Helmikuuta 2015

Eihän sille mitään voi. Puolitoista viikkoa tekemättä mitään (siis urheilua missään muodossa). Kurkku oli kipeä tai ei ollut tai oli vähän tai tuntui ihmeelliseltä. Ehkä vähän köhitti tai sitten ei. Reilu viikko siinä meni kun vartuin tuleeko sitä kuumetta vai ei. Ei tullut.

AL:n Sarjahiihdot jäivät väliin. Jäi elintärkeitä pisteitä saamatta. Ei voi mitään.

6.2. oli luvassa korttelia pimeässä. Optimistina en valinnut lyhyintä rataa, joka sekin oli reilu 4 km. Realistina en valinnut pisintä, joka oli 9 km. Valitsin siis sen keskimmäisen 7 km radan. Taktiikkani oli aloittaa rauhallisen varovasti ja sitten loppua kohden, kun alussa hullulailla rynnineet alkavat simahdella, napsin heitä yksi kerrallaan. Taktiikka onnistui 50%:sesti. Aloitin rauhallisen varovasti. Muut eivät sipanneet enkä napsinut heitä. Kakkosen jälkeen en nähnyt ketään ennen toiseksi viimeistä rastia...korjaan Veikon ohitin noin puolimatkassa. Muuten sain tehdä työtä koko matkan yksin. Jäljistä päättelin, että en ainakaan ole kärjessä, sillä niin hyvin tampattuja polut olivat.

Kun kirjoitan tätä ei ole vielä tuloksia, mutta aikaa meni noin 1.08. Se on alle tavoiteajan 70 min. Todellinen juostu matkahan on varmaan lähempänä 10 km:ä, koska muutamia isohkoja kiertoja oli pakko tehdä.

7.2. hiihtämään. Uimahallilta Paaskosken kautta Valkealaan ja samaa reittiä takaisin.

Tuossa yllä on 2-hydroksipropaanihappo. Tutummin maitohappo. Valkealaan kun päästiin, sitä oli reidet ihan täynnä. Pukukopista löytyi hana, josta sai vettä janoon ja sitten vaan sisulla takaisin päin. Kuten aina, siellä harjun päällä luisti hyvin. Muuten koko matkalla oli ihmeellisen nihkeä luisto, paikoin jopa huono. Ilmeisesti kosteutta oli paljon? Lämpötilahan oli noin +1 ja sukset, jotka jalassa olivat, eivät siinä kelissä pelaa. Suurin syy hitauteen oli kuitenkin polttava fiilis etu- ja takareisissä.

Paluumatkalla Paaskosken majan kautta. Mehu, mutta ei munkkia. Niin pieniä munkkeja en ole nähnyt missään muualla. 1,50 € on liikaa siitä minimunkista. Varsinkin kun on vielä laitettu reikä keskelle.

Menomatkalla sattumalta sattui samaan suuntaan sivakoimaan liuta KS:n huippuja. Siinä juteltiin niitä näitä ja kävi ilmi, että sprintti-suunnistus olikin jo lauantaina. Se jäi pakosta väliin, koska olin pedannut kaiken valmiiksi, että se on sunnuntaina. Monoissa ei juosta metriäkään. Kannattaisi siis lukea nettisivuja ja myös ymmärtää lukemansa. 

Lopuksi vielä itsensä nolausta virtuaali-iltarasteilla niin olo alkaa olla valmis saunaan...