Ruskajuoksu 2021

Olen Jumalniemessä käynyt pyöräilemässä aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun suunnistin siellä. Tapahtuma oli Ruskajuoksu eli Rannikkorastien kauden päätöstapahtuma.

Uhmakkaasti ilmoittauduin A-radalle. Käytössä oli tänä vuonna numerolaput ja sain numeron 2. Siis kaksi. Ikinä ei ole ollut näin pientä numeroa, yleensä se on ollut 1678 tai jotain sen suuntaista. Ja numero 2 tarkoittaa eturivin paikkaa. 

Lämpötila kotona kun matkalle lähdettiin oli +2 astetta. Jumalniemessä lähtöviivalla se ei ollut yhtään enempää, ja koska viima oli melkoinen lämpötila tuntuin vielä tätäkin kylmemmältä.

Neljä lenkkiä ja kolme kartanvaihtoa se vaati, että 9 km rata oli saatu pyörimään pienehköllä alueella. Sitten vaan matkaan. Kuten aina, oli vedettävä täysiä, ettei jää jalkoihin. Ja jalkoihin on pakko katsoa, että ei mene nurin aukon kannikossa ja kivikossa matkalla K-pisteelle.

Kartan sain auki vasta K:lla ja ykköselle tein turhan kierron vasemman kautta. Tosin suoraan menevä polku oli melko onneton (selvisi seuraavalla lenkillä). Saattaapi olla, että vasen mäen kierto ei tuhlannut aikaa paljoakaan.

Tulokset löytyvät täältä.

Suunnistus sujui hyvin. Heinikossa olevaa kuoppaa hain hetken: oikealla vai vasemmalla - katson vasemmalle. Kuoppa löytyi sitten hetken tarpomisen jälkeen oikealta.

Notko avokallion päällä teetti ihmetyksen. Kiipesin avokallion reunasta ja notkon piti olla lievästi oikealla kalliolla, mutta jälkianalyysi paljasti, että olin kaukana avokalliosta etelään. Outo juttu. Olisi pitänyt heti katsoa alhaalla olevaa pellon kulmaa.

Juoksu kulki hyvin, mutta eteneminen oli varsin hidasta. Vähän väliä oli edessä tuulenkaatama kuivaoksainen runko tai useampi, joita piti kierrellä tosissaan. Kivikoissa piti myös rymytä. Oikeaan pohkeeseen pisti joku tikku tms., onneksi ei isompaa vahinkoa. Mäkeä ynnä jyrkännettä oli myös riittävästi matkalla.

Hyvin väki hävisi metsään. Kolmannella lenkillä en nähnyt kuin pari muuta suunnistajaa. Viimeisellä lenkillä, joka oli putkipätkä, noin puolivälissä rataa, alkoi näkyä muita suunnistajia taas enemmän. Siinä meni ohi (vai sainko heidät kiinni?) pari nopsajalkaa samaan suuntaan, mutta en pysynyt heidän vauhdissaan. Viimeisen rastin jälkeen sitten pieni kirin tapainen ja sain ohitettua loppusuoralla kaksi suunnistajaa.
Olen tyytyväinen suoritukseeni ja sijoitukseen.

Reittihäveli löytyy täältä.

Kiitos järjestäjille. Enemmäkin olisi voinut olla osallistujia mukavassa tapahtumassa, varsinkin kun sattui erinomainen suunnistussää. Ilmeisesti moni Ruskajuoksu-oletettu oli samaan aikaan SM-kisoissa.

Tämän verran meidän tiimi käytti karttoja Ruskajuoksussa. Ja kaupan päälle tuli 8 kpl tulenuusia karttamuoveja.

Sivuja päivitetty

Kirjat-sivua on päivitetty 14.10.2021. Nyt sieltä löytyvät kaikki kirjoittamani kirjat sekä antologiat ja muut kirjat, joita olen ollut tekemässä osana työryhmää.

Hajahuomioita yökupin ratamestaroinnista

Toimin KS-Yökupin ratamestarina 5.10. Myllykoskella. Miksi Mylsällä ja miksi sprinttikartalla ja miksi tapahtuma oli otsikoitu City-Night-Race'ksi? No ihan vaihtelun vuoksi. Jos verrataan tätä tapahtumaa parin viikon takaiseen Onnenmäen vaikeassa maastossa ja vaikeilla radoilla suunnistettuun yökuppiin, ollaan aivan eri maisemissa ja eri fiiliksissä. Pisteet toki menevät samaan taulukkoon, eli jos niitä halusi, oli pakko tulla paikalle.

Oma ajankäyttöä ajatellen taajama oli huomattavasti joutuisampi toteuttaa. Kamat oli paketoitu edellisenä päivänä valmiiksi. Töistä lähdin pari tuntia etuajassa ja rastit ripoteltiin kahteen mieheen paikoilleen noin reilussa tunnissa. Rastit kerättiin pois heti tapahtuman jälkeen ja siihen ei mennyt aikaa kuin reilu puoli tuntia. Tätä nopeammin se ei käytännössä onnistu mitenkään. Autolla pääsi muutaman kymmenen metrin päähän jokaisesta rastista - vastaava ei onnistu Onnenmäellä tai muuallakaan metsämaastossa.

Ratoja vakio määrä eli kolme kappaletta. Koska maasto on helppoa ja nopeaa, pituutta laitoin hieman reilummin.

Kaikkien ratojen alku oli sama. Huomaa, että reittihärveli ei näytä ratapiirroksissa olevia kiellettyjä alueita. Jotta kielletyt alueet näkyisivät myös härvelissä, ne pitää olla talletettuna pohjakarttaan. Rastiväliviiva 1-2 näyttää lähtevän eri suuntaan alla olevissa kuvissa. Radassa viivaan oli tehty mutka, joka kiertää pakollisen ylityskohdan kautta. Reittihärveli ei näistä tiedä mitään, joten se vetää rastiväliviivat aina suoraan. Nämä pitää muistaa kun ihmettelee härvelissä näkyviä reittejä. Suunnistajalla on siis ollut kartassaan merkintöjä, jotka eivät härvelissä näy.

Vasemmassa kielletyssä alueessa on pieni metrin levyinen kaistale josta pääsisi menemään. Vieressä on matala pensasaita ja sen takana piha. Selvyyden vuoksi merkkasin tämän kielletyksi. Pari muutakin pihaa oli varmuuden vuoksi merkitty kielletyllä alueella.

Kuvien oikeasta yläkulmasta ei saa kulkea kohti rastia, sillä siinä on oliivin vihreä piha. Havaintojen mukaan tästä kuitenkin useampi suunnistaja meni. Olisiko tähänkin pitänyt laittaa kielletyn alueen viivoitusta? Mielestäni ei, koska silloin pitäisi kaikki pihat merkitä kielletyllä alueella. Kieletty piha kuitenkin erottui kartasta aivan selvästi. Ratamestarin mieltä ei kolkuta, mutta ehkä joidenkin suunnistajien.

Tehtaan puistossa ensimmäinen pyöritys. Mitään vaikeaa tähän ei saa. Rasti nurkan takana ja sitten nurmikkoa/pihateitä pitkin suoraan seuraavalle. Mutta niin vain otti tässä yksi kokenut suunnistaja hylsyn. Hänen maailmansa romahti hetkeksi ja happea oli pakko vetää istualtaan kun huomasi itsekin mikä rasti jäi välistä. Nämä tällaiset lämmitävät aina ratamestarin mieltä - varsinkin kun itse on hölmöillyt viime viikkoina.

A-radalle tämmöinen viritelmä:

Sama väli suunnistetaan (juostaan) siis kahdesti. Jos tässä tulee leimasinvika, niin tulosten selviminen on hankalaa. Siksi tarkistan aina kaikki käyttämäni leimasimet etukäteen MTR:n avulla, joka näyttää jos leimasimen paristo alkaa hyytyä.

Sitten A-radan herkkupala, eli pitkä väli 14-15. 

Koko väli ei mahdu tähän yhdessä kuvassa mitenkään järkevällä tarkkuudella. Katso se härvelistä. Rastin 15 paikkaa piti sommitella pitkään. Saattaa näyttää, että se on vain lyöty tien reunaan, mutta paikka on tarkkaan harkittu. Pienikin siirto idemmäs/lännemmäs olisi vetänyt kaikki suunnistajat jompaan kumpaan reunaan. Nyt härvelistä näkyy, että useita erilaisia toteutuksia on keksitty tälle välille. Hyvä juttu.

Lopuksi pari rastia jalkapallostadionin reunoille. 

Porttien aukiolon varmistin kentänhoitajalta. Kuvassa näkyvä portti on iltaisin kiinni, eli siihen pätkä violettia viivaa. Kentän nurmikko varmuuden vuoksi myös kielletyksi, vaikka tuskin nastareilla siihen mitään jälkiä olisi jäänyt. Ovathan futistossujen nappulat kertaluokkaa jöötimmät. Rasti 43 (määrite: keskimmäinen aita) oli selvässä paikassa, vaikka kartta siinä kohtaa onkin melko täynnä tavaraa. Suunnistajia saattoi hämätä kentän laidalla sikin sokin lojueet irralliset mellaka-aidat, joita ei tietenkään ole kartassa. Rastivälin 141-43 pääsi siis nurmikentän ja katsomon välistä, tai reilusti katsomon puolelta tai järkiään kiertämällä koko katsomon ulkokautta (paljon pidempi matka).

Ilmassa oli kevyttä sadetta ja sen ansiosta taivas oli pilvessä ja pimeys tuli sopivaan aikaan. Kirkkaalla ilmalla pimeys olisi tullut puoli tuntia myöhemmin. Tosin Mylsällä on katuvaloja sen verran, että ihan sysipimeään ei päääse.

Osallistujia oli odotettu määrä ja ihan hyvin, kun sää oli mitä oli.