Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Onneksi olkoon. Itsenäisenä valtiona Suomi on vasta teini-ikäinen, mutta on silti saanut aikaan paljon.
100 vuotta on esillä monenmoisissa tapahtumissa ja kekkereissä. Melkein mitä tahansa aktiviteettia voi tehdä 100-vuotisteemalla. En jaksa tähän luetella mitään, sillä jokainen jota asia kiinnostaa voi netistä kaivella asioita esille ja ihmetellä ideoiden järkevyyttä. Eikä siinä mitään - kaikkia asioita ei tarvitse perustella järkisyillä. Suomalaiset ovat monesti liian tiukkapipoja, eikä meillä siksi ole kunnon karnevaaliperinnettä. Nyt jos koskaan on hyvä syy nostaa rinta rottingille.
Suomalaiseen karnevaalikulttuurin niukkuuteen löytyy helposti syitä ja suurin niistä selviää kun katsoo ulos ikkunasta. Kirjoitan tätä kohtaa tekstistä tammikuun ekalla viikolla ja ulkona ei ole talvi, siellä ei ole kesä eikä siellä ole mitään siltä väliltä. Irrottele siinä sitten kun keli vaatisi vähintään kuivapuvun, tallukat ja kumihanskat. Toista se on Brasiliassa. Kuvista olen nähnyt ja hiki tulee jo katsellessa.
Osansa on myös valtiolla, joka näivetti sodan jälkeen suurimman osan iltama- ja muusta maksullisesta illanviettoperinteestä huviverolla.
Ehkä asiaan vaikuttaa myös tämä suomalainen mielenlaatu ja luonne, joka on mielummin varautunut ja varovainen kuin avoin ja riehakas. Löytyy lukuisia sananlaskuja jossa tämä asia tavalla jos toisella tulee esille: Ensin työ, sitten huvi. Itku pitkästä ilosta. Jne.
Suomi 100 osuu kohdalle vain kerran elämässä jos sitäkään, eli keksitään siitä nyt sitten kaikki irti mitä saadaan. Harmi vaan, että tästä ilosta peritään virallisia maksuja viranomaisten toimesta. Suomessa tämä on normaali käytäntö, mutta veikkaan, että monessa muussa valtiossa laitetaan logot ja bannerit paikoilleen enempiä kyselemättä. Tosin kukaan ei kiellä perustamasta omaa tapahtumaa ja markkinoimalla sitä 100 sitäsuntätä -tapahtumana ja siinä tulee hyvin esille mistä se 100 tulee.
Seuramme Kouvolan Suunistajajien kuluvan vuoden toiminnoissa Suomi 100 vuotta tulee esille useammallakin tavalla. Niistä tulee tietoa sitten aikanaa kun sen aika on. Jotta asia ei jäisi tähän, piti keksiä jotain henkilökohtaisella tasolla.
Ensimmäinen joka tuli mieleen, on tietysti 100 munkkipossua vuoden aikana. 100 possua tarkoittaisi kaksi viikossa, eli minun tapauksessani käytännössä sen määrän syöminen ei ole juttu eikä mikään. Ongelma on se, että työmatkani varrella ei ole kauppaa, josta munkkipossuja saisi ostaa. Pitäisi tehdä useamman kilometrin koukkauksia useamman kerran viikossa ja se ei nuukalle luonteelleni sovi. Jos Korian S-market ottaisi munkkipossuja aamun pullakuormaan, niin asia olisi jo päätetty. Siellä on kyllä vaniljamunnkeja, mutta ne eivät ole tavallisia possuja ja havaintojeni mukaan niitäkään ei ole aina saatavilla.
Toinen joka tuli mieleen on 100 suunnistusta vuodessa. Harmi vain, että keksin tämän idean jo vuodeksi 2015 ja silloin tavoite ylittyi reippaasti. Viime vuonna tuli myös yli 100 suunnitusta vaikka en siihen erityisesti pyrkinytkään. Eli en tavoittele tänä vuonna 100 suunnistusta - se tulee jos tulee.
Otin töissä asian puheeksi ja melkein ensimmäinen idea, joka minulle heitettiin oli 100 punnerrusta. 100 punnerrusta siis vuoden jokaisena päivänä. Inttiin mennessäni treenasin punnerruksia tosissani ja pystyin tekemään niitä peräsi 70 (seitsemänkymmentä) kpl minuutissa. Se oli silloin ja siitä on aikaa aika monta vuotta. Sanotaan vielä se, että teen oikeita punnerruksia, ei mitään naisten versioita.
Sananlaskua mukaillen: ahneella on paskainen alku. Kokeilin paljonko punneruksia saan päivässä tehtyä kylmiltään 10 sarjoina välillä huilien. Niitä meni 70 kpl ja sitten jämähti. Seuraavana päivänä kävin lattialle pitkälleni ja olin hetken siinä. Eipä löytynyt sopivia lihaksia. Sitä seuraavana päivänä onnistui vaivoin juuri ja juuri 10. Juostessa sattui johonkin lihaksiin vartalon etuosassa. Tilanne on nyt se, että jään joka päivä jälkeen tavoitteesta noin 60 punnerrusta ja koska aloitin tämän urakan vasta tammikuun puolivälissä, minulla oli silloin miinusta jo noin 1100 punnerrusta.
Ensimmäinen tavoite on siis päästä vauhtiin sata / päivä. Ja sitten ryhdyn kirimään rästiin jääneitä kiinni. Toivottavasti takamatka ei siinä vaiheessa ole aivan toivoton.
Melko pöhkö idea, vai mitä?
