Pallo hukassa

Kävin keilaamassa. En voi kertoa paikkaa, syystä joka selviää jäljempänä. Meitä oli kolme henkilöä ja aikaa oli varattu kaksi tuntia. Paras "putki" oli kolme perättäistä kaatoa, ja silloin tuli paras sarja 152 pistettä. Normallit sarjat huitelevat jossain 120-130 paikeilla. Eli keilailuasiantuntijoiden silmin katsottuna aivan naurettavaa viskelyä.

Törmäsin toisen tunnin alkupuolella keilailuasiantuntijaan. VOI JEESUS!

 

 Heitettiin siinä ihan omaan tahtiin kolmestaan ja aina kun omat heitot oli suoritettu istuttiin jakkaroille odottamaan omaan seuraavaa vuoroa. Sitten yks kaks tämä asiantuntija tuli puhuttelemaan minua:

- Sellainen tapa on ollut, että kun toisella on patteri valmiina, ei saa heittää vieressä tai tulla seisomaan siihen. Eihän tämä kisaa nyt ole, mutta näin ollut tapana, ettei siinä sitten häiriinny omalla heitollaan. Ihan näin vaan ilmoitan, että tällälailla toimitaan normaalisti.

Just. Sanoin, että selvä. Sen ymmärtäisin, jos olisimme kaataneet keilojen lisäksi lonkerotuoppeja radalla kuten näin tehtävän eräässä Sotkamolaisessa keilahallissa pari kesää sitten, mutta ei. Me olimme aivan nätisti ja heitimme omalla radalla omaan tahtiin. 

Sen ymmärtäisin, että olisi kilpailu, olisi EM-titteli ratkeamassa tai yhtä heittoa vaille 300 pojoa tulossa. Nyt oli tavallinen tiistai ja halli täynnä tenavia ja muita hiihtolomalaisia joiden heitoista näytti 20% kolisevan ränneihin. Tämä asiantuntiaherra näytti omaavan täysin olemattoman keskittymiskyvyn. Meidän toisella puolella oli teinityttöjä, joiden keilailu oli vähän sinne päin ja kipeää teki kuunnella miten he pommittivat  parkettia. Se ei kuintenkaan haitannut meidän omaa keilaamista. Miten lie olisi käynyt jos tytöt olisivat olleet herran vieressä?

Tuleeko keilaamisesta mitään jos pitää kytätä sitä vieressä olevaa kaiken aikaa? Ei tule ja aikaa ainakin palaa hukkaan odotellessa.

Kotiin kun pääsin piti oikein etsiä keilailun viralliset säännöt ja sieltähän löytyy seuraava kohta:

11.6 Keilaaja, joka on valmistautumassa heittosuoritukseensa yhtäaikaisesti oikealla puolella olevan radan keilaajan kanssa, antaa vuoron hänelle.

Justiinsa. Eli sääntöjen mukaan meidän piti antaa hänen heittää rauhassa, mutta hänen ei tarvinnut välittää meidän heittorauhastamme. Ei mennyt hukkaan tämäkään reissu. Eli kannattaa aina jos mahdollista varata kaikkein oikeanpuolimmaisin rata. Silloin ei tarvitse passailla omia heittojaan muiden takia.

Sitä paitsi tämä pykälänikkarin sarjat näyttivät olevan siinä 140-150 paikkeilla, eli ihan yhtä paska keilaajana kuin minä. Hänen onnensa, että olen herrasmies ja kohtelias. Kiitos ja hauskaa päivänjatkoa.

Pinssejä

Kokoelmistani puuttuvat pinssit: Mikkeli-Jukola 2009  ja Fin5 2011 Lohja.

Mikkeli Jukolassa oli myytävänä virallinen pinssi. Tämän tiedon olen saanut varmistettua. Oliko Lohjan Fin5 rastiviikolla omaa pinssiä? Jos joku pystyy kertomaan, oliko Lohjalla pinssejä myytävänä vai ei, niin tämäkin tieto auttaa.

Huutonetit, Ebayt yms. olen kolunnut silloin tällöin läpi, mutta näitä kahta ei osu kohdalle. Numismaatikkojen sivuilla vilahtelee myös silloin tällöin pinssejä, mutta näitä kahta ei löydy.

Jos sinulla on em. pinsseistä ja olet valmis sopivaa korvausta vastaan luopumaan niistä, niin ilmoita.

Vaihdossa voin antaa Sippu-Jukolan 2005 pinssejä, joita minulla on useampi kilo.

Helmikuuta 2015

Eihän sille mitään voi. Puolitoista viikkoa tekemättä mitään (siis urheilua missään muodossa). Kurkku oli kipeä tai ei ollut tai oli vähän tai tuntui ihmeelliseltä. Ehkä vähän köhitti tai sitten ei. Reilu viikko siinä meni kun vartuin tuleeko sitä kuumetta vai ei. Ei tullut.

AL:n Sarjahiihdot jäivät väliin. Jäi elintärkeitä pisteitä saamatta. Ei voi mitään.

6.2. oli luvassa korttelia pimeässä. Optimistina en valinnut lyhyintä rataa, joka sekin oli reilu 4 km. Realistina en valinnut pisintä, joka oli 9 km. Valitsin siis sen keskimmäisen 7 km radan. Taktiikkani oli aloittaa rauhallisen varovasti ja sitten loppua kohden, kun alussa hullulailla rynnineet alkavat simahdella, napsin heitä yksi kerrallaan. Taktiikka onnistui 50%:sesti. Aloitin rauhallisen varovasti. Muut eivät sipanneet enkä napsinut heitä. Kakkosen jälkeen en nähnyt ketään ennen toiseksi viimeistä rastia...korjaan Veikon ohitin noin puolimatkassa. Muuten sain tehdä työtä koko matkan yksin. Jäljistä päättelin, että en ainakaan ole kärjessä, sillä niin hyvin tampattuja polut olivat.

Kun kirjoitan tätä ei ole vielä tuloksia, mutta aikaa meni noin 1.08. Se on alle tavoiteajan 70 min. Todellinen juostu matkahan on varmaan lähempänä 10 km:ä, koska muutamia isohkoja kiertoja oli pakko tehdä.

7.2. hiihtämään. Uimahallilta Paaskosken kautta Valkealaan ja samaa reittiä takaisin.

Tuossa yllä on 2-hydroksipropaanihappo. Tutummin maitohappo. Valkealaan kun päästiin, sitä oli reidet ihan täynnä. Pukukopista löytyi hana, josta sai vettä janoon ja sitten vaan sisulla takaisin päin. Kuten aina, siellä harjun päällä luisti hyvin. Muuten koko matkalla oli ihmeellisen nihkeä luisto, paikoin jopa huono. Ilmeisesti kosteutta oli paljon? Lämpötilahan oli noin +1 ja sukset, jotka jalassa olivat, eivät siinä kelissä pelaa. Suurin syy hitauteen oli kuitenkin polttava fiilis etu- ja takareisissä.

Paluumatkalla Paaskosken majan kautta. Mehu, mutta ei munkkia. Niin pieniä munkkeja en ole nähnyt missään muualla. 1,50 € on liikaa siitä minimunkista. Varsinkin kun on vielä laitettu reikä keskelle.

Menomatkalla sattumalta sattui samaan suuntaan sivakoimaan liuta KS:n huippuja. Siinä juteltiin niitä näitä ja kävi ilmi, että sprintti-suunnistus olikin jo lauantaina. Se jäi pakosta väliin, koska olin pedannut kaiken valmiiksi, että se on sunnuntaina. Monoissa ei juosta metriäkään. Kannattaisi siis lukea nettisivuja ja myös ymmärtää lukemansa. 

Lopuksi vielä itsensä nolausta virtuaali-iltarasteilla niin olo alkaa olla valmis saunaan...