Tapahtuman ennakkotiedoissa kysyttiin: - Oletko yllytyshullu? Kyllä olen. Tähän menneissä kauden suunnistuksissa A-rata ei ole kulkenut toivotulla tavalla. H13:t ja H70:t vetävät molemmilta puolilta ohi niin, että vihellys käy, vaikka minulla on talla pohjassa, tai kuten Myytinmurtajissa sanotaan pedal on the medal.
Kun ratamestarit tarjoavat E-radan, pakkohan sitä on kokeilla. Jos se kulkee paremmin kuin A? Mittaa tällä E:llä on vain rapiat 9 km. Ennen tapahtumaa fiilikset olivat odottavan jännittävät. Matka on sen verran pitkä nykyolemukselleni kauden tässä vaiheessa, että valmistautuminen pitää aloittaa jo edellisenä päivänä.
Paikka oli Palaneenmäki, joka on samaa Suurimäen aluetta, josta hehkutin edellisessä blogikirjoituksessani virtuaali-iltarasteista. Sitä itseään eli aitoa oikeaa metsäsuunnistusta.
Vettä satoin aamusta alkaen, ja työpaikan parkkipaikalla autojen tuulilaseille kertyi sohjoa. Lämpötila oli nolla yläpuolella, joten en laittanut pitkiä kalsareita. Takki ja sormikkaat kyllä.
Erinomainen suoritus. Katsokaa tuloksia. Kun otetaan huomioon se, että en ole treenannut juoksua talvella yhtään, joudun käyttämään hikoavia lukulaseja ja ikähyvistystäkin pitäisi saada, niin olen enemmän kuin tyytyväinen aikaani. Se on alle tavoiteajan (eli < 10min/km). Minun edelläni tuloslistassa on vain kovia nimiä.
Tämä 10-11 väli oli vaikein. Loivia käyriä, josta ei tiedä aleneeko vai yleneekö ne. Muutama kivi, jotka ei osu silmiin ja pusikko josta ei ollut varmuutta mitä se tarkalleen pitää sisällään. Suunnalla kohti ja kun näin edessä jyrkänteen älysin meneväni hieman liikaa oikealla. Siitä korjaus vasemmalle ylös mäkeen ja sitten hissun kissun eteen päin. 10 m olin sivussa kivestä kun lippu osui silmään. Hippunen tuuria, mutta maltoin olla hötkyilemättä.
12-13 väli meni myös melko lailla täydellisesti. Aukon kulmasta loivaan ylämäkeen melkein kävelyvauhtia. Jalat alkoivat tässä kohtaa olla melkein valmista tavaraa. Ehkä verkkainen vauhti piti ajatuksen kasassa? Avokallioiden bongaus, sitten suunnan tarkistus ja alamäkeen jäävän kivirintaman läpi kohti isompaa notkoa josta loivasti oikealle ja suoraan rastille. Mahtavaa.
Olin kaudella 14-15 10 kertaa ratamestarina Suunnistussimulaattorin virtuaalisuunnistuksissa.
I Leirikenttä
13. joulukuuta laitettiin kehiin Utin leirikenttä, jota olen käyttänyt kerran aiemmin. Perus maasto perus radalla ilman mitään erikoisuuksia on varma valinta.
II Suurimäki
21. joulukuuta oli vuorossa Suurimäki. Tämä on yksi parhaimista maastoista mitä Kouvolan seudulla on ja niinpä punnersin sen simuun. Punnertamisesta on toisiaan kyse, sillä käyrää on aivan riittävästi ja kuten asiaa tietävät ymmärtävät, korkeusinformaation muokkaaminen simun ymmärtämään muotoon on hikistä puuhaa. Tiedostojumpan ja kuvankäsittelyn lisäksi siinä vaaditaan vahvoja istumalihaksia. En pidä siitä, että maastopohja on epäluonnollisen "möhkälemäinen" ja niinpä sumensin harmaasävyistä korkeusdatakuvaa melko reippaasti. Maastosta tulee paremman näköinen, eivätkä käyrien kohdat erotu "portaina" maastosta niin hyvin. Toisaalta aivan pienimmät kumpareet tahtovat kutistua melkein olemattomiksi. Tämän oli muutama suunnistaja huomannut. Mielestäni Suurimäen maastosta tuli kaiken kaikkieen varsin hyvä.
Suurimäellä oli 60 osallistujaa, joista tässä nopeimman eli Lauri Heikan taidonnäytettä.
III Pöllömäki
31. joulukuuta suunnistettiin Pöllömäellä. Tämän maaston pohjana on Anjalan Takamaalla oleva pöllömäki. Siitä ei ole olemassa suunnistuskarttaa. Tein Pöllömäestä ensin Karttapullauttimella ns. pullautuskartan ja siitä sitten manuaalisesti simuun maaston. Tämä on ollut tehtynä jo ajat sitten, mutta on jäänyt käyttämättä. Simppeli maasto ja pistemäiset yksityiskohtat ovat täysin keksittyjä sillä niitä ei pullautuksesta saanut. Tätä maastoa olen käyttänyt kun olen harjoitellut maaston tekoa. Selvisi sekin lopulta miksi maantiet ja sähkölinjat välillä näkyivät ja välillä eivät.
Pöllömäki on vaikeusasteeltaan 2/5, mutta maasto kuin maasto niin joku onnistuu aina leipomaan kunolla.
IV Kunnanmaa
Sitten alkoi tapahtua. 4. tammikuuta mestaroin täysin kuvitteellisessa Kunnanmaa -maastossa. Tämä maasto on piirretty ns. stetson-menetelmällä eli hatusta. Käyrää käyrän viereen ja lisää käyrää. Tuli kunnon bezier-käyränpiirtoharjoitus. Tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman vaikea maasto ja siinä onnistuin yli odotusten. Nykykartoissa ei jostain syystä käytetä vesi- eli valumaviivoja kuin todella harvoin. Ihmettelen tätä kesäisin vähintään kerran viikossa kun etsin nenää, joka onkin notko tai päin vastoin. En siis laittanut Kunnanmaallekaan ao. viivoja muualle kuin suppiin. Suunnistajien kitkeristä kommenteista huomasin myös, että pohjois-eteläviivat uupuivat kokonaan. Ne ovat puuttuneet melkein kaikista tähän asti tekemistäni maastoista. AUTS - mikä moka. Eipä tullut mieleen, ja tässä Kunnanmaan extreme-maastossa jos missä niitä olisi tarvittu. Eipä silti, paras löytyi tässäkin tapahtumassa - ei tuurilla vaan taidolla. Kunnanmaalle palataan vielä, mutta kartta vaatii hieman viilausta ja ehkä maastoon tulee hakkuu tai pari ja niiden vaatimat ajourat, jotka hieman helpottavat käyrälabyrintissa liikkumista.
Mitä? Onko tämä muka liian vaikeaa?
V Rakkala
14. tammikuuta suunnistettiin Rakkalassa. Täysin kuvitteellinen varuskunta-alue. Tämä oli mukava maasto tehdä, sillä korkeuseroja ei ole juuri lainkaan. Tasaista länttiä, joka on täynnä kaikkea sitä mitä varuskunta-alueilta löytyy. Jotain jäynää pitää suunnistajille keksiä ja niinpä jätin kartasta pois heikot polut ja osan piikkilanka-aidoista. Tämä oli kerrottu tapahtuman ohjeissa. Muutama suunnistaja meni odotetusti vipuun. Seuraavalle kerralla päivitetään kartta ajan tasalle ja pidetään yösunnistus kuten palautteissa oli toivottu.
Mustat "vänkyrät" ovat juoksuhautoja, jotka on toteutettu maastoon peräkkäisinä tiiviinä kuoppajonoina. Maatoeditorin tarvimaan dxf-tiedostoon kuopat viedään, mutta pelaajalle näkyvästä kartasta ne poistetaan ja tilalle piirretään käsin em. viivat.
VI Pillinkangas
25. tammikuuta vuorossa oli Pillinkangas. Toinen kerta tässä maastossa. Perus kymenlaaksolainen maasto perus pitkänmatkan iltarastiradalla. Ensimmäistä kertaa käytin maastossa ylimääräisiä rasteja. Sijoitin ne aina oikean rastien etu ja takapuolelle siinä toivossa, että joku, joka ei muista tarkistaa koodia lankeaa siinä ansaan. Pillinkangas on hyvä maasto, sinne on helppo tehdä erilaisia ratoja. Lähtöpaikka sai kritiikkiä, mutta näinhän se iltarasteilla usein on. Lähtö on siinä tien reunassa ja ensimmäinen reitinvalinta pitää tehdä siltä seisomalta. Tosin iltarasteilla saa karttaa tutkia vapaasti ja simussa toimitaan kuten kisoissa eli kartan saa lähtöhetkellä.
Löydätkö Pillinkankaalta miilunpohjia?
VII Coto cuadros
1. helmikuuta espanjalainen Coto cuadros maasto sai tulikasteen. Täällä Kouvolan Suunnistajat olivat kevätleirillä vuonna 2014. Maasto osoittautui suomalaisiin ja kymenlaaksolaismaisemiin tottuneille todelliseksi extrememaastoksi. Vaikeusaste oli täydet 100%. Maaston teko oli erittäin työläs rupeama kuten käyrästöstä näkyy. Valumaviivoja en käyttänyt, koska niitä ei ole oikeassakaan kartassa. Maastossa kulkee kapeita niittykaistaleita, joiden tarkoitus ei selvinnyt. Laskettelurinteitä ne eivät ole. Tietääkö kukaan mitä ne ovat? Ensimmäinen kerta tässä maastossa simussa, ja jotta en huku tyrmäyspalautteeseen, rataa ei viety vaikeimpaan osaan maastoa. Alkuosa radasta oli vaikeusasteeltaan normaalia eikä tuota ongelmia, jos ei tötöile aivan tolkuttomasti. Loppuviitoituksen tein mutkitellen ja sen ympäri laitoin oranssit aidat. Tähän ei ole valmista työkalua, eli aitojen asemointi maastoon ja karttaan tulevan viitoitusnauhan saaminen kohdalleen oli tehtävä kokeilemalla. Viides versio oli se joka sai kelvata. Käytin simuun täksi kaudeksi tullutta lehtipuumetsätyyppiä, joka näyttää hyvältä ja ei-suomalaiselta tässä maastossa. Maasto ei tosin näytä siltä kuin livenä. Paikan päällä käyneiden mukaan rinteet olivat jotain hiekan tapaista ja aluskasvillisuus on lyhyttä heinää. Puut olivat lyhyitä ja tuuheita mäntyjä.Onnistunut tapahtuma ja palaute oli positiivista.
Tässä videopätkä neljä nopeimman virtuaalisuunnistajan mallisuorituksista Coro cuadrosin maastossa.
VIII Mustahaikula
22.2. Mustahaikula. Päivitetty versio, jossa mukana vanhaa hiekkakuoppa-aluetta. Jos pitäisi valita maasto, joka näyttää simussa mahdollisimman samalta kuin luonnossa on se tämä hiekkakuoppa. Hiekan värikin on aika lailla sinne päin ja seassa männyn taimia. Korkea penkka tuli vahingossa hyvän näköiseksi. Siihen on siis "yhdistetty" useampia käyriä samaan kohtaan. Luonnossa tämä rinne on nyt jo osin loivennettu. Ilmeisesti näin pitää jonkun lain mukaan tehdä käytöstä poistetuille kuopille? Eiphän kukaan putoa pimeässä alas, mutta samalla menivät kaikki törmäpääskyjen pesät.
IX Anjala
7.3 Anjala ja Nuorten Jukolan 2013 ankkuriosuus. Tämä oli aivan tajuton homma saada simuun. Maasto oli karsittunakin niin raskas, että tästä nimenomaan pelikäyttöön hankitusta PC:stä loppui näyttömuisti kesken. Lisää karsintaa. Kun viimein simulaattorimestari Anteron avustuksella sain maaston ensimmäistä kertaa käyntiin, alkoi varsinainen hierominen. Muutaman mäen päällä on niin paljon yksityiskohtia, että niitä oli pakko karsia. Simussa kartasta ei saa muuten mitään selvää. Rata on pääosin saman kuin livenä, mutta muutamien rastipisteden määritelmiä oli pakko muuttaa, sillä oikeaa pistettä ei yksinkertaisesti saanut mahtumaan paikalleen tai näkymään simussa. Ratapainatusten kanssa meni pari iltaa. Vakiopainatuksethan tulevat automaattisesti, mutta jos käyttää omia ratamerkintöjä tai -toimintoja (kielletyt alueet, K-piste viitoituksen päässä, kartanvaihto, yms) kaikki on tehtävä manuaalisesti ja tuplana. Jos jotain kehitysideoita saa ehdottaa, niin näiden toimintojen automatisointi olisi suuri helpotus. Sitten koejuoksussa huomasin, että yksi rasti, jonka piti olla pienessä supassa, olikin keskellä pururataa - aaaargh. Kaikki tiedostot ja kaikki kuvat oli käytävä uudestaan läpi. Jos olisin tupakkamiehiä, niin tässä kohtaa otettaisiin ne hermosauhut. Mutta kun en ole, niin söin kaikki kynnet, kirosin ja aloitin tiedostojumpan vielä kerran uudestaan.
Vasemmalla Anjalan käyrät apukäyrineen (jotka ovat siis piirretyt ei-katkoviivoina jotta alueiden väritys olisi mahdollista (pari katkoviivaa on silti unohtunut kuvaan)). Oikealla sama korkeusdata harmaasävykuvaksi väritettynä. Alueiden rajat on poistettu ja seuraavana on vuorossa sumentaminen ja kääntö, ja sitten korkeusdata on valmis ladattavaksi simulaattorin maastoeditoriin. Tämä on erittäin hikistä hommaa!
Juoksentelua pururadalla kentän vieressä.
Anjala toimi muuten, mutta reittihärvelin painatukset puuttuivat ja ilmeisesti siitä johtuen reittejä ei saanut näkyviin vaikka animaatio pelasi. Ja niin niin kuin minä sitä hieroin. Ongelma oli tekovaiheessa se, että kaikki painatukset näkyivät tuplana ja lopulta kun sain tiedostot oikein (omasta mielestäni) oli lopputulos siis tämä. Ei voi mitään. Sorry. Ratamestarillehan ei ole esikatselua härvelistä. Hän voi "vain" suunnistaa radan ja reitti näkyy simun omasta "reittinäytöstä" sitten lopuksi. Virtuaalirastien ylläpito onneksi korjasi tilanteen. Kiitos. Hylsyjä tuli aika paljon. Koodit pitää aina tarkistaa ennen leimausta.
Anjalan kartta vaatii tosiaan tihrustamista, mutta sitä se on livenäkin. Ja varttukaa vaan kun teille tulee ikänäköä, sitten olette pulassa tämän kaltaisissa "millimetritiheiköissä".
X Selänpää
Viimeinen ratamestarointi oli 25.3. ja maastona Selänpää. Tehty alue on isonpi kuin simussa näkyy. Leikkasin siitä osan ja mittakaavaksi laitoin 1:7500. Ensi kaudelle otetaan sitten koko lääni käyttöön ja pienemmällä mittakaavalla. Selänpään supikko on varsin hyvän näköinen ja toimiva maasto.
Maaliskuun loppupuolella live-iltrastien järjestelytehtävät alkoivat ottaa jo sen verran aikaa, että enempiin virtuaalitöihin ei enää liiennyt aikaa.
Entä kuinka itse virtuaalisuunnistaminen sujui? Aivan älyttömän huonosti. Olen aina tuloslistan loppupäässä vaikka suoritus olisi mennyt jotakuinkin ongelmitta. Melkein kaikki menevät lujempaa tai selvästi lujempaa kuin minä. Mistä se johtuu? Mitä pitää tehdä, että pääsisi edes listan puoliväliin?
