Projekti: 100 päivää putkeen hiihtoa!
Miksi?
KariH kertoi edellisenä talvena hiihtäneensä vähän yli 100 [tarkka lukema?]päivää putkeen. Ajattelin, että tuotahan pitää kokeilla. Olen vähän yllytyshullu ja minua motivoi aina kuntoilemaan jonkinlainen numeerinen tavoite.
Aloitus
Anjalan tykkilumilatu avautui 22.11.2025 klo 8. Ihan en ehtinyt paikalle klo 8, mutta aamupäivällä klo 11:09 urakka alkoi. Koska kaikki hiihtämiseen tarvittavat lihakset surkastuvat kesän aikana - varsinkin ylävartalosta - kaikki alkaa todella varvaisesti. Sääntöjen mukaa päivässä pitää hiihtää vähintään 10 km. Hiihdän varmuuden vuoksi 11 km, jotta tavoite ei jää jonkun pyöristysvirheen johdosta saavuttamatta.
Nestemäinen vesi
Harvoi on suunnistaessakaan satanut niin paljon vettä kuin muutamana päivänä hiihtäessä.
En jättänyt laseja autoon, vaan pidin ne päässä. Lasit siis vetivät niin hikeen, että ei meinannut nähdä mitään. Hiihtovaatteet tuntuivat siltä kuin olisin käynyt uimassa ne päällä. Viimeisen kierroksen seurasin valkoista kaistaletta mäeltä takaisin kentälle.
Välihuomautus: EsaP voi todistaa, että olen tosiaan ollut Anjalassa hiihtämässä. Esa uhmasi myös huonoa säätä useampaan kertaan.
Yllä oleva kuva on otettu 8.12.2025 ja tältä se maisema ensimmäisen hiihtokuukauden aika suunnilleen näytti. Tässä baana on vielä kohtalaisessa kunnossa, mutta tästä kun mentiin pari päivää eteenpäin niin maata alkoi näkyä vähän joka paikassa.
Torstaina 11.12.2025 tuntui jo, että tämän kovemmaksi ei hiitokeli voi mennä. Ladulla sinnitteli minun kanssani noin viisi muuta hiihtäjää mm. HeikkiK ja AnteroP.
Aina kun olen luullut, että nyt oli pahin päivä, niin seuraava on vielä pahempi. Perjantaina 12.12.2025 olin yksin "ladulla". Alla tuon päivän reitti.
Mäen päältä löytyi noin 300 m kuhmuraista kuoppaista epätasaista kaltevaa jäätä (=merkitty kuvaan vihreällä katkoviivalla). Kantit eivät pitäneet yhtään, joten lykin varovasti tasuri vaadittavan määrän. 11,08 km sisältää kävelyä sukset käsissä noin 400 m. Mäeltä ei päässyt sukset jalassa alas, joten olosuhteet huomioiden tulkitsen kuitenkin suorittaneeni hiihtoa tarvittavan määrän. Kentällä hiihdin sitten vielä 200 m pätkää edes takaisin, jotta sain tuon 11,08 km täyteen. Reidet säkenöivät vielä kotona, niin kovasti oli pitänyt jalkoja jännittää, että pysyi pystyssä. Sen verran monta päivää on jo takana, että en perkele luovuta!
15.12 ensimmäinen ladun kunnostus. Aaaaah. Todella nautittavaa sen jääkikkailun jälkeen. Pakko ihmetellä ihmisten somekäyttäytymistä. Kaksi viikkoa satanut vettä joka päivä ja lumi on käytännössä loppunut. Sitten ladun rakentajat saavat taiottua uutta lunta ja ajettua sen paikoilleen. Menee tunti, niin joku valittaa somessa, että pertsan latua ei ole ajettu! Hohhoijaa. Ehkä kannattaisi hieman perehtyä ladun tekoon ja ylipäätään siihen miten suurella vaivalla latua ylläpidetään, osin talkoonvoimin, eikä rynnätä nillittämään nettiin. Lapio käteen ja lunta mättämään, jos on niin kiire, ettei voi muutamaa tuntia odottaa! (Pertsan latu tuli heti seuraavana päivänä.) Ladun ajamisen latukoneella hoitaa nykyään Kouvolan kaupunki.
Vuosi vaihtuu
Kuva yllä 31.12.2025 aamupäivällä. -12 astetta eli ensimmäinen hiihtopäivä kun pakkasta oli kunnolla. Luonnonlunta noin 5 cm. Ei tuullut yhtään, joten olosuhde oli varsin hyvä. Pertsan latu olisi ollut erinomaisessa kunnossa, mutta silmämääräisesti oli purkkikeli. Minulla oli pertsan suksien pohjassa vesikelin liisterit enkä viitsinyt alkaa niitä putsailemaan, joten luistellen menin. Fyysisesti todella huono päivä. Veto aivan poissa ja heikon tuntuinen olo. Lumitykit jauhaa uutta lunta kuvan vasemmassa reunassa.
Seuraavana päivänä eli 1.1.2026 pakkasta oli auton mittarin mukaan 17 astetta ja mittari kentällä olevan makkarakopin seinässä näytti -14 (ehkä aurinko lämmitti kopin seinässä olevaa mittaria). Onneksi ei tuullut yhtään. Vedin liistereiden päälle pari kerrosta Startin Terva 7-13 purkkia ja sukset toimivat melko hyvin.
5.1.2025. Hiihtopäivä nro 45. Kentän mittarin mukaan klo 17 pakkasta -16 ja auton mittari näytti poislähtiessä -19. Hiihdin pertsaa. Pitona vanhojen päälle Startin Terva 7-13 purkkia ja luistona Rexin mustaa parafiinia. Latu ei ollut liipautunut, mutta luisti ihan älyttömän hyvin. Ylämäissäkin pystyi liu'uttamaan suksia. Pitoa niin, että kentältä lähtevän mäen pääsi suorin vartaloin ylös. Ohitin jopa muutamia luistelijoita, mutta mihäs ihme se on, sillä luistelubaana on niin kovalla pakkasella todella karhea. Oikein hyvä hiihtokeli, koska ei tuullut yhtään. Autoilukeli ei niin hyvä.
Yllä kuva 29.1.26 päivän hiihtoreitistä. Aamulla pakkasta -20. Ei tuullut ja aurinko paistoi. Tamppasin omalle pellolle noin kilometrin ladun. Aikaa meni noin 15 min enemmän kuin jos olisi ajanut Anjalaan ja hiihtänyt siellä saman matkan. Ensimmäinen kierros oli toki erittäin hidas. Hiekkaa ei ollut, mutta heinät muutamassa kohdassa vähän haittasivat.
26.2.26 torstai ja 97. hiihtopäivä. Etelä-Suomessa talven kovin lumisade. Säätiedotus ennusti jopa 20 cm lunta päivässä. Lähdin aamulla ennen kahdeksaa Anjalaan ja siellä oli siinä vaiheessa noin 2 cm uutta lunta. Tuuli niin kovaa, että vastatuleen ei voinut katsoa. Myötätuuleen oli varsin mukava mennä. Erikoista oli se, että luisto oli oikein hyvä. Tunnin hiihdin ja sinä aikana tuli 2 cm lisää ja tuuli huuhtoi kaikki jäljet pois. Kolmas kerta tällä kaudella Anjalassa kun olin yksin hiihtämässä.
27.2.26 perjantai ja 98. hiihtopäivä. Olin Anjalassa noin klo 8. Ladulle ei päässyt sillä traktorilla ryhdyttiin linkoamaan lunta pois baanalta. Luit oikein: lunta lingottiin POIS ladulta. Märkää lunta oli niin paksulti, että latukone ei jaksanut edetä siinä. Jos olisi joulukuussa pitänyt lyödä vetoa tästä, niin mikä olisi ollut kerroin?
Maali
100. päivän kilometritavoite 11 km tuli täyteen nuolen osoittamassa paikassa. Ja alla maisema siltä kohdin.
Tekniikka
Hiihdin alkuun noin 40 päivää käytännössä luistellen (yksi pertsan päivä). Luistellen ei saa itseään piippuun, jos kunto ei riitä. Vauhtia ei yksinkertaisesti saa lykittyä ja se on siinä. Pertsalla pystyy hiihtämään kuntoonsa nähden liian lujaa, ja tämä kostatuu jännästi vasta kolmen päivän kuluttua täydellisenä jumituksena. Näin ainakin minun kropalla.
Mitä enemmän pakkasta tai mitä uudempaa lunta, sitä mieluummin hiihdän pertsaa. Sitten kun on luistavampaa lunta, vaihdan luisteluun. Ehkä tämä johtuu osin siitä, että kalustoni toimii paremmin näin. Mieluisia vesikelin luistelusuksia en ole yrityksistä huolimatta onnistunut vieläkään hankkimaan.
Hiihtotyylejä on monelaisia, mutta tekniikoita on käytännössä kaksi: perinteinen ja luistelu. Yhä ihmettelen sitä miten moni hiihtää - tai siis yrittää hiihtää - pertsaa suksilla, joissa ei ole lainkaan pitoa. Hiihto on silloin tasaisellakin eräänlaista hiipivää suksikävelyä. Pertsaa voi hiihtää aivan hyvin todella hitaasti, vaikka sukset pitäisivätkin. Itsekin hiihdän joskus aivan kävelyvauhtia vaikka pito olisi >90%. Jos pitoa ei ole, vauhtia ei saa yhtään, näin se vaan on.
Luisteluhiihto on vaikeampaa. Siinä minä en saa kunnollista vauhtia aikaiseksi, vaikka olen koittanut opetella liu'uttamaan suksea kummallakin jalalla. Vai onko vika taas suksissa....
Fysiikka
Päivän annos 11 km on helppo. Jos sen ottaa vähän rauhallisemmin, ei tule edes kunnolla hiki. Jos sukset ovat toimineet hyvin, olen hiihtänyt kilometrin tai pari ylimääräistä.
Kaksi peräkkäistä päivää. Sama keli, sama sää, samat välineet, samat voitelut, sama aamupala, sama tavoite. Ensimmäisenä päivänä menee 12 km kevyesti eikä tunnu missään. Helposti voisi vielä jatkaa. Seuraava päivä ja ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen tuntuu siltä, että ei jaksa enää yhtään. Ymmärrän miksi huippuurheilijoilla on joskus huono päivä ja joskus saattaa olla jopa pöljä päivä.
Yllä oleva video on kuvattu Ylläksellä 2.3.2026 (101. hiihtopäivä) vähän Kotamajalta pohjoiseen päin.
Terroristi
Lumitilannehan oli vielä tammikuun lopussa heikko. Netissä olevat kommentit olivat luokkaa: "Hyvin siellä pääsee kun väistelee hiekat." Olin jo melkein lähdössä autolla Ravilinnaan Kausalan kympille kun netissä oli tieto, että Pilkanmaan kelkkaterroristi oli ruovittanut kaikki sen suunnan ladut paskaksi, ja siis jopa Kausalan lenkin niin, että hiekat oli pinnalla. Todella kumma juttu, että sitä älykääpiötä ei saada pois pahanteosta kun henkilöllisyys on tiedossa. Huom. niille jotka eivät hiihdä tai tiedä asiasta enempää huomautuksena kerron, että kyse ei ole mistään ladun yli ajamisesta tai vähän matkaa sitä pitkin ajamisesta. Ei. Moottorikelkalla ruovitetaan ja revitetään niin, että tela kaivautuu lumen läpi hiekkaan ja pöllyttää sen sitten ladulle. Kyseessä on siis tahallinen, tietoinen ja järjestelmällinen kunnallisen liikuntapaikan toistuva tuhoaminen. Tätä on jatkunut jo useita vuosia.
Psyyke
Kovalla vesisateella on helppo lähteä kotoa ulos. Sitten kun on ladulla, homma on tervan juontia. Kun on kiertänyt yhtä ja samaa rinkiä useita viikkoja , homma maistuu sahajauholta. Hyvinä lumitalvina hiihdän niin, että käyn lähiseutujen latuja läpi epäjärjestyksessä ja pyrin välttämään saman reitin hiihtämistä kovin montaa kertaa peräkkäin. Jos yhdellä sanalla kuvaisi tätä projektia talvena 2025-2025 se olisi: tylsää.
Fiilikset
Onko järkee vai ei? Näin kysyivät Sleepparit. En muista vastausta. Järkeähän tässä ei ollut, varsinkaan kun kelit olivat aivan olemattomat alkukaudesta. Ei näissä minun tekemisissäni muutenkaan ole aina järkeä, joten sen puolesta tämä projekti oli ihan mielenkiintoinen. Joku päätteli somessa, että Anjalassa vaikeissa olosuhteissa hiihtävät ovat mielenvikaisia. Mielenvikaisuutta on montaa sorttia. Joku lahtaa Gazassa, joku aloittaa erikoisoperaation, joku haluaa Grönlannin ja joku hiihtää kaatosateessa lähdes puhkisulaneella ladulla. Sanoisin, että hiihtäminen on näistä se harmittomin mielenvikaisuus.
Lopuksi
Aina silloin tällöin joku toteaa koko tekolumella hiihtämisen olevan järjetöntä:"Jos ei ole luonnonlunta ei hiihdetä!" Aivan. Suomessa on 500000 järveä ja lampea. Niissä voi uida jos uitattaa, uimahallit voidaan purkaa. Suomessa on 500000 järveä ja lampea, jotka jäätyvät talvella. Niissä voi luistella jos haluaa luistella, jäähallit voidaan purkaa. Laskettelijat voivat kiivetä itse mäen päälle. Hiihtohissit voidaan purkaa. Ennen keilat nostettiin pystyyn käsin, nyt sen tekee joku kone. Ennen heinät kuivattiin seipäillä, nyt ne paalataan. Ennen voi kirnuttiin itse, nyt ostetaan saksalaista tuorejuustoa. Maailma muuttuu, ja se vaan nyt on niin, että murtomaahiihtoa suoritetaan tykkilumella, jos muuta ei ole.
Aina silloin tällöin joku toteaa, että tykkilumen teko on kauheaa energian tuhlausta. Jos verrataan muutamaa tuhannen kuution lumen valmistamiseen vaadittavaa energiamäärää, se on luokkaa sadasmiljardisosa siitä, mitä kissavideot ja niiden tyhjänpäiväiset kommentit vievät energiaa samassa ajassa lymytessään tiktokkien yms. palvelimilla. Lumi sulaa vedeksi ja palaa luonnon kiertokulkuun. Turhanpäiväiset nettisisällöt (tämä blogi mukaan lukien) olla möllöttävät ja kuluttavat yötä päivää ympäri vuoden sähköä, joka lopulta menee ihan harakoille.
Ennätystilanne
[tähän tulossa päivitys]
Jos joku haluaa lyödä tämän ennätyksen niin siitä vaan. Säännöt ovat yksikertaiset:
1. Päivässä pitää hiihtää vähintään 10 km.
2. Hiihtäjän vakituisen kotipaikan pitää olla 62. leveysasteen eteläpuolella ( esim. Lapin suunnalla asuvilla on kertaluokkaa helpompaa saavuttaa peräkkäisiä hiihtopäiviä kuin täällä lähellä etelärannikkoa.)
Kiitos.
Kiitos Anjalan liitolle
Kiitos Anjalan liiton talkooväelle
Kiitos Jarmo Toikka Oy:lle.
Kiitos konekuskeille ja latukoneen kuljettajille.
Kiitos siitä, että mahdollistatte hiihtoharrastuksen.
