia ei voi tilata. Tämä ominaisuus poistui muistaakseni loppuvuonna 2023, eikä mitään ole tullut tilalle (ei ainakaan ilmaista ei-koodausta vaativaa). Eli teidän lukijoiden on vain muistettava käydä kurkkamaassa mitä se nyt on kirjoitanut. 

● Äänitiedostojen toistoon ei ole mitään valmista. Äänitiedosto pitää linkittää esim. Driven kautta, mutta yhtäkään äänitiedostoa en ole saanut toistumaan Bloggerissa, vaikka tarvittava koodipätkä ei ole kummoinen ja se on kopioitu 1:1 ohjeista.

● Teeman vaihto tai editointi on uhkayritys. Joskus vaihdoin otsikkokuvaa, mutta enää sitä en tee. Vaihdettuani kuvan, sen koko muuttui käsittämättömän pieneksi, eikä kuvan kokovalinta enää toiminut. Ei vaikka sen määritteli suoraan html-koodiin. Useita päiviä meni räplätessä asetuksia ilman mitään logiikkaa tai järkeä kunnes sain kuvan takaisin. Enää en tuhlaa aikaa siihen.

● Liityin Facebookkin vuonna 2021. Yksi ongelma siihen liittyen on yhä selvittämättä. Jos linkitän jonkun jutun Bloggerista Facebookkiin ilman, että liitän erillista kuvaa, se näyttää tältä:

Siinä on selvä kirjoitusvirhe. Mistä se tulee? Blogissa ei missään lue vastaavaa tekstiä. Blogini perusasetuksissa kuvaukseksi on määritelty näin:

Ja tämä teksti lukee blogin INFO-sivulla :

Jos tiedät miten tuo em. FB:hen ilmestyvä teksti korjataan, kerro heti.

Näistä puutteista huolimatta Blogger on kätevä paikka julkaista juttuja. Kun rutiinin oppii, ei tarvita yhtään koodausta ja kaikki menee sujuvasti. Se pitää muistaa, että wordistä tai netistä ei saa kopioida copy-pastella suoraan tekstiä Bloggeriin. Teksti pitää kierrättää esim. Notepadin eli Muistion kautta, jotta sen saa puhtaaksi tekstiksi. Suoraan Wordistä tai netistä kopiomalla mukaan tulee tolkuton määrä ohjausmerkkejä, jotka eivät näy tekstissä, mutta saavat Bloggerissa aikaan kaikenlaisia käsittämättömiä ulkoasuongelmia ja häiriöitä. Ihmettelin pitkään miksi jossain kohtaa tekstiä oli pari tyhjää väliä, joita ei saanut pois Del tai Backspace-näppäimillä. Kas kun siinä kohtaa oli näkymättömissä, joku Wordistä tietämättä kopioitu talukon asetuskoodirypäs. Nyt kun tämän tietää, sitä osaa välttää ja tarvittaessa korjata.

Tienaako sillä?

Suomessa blogien juttujen klikkausprosentti liikkuu yleensä 0,5-5% välillä ja tyypillinen klikkauskohtainen mainoshinta Suomessa on noin 0,30€, tosin molemmat edellä mainituista lukemista voivat vaihdella huomattavasti sivustosta riippuen.

Jos Blogillani olisi 200 kävijää päivässä ja mainosten klikkausprosentti olisi 3% ja klikkauskohtainen hinta olisi 0,30€, niin sivuston mainosklikkauksista kerryttämät tulot olisivat noin 54€ kuukaudessa. Mutta ei ole.

Tienaako Suomessa suunnistusaiheisella blogilla? Kyllä tienaa. Laskin, että jos kaikki Suomessa suunnistusta harrastavat (n. 70000 ihmistä) kävisivät kerran viikossa lukemassa blogiani, voisin aktivoida mainostulo-ominaisuuden. Silloin kävijämäärä olisi sitä luokkaa, että Googlen kanssa voisi tehdä tarvittavat toimenpiteet mainostulojen saamiseksi.Esim. bloggerissa on  suorat valmiudet Google AdSense -bannerimainontaan. Toistaiseksi blogini lukijamäärä sitä suuruusluokkaa että tarvittava päivittäinen kävijämäärä on noin 0,1% vaadittavasta. Eli toisin sanoen: kävijämäärä pitäisi tuhatkertaistaa ja jokaisen kävijän pitäisi myös tulla uudestaan lukemaan blogia, että tällä tienaisi oikeasti.

Suunnistusblogilla tienaa siis teoriassa.

Olen lukennut useita blogeja/oppaita, joissa opastetaan miten omalle blogille saa lisää kävijöitä - ja sitä kautta mainostuloja:
Ÿ
● Pitää kirjoittaa lukijalle, ei itselle.
● Ei saa jaaritella diipadaapaa, pitää olla lyhyttä ja ytimekästä tekstiä.
● Pitää olla valmiita ratkaisuja lukijalle, ei kysymyksiä.
● Lukijan huomio pitää herättä heti, eikä kolmannessa lauseessa.
● Blogit ovat mennen talven lumia. Nyt tehdään videoita.

Teen kaiken väärin. 

Ja suurin synti on se, että kirjotan tätä itselleni. Olette varmaan huomannut miten pohdin tai perkaan jotain asiaa jankuttamalla. Kuka on jaksanut lukea moiset jutut loppuun asti? Sinä ainakin, koska olet lukenut tänne asti 😀.

Blogini on huomattu ulkomailla. Kirjoitin yhden jutun englanniksi ja siitä tuli heti palautetta rajojen ulkopuoelta. Suunnistussimulaattorista olen kirjoittanut useasti suomeksi, silti siitä tuli palautetta ulkomailta asti. Miten lie osunut heidän silmiin? Tekstin ymmärtäminen ei ole ongelma, sillä kaikki sivuthan saa käännettyä haluamalleen kielelle lennossa. Suomi käntyy toki vähän tankeroksi, mutta kuitenkin.

Suurin ongelma on kuitenkin aihepiiri, joka on suunnistus. Muoti- ja ruokablogit ovat niitä jotka porskuttavat ja aivan eri sarjassa. On Suomessa muutamia ainakin osoittain suunnistukseen liittyviä tai niistä silloin tällöin kirjoittavia blogeja. Niitä on helpoin hakea Suomen blogilistasta.

Ja olen tässäkin ajastani jäljessä, sillä eihän tekstimuotoisia pitkiä juttuja kukaan enää lue. Nyt katsotaan lyhyitä videoita. Mitä lyhyempi sitä parempi. Videoiden teossa on se ongelma, että niiden tekemiseen menee todella paljon aikaa, varsinkin kun kyseessä on yhden miehen tuotantotiimi. Itse kun tekee kaiken, niin aikaa on käytettävissä rajallisesti. Käytin Munkkirastin vuoden 2023 joulukalenterin, joka siis sisälsi videoita, editointiin ja tiedostokäsittelyyn yli 60 tuntia aikaa, eikä tässä ajassa ole mukana varsinaista kuvaamisaikaa eikä kaluston säätämistä ja huoltoa. Eikä myöskään nettiin lataamisen aikaa - siinä odotellessa voi tietysti tehdä muuta.

Blogissani ei ole mitään kaupallista yhteistyötä. Tästä on se etu, että voin kehua ja haukkua ihan mitä tahansa ihan miten haluan. Jos joku haluaa tehdä kaupallista yhteistyötä, olen toki erittäin kiinnostunut siitä ja valmis testaamaan ja arvostelemaan maksusta tai muuta korvausta vastaan, mitä tahansa urheiluvälineitä (paitsi ei sup-lautoja).

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentteja kirjoittaneille. Se ilahduttaa kirjoittajaa aina, kun huomaa, että joku näitä juttuja lukee. Aiheita saa ehdottaa - varsinkin jos ne liittyvät suunnistukseen.

Jukka

P.S. 

Minulla on myös toinen blogi. Oletko tutustunut Eineskunkkuun?

Nyt se on istutettu !!!

Vihdoin ja viimein. Monta vuotta sitä piti kasvattaa, ja alkuun näytti, että mitään ei tapahdu. Ensimmäisen talven jäljiltä näky oli surkea, mutta kesän aikana pientä edistystä tapahtui. Viimeisimpänä kesänä pituutta tuli peräti 10 cm lisää.

Mitäs pidätte klikkiotsikosta? Se on nykyään maan tapa. Jopa Tekniikka ja talous -sivuilla ja peräti Ylen sivuilla on enenevässä määrin klikkiotsikoita. Rasittavaa.

Netissä on keskusteltu siitä, miksi suunnistus ei ylitä valtakunnallista uutiskynnystä edes SM-kisojen osalta. Ei vaikka järjestäjä valmistelee valmiin julkaisukelpoisen aineiston mediaa varten. 

Joku ehdotti myös suunnistuksen tiedottamisessa vetävien klikkiotsikoiden käyttämistä. Se tyrmättiin. Mielestäni suunnistuksessa pitäisi ehdottomasti käyttää klikkiotsikoita. Se on maan tapa ja kaikki muut käyttävät niitä. Pahimmillaan itse jutussa ei ole lainkaan klikkiotsikon viittaavaa asiaa. Suunnistus on muutenkin liian kiltti ja rehellinen laji. Meiltä puuttuvat dopingkohut, vedonlyöntikohut, valmentajanvaihdoskohut, rahoituskohut yms. Ei ketään kiinnosta lukea tuloksista, kun ne voi katsoa netistä itsekin jos kiinnostaa.

Ja se varsinainen asia:

Siinä se nyt on!
Nyt sillä oli mittaa noin 30 cm ja päätin istuttaa sen. Löytyipä vielä yksi taimitassukin juurelle.
Pitäkää peukkuja, että se juurtuu maahan ja selviää talven yli. En verkota sitä, mutta heinät käyn niittämässä kunnes mittaa on metrin verran.

Jaa mitenkä tämä liittyy suunnistukseen? Kyllä se liittyy, mutta koska tämä oli klikkiotsikkojuttu, vastaus ei löydy tästä justusta vaan sinun pitää lukea tämä.

Luontohavaintoja osa 12

Tästä linkistä edelliseen havaintoon

Havainto A

Tämä näkyy kaukaa muiden puiden yläpuolella.

Juurelta ylöspäin sihdaten se näyttää tältä.  Kyseessä on siis tuulenpesäkuusi, joka on mutaatio tavallisesta kuusesta. Ei kuulemma harvinainen, mutta ei näitä Kouvolan seudulla vastaan ole tullut kuin tämä yksi.

 

Havainto B

Melko iso!

Melko varmasti Kantokääpä Fomitopsis pinicola.

Luulin, että ylläoleva (noin 30 cm) on iso, mutta sitten tuli vastaan tämä. Halkaisija oli luokkaa 60 cm. Yhtä palaa ilmeisesti on, vaikka näyttää koostuvan useammista. Lähistöllä oli usempia saman sukuisia kääpiä (vai mikä on?), mutta kertaluokkaa pienempiä. Lisäksi maassa oli tämän ympärillä ruskeaa pölyä (erottuu kuvassa oikealla alhaalla), aivan kuin joku olisi ripotellut kanelia vähän isommalla kauhalla ympäriinsä. Itiöitä siis.

Utuinen kuva johtuu onnettomasta kamerasta eikä kosteasta säästä.

Voisi olla rusokääpä tai tervakääpä ehkä myös ketunkääpä, mutta nämä kaikki ovat yksivuotisia ja tällä on kokoa niin paljon, että jos on yhdessä kesässä tähän tullut, niin aika kiire on olut. Vai peräti aidaskääpä?

Luontohavaintoja osa 11

Tästä linkistä edellisiin havaintoihin

Havainto A

Tämä kaveri jäkitti paikallaan vaikka hakkasin vasaralla noin ½m päässä. Kymmenen minuuttia se kuunteli pauketta. Häntä oli mutkalla ja odotin kaiken aikaa irtoaako se. Ei irronnut.

Poistuin paikalta pariksi minuutiksi ja nyt paikalle tuli ensimmäisen kaveri. Ensimmäisen isku vasaralla ja tulokas singahti karkuun. Huomaa liskojen väri. Ero ei johdu kamerasta tai valosta, ne olivat selvästi eri väriset.

Seuraavana päivänä näin autotallin oven edessä sisiliskon poikasen. Pituutta noin 2 cm. Hauska yksityiskohta on se, että sisiliskon poikasen varpaat ovat pidemmät kuin koko muu jalka. Melkoista vipellystä.

Havainto B

Sieniä isossa ja tosi pienessä mittakaavassa. En syö sieniä, joten tunnistan vain kanttarellin, korvasienen ja punaisen kärpässienen. Kommenttikenttään voi heittää tarkempia tunnistustietoja. Alemmassa kuvassa on mittakaavana tulitikkurasia. Tämä joukko kasvaa keskellä pihatietä ja mittaa näillä on siis noin 10 mm.

 

Himos Trail 2024

Himos Trail Vaellus tuli taputeltua 24.8.2024.

Kiersimme kahdestaan Jaanan kanssa koko reitistön läpi kaikkine lisälenkkeineen. Valintamme oli siis HimosVaellus. Siinä reitin sai valita vapaasti eikä aikaa otettu. Kaikki muut vaihtoehdot Easy, Enjoy, Challenge, Extreme, 36 ja Double Extreme olivat ennalta määrättyjä reittejä 7...52 km ajanotolla. 

Tästä linkistä tapahtuman sivuille.

Aikamme sisältää kaikki tauot ja pysähdykset. Nousumetrejä kelloni ei jostain syystä laske, jos se on kävely-moodissa, mutta järjestäjän ilmoittama noususumma reitillämme oli 875m. Ei mikään ihme, että seuraavana aamuna isoissa pakaralihaksissa oli jännittäviä tuntemuksia.

Marssittiin (ja helpot alamäet hölkättiin) niin reipasta vauhtia koko matka, että aloin nähdä 'harhoja'. Metsässä tuli vastaan joulupukki, pukin taustalla kettu tai joku muu metsäneläin, joka mekkaloi täysillä reittien risteyskohdassa. Poliisi ei antanut meille sakkoja tai varoitusta liian nopeasta vauhdista. Terveystarkastuksessa kaikki oli kuitenkin ok 😜. 

Melkein kaikki kuvat: Jaana Hohti

Tässä kilpailuohjeista kopioitu tekstipätkä miten Vaelluksen reitti etenee: 

"Vaelluksen perusreitit ovat Easy(7km) ja Challenge(18km). Easy -reitille voit ottaa lisukkeeksi Sammalsuon lisälenkin(4km). Sen sijaan Challenge -reitille mahdollisia lisälenkkejä ovat sekä Maisemalisälenkki(5km) että Sammalsuon lisälenkki(4km). Näistä voit toki yhdistää Challenge -lenkkiin vain jomman kummankin. Mikäli kierrät molemmat lisälenkit, tulet kiertäneeksi Himos Extreme(26km) -reitin kokonaisuudessaan." 

Selkeää? Ensikertalainen ei yhdellä lukemalla saanut ymmärräystä siitä miten eri lenkit muodostavat kokonaisuuden. Vaan eipä hätää. Mukaan sai reittikartan ja koko reitti oli opastettu. Kaikissa risteyksissä oli opastekyltit, haarautuvat polut/tiet oli suljettu, osassa risteyksiä oli opastajat ja pieniä lippuja oli ripoteltu koko reitistön varrelle.

Helppoa: seurasimme sinisiä extreme26 - viittoja.

Suunnistajan silmin reitin kiertämisessä ei siis ollut mitään tehtävää. Mentiin sinne minne nuolet näyttivät ja siinä se. Juoksijoillehan tämä tapahtuma onkin tarkoitettu. Mukana oli oikeita ultrajuoksijoita ja huippuja, se selviää kun katsoo tuloslistan alkupäätä:

 
Todella kovaa vauhtia näin raskaalla reitillä. Pienet polut paikoin pelkkää kiveä ja kaltevaa pintaa. Vertailuna sanon, että Repovesijuoksun polut ovat vielä kertaluokkaa vaikeampikulkuiset, mutta Repoveden nousut ovat selvästi lyhyempiä.

Tässä koko reitin jyrkin nousu. Kukaan ei juossut! Kuvassa tämä ei valitettavasti näytä miltään.

Huoltopisteitä oli matkamme varrella 6 kpl. Oikein hyvät tarjoilut: vettä, urheilujuomaa, suklaata, sipsejä, suolakurkkuja ja banaania. Söin käytännössä joka huoltopisteellä kaikkea. Suklaata olen viimeksi syönyt jouluna yhtä paljon - koko rahan edestä siis.

Entä ne maisemat? Tässä paras näkymä, joka on kuvattu heti lähdöstä ensimmäisen nousun jälkeen Himoksen rinteen päältä. Muuten maisema oli tyypillistä kymenlaaksolaista talousmetsää - oltiin siis Keski-Suomessa. Mikään maisemareitti ei ollut kysessä. Yksi hieno avokalliomaisema, jonka vieressä isojen kivien rivistöstä muodostunut kivikko (siitä ei tullut kuvaa). Muuten reitti oli vain polku metsässä.

 

Reitin varrelle oli pystytetty erilaisia opaste- ja infopisteitä, jossa myös hauskoja toiminnallisia esityksiä. Näissä on nähty vaivaa ja asialla on selvästi ollut henkilöt, joiden huumorintajuindeksi on vähintään 4,5.

+ Parkki lähellä
+ Reitti- ja matkavaihtoehtoja on paljon
+ Reittikartta
+ Huoltopisteet
+ Opasteet, infot ja esitykset reitin varrella
+ Tekemisen meinkinki ja yleinen fiilis
+ Kenttäkuuluttaja
+ Palkintopulla
+ Hienot t-paidat (ostettava erikseen)
+ Sää oli just sopiva

- Mitali piti ostaa erikseen
- Jauhelihakeiton sivumaku
- Tarpeeton finengelska
- Reitin maisemat suurelta osin 'normaalia metsää'

Maalissa palkinnoksi kaikki saivat Elosen Raparperi-vanilja Herkun, joka on alla olevassa kuvassa. Samoin puinen mitali, jonka ostin itselleni. Ennen kotimatkaa käytiin nauttimassa hintaan sisältynyt keittolounas. Salaattipöytä oli ok, mutta jauhelihakeitossa oli erikoinen varpaanväliaromi.

Luontohavaintoja osa 10

Tästä linkistä edellisiin havaihtoihin

Havainto A

Tämä ääni raikui takapihan kuusessa yli kolme viikkoa yötä päivää. Siis taukoamatta. Laita laitteesi äänenvoimakkuus selvästi yli puolenvälin, niin suureksi, että uikutus tuntuu ärsyttävältä. 

(Kuten ehkä huomasit äänitiedoston toisto ei onnistu. Olen nyt kaksi tuntia yrittänyt erilaisilla tavoilla ja kopioinut erilaisia "soittimen" koodipätkiä bloggeriin. Tämä soitin näyttää siltä kuin sen pitäisi, mutta ääntä ei tästäkään saa esille. 

<audio autoplay="" controls="">
<source src="https://drive.google.com/file/d/13TvnLghCAa9PmQKlqj2L8hUOcy7t8Gl9/view?usp=sharing" type="audio/mpeg"></source>
</audio>

Kun näkymää vaihtaa html-näkymästä kirjoitusnäkymään, blogger herjaa, että koodi on virheellinen ja lisää siihen omineen </source> -komennon. Joku tuossa ei siis ole oikein tai sitten on joku yhteensopivuusongelma jonkun kanssa. Enempää ei ole nyt aikaa turata tämän kanssa, eli tässä tämä. Jos osaat sano mikä mättää niin saa kommentoida.)

Äänessä kuuluu noin puolivälissä pieni eri pituinen UIK. Siinä kohtaa emo toi pesälle syötävää ja kun suupala oli nielaistu, sama huuto jatkui. Ääni vaikeni 18.6. ja 19.6. välisenä yönä.

Itse en tunnistanut, mutta kuulemma tämä on käpytikka.

Havainnot B

Ajoin Anjalantietä Ummeljoelta Korialle päin 19.6.2024 noin klo 17:45. Ns. koivukujan, eli sen pitkän suoran puolivälissä, jonka molemmin puolin on koivuja, näin jotain liikkuvan tien reunassa. Vauhtia oli himpun alle 80 km/h. Kevensin kaasujalkaa ja näin, että kettu on tulossa tielle. Hiljensin ja lopulta pysähdyin. Takana ei ollut autoja.

Yleensä kettu juoksee vilahtaa mahdollisimman nopeasti tien yli. Ei nyt. Kettu löntysteli tielle ja katsoi taakseen. Sieltä käveli tielle kaksi ketunpoikasta. Toinen jatkoi matkaa tien yli emonsa perässä, mutta toinen kävi istumaan keskelle tietä. "Mikäs tämä tämmöinen tasainen kova alusta on?" Siinä se istui ja katseli varpaankynsiään.

Perhana missä se kännykkä on pin koodi ääh väärin meni pin uudestaan missä ihmeessä tämä nyt on, alareunan painiketta että pääsee päänvalikkoon kamera missä tuossa voi #¤"# google lähti käyntiin äääh äkkiä takas tuossa kamera no niin....

Hännän pää katosi tien toisella puolella olevan heinän sekaan. Voi #¤#¤ siinä meni vuoden luontokuva tai ainakin vuoden luontovideo.

Teidän on pakko uskoa tämä näin kirjoitettuna, sillä kuvaa en saanut todisteeksi. Viisastuin ja etsin kapulasta sen asetuksen, jolla kameran saa pikakäynnistymään. 

Kojelautakamera olisi myös kätevä peli. Sillä olisin saanut videolle ilveksen joka juoksi kutostien yli Prisman ja Veturin välissä. Tämä ilveksen edestäjuoksu tapahtui kevättalvella 2024. Sekuntia aiemmin niin olisin ajanut päin. Lumihanki ei hidastanut menoa ja loikkien pituus oli luokkaa kolme metriä.

Suomen Tunturisuunnistus 2024

Tunturisuunnistus oli tänä vuonna Enontekiön Näkkälässä Pöyrisjärven erämaassa. Olen käynyt suunnistamassa tätäkin kauempana kotoa kilometreissä mitattuna, mutta en koskaan näin kaukana mistään. Karttapaikan kuva osoittaa suurinpiirtein missä kisamaasto oli:

Ensin tärkein. Kouvolaan tuli palkinto! Eemil Sakki / Kouvolan suunnistajat voitti avoimien sarjojen arvontapalkinnon.

Valmistautuminen

Normaalit kuviot: Kevensin iltarastisuunnistusta kuluneella viikolla enkä tehnyt mitään muuta fyysistä. Hiilareita naamariin ja öisin normivalikoima painajaisia.

Logistiikka

Perjaintaina startti Kouvolasta 04:00. Kahden pysähdyksen taktiikalla Enontekiön Hettaan Hotelli Jussan tupaan. Sieltä la & su Näkkälään ja maanantaina aamupalan jälkeen takaisin Kouvolaan. Auton mittariin tuli 2182 km.

Lauantaina kohti kisapaikkaa.

Ruijantielta tieltä käännyttiin Näkkäläntielle, joka on kapea, noin yhden auton levyinen ja jossa on määrävälein levennyksiä ajoneuvojen kohtaamisia varten. Ensimmäiselle levennykselle oli pysähtynyt motoristipari, joista toinen oli tien reunassa takapuoli paljaana ulostamassa. Näkkäläntien normaali liikennetiheys lienee suuruusluokkaa 0,05 autoa/tunnissa. Motoristi oli kurvannut levikkeelle ja oletti, että tällä sivutiellä saa suorittaa operaation rauhassa. Kas kummaa - ohi ajaakin viidenkymmenen auton letka suunnistajia. Kotona Tanskanmaalla riittää kerrottavaa 😂!

Näkkäläntie on päällystetty, vaikka se on todella pieni tie, eikä se mene "minnekkään". Tätä pohdin ja päädyin seuraavaan: Maapohja on lentohiekan oloista hiesua, jonka päällä kasvaa sentin kerros kituliasta jälkälää. Jos tie olisi hiekkatie, tuuli olisi vienyt hiekan mennessään. Niinpä tielle on täytynyt levittää raskaampaa ainesta. Samalla vaivalla kun siihen olisi tuotu eri murskeet yms, onkin levitetty asvaltti. Koska tien kantavat rakenteet ovat olemattomat, tie on routinut ja sen on erittäin töyssyinen.  Minulla ei ole tienrakennuspätevyyttä, eli paremmin asioista tietävä saa korjata. Tai sitten asia on yksikertaisesti niin, että alueella on jonkun isokenkäisen mökki.

Kisastartti

Kilpailukeskus kokonaisuudessaan.

Kilpailuohjeiden sarjajako oli uusi ja sarjoja oli paljon. Niin paljon, että hotellin saunassa perjantai-iltana tapaamamme kaksi H65 herraa kertoivat ensin jotenkin ilmoittautuneesa HD125 sarjaan. Omasta mielestään he kuitenkin olivat poikapari 😂😂, joten kertoivat ottavansa kisan infoon yhteyttä ja vaihtavansa sarjaksi H125. Lisähuomiona kerron, että kisojen Info-piste sijaitsi kilpailukeskuksen Honda CR-V:n (näkyy kuvassa valkoisen Teslan takana) oikean takaoven sivuikkunassa.

Tällä kertaa päätettiin mennä vaihteeksi parisarjassa. Meidän sarjavalinta oli HA-pari. Muut vaihtoehdot, joita pohdittiin olivat HB-pari ja H80, johon yhteisikämme olisi riittänyt. HA-pari oli kovin parisarja joka kisoissa oli, koska H21-sarjaa oli tarjolla vain yksilösarjana. Tästä valinnasta lisää jutun loppupuolella.

Navisportin päätteellä kirjautuminen maastoon ja sitten puolisen kilometriä lähtöpaikalle. Kilpailuohjeiden lähtöosuus oli tiivis ja monitulkintainen. Kilpailunjohtajan kantava ääni lähtöpaikalla korvasi ohjeiden pienet epätäsmällisyydet ja matkaan päästiin oikeaan aikaan.

Suunnistus lauantai

Taktiikka: Mahdollisimman suoraan, suot kieräten. Suot ovat pehmeitä ja tosi hitaita, joten vähänkin isommat kierretään. Tunkattiin rinteetkin melko suoraan. Tosin joukkueemme H55-jäsen (=minä) puuskutti vähän väliä: "Ei yhtään lujempaa." tai "Tämä mäki kävellään." tai "Nyt pitää höllätä". 15 min olisi saatu ajasta pois helposti, jos olisi edes hölkätty kaikki mäet ylös. Itsesuojeluvaisto kuitenkin kertoi, että kaikkea pitää säästellä seuraavaan päivään.

Eväinä oli 0,7 dl vettä ja 6 geelikarkkia per naama. Tankattiin noin joka toisella rastilla. Sitten kun viimeinen iso nousu oli takana, kiristettiin vähän vauhtia....niin nojoo, siis yritettiin kiristää vähän vauhtia.

Sää:
Pilvet: 1/8, lämpötila: +23 ast. C. Ilmankosteus: 95%. Ötököitä: ei.

Kuvassa lauantain palautusenergiat. Stopstop - ei mitä tahansa mättöä, vaan tarkkaan harkittuja tuotteita. Huomaa, että Marlin Vital mehu mustikka-aronia-rypäle on nimenomaan LIHAKSILLE. Ei iholle, ei hiuksille, ei katseeseen, ei uneen vaan nimenomaan LIHAKSILLE.

Suunnistus sunnuntai

Sama taktiikka kuin lauantaina ja samat eväät. Nyt juostiin myös mahdollisimman paljon ylämäkeä. Henkeä ahdisti alkupuoliskolla. Sanoin sen johtuvan siitä, että ollaan niin korkealla. Se ei kuulemma pidä paikkaansa, vaan ahdistus johtuu mäkitreenin puutteesta. Se voi olla osasyy, mutta epäilen lopulliseksi syyksi, sitä, että venyttelin reisiä huolella lauantai-iltana ja jalat tuntuivatkin yllättävän hyviltä sunnuntaina. Juoksin siis jalkojen puolesta niin kovaa, että keuhkot eivät yksinkertaisesti meinanneet pysyä mukana vauhdissa.

Viimeinen kaksi kilometriä joukkueen H21-jäsen (=Eemil) vedätti ja H55 sinnitteli mukana. Tultiin niin lujaa, että koskaan en juossut yhtä kovaan vauhtia maastossa (ehkä jossain lyhyessä sprintissä, mutta en maastossa). Uskokaa tai älkää niin pysyin myös kartalla. Nopein kilometri mentiin sunnuntaina aikaan 5:26 ja koko matkan keskivauhti oli 7:28 min/km !!! Jos yhtään olisi vauhti kasvanut, olisi silmissäni näkynyt poimuajo.

Sää:
Pilvet: 8/8, lämpötila: +15 ast. C. Ilmakosteus: ennen sadetta 100%, sen jälkeen puolimatkasta alkaen hitaasti voimistunutta tihkusadetta. Ötököitä: ei. Erinomainen suunnistussää.

 

Reitinvalinnat

Kuvankaapaus Liveloxista sunnuntain radasta.

Reitit löytyvät Liveloxista. Lauantai täältä ja sunnuntai täältä. Niistä ei tässä enempää. Reitit kertovat kaiken. Suunnistuksessa ei olisi ollut parannettavaa. Kaikki meni nappiin. Nooh..minä olisin yksinäni tehnyt lauantaina 4-5 välillä 5 min koukun, mutta ei silti tehty. Tämä näkyy Liveloxissa pienenä väkäsenä. Aikaa siinä ei mennyt hukkaan paria sekuntia enempää.  Tässä yksi väli sunnuntailta niille malliksi, jotka eivät jaksa tutkia Liveloxia:

Kartta

1:15000 suunnistuskartta A3 molempina päivinä. Ei siis tunturisuunnistuskartta vaan suunnistuskartta! Kilpailuohjeissa kerrottiin kartan olevan selkeä. Se oli totta. Kartasta sai oikein hyvin selvää eikä sen tulkinnassa ollut mitään epäselvää. Täydet pointsit kartoittajalle. Rastipisteitä zoomasin luupilla, mutta se ei ole kartan tai mittakaavan vika vaan ikänäön. Vihreää väriä kartoissa oli erittäin vähän eikä sekään osunut meidän matkalle.

Maasto

Tämän takia tänne ajettiin:

Kartalla tämä on valkoista väriä eli metsää.

Tässä alhaalla metsää ja kuva otettu avoimen (=kartalla keltainen väri) kukkulan päältä.

 

Avoimet supat näyttivät suunnilleen tältä. Tässä menee polku supan pohjalla.

 

Valkoista kartalla = JUOKSE niin lujaa kuin pystyt!

 

Tässä vähän "tihempää".

Kuvat on otettu Näkkäläntien varresta muutaman kilometrin päästä kisakeskuksesta. Valitsin kuvista ne jotka silmämääräisesti vastasivat varsinaista suunnistusmaastoa. (Anteeksi jos tässä on tautologiaa eli turhaa toistoa, mutta kun en voi liikaa hehkuttaa, tämä Taralle erillishuomiona 😏).
Kamerahan ei ollut juostessa mukana. Kitukasvuisia koivuja harvakseltaan ja pohja tasaista kuin nurmikko. Siinä ei kasvanut kunnolla edes jäkälä. Aivan kuin puistosuunnistusta nurmikolla juosten.

Supat selkeitä ja täysin tasaisia pinnaltaan.

Avotunturissa (josta ei kuvaa) pohja ei ollut aivan näin tasainen ja noin puolet alasta kasvoi vaivaiskoivua. Rakkaa eli sepelilouhikkoa ei ollut lainkaan. Avotunturissa pystyi menemään ihan viivasuoraan, jos ei halunnut kiertää mäkiä.

Suot oli upottavia ja märkiä. Pari lyhyttä ylitystä, jossa piti muutama kymmenen metriä kahlata noin polven/nivusten syvyisessä vedessä. Nähtiinpä jonkun suunnistajan ylittävän kapean järven kahlaamalla (vai uimalla). Pää oli pinnan yläpuolella. Meillä ei kantti riittänyt siihen. Järven kierto teki 300 m lisää matkaa. Entä jos vesi olisi ollut kylmää? Tai entä jos jalat eivät olisikaan yltäneet pohjaan?

Tulokset & numerofaktaa

Lauantai:
rata: 14,4 km
juostu matka: 16,83 km
aika: 2:22:49
nousua: 294 m
laskua: 273 m
keskivauhti: 8,29 min/km
sijoitus: 5/6, eroa kärkeen 41:13

Sunnuntai:
rata: 13,8 km
juostu matka: 16,47 km
aika: 2:02:54
nousua: 252 m
laskua: 273 m
keskivauhti: 7:28 min / km
sijoitus: 4/6, eroa kärkeen 32:07

Yhteistulos:
aika: 4:25:37
sijoitus: 5/6, eroa kärkeen 1:13:20

Kaikki tulokset löytyvät täältä.

Sama rata oli myös sarjoilla HA ja H80. Jos valintamme olisi ollut H80 (joka on siis ikäparisarja), olisimme voittaneet sarjan 8 min erolla. Jostain syystä siinä sarjassa oli vain 2 joukkuetta.

Nyt kohdalle osui siis avoimen sarjan arvontapalkinto, joka alla kuvassa. Aitoja Lapin herkkuja. Maitopurkki ei ole palkinto, vaan se juotiin iltapullan kyytipoikana ja toin tölkin kotiin maitopurkkikokoelmaani. Minulta puuttui vielä Pirkka kevytmaito 5 dl tölkki. Jääkaappimagneetti ja pinssi ovat matkamuistoja.

Yhteenveto:

Suunnistus oli helpompaa kuin edellisellä kerralla Tunturisuunnistuksessa. Selvästi helpompaa. Kartta tietenkin vaikutti asiaan, ja todella avoin maasto, mutta myös radat olivat helpommat. Parilla rastin siirrolla niistä olisi saatu paljon vaikeammat. Nyt päästiin hyödyntämään polkua ja avoinaista maastoa mahdollisimman paljon.

Takapuoli ja jalat olivat yhtä könttiä autossa istumisen takia. Vaan se maasto! Aivan huikeaa! Tätä ei voi kokea missään muualla. En tiedä onko Lapland O Weekin maastot vastaavia kun en ole kyseisessä tapahtumassa vielä käynyt. Kuten täällä kirjoitin, nämä tapahtumat pitäisi yhdistää, sillä ne syövät toisiaan. Tunturisuunnistuksessa oli vähiten osallistujia kuin koskaan minun mukana ollessa.

Onhan se kaukana, mutta oletteko kuulleet siitä, että jotkut lentävät tuhansien kilometrien päähän päästäkseen makaamaan päivisin hiekalle ja joraamaan öisin diskoon? Se vasta hullua on!

Suuret kiitokset järjestäjille, että viitsitte järjestää suunnistusta näin mielettömän upeaan maastoon järjettömän matkan päähän.

Sydän pysähtyi. Onko dieselin hinta noussut yhdessä yössä noin paljon? Huh - se onkin Norjan kruunuja.