"Perussettiä perinteisessä pohjois-kymenlaaksolaisessa talousmetsässä" lupaa tapahtuman ennakkotieto. Mitä on pohjois-kymenlaaksolainen tyypillinen talousmetsä? Tämä määritelmä on tullut esille, jos ei viikoittain tänä vuonna, niin useasti joka tapauksessa. Yritän nyt ottaa selville mitä piilee perinteisessä pohjoiskymenlaaksolaisessa talousmetsässä.
Sovellan ongelmaan Hercule Poirotin käyttämää menetelmää. Poistan varmasti syyttömiä maastoja. Jäljelle jää lopulta yksi maasto ja se on syyllinen, olkoon kuinka epätodennäköinen tahansa. Koska minulla ei ole käytössä kapteeni Hastingsiä, on minun suoritettava kenttäkokeet kokonaan itse.
Havainnot eli tässä tapauksessa havaitsematta jääneet maastotyypit ovat syyttömiä. Huomautettakoon, että en tarkoita tässä termillä maastotyyppi Aimo Cajanderin kehittämä metsätyyppien luokitusjärjestelmä, jossa metsien aluskasvillisuus määrittää metsätyypin ja jonka mukaan aiemmin käytössä ollut pinta-alaan perustunut metsäverotuksen veroluokka määriteltiin. Maastotyypillä tarkoitetaan suunnistuksen maastotyyppiä.
Jo ennen käytännön maastotutkimusta voin sulkea pois ennalta hankkimani kokemuspohjaisen tietämyksen avulla ranta-dyynimaasto- ja vuori-tunturimaastotyypit. Niitä ei Voikkaalla tule vastaan vaikka ratamestari olisi millainen fakiisi tahansa. Ennen maastoon menoa odotin jännityksellä tulenko kokemaan mannermaista maastotyyppiä. Olemmehan Euroopan ytimessä ja johtajamme vakuuttavat meille meidän elävän fantastisessa maailmassa, joten en pitänyt mitenkään mahdottomana, että pääsen kokemaan mannermaisen suunnistusmaaston. Mannermainen suunnistusmaasto on "tyhjää" ja sisältää paljon jyrkkiä rinteitä ja polkuja ja on pohjaltaan vaudikas. Määritelmän mukaista tyhjää ei löytynyt. Eli kyseessä ei ole mannermainen maastotyyppi.
Voikkaalla jäi havaitsematta harju-suppamaasto. En sen paremmin havainnut kalliomaastoa, jos siksi ei lasketa puolikkaan aarin kokoista palleroporonjäkälän peittämää kallioläikkää. Yleissilmäys karttaan paljastaa, että harmaata on todella niukasti myös siellä missä en ollut, eli perinteinen pohjois-kymenlaaksolainen talousmetsä ei ole kalliomaastoa.
Kangasmaastot ovat Suomen Suunnistusliiton suunnistuksen lajianalyysin mukaan äärimmäisen nopeita. Määritelmä ontuu, sillä mikään nopeus ei ole äärimmäinen, ei edes valon nopeus, joka on 299 792 458 m/s tyhjössä. Kuten em. lukuarvosta huomataan se ei ole lähelläkään ääretöntä, joka on ∞. Äärettömään nopeuteen en Voikkaalla kyennyt. Nopeuteni on yleensä puolet huippujen nopeudesta, mutta en saavuttanut edes 1/2 äärettömästä nopeudesta, joten päätelmänä voidaan pitää sitä, että Voikkaalla ei ole kangasmaastoa. Varmistus tälle päätelmälle tulee myös siitä, että kangasmaastolle tyypillistä hyvää pohjaa ei osunut kuin yksittäisille satunnaisille askeleille.
Suomaastoa löytyi erittäin niukasti. Muutamia yksittäisiä pieniä soistuvia alueita siellä täällä, mutta miksikään suoksi niitä ei voi yleistää. En pitäisi tätä maastotyyppiä suomaastona. Alueen luoteisosassa on isompi ojitettu suo, mutta se rajautuu osin kartan ulkopuolelle, eikä siitä tullut havaintoja. En siis luokittele perinteistä pohjois-kymenlaaksolaista talousmetsäsää suomaastoksi.
Kaupunkipuistoa ja korttelia en havainnut lainkaan, eli ne voidaan hylätä.
Perinteinen eli tyypillinen pohjois-kymenlaaksolainen talousmetsä
on siis kokonaan oma suunnistuksen maastotyyppinsä. Sen tyyppipiirteitä
ovat rikkonaisuus, sekalaisuus ja epämääräisyys. Maasto sisältää paljon
heitteille jätettyjä autonrenkaita, hakkuuaukkoja, eriasteisia taimikoita, joista osa olisi pitänyt harventaa. Keräämättä jäänyttä harvennuspuuta ja tuulenkaatamia on tasaisesti kautta maaston. Umpitiheitä kuusikoita ja silmiinpistäviä lehtipuurisukoita on kaikkialla. Maastoon on hajasijoitettu hylättyjä ruosteisia puutarhakalusteita. Avoimissa maastonkohteissa saattaa maasta kasvaa ylös epämääräisiä lattarautoja ja harjateärksiä. Runsaan metsäautotieverkoston reunoille on ripoteltu karkkipapereita, litistettyjä pantittomia juomatölkkejä ja tupakka-askeja. Ajourat kasvavat heinää tai ne on ruovitettu kevyillä nelipyörillä eli mönkijöillä juoksukevottomiksi mutavelleiksi.
Linkki maastotukimusaineistoon
Perinteisessä pohjois-kymenlaaksolaisessa suunnistusmaastossa onnistuneen suorituksen tekemiseen tarvitaan täysin erityisiä taitoja. Mitä? En tiedä, sillä en ole vielä kyennyt tekemään yhtään onnistunutta suoritusta ao. maastotyypissä. Näin kävi myös tällä kertaa. Kaksi rastia vaativat ns. spiraalimenetelmän käyttöä löytyäkseen ja sitä myöden suorituksesta tuli ala-arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti