sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Etsintäkuulutus

Kadonnut kuvan mukaisia esineitä noin 60 kpl.



Väri oranssinpunainen ja keskellä leveä hopeanharmaa tarranauhaheijastin.
Toisessa päässä kaksi 2 mm reikää joiden läpi pujotettu neonvärinen narulenkki, jonka pituus noin 15 cm.

Valmistin ensimmäisen noin 30 kappaleen sarjan keväällä 2014. Ajoin heti lumien sulettua polkupyörällä kotoa Korialle päin ja keräsin kaikki tien penkalla olleet katkenneet aurauskepit talteen. Enemmänkin olisin voinut materiaalia kerätä, mutta en jaksanut enempää kerralla kantaa kotiin. Sitäpaitsi ohikulkijat loivat minuun hämmästyneitä katseita kun talutin toisella kädellä pyörää ja toinen kainalo oli täynnä oransseja aurauskeppejä. Yhtää ehjää keppiä en kiskonut maasta irti, vaan keräsin vain niitä, jotka olivat talven aikana menneet säpäleiksi, kuitenkin niin, että heijastinosa oli ehjä.

Käytin näitä heijastimia KS:n Yökupissa vuonna 2014 ja sen jälkeen en niitä enää nähnyt.

Valmistin toisen noin 30 kappaleen sarjan keväällä 2015. Ajoin kevällä heti lumien sulettua polkupyörällä kotoa Korialle päin ja keräsin kaikki tien penkalla olleet katkenneet aurauskepit talteen. Enemmänkin olisin voinut materiaalia kerätä, mutta en jaksanut enempää kerralla kantaa kotiin. Sitäpaitsi ohikulkijat loivat minuun hämmästyneitä katseita kun talutin toisella kädellä pyörää ja toinen kainalo oli täynnä oransseja aurauskeppejä. Yhtää ehjää keppiä en kiskonut maasta irti, vaan keräsin vain niitä, jotka olivat talven aikana menneet säpäleiksi, kuitenkin niin, että heijastinosa oli ehjä.

Näitä heijastimia käytettiin KS:n Yökupissa vuonna 2015. Näitä heijastimista on nyt jäljellä enää 6 kpl.

Jäljellä olevat on merkitty alla olevalla tarralla. Kadonneissa heijastimissa tarroja ei ole - ehkäpä ne eivät siksi löydä takaisin kotiinsa.



Jos tiedät missä heijastimet ovat, älä panttaa tietoa. Jos heijastimet ovat sinulla, ne voi palauttaa myös nimettömänä postilaatikkooni illan pimeinä tunteina.



maanantai 21. marraskuuta 2016

AIJAIJAI

Pikaraportti KS-Gaalasta

Karjalanpiirakan päälle levitetään perinteisesti munavoita. Yleensä eri tapahtumissa tai kekkereissä tarjolla oleva munavoi on joko liian kylmää tai liian munapitoista. Tästä seuraa se ongelma, että munavoita ei pysty levittämään nätisti karjalanpiirakan päälle tai käy peräti niin, että se varisee tarjoiluastian ja piirakan välimaastoon, eli johonkin pöytäliinalle.

KS-Gaalassa munavoi oli pehmeää ja siinä oli riittäväsi rasvaa, eli se oli vallan erinomaista.


Mokkapala tuo suomalaisten myyjäisten, talkoiden, syntymäpäivien, lastenkutsujen, nimppareiden ja gaalojen kestosuosikki pitää pintansa. Olen syönyt mokkapaloja aika monta (siis tosi monta), mutta en ole vielä kyllästynyt. Iloinen yllätys oli KS-Gaalassa tarjotut mokkapalat, jossa oli aromina salmiakki. Useampi uumoili, että maku tuli nonparelleista, mutta mielestäni maun lähde oli sekoitettu kuorrutteeseen. Erinomaista työtä ja täydet pointsit leipojille.


Ohjelmaosuutta olen melkein jäävi kommentoimaan, sillä kaikkea mitä kirjoitan voidaan käyttää todisteena minua vastaan. Niin se on, että jos on joskus jotain kirjoittanut, jostain se putkahtaa esille.

Kuka Hoksaa löytyy esim. täältä. Tai sitten suoraan minulta. Kirjoja hakiessa netistä löytyy myös sivusto "Lataa ilmainen kirja". En laita tähän linkkiä tarkoituksella. Tämä sivu vaikuttaa siltä, että sieltä saa ladattua ilmaiseksi melkein minkä tahansa suomalaisen kirjan. Sivusto on huijaussivusto, joka kerää luottokorttien tietoja, eikä toimita mitään kirjoja ilmaiseksi. Älkää kokeilko. Viranomaiset ovat tietoisia tästä huijauksesta, mutta sitä ei näköjään vielä ole saatu suljettua. 


Loppuun vielä KS Gaalassa ensiesityksensä saanut Olympiakomitean hyväksymä semi-virallinen suunnistushymni eli kapean kitaran säestyksellä ilmoille päästetty biisi:

Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 
Happy happy happy happy happy happy aijaijai 

Kiitos järjestelytoimikunnalle!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mylsä by night!

Sitkeimmät suunnistajat alkavat erottua kun KS:n Yö-Kuppi etenee kohti kauden päätöstä. Viimeisin tapahtuma oli 15.11. Myllykoskella, jonne oli kotiliesien lämpöjen houkuttelevasta hehkusta huolimatta kammennut itsensä kolmisenkymmentä innokasta suunnistajaa.

Vähän ennen virallista lähtöaikaa taivaalta roiski räntää, mutta sade ja tuuli rauhoittuvat illan mittaan. Myllykoskella oli märkää lunta tai sohjoa noin nilkan korkeudelle. Lumitilanne ei siis haitannut juoksemista, vaikka pienimpien polkujen erottuminen maanpinnasta oli vaikeaa niille, jotka tekivät ensimmäiset jäljet. Koivusaaren nurmikkoalueella oli hiihtämällä tehty perinteisen latu, joka näytti sivusta katsoen aivan kelvolliselta. Suunnistajien kommenttien mukaan lunta oli enemmän kuin esim. Kuusankoskella.

Täydelliseen pimeyteen ei tarvinnut Myllykoskella sulkeltaa, sillä katuvalojen loisteesta ei tarvinut kauas mennä, ja pitkät pätkät pääsi taivaltamaan teitä ja raitteja pitkin.

Illan kuvasatoa. Klikkaa kuvaa niin se suurenee (ja yleensä pääsee takaisin Esc-näppäimellä - ainakin Firefoxilla surffatessa).

Mikael Fabritius leimaa maalissa.

Maalileimauksen näyte Jouko Tykkälältä.

 
 Kukaan ei halua tulla kuvatuksi....

Marja Laukkanen leimaa maalissa. "Hauskaa oli" Marja kommentoi iltapuhdettaan Mylsällä. Huomatkaa uusi KS:n taitettava sprinttipukki.


Tulokset löytyvät täältä.
Jos kartta kiinnostaa, se löytyy täältä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Raatojuoksu 2016

(päivitetty 16.11. ratapituus)

Tämän vuotiseen Raatojuoksuun valmistautuminen alkoi edellisenä yönä. Näin unta, että olin matkalla kisapaikalle. Matka taittui pienkoneella, joka laskeutumisen jälkeen rullasi aivan majapaikkamme eteen. En tiedä miksi sinne eikä kisapaikalle, mutta se ei ollut ongelma. Minulla ei ollut mitään varusteita mukana, paitsi  housut jalassa ja polkupyörä. Laskin, että mikäli lähden pyörällä kotoa hakemaan varusteita siinä menee aikaa kymmenen tuntia. Se on liian kauan. Toinen vaihtoehto olisi se, että lainaisin joltain autoa, mutta minulla ei ollut ajokorttia eikä rahaa bensaan. Filmi loppui tähän, eli loppuratkaisu jäi näkemättä ja nukuin tosi huonosti.

Keli oli kylmä ja pukeutumista piti miettiä. Pitkähihainen paita, takki, pipo, sormikkaat, pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Nastareihin ei mahdu kuin yksi ohut sukka, eli tavalliset sukat jalkaan.

Lähtöön oli aika pitkä matka ja oli paikalla 2 min ennen virallista lähtöaikaa. Siitä taisi mennä vielä 5 min ennen kuin kartoille pääsi. Monelle taisi olla yllätys kuinka paljon lähtöpaikalle siirtymiseen meni aikaa ja siksi lähtö viivästyi hieman.

Ratani oli H10KM. Heti ykköselle pieni koukkaus. Hieman liikaa vasemmalla. Tämä johtui siitä, että kaikki muut menivät enemmän oikealle olleelle rastille. Näin, että se ei ole minun ja otin suunan joka vei vasemmalle päin. Sinne ei  mennyt kuin parit jalanjäljet. Loivaa rinnettä alaspäin ilman kiintopisteitä. Sitten tuli kutina, että matkaa oli sen verran takana, että rasti on lähellä. 90 astetta oikealle ja muutaman kymmenen metriä ja rastille.

Tämä ykkösen koukkaus oli tyypillinen virhe joita tällä reisulla tuli useita. Ura joka menee ehkä polkua pitkin menee melkein oikeaan suuntaan. Ura erkanee polulta ja valtaosa suunnistajista on mennyt sinne. Varsinaista polkua ei erota koska se naamioituu lumiseen kanervikkoon. Muutaman sentin lumipeitteestä oli yllättävän paljon haittaa. Ei juoksemisen kannalta vaan siihen miten helposti lipsahtaa sivuun omalta reitiltä.

Ainoa isompi pummi tuli 5-6 välillä. Hukkasin itseni kokonaan ja olin paljon liikaa oikealla. En saanut kiinni ja lähdin väärään suuntaan. Tuurilla osuin rastille, jolla olin jo aiemmin käynyt. Siitä oikeaan suuntaan ja vielä uudestaan hukkasin paikan. Ohi toiselta puolelta ja vielä piti 100 m pakittaa. Väliaikatiedoissa tässä kohtaa on ilmeisesti hajonnoista johtuva ero, koska tällä välillä hävisin tulosten mukaan voittajalle 1:26:35 vaikka koko väliin meni 14 min. Näppituntumalta aikaa meni hukkaan 7 min joka maksoi noin 30 sijaa.

Sitten tuli tämän reissun hauskin kommellus. Rastin 14 jälkeen tuli pitkä juoksupätkä ja kartan reunassa luki "KARTANVAIHTO". Määritteistä olin huomannut jo aiemmin, että 5 rastia on vielä jäljellä. "Erikoista, että määritteet on printattu kaikki samaan arkkiin", tuumin.  Sitten tuli vastaan alikulkutunneli ja siinä oli kyltti "Kartanvaihto". Katsoin näkyykö missään karttoja. Ei näkynyt. Tunnelia ennen oli rasti. Kartassa tätä rastia ei ollut, koska olin jo kartan ulkopuolella. Olin vain seurannut letkaa. Leimasimessa oli numero 82 ja katsoin määritteistä, että minullahan on sen numeroinen rasti. Leimasin ja jatkoin matkaa. Pyörittelin päätä enkä vieläkään nähnyt missään uusia karttoja. Katsoin paperin toista puolta ja se oli kokonaan valkoinen. Kaikki juoksivat eteenpäin, joten jatkoin matkaa minäkin. Joku lähti vasemmalle kovalla vauhdilla ja ihmettelin mielessäni miten hän sinne menee. Sitten tuli risteys ja kaikki kääntyivät vasemmalle. Ei mitään viitoitusta missään ja ihmettelin, mistä tästä tietää minne pitää menne. Pysähdyi ja kysyin takana olleelta naiselta mistä ne uudet kartat saa. Hän kysyi, että leimasinko tunnelissa. Vastasin leimanneeni ja hän sanoi, että se kartta on siinä paperin oikeassa kulmassa. Katsoin karttaani ja siinähän se oli loppuosa oikeassa alakulmassa. Se oli ollut siinä koko matkan ajan ihan lähdöstä asti. Että voi ihminen tuntea itsensä tyhmäksi. Tyhmyyttä on myös se, että ei lue kaikkia ohjeita etukäteen. Tässä meni minuutin verran hidasteluun ja ihmettelyyn. Syy miksi näin kävi näkyy allaolevissa kuvissa:


Kartta oli taiteltu aika lailla tällä tavalla pitkät pätkät ja näin kun etenin kohti kartanvaihtoa. Kartanvaihto pilkistää oikealla ylhäällä. Kartan toinen puoli näytti tältä:


Näetkö toista karttaa? Et näe, sillä se on täsmälleen kaksinkerroin taitetun osan sisäpuolella. Tuurilla selvisin tästäkin.

Kahta suunnistajaa neuvoin metsässä ja näytin heille missä ollaan. Kun lasketaan oman karttakysymykseni mukaan, jäin yhden pykälän plussan puolelle.

Vaikka jalkoja ja nimenomaan jalkapohjia paleli juoksu kulki hyvin. Radalla oli pitkiä tiepätkiä ja vedin ne täysillä ja ohitin satamäärin suunnistajia. Loppua kohden kiristin vielä vauhtia ja pari viimeistä väliä vedin aivan maksimilla. Fyysisesti todella hyvän tuntuinen juoksu. Pauli Forman, joka oli lähdössä vieressäni, ohitin "kartanvaihdon" jälkeen ja voitin hänet lopulta parilla minuutilla.

Sijoitukseni on  97. Tuloksissa on jotain pientä epätarkkuutta sillä eri listoilla olen eri sijoilla (ainakin lauantai iltana kun tätä kirjoitan). Samoin väliajoista puuttuu kokonaan väli 19-M.  Viimeisen rastin (koodi 200) yksi leimasin oli ilmeisesti pimeänä, koska se puuttuu minulta vaikka taatusti leimasin sillä. Niin näkyy puuttuvan myös monelta muulta.Tössimistä tuli kaikkiaan noin 10 min. Eli nappisuorituksella sijoitukseni olisi ollut noin 40 sijaa parempi. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä H10KM radalla oli noin 260 osallistujaa, eli olin selvästi puolivälin paremmalla puolella.

Kuten aina, järjestelyt olivat mallikkaat. Hieno maasto ja vaikka maali on samassa paikassa, jossa se on ollut monesti aiemmin maasto ei tuntunut minulle yhtään tutulta. Tässä auttoi tietysti se, että lähtö oli vielty kauas ja näin oli saatu "uutta" maastoa käyttöön. Pesut ja pukuhuoneet sisällä. Juomaa ja naposteltavaa tarjolla. Parkki lähellä. Yhteenveto: Hienot kisat.