Iltarastikausi alkoi korttelirasteilla Haanojalla.
Kovin vähiin jäivät taas juoksutreenit talven aikana. Käytännössä niitä ei ollut lainkaan ja syy on varsin selvä. Lunta riitti hiihtämiseen yllin kyllin.
Treenasin siis pelkästään hiihtoa. Hah "treenasin", eli suomeksi sanottuna harrastin. Jos haluan talvella lähteä juoksulenkille, minun on mentävä sinne autolla - kas kun tässä ei ole ainottakaan polkua joka olisi talvella auki. Eikä ohikiitävällä tiellä voi talvella liikkua jalan (ei kevyenliikenteen väylää, ei edes piennarta ja autot ajavat 100 km/h).
Parin talvikupin perusteella voi siis heittää arvion, että juoksu tulee tuntumaan pahalta. Mutta pakko on mennä, kun on lajiin hurahtanut. Ja näin siinä kävi:
Huomattavaa on lisäksi se, että paikalla näkyneiden jälkien perusteella minä olin melkein ainoa, joka ei ottanut hylsyä B-radalla. MITÄ MITÄ ??? monet kysyvät. Kas tässä:
Rastiväli 1-2. Nuolen osoittamasta kohdasta ei saa kulkea. Siihen on piirretty tummanvihreää eli symbolia 410 Läpipääsemätön kasvillisuus aivan kiinni ylipääsemättömään aitaan.
Miksi siitä ei saa kulkea? Säännöissä sanotaan näin: Kasvillisuuden (puusto tai aluskasvillisuus) hidastama alue, joka on läpipääsemätön. Läpipääsemättömän kasvillisuuden läpi ei saa kulkea.
Tähän saakka kaikki on selvää, mutta tässä alla on kuva paikasta. Kuva on otettu suunnilleen nuolen suunnasta eli vasten B-radan oletettua etenemissuuntaa. Rastilippu pilkottaa kuvan keskivaiheilla aidan kulman takana.
Noh Noh! Nyt tämä paikka näyttääkin mielenkiintoiselta. Onko kartassa virhe? Saako tästä mennä?
Kartta on oikeassa. Kartta kertoo yksiselitteisesti sen, saako mennä vai ei. Sitä ei päätä suunnistaja eikä maasto, vaan kartta määrää saako jostain mennä vai ei. Koska kyseessä on sprinttikartta (joka lukee arkin kulmassa), tarkoittaa se sitä, että tumman vihreästä ei saa mennä läpi.
Miksi näin? Siksi, että kartan piirtänyt henkilö on määritellyt alueen läpipääsemättömäksi kasvillisuudeksi. Ei ole olemassa piirrosmerkkiä, joka määrittelisi kasvillisuuden korkeuden tällaisessa tapauksessa. Ei ole eri merkkiä musta-aronialle, ruusulle, esikoille, tiikerinliljoille, orapihlajalle yms. Kaikki nämä ja muut tuhat eri kasvilajia ovat kaikki samanarvoisia eli tummanvihreitä kartalla.
Päätelmä on se, että lumen alla on kukkapenkki tai joku vastaava kasvusto, joka tietenkin nyt on vielä lumen alla. Jos paikalla kasvaisi kolmemetrisiä auringonkukkia kukaan tuskin yrittäisi niiden läpi.
Karttoja ei tehdä erikseen kevät-, kesä-, syksy- ja talvisuunnistukseen. Vuodenaika vaikuttaa paljon siihen millainen kasvusto paikalla milloinkin on.
Tässä kyseisessä tapauksessa kielletyn alueen läpi juoksemisesta ei todennäköisesti tullut suurtakaan vahinkoa. Maa on jäässä ja maan omistaa kaupunki, joten mitään korvaamatonta ei mennyt rikki. Joku tai moni saattaa nyt ihmetellä, miksi nipotan tästä asiasta. Nipotan siksi, että kovin harva suunnistaessaan liikkuu omalla maallaan. Käytännössä suunnistamme aina jokun toisen omistamalla maalla.
Tässä se syy:
Saattaa olla niin, että kiinteistö olisi yksityinen ja lumen alla olisi tulppaanit odottamassa aurinkoa. Sipulit olisi ruovitettu pilalle. Kukkapenkin omistaja soittaa ensimmäiseen löytämänsä suunnistusseuran numeroon (toivottavasti se ei ole minun numero, joka löytyy liian monesta paikkaa) ja kiroaa kaikki pellepukuiset loikkijat hittoon ja kieltää tästä lähtien oman tonttinsa käyttämisen mihinkään vastaavaan. Lasku tulppaaneista tulee seuralle. Kuka maksaa?
Eli kun kartta on tehty, jostakin syystä alue on merkitty kielletyksi. Syytä meidän ei tarvitse tietää tämän tarkemmin.
Teoriassa voi olla myös niin, että pensasaita on edellisenä syksynä kaadettu maan tasalle. Kartta olisi siis siinä tapauksessa päivittämättä. Mutta suunnistaja suunnistaa aina kartan mukaan. Kartta kertoo saako mennä vai ei. Tämä on hyvä pitää mielessä. Olen kerran törmännyt toisin päin olevaan tapaukseen (oli muistaakseni jossain Voikkaalla päin). Kartan mukaan tontin takana oli keltaista avointa aluetta eli siitä saa mennä ja sinne koukkasin. Kas kummaa vastaan tuli trampoliini, komposti, pihakalusteita ja perunapenkki. Eli piha oli laajentunut omin luvin tyhjään tilaan. Jos joku olisi tullut valittamaan minulle pihalla juoksemisesta, olisin voinut kirkkain silmin todeta: "Kartan mukaan tämä on joutomaata ja tästä saa mennä." Mikäli pihanlaajentaja olisi valittanut minun olevan yhä pihalla, siihen olisin heittänyt takaisin: "Pitää pyytää, että tämä kartoitetaan uudestaan." Vastuu siirtyy näin suunnistajalta pois, eikä omin luvin tonttiaan laajentanut voi sanoa vastaan. Todennäköisesti hän ei uskalla valittaa, koska omat rojut pitää pitää omalla tontilla.
En tallonut silloin perunoita vaan tein vähän ylimääräistä mutkaa. Ja tunnustan, että olen kyllä itsekin juossut vahingossa joskus kukkapenkkien yli. Mutta vain vahingossa.
B- radalla 12.4. on toinenkin vähän vastaava paikka (linkki härveliin). Minä kiersin, mutta havaihtojeni mukaan muut menivät läpi. Löydätkö?