maanantai 20. kesäkuuta 2022

Virheen analyysiä

HEP. Moni varmaan luuli, että tässä on juttua Jukolasta. Se on vielä työstettävänä, eli aiheena on nyt 15.6. Keskilaakso-Rasteilla tekemäni täydellinen virhe. Olen täällä vannonut, että en jauha virheitä. Kerron tämän kuitenkin toisella motiivilla.

Olen vähintään kerran illassa toitotanut: Laittakaa reittinne härveliin. Se on helpoin tapa kehittää omaa suunnistustaitoa. Vähällä vaivalla ilman fyysistä rasitusta oppii lisää suunnistamisesta. Tämä seuraava on hyvä esimerkki asiasta. Jos en olisi laittanut omaa reittiäni härveliin, ihmettelisin päätä raapien, mikä meni vikaan. Nyt sen tiedän ja osaan - tai ainakin yritän - välttää vastaavaa virhettä jatkossa.

Sitä ei kannata pelätä tai arastella, että oman reitin laittamisella härveliin joutuu naurunalaiseksi. Hassut kiemurat herättävät päin vastoin mielenkiinnon, että mitähän tuossakin on ollut mielessä tai tavoitteena.

Melkein kaikilla on ranteessa urheilukello tai vastaava. Miksi te ulkoilutatte sitä, jos ette siirrä reittiänne härveliin? Turhaa sitä on painona kuljettaa mukana. Jättäkää kello kotiin, jos että hyödynnä sitä.

Tässä on 1-2 väli Musta-Haikulasta. Ei ollut kotikenttäetu vaan kotikenttä haitta. Olen päivittänyt tien pohjoispuolen maaston ja eteläpuolen hiekkakuoppa-aluekin on erittäin tuttua.

(1): 1-2 väli näyttää sekavalta, mutta rastihan on tutun kaarevan tien vieressä (8).  Nyt tiedän sen, että kaiken lisäksi sekoitin ajatuksissani tiet (8) ja (4). Eli sinne vaan urakalla. Ykköseltä lähdössä tapahtui ensimmäinen virhe. Lähdin rastilta aavistuksen oikealle ja jumitin ryteikköön. Olisi pitänyt lähteä vasemmalle.

(2): Näin lammikon oikealla, mutta en älynnyt paikoittaa sitä kartalta.

(3): Tulin tielle. Nyt maisema aukeni. Tästä vaan suoraan avoimia alueita pitkin kohti (8):aa. Suunta jäi tarkistamatta. Juoksin kyllä suoraan, mutta koko ajan väärään suuntaan (5).

(6): Penkka ylös ja sitten vähän matkaa rastille. Luulin olevani siis matkalla rastille. Penkan yläreunassa ajattelin tarkemmin kohtaa. Eihän sen jälkeen ole mitään kumpareita vaan tasaista sitten alkaa suo! Hoksasin, että olen juossut ohi, eli olen paikassa (4) - olin oikeasti paikassa (6).

(4): Eipä hätää, tästä vaan suoraan takaisin rastille. Yllättävän avoinaista, vaikka pitäisi olla vihreää. Luulen siis olevani paikassa (8), vaikka todellisuudessa olin paikassa (7).

(7): Mikään ei täsmää, eikä mistään saa kiinni. Lähden kohti pohjoista, koska penkka kaartaa kuten kaartaa ja rastin on oltava siellä suunnassa. Ei mitään tajua missä olen.

(9): Täällä sain kiinni ja aloitin suunnistamisen.

Ei pitkää päätyyn ja perään ei toimi. Aina pitää tietää missä on tai mitä on edessä. Helppohan se on sanoa, mutta käytännössä homma lipeää käsistä. Tämä on kuin Lentoturmatutkinnassa on monesti selvinnyt lento-onnettomuudesta. Ei ole pelkästään yhtä syytä tapahtuneeseen. Monesti onnettomuus on usean pienemmän tekijän summa. Tässä tapauksessa on nähtävissä sama: Väärä lähtösuunta + ei suunnan tarkistusta + ei kartanlukua + ei havainnointia + ei vauhtin pois ottamista + liika luotto ulkomuistiin maastosta = täydellinen sekoilu. Oikeasti saan olla tyytyväinen, että selvisin näinkin vähällä.

Tämä siis selvisi minulle reittihärvelin ansiosta. Jos en olisi reittiäni sinne laittanut, minun pitäisi mennä viikkojen ajan nukkumaan ja tuhertaa itkua kun en saisi mielestäni sitä hiekkakuopassa sattunutta outoa juttua. Sitä, kun jostain syystä en päässyt sinne minne olin menossa. Näkisin painajaisia siitä miten minulla meni välissä tunti ja muut selvisivät siitä parissa minuutissa.

Mitä useampi reittinsä laittaa härveliin sitä parempia vertailukohtia sinne tulee. Minun ei kannata verrata omaa reittiäni esim. Samu H:n tai Jukka T:n reitteihin. Häviän niin paljon, että täpät eivät mahdu edes samalle näytölle. Sen sijaan Pekka N ja Hannu T ovat siinä kinthaalla, että voitanko vai häviänkö vai rastivälin, ja jos mikä on mielenkiintoista.

Käytä härveliä. Jos et itse koe saavasi siitä hyötyä, muut hyötyvät kun voivat verrata mistä olisi ehkä kannattanut mennä. Ja ratamestarille hävelin tutkiminen on kertaluokkaa kiinnostavampaa kuin suunnistajille.

Menikö jankkaamiseksi?


2 kommenttia:

  1. Oletko käyttänyt jotain kännykkäsovellusta gps-jäljen tallentamiseen? Onko suosituksia? Itsellä ei ole urheilukelloa ja olen käyttänyt Sportstrackeria, mutta sen jälki ei minusta ole kovin tarkka (liekö vika itse sovelluksessa vai puhelimessa). Olen kokeillut käynnistää Sportstrackerin ja emitin aivan samalla kellonlyömällä ja myös pelannut offsetin kanssa härvelissä, mutta silti reitti saattaa näyttää esim. polun vieressä kulkemista, vaikka polkua pitkin olisi menty.

    VastaaPoista
  2. Minulla on Suunto Ambit 2S kello. Iltarasteilla nollaan emitin ja käynnistän kellon heti perään. Tai sitten jos on sellainen tapahtuma, että kello on pakko käynnistää reilusti etukäteen teen sen 1 min tai 30 sek ennen, niin on helppo muistaa aika ja säätää offsettiä sen mukaan. Säätö toimii myös toisinpäin, eli jos on lähdössä unohtanut käynnistää kellon, offsettiä voi säätää toiseen suuntaan. Sen huomaa kyllä kun se on kohdallaan ja reitti asettuu oikealle paikalle.
    Välillä reitti menee polulla välillä vähän vieressä. Selvissä kohtaa siellä täällä, jossa varmasti tiedän missä olen mennyt (polkujen risteys tms.) siirrän reitin kohdalleen.

    VastaaPoista