Havaintoja KS-Yökupista 2022

Havaintoja nimenomaan ratamestarin puolelta katsottuna.

Järjestin 27.9.2022 KS-Yökupin tapahtuman Musta-Haikulassa. Kun lähtöpaikka on omassa pihapiirissä on logistikkan kanssa puljaaminen huomattavasti helpompaa verrattuna siihen, että koko kalusto pitää vetää kerralla johonkin kauas. Tavarat voi siis ripotella ja kerätä takaisin huomattavasti rennommalla aikataululla ja järjestyksessä kun välillä voi käydä jääkaapilla ja saunassa.

Maastohan on minulle erittäin tuttu. Olen liikkunut siellä paljon ja olen lisäksi päivittänyt karttaa pari viimeistä vuotta. Tein tällä kertaa niin, että suunnittelin radat ja tulostutin kartat ilman, että kävin etukäteen maastossa katsomassa rastipisteitä. Tikkurasteja laitoin oletettavasti maaston pehmeisiin kohtiin ja kapuloita muualla. Avokalliolle tietysti leimasin, joka on kapulassa. Tutussa maastossa näin uskaltaa tehdä.

Muutaman rastipisteen tiesin varmasti ja muut sijoitin Purplella siihen mihin ne mukavasti sattuivat. Sitten lähdin viemään rasteja paikoilleen. Lyhyelle C-radalle heijatimet, muille rasteille ei. Paria ennestään vierasta pistettä piti maastossa hieman hakea ja varmistella. Kaksi rastia osui mielestäni huonoihin maastokohteisiin (135 kuoppa oli melko matala ja 141 polkujen risteys oli täysin heinittinyt ja umpeenkasvanut). Kartat oli tehty ja suunnistajat tulevat seuraavana iltana, joten näillä mennään.

Kuten olen monesti todennut, Musta-Haikulan maastoon on vaikea saada aikaiseksi pitkiä reitinvalintavälejä. Yritetty on! Metsäauto- ja traktoritiet menevät niin, että pitkästä väleistä tahtoo tulla aina suoraa tiejuoksua tai kaikki vaihtoehdot ovat pelkkää vihreää. Eli suosiolla enemmän lyhyitä välejä. Tällä kertaa ei sentään rastikarusellia kuten vuonna 2019 kesällä.

Suunnistaja, jonka selässä luki Nastolan Terä, tuli maaliin ja sanoi: "Milloin tämä kartta on päivitetty?" Ajattelin, että mitäs nyt? Vastasin, että tässä parina viime vuonna. Hän totesi, että pitää vaan niin hyvin paikkaansa. Kiitos.

AskoM joka minulle opetti kartantekoa sanoi, että kartantekijän on siedettävä epätarkkuutta. En ymmärtänyt sillä hetkellä mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän. Juuri kun on saanut jokun läntin valmiiksi ja kaikki tiedostot nippuun pakettin ja talletettua, niin eikös vaan tule eteen joku kohta joka pitäisi päivittää. Ei voi mitään. Yhden polun tai kumpareen takia ei kannata aloittaa koko tiedostojumppaa alusta uudestaan. Eli on vain siedettävä sitä, että kaikki ei pidä paikkaansa.

Olin keräämässä rasteja pois ja mitäs kuulinkaan. Värälän suunnasta (joka on siis Musta-Haikulan naapurikartta) kuuluin moottorisahan ääntä. Värälän eli Kahrinmäen-Vastakankaan kartta on juuri saatu käytyä läpi. Eli se on äänestä päätellen heti paikkaansa pitämätön. En lähde sitä enää tänä syksynä uudestaan katsomaan. En ehdi ja odotan nyt suosiolla pari vuotta, että tulee sitten enemmän päivitettävää yhdellä kertaa.

Kun vein rasteja, paistoi aurinko iltapäivällä. Laitoin tossut jalkaan ja ensimmäisen kahdensadan metrin jälkeen jalat olivat läpimärät polviin saakka. Kun hain rasteja, oli pilvisen utuinen keli ja aamupäivä, eli oletettavasti kastetta. Laitoin kumisaappaat jalkaan. Maasto oli täysin kuiva. Rastiliput olivat kuivia ja edes saappaan kärjet eivät kastuneet. Mistä johtuu, että aina on väärä varustus?

Reittihäveli löytyy täältä. Ratamestaria kiinnostaa suunnattomasti mistä suunnistajat ovat kulkeneet. Sitä jaksan aina ihmetellä, että miksi niin harva laittaa reittinsä härveliin? Melkein kaikilla näkyy ranteessa älykello, eli dataa kyllä on. Jos luet tätä, sano kaikille tutuille suunnistajille, että käyttäkää reittihärveliä. Vaikka kiemura olisi kuinka naurettava, sitä ei kannata nolostella. Aikaa menee minuutti tai pari ja tämän ajan säästää seuraavalla kerralla metsässä. Sillä härvelin tutkiminen parantaa suunnistustaitoa. Tosi on!

Kymijoen ulkoilureitti

Olen odottanut melkein kieli pitkällä milloin Kymijoen ulkoilureitti on kokonaan valmis. Nyt se on. Kävin ajamassa sen pyörällä 22.9.2022 läpi mahdollisimman tarkkaan.

Sää oli puolipilvinen/aurinkoinen, tuuli oli heikko ja lämpötila oli noin +10 asteen paikkeilla. 

Reitin esittely yms. tietoa on Kouvolan kaupungin sivuilla.
Reitti löytyy kaupungin karttapalvelusta. (tiedot-reitit-ulkoilureitit)

(c) Kouvolan kaupunki

Tarkoitukseni oli ajaa koko reitti läpi kaikkine lenkkeineen ja osuuksineen. Se tarkoittaa sitä, että hieman piti ajella edes takaisin, koska reitti ei ole pelkkä rengas, vaan sisältää erilaisia pistoja ja rinnakkaisia väyliä.

Lähdin matkaan Korian siltojen kohdata kohti Kuusankoskea. Ensimmäinen kohde jossa pysähdyin oli Ruotsulan redutti. Eipä siinä muuta näkemistä ollut kuin maavalli ja paljon pusikkoa. On se outoa, että siinä paikalla on käyty Venäjän ja Ruotsin välillä sotaa (ja paikalliset suomalaiset jäivät jalkoihin ja maksumiehiksi).  Outoa kun vertaa sitä nykysodankäynnin mittakaavaan.

 

Keltin voimalaitokselle asvalttia pitkin ja sieltä Kymijoen rantaa alavirtaan päin. Pitkät portaat (alla olevassa kuvassa vain osa metalliportaista) on talutettava, mutta maisema on hieno.

Sitten asvalttia pitkin taas eteenpäin ja seuraava lenkki Aholanmäen kautta voimalaitoksen tielle ja siitä taas kohti Kuusaata. Aholanmäellä oli sellaiset mäet, että reisistä loppuivat välitykset. Oli pakko taluttaa ylös. Onneksi mukana oli kuusiokoloavain, niin kiristin vähän jarruja ja pääsin mäet alas satulassa istuen.

Alla kuvassa jutun tässä vaiheessa ajetut osuudet. "Haalea" taustakuva on Sportstrackerin ominaisuus, jolle ei voi mitään.

Sitten Niskalan osuuden eteläisin lenkkin. Kapeaa kaiteellista siltarakennelmaa ja kapeat portaat. Tämä oli huono pätkä ajaa pyörällä - ja eihän tätä oltu edes merkitty pyöräreitiksi. Nyt vasta huomasin, että minulta jäi tässä kohtaa pätkä asvalttireittiä (eli se rinnakkainen pyöräreitti) ajamatta. 

 

Sitten Rauhanharjun lenkki. Hienoa maisemaa ja ruskan värittämää. Kiersin takaisin asvalttia pitkin ja ajoin pienet pistot, jotka olivat tässä osuudessa vielä ajamatta. Tässä kohtaa eli Rantakulmalla törmäsin ensimmäiseen epäloogisuuten opasteilla. On toki todettava, että kaupugin karttapalvelussa oleva reittikartta on varsin epätarkka - ainakin näin suunnistajan silmin.

Tätäkin on pyöräilijälle tarjolla:

Rauhanvirrantien ja Peltotien risteyksessä opaste näyttää Peltotiensuuntaan. Kun Peltotie loppuu, ei ole mitään opastetta ja hätäinen saattaa kuvitella reitin jatkuvan suoraan Pilkantielle. Reittikartassa reitti ei mene Peltotietä pitkin vaan Rusinlautantietä, joka on kevyenliikenteen väylä, ja kun se loppuu sen päässä on opasteet oikealle ja vasemmalla. Olisiko opastetolpat (kuvassa punaiset nuolet) asennettu vahingossa eri risteyksiin teiden eri päissä?

Tässä edellä olevat reitit kartalla (pätkä asvalttia eteläreunassa jäi vahingossa ajamatta, mutta ajoin ylimääräistä Rauhanvirrantietä, Lumikonpolkua yms, joka on tuo keskimmäinen pohjois-eteläsuuntainen viiva):

Sitten Kuusankoskelle sillan yli ja siitä vasemman kautta joenrantaa pitkin Ruukinporttiin. Tässä reitti haarautuu opasteiden mukaan Ekholmintielle ja Patosillantielle. Kartan mukaan ei haaraudu. Minulle, joka olen tästä ajanut pyörällä ei ollut ongelmaa. Ajoin molemmat reitit. Joku joka on ensimmäistä kertaa, saattaa hieman ihmetellä. Kaikilla on älykännykät, josta voi tietysti paikantaa itsensä, eli ei tämä ole mikään oikea ongelma.

Sitten Sääksniemen lenkki. Ilmeisesti tänne on raivattu kokonaan uutta reitin pohjaa? Olen suunnistanut täällä, mutta en muista millä tavalla polut maastossa menivät. Huomattavan kokoinen ylä- ja alamäki. Sileää kivituhkaa ja mutkittelua puiden välissä, todella mukavaa pyöräillä.

 

Sitten kohti Kouvolan keskustaa ja kävelykatu Manskia. Kävelyreitti menee suoraan rautatieasemalle ja asematunnelia pitkin ratapihan ali. Onhan varsin metka osuus ulkoilureitillä. Koska olin pyörällä, käännyin vasemmalle ja kiersin Tunnelikadun kautta. Tunnelikadun kummassakaan risteyksessä en nänyt mitään opasteita. Tässä ensi kertaa paikalla oleva on taatusti hämmästynyt. Opasteet jatkuivat asematunnelin eteläpäässä.

Sitten ajoin harhaan, koska Tervalepäntiellä eli Sarkolan urheilukeskuksen vieressä olevalla kadulla ei ole opastetta mistä kohtaa pitää kääntyä. Oli pakko luntata kartasta ja pakittaa vähän.

Kankaronmäellä sen sijaan oli jokaisessa käänöksessä opasteet ja pääsin nopeasti Alakyläntien eteläpuolelle. Reitti kulki mutkitellen peltoaukean läpi. Hassua, että jokaisessa 90 asteen mutkassa oli opasteet, vaikka reitiltä ei voi poiketa muualla kuin pellolle. Ilmeisesti tässä on ennakoitu talvea ja sitä kun kaikki peittyy hangen alle.

Sitten Joenrannantietä pitkin ja lähestulkoon pihojen läpi kohti Kallioniemeä. Alakylän varsinaisen kylän jälkeen tuleva tieosuus on tylsä, mutta lähempänä jokea kulkeva reitti on hieno. Alakylän metsäosuudella on neljät portaat, joissa kahdessa on luiska pyörän taluttamista varten. Muissa portaissa pyörä on kannettava tai yritettävä taluttaa niin, että renkaat menevät reunan lankkua pitkin. Eipä olisi iso homma ruuvata kaikkien portaiden reunaan 100mm leveä lautaa lappeelleen. Se ei haittaa kävelijöitä lainkaan, koska kukaan ei kävele niin, että kaide hinkkaa reittä. Pyörää voi kuitenkin taluttaa kallistettuna niin, että renkaat ovat reunassa olevan laudan päällä.

Alla kuva Alakylän reitin poikittaisen pätkän länsipäästä. Ilmeisesti oikea opastekyltti on vielä asentamatta.

Ja tälle ei voi mitään. Paria opastetta oli yritetty käyttää Kuusaalla leuanvetotankona, mutta viitat olivat juuri ja juuri kestäneet. Olivat taipuneet vain vähän. Mutta näille töhrijöille ei voi mitään. Jos edes maalaisivat jotain josta saa selvää. Eihän tuossa lue mitään, siis ei mitään. Saattaa toki olla niin, että talipää ei osaa kirjoittaa, joten nimmarin sijaan tägi on kuin läjä. Säälittävää.

Läntisellä ratatiellä oli uutta irtonaista mursketta, joka pitkin oli epämukavaa ajaa. Siksi ajoinkin tietä pitkin vain kerran ja rantaa pitkin kulkevan reitin edes takaisin huolimatta portaista. Alla kuvia Kallioniemestä. Sillat, joista keskimmäinen on vanhin keittoraudasta valmistettu silta. Infotaulun mukaan keittorauta tarkoittaa sitä, että rauta on keitetty. Aivan! Olenko jotenkin utelias, kun olisin kaivannut vähän enemmän selitystä siitä keittämisestä? Alemmassa kuvassa merkkejä sivilisaatioista. Lenkki on jäänne joen ylittäneen lossin rakenteista ja roska on paperi, jolla joku hyväkäs on pyyhkinyt kehonsa uloketta tai aukkoa.

Reitillä on mittaa 25 km. Itselleni tuli ajomatkaa 46 km. Reitin kiertämiseen kului aikaa noin neljä ja puoli tuntia, tässä ajassa on mukana kaikki pysähdykset eli maisemien katselut, info-taulujen lukeminen, veden lisäykset ja poistot, kartan tutkimiset yms.

Täytyy sanoa, että kyllä Kaupunki on panostanut tähän. Portaita, pitkospuita kaiteilla ja ilman, siltoja, penkkejä, levähdyspaikkoja, kivituhkaa ja opasteita on paljon. Itse katson tätä tietysti pelkästään lopputuloksen kautta, mutta voi vain arvailla sitä byrokratiaa jota tässä on tarvittu.Hienoa, että tämä ulkoilureitti on tehty. Näin ulkoliikkujan silmin tässä on saatu vastinetta verorahoille.

Kannattaa mennä kiertämään ja katselemaan upeita maisemia.