Halikkoviesti - Pisteet 2/5
Linkki kisaan
Lämpömittari näytti aamulla +2 ast C. Mitä laitan suunnistusasun alle? Tämän ikäisen on ajateltava jo rauhasiaan, enkä tarkoita rintarauhasia vaikka nekin ovat etupuolella. Sääennustus lupasi poutaa, mutta saappaat raahataan mukana sillä pelipaikka voi olla millainen mutaponni tahansa.
Seurabussi teki erinomaisen reintinvalinnan, ja pääsimme kyytiin liki kotiovelta. Herätys tosin oli niin aikaisin, että joka solua kirveli. Olo oli epävarma myös siksi, että olin juuri aloittanut tujun lääkekuurin, jossa sivuvaikutuksina on ohjeen mukaan lievää kutinaa ja keskivaikeaa aivovauriota ja kaikkea siltä väliltä. Oireet eivät ole vielä alkaneet, joten reippahasti matkaan vain.
Kakkososuus Halikkosysteemissä on paras paikka. Omaa lähtöaikaa on helpompi kytätä, toisin kuin muilla rinnakkaisosuuksilla. Tosin tiimissämme oli tällä kertaa kellokalle, joka piti tiukka kirjaa osuuksien kulusta, ja sen puoleen homma oli hienosti hallussa. Kun aloittaja oli hilpaissut matkaan alkoi omien vermeiden virittely. Sitten hörpyt mehusta ja jännäkakalle.
Olisi pitänyt opiskella sitä ruotsia paremmin. Vessavaunun edessä oli kyltti jossa isolla kirjaimet HD. Luulin sen tarkoittavan herrarna och damer. Menin jonoon ja järkkäri sanoi: "Miesten vessa on tuolla!" ja osoitti liiterin taakse. Otin pari askelta sinne, mutta koska tarkoitukseni oli tehdä tarpeeni kyykistäen en arvannut mennä samaan riviin muiden äijien kanssa joka olivat kusella seisaaltaan. Kaiken lisäksi paikalta oli melko suora näköyhteys loppuviitoitukselle. Hipsin takaisin HD-jonoon. Sama järkkäsi osoitti uudestaan minulle suunnan ja sanoi: "Joo Joo, Se miesten vessa on siellä niin!". Sitten vasta hokasin, että takanani olleeseen toiseen vaunuun pääsikin takapuolen avoimesta päädystä sisälle. Siellä oli kimppakakkaamo, jossa lämmin rengas odotti minua. Mitä ne HD-kirjaimet tarkoittivat?
Suunnistussuoritus oli normaalitasoa. Vaikeat välit menivät hyvin ja pari helppoa virhettä tein. Luin rastikoodin väärin ja luulin olevani väärällä rastilla, vaikka olin oikealla (taas tämä sama lapsus). Toinen virhe tuli rastilta lähdössä, jossa juoksin ison jyrkänteen alle ajattelematta miten sieltä pääsee ylös - ei mitenkään. Turha kierto ja lievä paikanhaku sen jälkeen. 400 metriä kävelyä tosi jyrkkiin ja pitkiin kymmenen käyrän mäkiin ja 300 m velttoa hölkkää urassa letkassa, josta ei päässyt ohi.
Ote kartasta Hämeenkylä (c) Angelniemen Ankkuri
Ratapituus 5.1 km, juostu matka 6.3 km sisältäen viitoitukset. Aika 51.25, eli näpärästi yli tavoiteajan, joka oli 51 min.Yhteensä 3 min virheitä. Loggeri ei pysynyt pelissä aivan koko ajan (paksut pilvet ja isot katveet). Kovat nousut 3-4 ja 10-11 välillä näyttävät siksi vihreää, vaikka oikeasti ovat syvän punaista. Samoin välillä 4-5 olen juossut polulla en sen vieressä. Rastin 7-113 kiemurat ovat omaa syytä. Tosin rastin 8-123 koodi on lähempänä 7:n ympyrää. Ja peukku sattui peittämään juuri sen 113:n. Tästä on otettava opiksi, ettei sama toistu taas uudestaan!
Reittihärvelistä, joka on siis kisasivuilla, keksin uuden ominaisuuden. Kun omaa reittiä piirtää tai lataa pitää valita oma nimi. Tämän kaltaisissa massatapahtumissa samassa nimilistassa on kaikki mahdolliset nimet. Sitä ei tarvitse vierittää edestakasin etsiessä omaa nimeä. Kirjoita sokkona oma nimesi, etunimi ensin ja sitten välilyönti ja sitten sukunimi, ja nimi löytyy nopeasti.
Suihkuopasteet lupasivat hyvää. Nyt on katto pään päällä ja on tilaa pukeutua ja kamat on suojassa. Mutta ei, pesu olikin kasvihuonehallien välissä olevalla kaistaleella, ei hallissa. Tulihan siinä suihkuteltua, mutta pohja oli melkoista lillinkiä, kuten vieressäni stepanneet länsimurteen puhujat totesivat: "vatten på matten." Puiset ritilät olisivat olleet kova juttu. Onneksi oli toiset varasukat matkassa, niin sain vaihdettua kuivat sukat kotimatkalle vielä teltalla.
Kisamunkki oli maultaan hieman erikoinen ja rakenne oli
aavistuksen liian tiukka. Taikina ei ollut nostatettu tarpeeksi. Munkin
koko oli: lilliputti. Pienin munkki, jonka olen tänä kesänä syönyt.
Hillo oli ok, mutta sitä oli 1/3 teelusikallista. Pisteet 2/5. Muita kisaravintolan antimia en käyttänyt, sillä repussani oli sämpylöitä.
Mikon eli kolmosjoukkueemme ankkurin tehtävä oli epäkiitollinen. Muut ovat pistäneet kamat ja teltan kasaan ja ovat valmiina starttaamaan kotimatkalle, kun hän oli vasta maalissa. Onneksi ei edes tihuttanut, niin kamppeitten vaihto onnistuu suomalaiselta mieheltä taivasallakin.
Kotimatkalla perinteinen ABC-noutopöytä. Mummon perinteiset lihapullat. Mummohan on siis kotoisin Latviasta ja käyttää reilusti natriumglutamaattia. Paahdettu lohta. Paahdettua? Mopopoikia hiillostetaan ja lohta haudutetaan tai paistetaan, mutta ensimmäisen kerran törmäsin paahdettuun loheen. Nojaa - söihän sen, mutta aika lötköä kamaa. Muusi oli ok. Onneksi en tilannut lohkoperunoita kuten tytöt tekivät. Olisin saanut ranskalaisia, jotka sitten reklamaation jälkeen vaihdettiin upporasvassa loimutettuhin raakoihin mangoviipaleisiin, joissa oli kumikuori. Maiston yhtä ja maku oli suussa Koskenkylään asti.
Sain kehut yleisörastintoiminnastani. Olinkin panostanut siihen. Ennen yleisörastille tuloa juoksua pitää höllätä, jotta jaksaa tykittää näkyvän osuuden kunnolla. Tämä tuli tällä kertaa luonnostaan, sillä sekoilin juuri edellisellä rastilla ja sain siinä huilittua. Koodi oli katsottu etukäteen. Tarkistan koodin jopa yleisörastilla ihan varmuuden vuoksi. Reilusti ennen pukkia jarrutus ja oiken päin olevan leimasinhahlon valinta. Tukeva ote kortista ja tarkka luja leimaus. Sitten täysillä kohti metsää, jossa saa jälleen katsoa rauhassa karttaa.
Kiitos matkanjohtajalle ja joukkuemme jäsenille sekä kaikille mukana olleille KS:läisille. Mukava reissu, vaikka takapuoli oli taas lujilla bussissa istumisesta.
