Suunnistuspähkinä nro 1

Kuvassa on henkilökohtaisen kilpailun radan hajonta. Kuinka monta erilaista hajontavaihtoehtoa radalla on?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan naurettava kirjapalkinto. Vastaukset sähköpostilla ( ei blogin kommenttina! ) minulle joulukuun 13. päivään mennessä, niin kirja ehtii perille ennen joulua. Sähköpostiosoitteeni löytyy Kouvolan iltarastit -sivustolta ja sieltä Keskilaakso Rastit info -alasivulta.

Oikea vastaus julkaistaan noin 14. päivä joulukuuta.

Selityksen makua

Pohjustus

Olen monesti vannonut, että huonoja suorituksia en jauha, vaan keskityn pelkästään onnistuneisiin. Onnistuneen suorituksen analyysi on yhtä tärkeää kuin epäonnistuneen, ellei tärkeämpää. Tästä lupauksesta on pakko silloin tällöin lipsua. Tällä kerttaa syyt sekaisin menneeseen suoritukseen ovat suurimmalti osin tekniset.

15.11. KS Yö-kuppi Mielakassa ja B-rata. Tuttu paikka, joka on valoisalla ja pimeällä juostu monet kerrat ristiin rastiin. Polkuja on liikaa ja niitä tuijottamalla menee taatusti jossain kohtaa pieleen. Keskellä on laskettelumäki, joka on selvä maamerkki, mutta ainainen suuri kysymys on se, että kierränkö vai kiipeänkö.


Rakentelua

Olen rakentanut alla olevan kuvan mukaisen virityksen.

Yllä on Partioaitasta joskus hankittu Fenix-merkkinen lamppu. Neljä eri kirkkausasetusta ja mukana tuli myös käännettävä diffuusori (= valon hajoittava ja häikäisyn estävä linssi). Ilman diffuusoria lamppu näyttää kauas kohtuullisesti, mutta lähelle vain välttävästi. Linssin avulla lähelle näkee erinomaisesti mutta ei lainkaan kauas. Käytin tätä lamppua siis ilman linssiä ja kuten ikänäöstä kärsivät tietävät; lasien, lampun ja kartan pitää kaikkien olla tismalleen samassa linjassa, jotta karttaa on mahdollista nähdä pimeässä. Tämä toimi siis joten kuten. Fenix toimii AA-kokoisilla virtalähteillä ja käytän sitä alkaliparistoilla, koska niillä valo on kirkkaampi kuin vastaavankokoisilla akuilla.

Motonetissä sattui silmiin Berg-merkkinen otsalamppu, jossa oli valovirraksi oli ilmoitettu tasan 1000 lm ja hintaa oli alle 20 euroa. Mukana tuli jopa kaksi 18650 Li-ion kennoa, mutta ei laturia. Näissä vimpaimissa kallein komponentti valmistajalle on akku. Muiden osien laadulla voi kikkailla, mutta akun laatu on suoraan verrannollinen sen hintaan. Akkutehtaalla hihnalta tulevat kennot käyvät läpi testisyklin, jonka jälkeen ne lajitellaan hintaryhmiin. Parhaiten toimivat kennot hinnoitellaan kalleimpaan military-luokkan ja huonoiten pärjänneet joutuvat motonet/hintakaari/tokmanni-luokkaan. Minulla on ylimääräisiä kennoja kaapissani, joten en laskenut akulle mitään arvoa. Laturinkaan puute ei ole ongelma, sillä minulla on lennokkiakkujen latausta varten laite, joka osaa ladata kaikki mahdolliset ja akku- ja kennotyypit. Marssin kassalle sika säkissä.

Berg lampussa oli todella kirkas valo, mutta valaisinosaan oli laitettu munakupin muotoinen linssi ja valo paistoi pelkästään lähelle ja aivan liian kirkkaasti. Teho-asennossa kartan kohdalla näkyi pelkkä valkoinen läntti ja sen jälkeen ei metsässä näkynyt viiteen sekuntiin yhtään mitään. Ensimmäisellä kerralla oli siis pakko pitää valoa himmeämmässä asennossa.

Vaihdoin Berg lamppuun linssin tilalle miljoonalaatikosta suoran lasilevyn ja nyt valo oli lukuetäisyydellä sopiva. Yhdistin nämä kaksi lamppua samaan hihnakiinnikkeeseen. Ylempi näyttää suoraan eteen ja alempi alas kartalle ja jalkoihin.

Akut ja paristot kulkevat siis niskapuolella. Huomattavasti kätevämpi pukea päälle kuin akkuliivi. Eikä paino haittaa yhtään. Takana oleva paino tasapainottaa hyvin edessä olevia lamppuja.

Joku voi tietysti ihmetellä, miksi en osta kunnollista valaisinta, jossa on kaikki valot samassa yksikössä. Niinpä. Kyllä tämä joku geenivirhe on. En ole ainoa jolla on tämä sama tauti. Eräällä Pekalla (nimeä ei muutettu) on päässään 11 eri valoa, joista irtoaa hänen sanojensa mukaan 50 klm (kilolumenia). Muita ainakin irtosivat naurut, kun hän esitteli "majakkaansa" Anjalan Yökupissa.

Matkaan

Akut oli muistaakseni ladattu ja paristot vaihdettu uusiin. Heti 50 m jälkeen huomasin, että alempi lamppu ei pala kunnolla. Ja sitten 5 min jälkeen se käytännössä sammui kokonaan. Ilmeisesti olin heittänyt lampun suoraan kassiin edellisen viikon jäljiltä? Kartanluku oli ykkösen jälkeen tuskaa. Ylempi kaukovalolamppu ei ilman työkaluja käänny tarpeeksi alas ja sain kartasta tarkan kuvan vain kääntämällä koko viritystä käsin alaspäin. Karttaa ei pystynyt katsomaan juostessa. Kolmoselle mennessä kävi näin:

Luulin poikittain olevaa jyrkännejonoa  (ympyöity vihreällä) isoksi poluksi. Juoksin väärää polkua ja reilusti ohi. Korjasin väärään suuntaan ja laskeuduin alas mäeltä. Kun vihdoin pääsin rastille olin niin sekaisin suunnasta, että lähdin vielä väärään suuntaan. 3-4 väli selvyyden vuoksi pururadan kautta vaikka väliaikojen mukaan suoraan meneminen olisi ollut minuuttitolkulla nopeampi vaihtoehto.

Totesin, että tästä ei nyt tule mitään ja pitää ottaa iiiihan rauhallisesti. Pururadan valossa karttaa pystyi jotenkuten lukemaan myös juostessa.

Lisää ongelmia

4-5 väli (alla kuvassa vasemmalta oikealle) oli tarkoitus mennä näin: Suoraan rinteen yli ison jyrkänteen vasempaan reunaan leveää polkua hyödyntäen ja siitä pururadalle. Tiesin jyrkänteen niin isoksi, että siitä ei pääse alas.

Näin se todellisuudessä meni. Juoksin aivan liikaa oikealle. Virallinen selitys on se, että väistin rinteessä olleita puskia ja oikea selitys on se, että en tiennyt missä olin. En osunut aivan jyrkänteen päähän vaan muutaman metrin oikealle. Olisi pitänyt ottaa reilummin vasemmalle.

Pururadalla huomasin, että kompassi ei ole kädessä! Pysähdyin ja mietin, lähdenkö etsimään sitä. Matka on jo puolivälissä eikä ole mitään takeita, että löydän kompassia. Eikä ollut mitään tarkkaa muistikuvaa siitä, missä kompassi oli takuuvarmasti vielä mukana. Jatkoin matkaa niin, että vasemmassa kädessä oli pelkkä kartta. Käsi tuntui oudon kevyeltä ja alastomalta. Ja vasta pari päivää aiemmin olin hehkuttanut miten tänä kesänä ei ole vielä mennyt yhtään kompassia. Harmitti.

Kivelle joka on keskellä metsää, esim. rasti 6, piti mennä kieli keskellä suuta, että kartta pysyy oikein päin ja lähtösuunta on edes sinne päin. Yllättävän vaikeaa on kun tottunut aina tarkistamaan kompassista lähtösuunnan. Piti ottaa kaikki varman päälle. Onneksi Mielakka on sellainen maasto, että ilman kompassiakin pärjää.

Pistetilanne

Pistetilanne KS-Yökupissa on ennen viimeistä tapahtumaa niin tasainen kuin se voi olla. Näissä pisteissä on mukana 8 parhaan tapahtuman pisteet. Koska minulla on takana jo 12 Yökuppia en pysty saamaan lisää pisteitä muuten kuin sijoittumalla paremmin kuin 8:sanneksi parhaassa tapahtumassani, eli saamalla enemmän kuin 24 pistettä. Urpolla on takana vain 7 tapahtumaa eli hän saa kaikki pisteet hyväkseen, jotka saa viimeisestä tapahtumasta.

Täältä löytyy tarkempi pistetilanne: linkki. Kelaa sivua alaspäin niin näet pisteet myös tapahtumittain ja henkilöittäin eriteltynä.

Tekniikasta vielä

Motonetin lampun mukana tulleissa kennoissa on kapasiteetiksi ilmoitettu 2200 mAh. Mittasin mitä se todellisuudessa on ja kennojen oikea kapasiteetti on vain 635 mAh eli 29% ilmoitetusta. Eipä siinä mitään, tämä oli tiedossa jo etukäteen, että halvalla ei saa hyvää. Näillä paskoilla kennoilla lamppu jaksaa paistaa täydellä teholla ainakin tunnin ja 10 min. Eli jos vaihdan tilalle kunnolliset 3500 mAh kennot, valoa riittää 100% teholla vähintään kuuden ja puolen tunnin samoiluun.

Onnellinen loppu

Kävin etsimässä kompassia kuiva paita päällä. Samoja jälkiä on vaikea mennä uudestaan. Yritin tulla samoja jälkiä myös takaisin toiseen suuntaan, mutta se on pimeässä melkein mahdotonta. Jyrkänteen kohdan ennen pururadalle siirtymistä tutkin takemmin, mutta mitään ei löytynyt. Palasin tyhjn käsin mutta minua odotti iloinen yllätys:

Kompassini oli löydetty ja tuotu vaunulle! Kiitos Ossille.

Kyllä taas kelpaa ottaa suuntia!

99. kerta toden sanoo

Tämän kauden 99. suunnistukseni osui Raatojuoksuun.

Lämpötila oli +9 ast. C eli päälle pitkähihainen paita ja sen päälle t-paita, ei pipoa eikä hanskoja. Yhdellä paidalla olisi pärjännyt hyvin. Loppumatkasta alkoi olla kuuma. Verryttelynä toimivat kävely parkista kisakeskukseen ja siitä edelleen lähtöpaikalle.

Radaksi olin valinnut H10KM:n joka oli 11,2 km pitkä. Aikaa meni 1:45:05 ja juostua matkaa kertyi 13,47 km. Ylimääräistä juoksua tuli hieman yli 20%, joka on vähän enemmän kuin keskimäärin tänä kesänä. Ylimäärä johtuu pitkistä tiepätkistä, joissa tuli hieman kiertoa, muuten eteneminen sujui melko suoraan. Todellinen kilometrivauhti oli 7:47 min/km, joka on minun kunnolleni erinomainen.

Raatomaalissa oli kamera ja koko hoito on katsottavissa YouTubessa. Jos haluaa bongata jonkun tutun tai etsiä nimen puolitutulle naamalle se onnistuu helposti, sillä kuvassa näkyy myös tulospalvelun lista maalissa leimanneista numeron, ajan ja nimen kera sekä kisa-aika:




Entä se varsinainen asia eli suunnitus? Meni erittäin hyvin. Ei pummeja. Pari pientä ylimääräistä mutkaa, joissa meni ehkä minuutti. Tunnin ja 20 minuutin jälkeen alkoi jaloissa tuntua. Tiepätkät juoksin niin lujaa kuin uskalsin ja vauhdinjako onnistui mielestäni aika hyvin. Tietysti paremmalla kunnolla olisi helppo höylätä ajasta pois luukuttamalla suoralla tiellä tai polulla, mutta täytyy olla tyytyväinen tähän. Sijoitukseni oli 66/279 eli oli selvästi puolivälin paremmalla puolella.

Maaston valinta oli mielenkiintoinen, sillä se koostui kolmesta erillisestä osasta, joiden välillä oli selvät siirtymät. 10KM radat käyttivät kahta näistä ja sitä pidemmät radat kävivät myös kolmannessa maastossa. Pidempien ratojen itäiseen haaraan mentiin ja sieltä tultiin kilometrin mittaisen pehmeän (kultivaattorilla?) muokatun pellon yli. Sivukorvalla kuuntelin tilityksiä, ja tämän pellon ylitys kahdesti oli vetänyt monelta reidet ihan tyhjiksi.

Raatojuoksussa on ns. raatohajontoja. Eli samalla radalla juoksevilla ei ole täsmälleen sama rata. Edellisellä kerralla toissa vuonna minulla oli tietääkseni vain yksi raatohajontarasti, mutta nyt niitä oli useita. Ero huomaa alla olevista kuvista.

Yllä on minun karttani.

Yllä sama rata ja sama pätkä härvelistä. Häveliin on valikoitu joku toinen raatohajontaversio H10KM-radasta. Kuudesta ensimmäisesta rastista vain 3 on samoja. Kun omaa gps-reittiä tallettaa härveliin, pitää käyttää manuaalista kohdistusta "väärien" rastien kohdalla. Oma reitti pitää siis laittaa väkisin kulkemaan oikeiden rastipisteiden kautta eikä "väärien" härvelin rastien kautta.  Muuten reittiviiva menee ihan minne sattuu (kuten osalla reittinsä tallettaneista näkyy tapahtuvan). Väliaikatuloksissa näkyvät myös rastien numerot. Ovatko nämä tällaiset hajonnat tasapuolisia? En tiedä. Joku viisaampi saa kommentoida.

Ykköselle suurin osa letkasta paineli vihreästä läpi päästyämme suoraa. Rastihan näkyy melkein pellon reunassa. Onneksi olin hereillä ja käänsin ylämäkeen oikealle. Sinne ei lähtenyt kuin muutamia suunnistajia. Paljon kävelyä, sillä hakkuujätettä oli runsaasti. Jos olisi ollut minun metsääni, olisin kerännyt rangat pois hyvän sään aikana ja tallettanut ne liiteriini. Mutta tämähän se on nykyyään valitettavan yleinen käytäntö.

Toinen samanlainen hajonta oli 2-3 väli. Muut painelivat suoraan ja minä lähdin yksin pohjoiseen polkua pitkin. Kiersin vihreän ja suon ja sen jälkeen vasemmalle. Polkujen risteys oli erittäin heikosti näkyvä ja siinä piti hieman jarrutella, mutta muuten meni hyvin. Eli omaan suunnitelmaan pitää luottaa, vaikka kaikki muut tekevät toisin. Kerrankin näin!

Myös rasti 9 oli raatohajonta. Siinä menin ura louhikon läpi ja kohti minulle väärää hajontaa. Olin tilanteen tasalla ja tein pienen siirtymän sivulle mäen päälle päästyäni.

Alla on kuva perhoslenkistä, jossa on vain kaksi siipeä ja nekin kovin eri kokoiset.

Pieni ylimääräinen koukku on nähtävissä keskusrastilta lähdön jälkeen kohti rastia 13. J-muotoisia teitä oli kaksi kappaletta ja vasempaan haaraan oli parkkeerattu auto. Kartassa tiet ovat yhtä paksut, mutta maastossa vasen oli heinäinen ja huomattavasti huonompi. En siis yksinkertaisesti nähnyt sitä. Onneksi kompassi kertoi, että juoksen väärään suuntaan ja aikaa ei mennyt hukkaan puoltakaan minuuttia.

Tässäkin pitää huomata, että mikäli oma perhonen pyörii eri järjestyksessä kuin härvelin versio, reitti pitää kohdistaa käsin. Muussa tapauksessa reittiviivat ovat väärillä väleillä ja tuloksena on pelkkää sotkua.

Välin 19-20 juoksin kuten kuvassa. Mietin sekunnin verran myös alamäkeen pellon kautta menemistä, mutta vihreää on paljon. Ei ollut uraa pellolle, eikä kukaan näkynyt menevän sinne, joten päätin käyttää vähiä polkuja. Kun tulin 20:lle, pitkää letkaa tuli peltoa pitkin. En tiedä kumpi sitten olisi ollut parempi. Yllättävän paljon sain mennä ihan yksin.

Loppuosasta ei erikoisempaa kerrottavaa. Jaloissa tuntui sen verran, että loppukiri ei irronnut.

Raatojuoksun puitteet ovat aina asialliset. Vessat, pesut ja varusteiden vaihdot sekä säilytykset oikeissa sisätiloissa. Maalissa, kuten myös juomarastilla, on tarjolla naposteltavaa. Banaanit ja suolakurkut maistuvat tosi hyviltä. Söin neljä pätkää banaaneja, kaksi mukillista suolakurkkuja, mukin mehua ja mukin kotikaljaa.

Kauppiaat olivat hieman sivussa, varsinkin kun meidän parkki oli vastakkaisessa suunnassa.Tosin ei ollut mitään kalustotarpeita, joten en käyttänyt kisapaikalla rahaa yhtään. Varsinainen ostos oli vain  kotimatkalla Kuninkaantie ABC:n Hesessä perinteinen tankkaus eli jättipekoniateria.