No johan nyt! Tuloslistaa 1.6. A-radalta Haukkavuorelta:
Ennen kuin selitän tarkemmin suoritustani, on todettava, että samaan aikaan oli Inkeroisten Terholla kansalliset kisat, joihin osallitui koko joukko iltarasteilta tuttuja kovia nimiä. Mutta joka tapauksessa, tämä on toistaiseksi tämän kauden paras suoritukseni.
Ei pummeja, ei hakuja, ei hölmöilyjä, ei vääriä reitinvalintoja. Ja kaiken kruunasi se, että juoksu kulki kohtalaisesti, vaikka ilma oli painostavan tuntuinen. Lämpötila oli noin 20 astetta, mutta suhteellinen kosteus oli lähellä sataa, koska tunne oli sama kuin kasvihuoneessa.
Sen verran tutkin karttaa ennen kortin nollausta, että valitsin K-1 reitin. Kiersin vasemman kautta koko mäen. Suoraan olisi ollut vähän lyhyempi, mutta olisiko mäeltä päässyt alas oikeasta kohdasta jyrkänteitä väistellen? Alakautta eteneminen oli suoraviivaista.
1-2 rasti eli iso kivi maastoutui todella hyvin maisemaan. Näin ison kiven vasta kun olin 20 m päässä siitä vaikka metsä oli todella harvaa.
2-3-4-5 Suoraan.
5-6 Urakalla pusikon läpi välillä suuntaa korjaten ja harvempaa kohtaa hakien.
6-7 Arvoin hetken kierränkö tien kautta, mutta lähdin kuitenkin suoraan. Kuvioraja rastiväliviivan alla oli epäselvä, mutta iso kivi ja iso kuusi auttoivat paikantamaan. Siitä suuntaa kohti aukon reunaa ja aukon jälkeen kääntö rastille. Hidasta oli, sillä kivä ja kantoa oli riittävästi. Tietä pitkin olisi todennäköisesti ollut nopeampaa.
7-8-9 Suoraan.
9-10 Ensin meinasin mennä kapeaa avointa kaistaletta tielle, mutta se oli niin pusikkoinen, että oikaisin hieman oikealle. Meni hieman liian pohjoiseen ja tuli teiden risteykseen, jossa piti vielä kiertää iso energiapuukaasa. Jos olisi suunnannut aavistuksen etelämmäs, matka olisi lyhentynyt 50 m, mutta tämä kohta mistä juoksin nyt oli ainakin kovaa pohjaa.
10-11 Ensin aukon reunaan. Suunta hieman vasemmalle, että ei menisi suoraan soistuville alueille. Tämä aukko ei ollutkaan niin paha miltä vaikutti. Pystyvihreästä huolimatta löytyi askeleille joutuisia paikkoja. Tielle ja siinä muutama askel ja sitten aukon kulman kautta rastille. Oli pakko ottaa kävelyaskeleita.
11-12 Suoraan mäkeä alas ja jyrkänteiden kohdalla kääntö rinteen suuntaan.
12-13 Väkisin suoraan kompasilla. Kun vihreästä pääsi läpi, lippu vilahti edessä, vaikka olikin aika matalalla.
13-14 Tietä pitkin ylämäkeen. Avokallio kukkula näkyi tielle ja oli helppo suunnata kukkulan taakse rastille.
14-M Vihreässä näkyi harvempi kohta. Sinne siis ja sitten vaan urakalla suunnilleen oikeean suuntaan kunnes pääsi tielle. Loppukiri ei enää irronnut.
Nyt uskallan sanoa, että tästä ei olisi suunnistamalla saanut pois mitään. Nopeammin voi tietysti juosta, mutta se on toinen juttu. Olen tyytyväinen. Näitä tulee tosi harvoin.
Ja tässä animaatio huippusuorituksestani: Linkki härveliin.
