Susikallio on paras paikka. Susikallio on mukava. Susikalliolla vietät vaikka koko illan syksyisen. Sellainen on Susikallio.
Eipäs sentään. En viettänyt Keskilaakso Rastien 9.9.2015 tapahtumassa Susikalliolla A-radalla kuin juuri sen välttämättömimmän enkä yhtään ylimääräistä. Onnittelut Eemilille. Onnittelut Tuomakselle. Onnittelut Pasille. Te olette minua absoluuttisesti parempia. Tein siis ihan nappisuorituksen: ei väärää reinvalintaa, ei röntyilyä, ei sähläystä, ei pusikkojumia, ei jyrkänteen ylöskiipeämistä, ei kengännauhojen sitomista, ei vedenheittoa, ei juttelua (!), ei väärän välin lukemista, ei väärää lähtösuuntaa. Kertakaikkiaan ei yhtään virhettä. Eli virheetön suoritus. Aivan nappiin meni!
Tätä ei olisi voinut parantaa muuten kuin kovempaan juoksemalla, paitsi, että se on tasan tässä. Vedin niin lujaa kuin jaksoin ja ajattelin, että en säästä yö-kuppiin yhtään. Jos ei jalka nouse yökupissa niin sittenpähän on aikaa hienosäätää lamppua. Toden totta pakaroissa tuntui kun lähdin parin tunnin päästä yö-kuppiin. Otinkin varmuuden vuoksi yöllä vain vain B-radan. Outoa, sillä yleensä minulla alkaa tökkiä ensin reisien etupuolella eikä takalistossa.
Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi hiipiä mieleen se iso P. Se ei ole peikko vaan pummi. Nyt tarkkana. Nyt ei saa kämmätä. Ehkä aavistuksen himmasin, mutta vain ajatuksen verran. Kun viimeinen rasti alkoi näkyä tiesin, että nyt jos koskaan se tulee.
Tässä Susikallion A-radan alkupuolta. Minä olen ruskea täplä.
5 rastille (joka ei näy ylläolevassa videopätkässä) kiersin mäen laen pohjoispuolelta vaikka eipä tainut tulla kuin yhden käyrän säästö. Jalan alla oli lipevää jäkälää ja askelta oli pakko sovitella. Heti kun jyrkänne näkyi vasemmalla käänsin kohti rastia.
Susikalliolla en ole aiemmin suunnistanut - jos ei sitten jokus junnuvuosina? Vai onko tästä ollut jokus karttaa? Todella mukava maasto. Eihän se suppamaaston veroista ole, mutta tämän lyhyen visiitin perusteella sanoisin, että Susikallio on yksi parhaimmista mitä Kouvolan seudulta löytyy.
Entä onnistuneen suorituksen tarkempi analyysi. Mitään flow-tunnetta en saa koskaan suunnistaessa, joten en voi sanoa suorituksen vaan menneen hyvin. Tiivistän tällä kertaa koko paketin näin: Sekunnin uhraus reitin valintaan. Rastilta tarkka lähtösuunta. Ei yhtään 'sinne päin' -juoksua vaan aina joku kohde silmissä. Määritteen huolellinen luku. Mikroreitinvalinnassa kaatuneiden puiden ja muiden risujen havainnointi mahdollisimman ajoissa. Aina kun on tasaista ja selvää, urku auki. Jos joku haluaa, voi kertoa taapahtuneen rastiväli rastiväliltä. Jaksaako joku oikeasti lukea niitä?
Selviä ohjeita, mutta kuinka monta kertaa joku niistä on kaikesta huolimatta unohtunut tai kilahtanut`? Pahimmillaan heti ensimmäisellä rastivälillä, ja sekös syö miestä. Mutta nyt! Nyt tiedän, että pystyn tekemään täydellisen suorituksen. Onnistuuko se uudestaan? En tiedä, mutta yritän. Toivottavasti siihen ei mene kymmentä vuotta. Onko liikaa toivottu, että jos edes kerran kaudessa?
Irene Caraa lainaten "What a feeling!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti