Muistan miten vasta parisenkymmentä vuotta sitten Kouvolan talousalueella järjestettiin useita laturetkiä talven aikana. Taisipa laturetkiä olla peräti seitsemän kappaletta. Oi niitä aikoja.
Tänä talvena Kouvolassa oli kaksi laturetkeä, joista molemmat vain kalpeita torsoja menneiltä ajoilta. En osallistunut Anjalankosken laturetkelle. Reitti oli typistetty Myllykoski-Hevosmäki-Löytynmäki välille. Löytynmäen puoli oli kuulemma erinomaisessa kunnossa. Kuusaan laturetkellä kävin 4.3. Lähtöpaikkoja oli peräti kaksi: uimahallin alaparkki ja Anhavan maja. Osallistumismaksu 5 euroa joka sisälsi mehun ja osallistumisen kahden lahjakortin arvontaan. Miksi maksaa laturetkelle osallistumisesta, kun ladulla voi hiihtää ilman retki-statusta? Kas siinäpä pulma.
Laturetkien kulta-aika on tainut olla 1970-luvulla? 1990-luvulla Kouvolan seudulla järjestettiin ainakin seuraavat laturetket: Tillolan eli nykyinen Kuusaan, Elimäen, Utin, 2 x Anjalakosken, Anjala eteläinen, Anjala pohjoinen ja Jaalan. Kaikki muut olen hiihtänyt paitsi Jaalan. Anjalankosken laturetki järjestetiin peräkkäisinä viikonloppuina ja molemmilla kerroilla oli samat ladut käytössä.
Anjalan laturetkellä on kaksi eri lenkkiä, joista eteläinen oli: Anjala - Korven koulu - Kaukasuo - Junkkari - Anjala, ja pohjoinen: Rajakallio - Haukun maja - Ummeljoki - Rajakallio. Anjalan laturetkellä oli vain yksi päivä, eli jos tarkoitus oli hiihtää molemmat, aikaisin piti lähteä ja pistellä menemään tosissaan.
Utin laturetki kiersi nimensä mukaisesti Utissa, Puhjonrannassa ja Latupirtin kautta Lappalan järven ympäri. Anjalankosken laturetken pisin reitti, jonka olen muutaman kerran onnistunut hiihtämään meni näin: Myllykoski - Hevosmäki - Keltakangas - Inkeroinen - Järventausta - Raussi - Savero - Mataroja - Hevosmäki - Myllykoski. Jokainen nimi tarokoittaa majaa ja maja tarkoittaa mehua ja munkkia. Poikkeuksen teki Matarojan maja, jossa munkin lisäksi meni pari kolme muuta leivonnaista.
Palkintoja
Laturekelle osallistuminen maksoi yleensä muutaman markan tai euron. Sillä sai mehun ja arvan. Osallistumalla vähintään viiteen laturetkeen osallistui lisäksi yhteisen pääpalkinnon arvontaan. Sitä en koskaan voittanut. Kaksi kertaa on osunut laturetki arvonta kohdalleen. Tillolan laturetkeltä olen voittanut nämä sormikkaat joskus 25 vuotta sitten.
Näissä sormikkaissa on erityistä se, että niiden sisäpinta on pientä nukkaa. Nämä ovat lämpimät ja ne ovat lämpimät myös läpimärkinä. Eivätkä hiostaneet lämpimälläkään ilmalla. Nykyään kaikki viiden sormen hiihtosormikkaat ovat "paljasta kangasta". Sellainen on kylmä ja märkänä jääkylmä. Käytin kuvassa olleita sormikkaista myös hyppykäsineinä koko sen ajan kun harrastin laskuvarjohyppäämistä. Siksi, että nämä sormikkaat ovat erittäin hyvin istuvat ja niillä sai kirjaimellisesti hyvän näppituntuman varjon kahvoihin ja lenkkeihin. Olen yrittänyt metsästää uusia vastaavía, mutta tuloksetta. Jos tiedät mistä näitä saa, niin kerro.
Toisen laturetkipalkinnon olen voittanut myös Tillolan laturetkeltä. Se oli pitsalahjakortti ravintolaan joka oli Kuusaan nykyistä Robin Hoodia vastapäätä tien toisella puolella. Ravintolaa ei enää ole vaan siinä on nykyään, joku kaakelikauppa. En ihmettele, sillä pitsa oli aivan järkyttävän huono.
Laturetkiltä sai kaiken kruunuksi kunniakirjan. Minulla on niitä tallessa useita.
Kultaako aika muistot
Kuusaan laturetkelle osallistui tänä vuonna alle kolmekymmentä henkilöä. Eipä kannata järjestää ladun varteen tarjoiluja kun se ei ketään kiinnosta. Minun voitoni todennäköisyys arvonnassa on tietysti kohtalaisen hyvä näin minimaalisella osallistujamäärällä. Mitään faktaa minulla ei ole, mutta luulen, että parhaimpina vuosina osallistujia on ollut useita satoja yhdellä laturetkellä, ja kun kaikki lasketaan yhteen niin laturetkeilijöitä on ollut yhteensä tuhatpäinen joukko.
Poikkeuksiakin vielä on eli jättikokoiset massahiihdot, joista tunnetuin on tietysti Finlandia-hiihto. Ne painivat kuitenkin aivan eri sarjassa kuin perinteiset pienet kunta- ja kyläkohtaiset retket.
Kuusaan laturetkellä kävin kääntymässä Ravilinnassa asti. Ainoa huoltopiste eli maja reitillä oli Anhava. Nautin yhden mehun ja munkin. Onhan se hiihtely näin terveellisempää kun koko lenkillä tulee vain yksi sokeritankkaus puolentusinan sijaan.
Tulevaisuus
Koko laturetki-järjestelmä pitäisi muuttaa 2000-luvulle. Ihmiset maksavat useita kymppejä siitä, että pääsevät juoksemaan poluilla. Miksi sama ei toimi laduilla?
Laturetken hintaa on siis nostettava. Jos ajatellaan Kuusankoski - Anhava väliä, sinne ei mahdu kerrallaan viittätuhatta osallistujaa, joten pyöristän idoitani hieman alaspäin verrattuna mega-luokan tapahtumiin. Laitetaan laturetken hinnaksi tasaraha kolmekymppiä. Maksun voi suorittaa etukäteen netissä kotona ja saada siitä kuitin kännykkään. Mitä rahalla saa? Mehua saa juoda niin paljon kuin jaksaa. Useimmille riittää se mukillinen per maja. Rahalla saa myös leivän tai pullan. Premium-maksun maksaneet saavat syödä joka majalla niin paljon kuin jaksavat. Koska maksut on maksettu etukäteen, tarjoilujen määrät on helppo arvioida. Mistä majalla oleva tietää onko sinne tuleva hiihtäjä maksava laturetkeilijä vai muuten vain hiihtelijä? Paperiset kupongit ja liput ovat historiaa ja niiden mukana kuljettaminen. Hiihtäjä voi tietysti kuljettaa mukanaan kännykkää - kuten monet näyttävät nykyään tekevänkin. Minä en hiihdä kännykän kanssa, eikä minulla ole kännykkää, josta voisin kuitin näyttää. Minua ja kaltaisiani varten pitää siis olla joku manuaalinen versio. Vedenkestävällä musteella leima käden selkämykseen toimii aina. Nyt meillä on siis maksettuna kolme kymppiä ja sillä saa juoda ja syödä kylläkseen. Lähdetkö laturetkelle? Niinpä.
Otetaan aika hiihtäjille. Nopein ei voita mitään. Hitain ja toiseksi hitain hiihtäjä voittavat palkinnon sekä - sanotaan nyt - kymmenenneksi nopein. Pääpalkinto on skin-sukset. Kaikki saavat ilmaisen lipun uimahalliin. Lähdetkö laturetkelle? Niinpä.
Laitetaan lähtöpisteille pystyyn ilmainen voitelupalvelu. Materiaalikulut järjestäjälle ovat muutaman kympin, mutta sähkö ja asiantunteva miehitys tietysti maksavat. Tosihiihtäjät ovat laittaneet kaluston kuntoon kotona, mutta sunnuntaihiihtäjille apu on tarpeen. Ei tarvita LF-luistovoiteta. Ei tarvita rosteriharjaa. Tarvitaan reilu annos perinteisten suksien pitovoiteita. Havaintojeni mukaan todella monen pertsan hiihtäjän sukset lipsuvat ja valitettavan moni yrittää hiihtää kokonaan ilman pitoa. Lähdössä siis joku käyttää neljä minuuttia per pari ja laittaa niin paljon pitoa pohjaan, että suksilaahustelu muuttuu hiihtämiseksi. Luiston kanssa ei ole niin väliä. Paitsi tietenkin heillä, jotka ovat etukäteen ostaneet premium-luokan kisavoitelun. Haluatko kokeilla miten Niskasen sukset luistavat? Maksamalla 100 euroa saa omiin suksiinsa kansainvälisen tason pulverit. Joko lähdet laturetkelle? Niinpä.
Kuljetuspalvelu. Järjestäjä takaa uupuneille hiihtäjille takaisin kyydin moottorikelkan reessä. Paluukyydille tulee hintaa tulee vain 10 € per nenä. Näin heikkokuntoinen uskaltaa lähteä hieman pidemmällekin retkelle kun tietää pääsevänsä varmasti takaisin. Edellytyksenä on, että hiihtäjä ottaa mukaansa gps-seurantalaitteen, jotta järjestäjät näkevät missä hiihtäjä mennä viipottaa. Joko lähdet laturetkelle? Niinpä.
Isommalla majalla on karaoke. Latukaraokessa voi hikeä ottaa pintaan tulkitsemalla Elämää juoksuhaudoissa ja Aikuista naista. Sävähdyttävimmät esitykset julkaistaan hiihdon somekanavilla. Jaossa on myös ilmaisia korvatulppia niille, jotka eivät välitä karaokesta. Joko lähdet laturetkelle? Niinpä.
Paikalle on joku julkkis. Kun Juha Mieto oli Anjalan 24 tunnin hiihdossa, ei parkkipaikalla ollut yhtään tyhjää paikkaa. Piha oli täynnä toimittajia. Mietaa hiihti myös vähän matkaa. En tiedä mikä hänen kuntonsa on tällä hetkellä. Vuosien varrella hän on mainostanut vähän kaikkea. Nyt on menossa peltikatto. Nykänen on myös varma valinta. Matin ollessa paikalla väkeä piisaa olipa aiheena mikä hyvänsä. Joko lähdet laturetkelle? Niinpä.
Jokainen laturetkihiihtäjä saa putkihuivin (t-paidalle ei talvella ole niin paljon käyttöä) ja kahden euron alennuksen seuraavan vuoden latureken osallistumismaksusta. Onko nyt tarpeeksi kannustusta laturetkelle? Ai ei ole? No nämähän olivat vain minun nopeaan keksimiä ideoita. Ehkä on hyväksyttävä se ajatus, että laturetkien aika on kertakaikkiaan ohi.
Fiilistelyä
Hauskaa kevättä kaikille hiihtelijöille.