Olen hieman yrittänyt hiihdellä. Lumitilanne Kouvolan seudulla on vihdoin
hieman helpottanut ja latupohjia on saatu ajettua myös muualla kuin tykkilumelle. Lumen määrälle emme voi mitään, mutta ongelma ovat myös latujen
reitit.
Asuin 20 vuotta sitten Lehtomäessä ja pääsin ladulle suoraan kotiovelta - matkaa oli tasan yksi metri.
Latuverkosto on niistä ajoista supistunut ja nyt jäljellä on vain muutamia
reittejä. Jäljempänä on muutamia karttakuvia, ja niiden yhteydessä olen
kommentoinut reittejä omalla takapuolituntumalla. Olen hiihtänyt
aktiivisesti ainakin viimeiset 25 vuotta Kouvolassa ja uskallan väittää, että olen sinä aikana kolunnut
melkein kaikki mahdolliset paikat, johon tavalliset sukset jalassa on päässyt. Ajalta
ennen nettiä, ja gps:ää ei tietenkään ole muita dokumentteja kuin muistikuvia,
mutta onneksi muisti pelaa vielä hyvin.
Ymmärrän, että raha on aina kortilla. Rahaa kaupungilla on, mutta paljonko
sitä on budjetoitu latujen ylläpitoon? En jaksa etsitä tietoa kaupungin
sivuilta tai pöytäkirjoista. Rahaa on todennäköisesti säästynyt useana viime vuonna
hieman, koska lumi on tullut niin myöhään ja kausi on jäänyt lyhyeksi. Tämän
säästyneen rahan olisi voinut käyttää latupohjien kunnostamiseen. Siis olisi.
Tarvittaisiin yksi mies, yksi raivaussaha, muutama viikko aikaa ja 200 litraa
bensiiniä. Taimia, risuja, varpuja ja kaikenlaista
eloperäistä törröttää liikaa latupohjilla ja niiden reunoilla. Tämä tietysti korostuu vähällä
lumella, mutta yli puolimetristen koivun taimien ei pitäisi olla latupohjalla.
Ei ole vaikea eikä kallis homma korjata. Ennen kuin joku ihmettelee, niin
kommentoin itse itseäni: hiihdän siis muuallakin kuin
Kouvola-Paaskoski-Valkeala -välillä, jossa risuja ei ole.
Nykyhiihtäjät on opetettu liian leveille baanoille. Silloin joskus oli kaksi
väylää jossa pystyi etenemään luistelutyylillä: Paaskosken ja Anhavan reitit.
Tämän lisäksi oli melkoinen määrä pelkkiä perinteisen uria. Nykyään käytännössä kaikki
reitit ovat luistelubaanan levyisiä tai ainakin ne ajetaan sellaisiksi vaikka leveys ei siihen kunnolla riittäisi. Pelkkiä perinteisen uria ei ajeta kuin
laturetkipäivinä, jos sellaisia ylipäätään pystytään järjestämään. Syitä on
tietysti vähäinen lumi, mutta reittien umpeen kasvaminen ei ainakaan auta lumen
pääsemistä maahan asti.
Yllättävän moni pelkästään luisteluhiihtoa harrastava, ei tiedosta sitä,
että perinteisen ladun päällä luistelu haittaa pertsan hiihtäjiä. En väitä,
että en itse ole ikinä luistellut pertsan ladun päällä. Joskus on pakko ottaa
muutama potku sivulle päin, sille ei voi mitään. Mutta olen nähnyt miten jotkut
luisteluhiihtäjät vetävät pitkiä pätkiä niin, että hiihtävät järjestään pertsan ladun päällä
vaikka baanalla olisi leveyttä riittävästi. Sopivalla kelillä rikki potkittu
latu estää kunnollisen potkun kun suksi pomppii kökkäreiden yli. Ja sitten ovat
tietysti ne älykääpiöt, joita yhteiskunnassamme tuntuu riittävät joka paikkaan.
Pari talvea sitten joku ratsasti Korian latupohjan piloille hevosen kanssa.
Liekö sama tyyppi kyseessä joka oli paskantanut keskelle latua? Kyllä se
ihmisen ripulijätös oli, sillä samalla paikalla oli juustonaksuja, karkkipussi ja
jotain vihreitä pallukoita.
Olen tainnut todeta useamman kerran, että laturetkityyppinen hiihtely
kiinnostaa minua eniten: mutkaista mäkistä kiemurtelua vaihtelevassa maastossa.
Enemmän on tarjolla useiden satojen metrien tai jopa kilometrien mittaisia
viivasuoria tuulisia baanoja, joilla on pakko puskea väkisin eteen päin.
Anjala
Tämä on Anjalan tykkilumilatu tänä talvena. Parhaiten hoidettu latu
kaupungin alueella. Reitti on reilu pari kilometriä, eli ei pituudella pilattu.
Kuvassa ei ole ns. vanhan kolmosen lenkkiä, jota en ole vielä tänä talvena
hiihtänyt. Kolmosesta tulee hieman lisää pituutta ja pää ei mene ihan niin
pyörälle kuin pelkän tykkiladun kiertämisestä. Kentältä ylös nouseva puolen
kilometrin mittainen ylämäki on puuduttava. Siinä on liian helppo vetää itsensä
hapoille. Ja sama mäki on edessä reilun kilometrin jälkeen uudestaan ja
uudestaan.
Kouvola - Paaskoski
Tämä on toinen puoli Kouvolan ykkösreitistä. Huomaa kartan pohjaväritys. Suunnon Movescount-palveluun on tullut valinta, jossa pohjakartan voi valita. Hyvä niin. Uimahallillta Käyskille on
kohtuullisen mukavaa hiihdellä. Jalankulkijoita ladulla tuntuu olevan kovasti.
Jännää, että kaupungissa on tuhansia kilometrejä kevyenliikenteen väyliä ja
polkuja, mutta latuja on pakko päästä tallomaan. Palomäen ladut ovat liian
rankat hiihtelyyn. Vesitorin suunnasta itään laskeva mäki on jäänyt mieleen. Vuosia sitten tuuppasin itseni alas mäkeen, ja latu oli jäässä. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja
kaarre tiukkeni. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kaarre tiukkeni lisää. Pysyin
pystyssä, mutta nurin meno todella kovassa vauhdissa ja kivikovalla jääladulla oli todella lähellä. Tämä läheltä piti tapaus on jäänyt muistiin,
Käyrälammen kohdalla on nyt hieno ja leveä pätkä joka korvaa aiemman reitin,
joka kiersi uimarannan kautta. Tämä on hieno ja leveä esimerkki siitä mihin
suuntaan ladut ovat nykyään menossa. Ainoa kriteeri taitaa olla se, että
latukone pääsee etenemään mahdollisimman vähin suunnanmuutoksin.
Paaskoski - Valkeala
Loppupätkä Paaskoskelta (joka jää hieman kuvan alareunan ulkopuolelle)
Valkealaan. Ennen nykyistä Paaskosken majaa, hiihdettiin Karhulanjärven rannalle (kuvassa punainen katkoviiva). Ennen majaa oli metsäautotiellä pitkä alamäki, ylämäki ja sen perään toinen
pienempi alamäki ennen kaarrosta majalle. Olen kerran saanut niin kovan vauhdin
ensimmäisestä mäestä, että pääsin ylämäen samalla vauhdilla ylös ja suoraan
toiseen alamäkeen. Siis vain kerran. Sähkölinjaosuus on puuduttava. Pitää vaan lykkiä ja toivoa että se
joskus loppuu.
Valkealan urheilukentän ympäristössä kiertelee mielenkiintoisia latuja.
Yllä olevassa kuvassa on yhden kerran kiemurat. Olen joka kerta kiertänyt hieman erilaiset
lenkit ja tällä hetkellä ainakin yksi pätkä on vielä kokonaan hiihtämättä.
Harjun päällä luistaa aina paremmin kuin alhaalla, siis kelistä riippumatta.
Mistä se johtuu? Ilmaston on oltava siellä erilainen.
Ongelma on tässä se, että on hiihdettävä samaa reittiä takaisin päin. Ennen
vanhaan pääsi Valkealan sahan ja motellin kautta takaisin. Tämä reitti sulkeutui
kun latupohja jäi kierrätystoimintaa harjoittavan yrityksen kentän alle.
Jyrääntien tunnelin vieressä on vielä opasviitta tälle reitille.
Olisiko se jo aika poistaa?
Myllykoski - Inkeroinen
Alkupätkä Niittytien eli Kuntokujan päästä Hevosmäelle on "ihan
kiva", vaikka lunta on liian vähän. Hevosmäeltä Inkeroisiin on maailman tylsin hiihtoreitti - tai
ainakin Suomen. Viivasuoraa latua. Vastatuulta. Jätekeskuksen etovaa lemua.
Kivimurskaamon kivipölyä, joka vie luiston. Takaisin tullessa samat sanat.
Inkeroisten päässä on ns. ylälenkki, joka kannattaa kiertää. Se on tämän reitin
mukavin osuus.
Tämä reitti on nyt Keltakankaan kohdalta poikki tietyömaan takia.
Menen seuraavan kerran katsomaan sitten kun tunneli on valmis.
Valitettavasti minulla ei ole karttaa mukavimmasta hiihtopätkästä joka
Kouvolasta löytyy. Se lähtee Inkeroisista ja kulkee Lankkuahon kautta
Järventaustalle ja sieltä Löytynmäen kautta Matarojan majalle. Ja siitä edelleen
Hevosmäelle. Tämä on osa Anjalankosken laturetkireittiä. Ongelmaksi on tullut
se, että alueen isoin maanomistaja on kieltänyt ladun tekemisen mailleen.
Hiihtää saa, mutta latua ei saa kelkalla ajaa - ei edes metsäautoteille. Saamieni tietojen mukaan ensi
talvena latu tehdään, sillä Myllykosken Latu ry maksaa selvällä rahalla
maanomistajalle rahaa. Kuka on näin tiukkapipoinen maanomistaja? Ei - hän ei ole
jääräpäinen pientilallinen tai mökkiläinen. Hän on sellua keittävä ja paperia
tekevä pörssiyhtiö, jonka tase taitaa olla lähempänä kymmentä kuin yhtä
miljardia. Sanonko suoraan, että aivan naurettavaa. Mutta minkäs teet. Pääkonttorilla on päätetty, että se tonni joka latuluvan myöntämisestä
tulee on elintärkeää valuuttaa. Olisi kiva tavata tämän päätöksen tehnyt
henkilö. Eikä muuten ole ainoa paikka, jossa on sama ongelma.
Näin, että Hevosmäeltä oli tampattu pohjaa kohti Matarojaa, mutta en
lähtenyt sinnepäin, koska risuja puski aivan mahdottoman paljon. Toivon, että
rahat lupaan löytyvät ja pohjat saadaan kunnostettua. Yksi syy on se, että
retkipäiviä on Matarojan majalla tarjoilut, joita ei tällä seudulla muualta
saa: piirakoita, leivoksia, kakkuja, pullia ja jokaista vähintään kolmea
sorttia. Jos siis Anjalankosken laturetkiä vielä järjestetään kannattaa sinne
mennä ja ehdottomasti poiketa Matarojan majalla.
Kuusankoski - Anhava - Nauha
Klikkaa kuvaa, niin näet sen paremmin (ainakin tietokoneen näytöllä).
Tämä on isoista baanoista paras. Kuusaan uimahallilta suoraan Anhavaan ja sieltä takaisinpäin Nauhan lenkin kautta. Nauhan majan paikkeilla myrsky pisti metsän nurin, ja toden totta - maisemaa ei tunnista samaksi. Mäkiä on kovasti ja pitkiä puuduttavia suoria ei ole. Anhavasta takaisin päin voi
valita vielä extramäkisen reitin jos sellaista kaipaa. Nauhan lenkillä pohja
oli vielä metsäkoneiden jäljiltä epätasainen, mutta kuitenkin hiihdettävä.
Melkoinen sekasotku vallitsee valotolppien ja niiden kaapeleiden kanssa.
Nauhasta - Anhavaan välillä on jyrkkä alamäki jossa on usein paannejäätä. Tämän mäen yläosassa on sepeliä ladun pinnassa. Alas pääsin ok, mutta ylös tullessa nappasi suksi kiinni ja menin melkein turvalleni. Muhkea 20 cm pitkä ura suksen pohjaan. Ei voi mitään.
Nyt tiedän sen, että kun parkkipaikalta lähtee hiihtämään ensimmäinen
kilometri pitää hiihtää todella varovaisesti. Ylämäki on pitkä ja jyrkkä. Vaan
onhan se sitten takaisin tullessa mukava lasketella.
Anhavan majalla söin tämän talven (toistaiseksi) parhaat munkit ja aidolla vademahillolla.
Koria
Korian muuntoaseman laajennuksen takia reittiä on hieman muutettu ja nyt
valotkin on saatu palamaan. Kolmen kilometrin lenkki on melko tasainen.
Puolimatkassa on pari pientä mäkeä. Tämä reitti soveltuu kauden alkuun hyvin,
eli huonommallakin hiihtokunnolla pystyy kiertämään tätä. Huomattavasti
helpompi latu kuin suunnilleen saman mittainen Anjala.
Valoton lisälenkki lähtee etelään päin sähkölinjaa myöden (kuvassa poikkiviivan
alla oleva osa). Tämä vaatisi ehdottomasti raivaamista. Luistelullekin on tampattu
pohjaa, mutta väylä on kerta kaikkiaan liian kapea sille. Laittaisin pelkän
pertsan ladun tai vaihtoehtoisesti leventäisin reittiä. Tälle pätkälle osuu
Kouvolan tiukimmat alamäet. Kiertosuuntahan on vastapäivään vaikka sitä ei ole merkitty mihinkään. Alamäki 1 on merkitty 1:llä. Ei kovin pitkä mutta
jyrkkä alamäki päättyy jyrkkään yli 90 asteen vasempaan käännökseen. Älytön paikka. Miksi
mutkaa ei loivenneta siten, että se lähtisi mäen päältä sähkölinjan oikeasta
reunasta? Vaatisi raivaussahan ja vähän takalanaa. Ei ole iso homma, mutta
vaikutus olisi todella merkittävä. Punaisella korjausehdotukseni.
Kouvolan Kovimmat vauhdit saa mäessä joka on merkitty 2:lla. Kannattaa katsoa
ylhäällä missä kunnossa latu on. Menee sen verran lujaa, että korjaavia
ohjaustoimenpiteitä on erittäin vaikea tehdä mäessä.
BONUS
Jos johonkin vielä olisi varaa edellä lueteltujen epäkohtien korjaamisten
jälkeen, tässä ehdotukseni:
Yhdistetään Korian latu Nauhan reittiin. Katkoviiva on nykyinen muuntoaseman laajennuksen takia muutettu reitti. Laajennusosa voisi alkaa X:llä merkitystä kohdasta. Siinä on huono tiukka mutka, joka tulisi samalla korjattua. Nauhan
ladulta tulee pistolatu Leca-soratehtaan, Kurjenmiekan kautta Korian ABC:n
tuntumaan vanhaa ratapohjaa pitkin. Tai ainakin on tullut. Tänä talvena tuli ladulla vastaan puupino ja
käännyin siitä kohtaa takaisin enkä lähtenyt tutkimaan paikkaa tarkemmin. Em. pätkällä on paljon tien ylityksiä, mutta
sille ei voi mitään. Yllä olevaan karttaa olen piirtänyt miten Korialta
päästään Nauhalle vievälle ladulle. Pari pakollista tien ja yksi rautatien ylitys tulee, mutta ainahan niille
kohdille voi kaivaa tunnelin tai tehdä upean ylikulkusillan. Jospa Kouvola ei
osallistu Kymi-Ring -radan rahoittamiseen enempää ja laittaa siitä säästyvillä
rahoilla kaikki ulkoilu- ja latureitit kerralla huippukuntoon. Aika mahtava idea - eikös olekin!
