Sprinttiä kerrakseen

Mitäpä tuumaat näistä kahdesta rastipisteestä 69 ja 41?

  

Näillä kahdella rastilla oli välimatkaa maastossa hieman reilu kymmenen metriä. Nämä rastit eivät olleet samalla radalla. Alla on sama paikka kolmelta eri radalta:

Jos vasemmassa kuvassa lähtee kiertämään koulurakennusta vasemman kautta, tulee ensin vastaan rasti 69. Jos siinä leimaa ja jatkaa matkaa tulee hylsy. Tai oikenpuolimmaisessa kuvassa:  jos lähtee kiertämään koulua oikean kautta ja leimaa ensimmäisellä vastaan tulevalla rastilla tulee hylsy. Tämä oli Korialla elokuussa 2015 järjestetyn sprinttikisan suosituin paikka tehdä virhe. Ensimmäinen luonnos tästä paikasta olisi aiheuttanut vihapuheita kilpailijoilta ratamestarille eli minulle. Sain valvojalta neuvoja ja siirsin 69:n siihen missä se nyt on. Rastit olivat erittäin lähekkäin, niillä ei ollut suoraa näköyhteyttä ja niiden määritteet erosivat täysin toisistaan. Tämä ei ollut ansa, eikä jippo. Tämä oli tehtävä, jossa tarkistetaan se, lukeeko kilpailija määritteen vai ei. Kukaan hylätyistä ei esittänyt mitään vastaväitteitä, kun heille näytettiin missä olivat virheen tehneet.

Olin siis Kouvolan Suunnistajien järjestämän Kaakon avoimen AM-sprintin ratamestarina. Aiemmat ratamestarin hommat ovat olleet iltarasteja, harjoituksia, yksi NRC-kisa ja yökuppeja. Sprintti tuntui siis samalta kuin pää edellä hyppääminen pimeään veteen vieraalta laiturilta.

Ratojen suunnitelu on urakan mielenkiintoisinta puuhaa. Onneksi kisa-alue oli työmatkani varrella, joten tein useamman kerran niin, että sotkin pyörällä töihin ja kotimatkalla suhailin muutaman tunnin Korian taajamaan edes takaisin.

Tässä on 2/3 kilpailualueesta. Jos haluat zoomailla laajemmalti se onnistuu tästä .
 

Kuten kuvasta näkyy, Korialla ei ole montakaan monimuotoista sokkeloa. Alue on varsin avaraa ja rakennukset ovat irti toisistaan ja suurimmalti osalta suorakaiteen muotoisia. Ei siis mitään samanlaista kuin telkkarista nähdyt huippusprittikisat.

Joku osasi ratamestarilausunnon perusteella päätellä mistä kautta radat maalialueelle koukkaavat. Ne tulivat täältä, eli Korian siltojen alta, jossa kulkee polku aivan joen rantaa pitkin:

Korian vuonna 1924 rakennettu rautatiesilta.

Lisää päänvaivaa tuotti se, että melkein kilometri tuli ratapituutta siitä, että päästään junaradan ali Pioneeripuiston puolelle. Jotta radat eivät olisi olleet aivan viivasuorat ja mitättömän helpot tein niistä sellaiset kuin ne ovat. Täältä löytyvät kaikki radat, jos niitä haluat tarkemmin tutkia.

Sprintin ratapituus onkin aihe, joka vaatisi kokonaan oman bloginsa. Joillakin radoilla mitta osui kohdalleen ja toisilla ei. Mikään rata ei ollut liian lyhyt, mutta liian pitkiä ratoja sen sijaan oli. Vai oliko?  Kuinka ratapituudet voi asettaa kohdalleen kun ratojen suunnitteluvaiheessa ei tiedä minkä tasoisia kisaajia on tulossa. Eikä kaikkia ratoja ole mahdollista koejuoksuttaa kaikilla mahdollsilla ikä- ja sukupuoliversioilla. Palautetta tuli - tosin ei suoraan, vaan selän takana aitosuomalaiseen tapaan. Oletteko lukeneet Suunnistus netin Pesupaikkaa? Harmittaa järjestäjien ja ratamestareiden puolesta. Besserwisserit keksii vaikka mitä valitettavaa asiasta kuin asiasta. Asioiden todelliset syyt ja perustelut jäävät pääosin kuulematta. Vähän sama fiilis tuli mieleen itselle tällä kertaa.

Pari minuuttia olisi pitänyt vähentää useimmilta radoita eli puolisen kilometriä. No niin tai näin, kaikki pääsivät lopulta pois maastosta maaliin. Ehkä viisastuin, ehkä en.

Muutama hajahuomio kisan ja päivän tapahtumista:

Otin pyörän mukaan. Sillä oli kätevä käydä kiertelemään kisan aikana maastossa. Yhden noin H40-H50 sarjalaisen löysin verryttelemästä kilpailualueella. En tiedä mistä hän sinne oli päässyt, mutta nopsaan hän poistui kun asiasta huomautin. Tuskin vaikutti suoritukseen, sillä rasteja tai optimaalisia reittejä ei siinä kohtaa ollut. Tosin en tiedä sitten miten kaukana hemmo oli seikkaillut?

Aikaa koko revohkaan meni 87 tuntia jossa on mukana kisapäivä. Tähän on laskettu mukaan ihan kaikki: tiedotteiden jakamiset, karttojen pussitukset, rastipukkien roudaukset, isännöintitoimistossa juttelut,  palaverit, yms yms jne. Kalenteriaikaa kului hieman alle 3 kk. En tullut laskeneeksi lähetettyjen ja saatujen sähköpostien lukumäärää, mutta se on varmaan lähempänä kahtasataa kuin sataa.

Muistin juoda kisapäivänä, niin ei tullut pää kipeäksi. Eväitä en ottanut mukaan. Kisapuffetin tarjonta riitti vallan mainiosti ja vielä jäi kotiin viemisiäkin vaikka kuinka paljon.

Purkuhommissa meinasi iltarastien (jotka olivat kisan jälkeen) lähtöleimasin ja kyltti jäädä noutamatta:
- Luulin, että sinä hait sen.
- Eikun luulin, että sinä hait sen.
- Ei kun sanoin, että se pitää hakea.
- Juu niin pitää.
Pukki ja leimasin saatiin haettua kunnialla, mutta LÄHTÖ-kyltti oli ollut jollekin liikaa. Se oli moukaroitu mutkalle ja heitetty ojaan. Sille ei vaan voi mitään. Yhteiskunnassamme on talipäitä, joiden käytöstä ei voi mitenkään järjellä selittää.

Yökupin ratamestarointi olisi kiinnostanut, mutta sen verran tiukka rupeama tuo sprintti oli, että vedän hetken aikaa henkeä.

Rantamaisema Kymijoelta siltojen pohjoispuolelta.

Naurujoogaa jokaiselle

Eräs terveyttä edistävä menetelmä on naurujooga. Siinä ei ole naurulle erityistä syytä vaan naurua tuotetaan tietoisesti nauramalla ja mukaan otetaan hengitysharjoituksia. Säästän teidät nyt siltä vaivalta, että teidän pitäisi lähteä hakemaan edistystä terveyteenne naurujoogaohjaajan avustuksella naurujoogatunnilta. Voitte tehdä nauru- ja hekotusharjoituksen juuri siinä paikassa jossa olette ja luette tätä tekstiä, olipa se se sitten kotona tai salaa työpaikalla työajalla. Jos ohjaatte samalla moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai työkonetta kehotan teitä pysäköimään sen siksi aikaa kun nauratte.

KS:n yökuppi näytti taas kerran, että maapallo on pannukakun muotoinen. Jos maapallo olisi pyöreä tipahtaisi sen keskeltä reunalle ja pääsisi pois metsästä. Koska maapallo on litteä kuin pannukakku, jää helposti pyörimään ympyrää sinne loppumattomille tasangoille. Ja vaikka se maapallo ehkä hieman olisikin kupera pinnaltaan niin suunnistus ainakin oli ihan pannukakku.

Hah hah haa. Hoh hoh hoo. Tämä tuli mieleen kun viidettä kertaa hain suuntaa polulta kohti rastia, joka oli kivi noin 50m päässä polulta. Suunnistajia meni ja tuli ja lamput vilkkuivat sinne ja tänne. Meni sinistä pusakkaa, meni pitkää ja paksua suunnistajaa, meni junnua ja pappaa, meni tyttöjä ja leidejä, menipä joku taskulampullakin ja sitten olin minä. Minä en mennyt vaan kiersin kehää siinä samassa paikassa pääsemättä eteen tai taakse päin.

Olisin ollut B-radan nopein ja saanut 115 pistettä jos en olisi pummannut tätä rastia ja tehnyt kahta muuta pienempää virhettä. Jossittelu on turhaa, mutta yhtä lailla voi sanoa, että koko suunnistus on turhaa. Olisin voinut jäädä kotiin katsomaan Tuhoutunut sekunneissa -sarjaa. Sen sijaan lähdin suunnistamaan ja käytin 55 minuuttia ja 7 sekuntia suoritukseni tuhoamiseen.

Koska loggeri ei suostunut käynnistymään oli pakko piirtää härveelliin käsin. Sehän ei vastaa todellisuutta varskinkaan kun silloin ei nopeusvaihtelut rastivälillä tule esiin. Tässä kuitenkin välin 4-5 anatomia yksityiskohtaisesti:

1 - Jyrkänteen kohdalta suunta rastille.
2 - Ohi meni ja polulle tuli. En vielä tiennyt kummalta puolelta.
3 - Rastilla leimanneita juoksee kovaa polulle, eli rasti täytyy olla tässä kohtaa. Siintä suunta kivelle.
4 - Matka tuntuu sopivalta, kiviä on, mutta ei lippua (eikä ketään muita). Käännyn...
5 - ...tänne päin ja pyöritän päätä. Ei löydy. Suunta takaisin kohti polkua.
6 - polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen.
7-  Risteyksestä suunta.
8 -  Kääntyi jotenkin oikealle ja oli pakko jatkaa kuntopolulle saakka, koska ei ollut mitään kiintopisteitä metsässä.
9 - Kumpareen kohdalta suunta.
10 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Nyt lounaaseen. 
11 - Risteyksestä tarkka paikka.
12 - Mutkasta uusi suunta.
13 - Tuntui siltä, että liian pitkällä. Kaarroksen ja tähystelyn kautta takaisin.
14 - ihan hukassa, koska tätä numeroa ei löydy kuvasta??
15 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen ja nyt polun päähän, että varmasti on oikea haara eikä ehkä joku muu. Kuoppa on polun päässä. Suunta rastille risteyksestä.
Nyt löytyi ja lähellä oli senkin, että olisi mennyt ohi. Sattumalta kun käänsin päätä etelään näkyi noin 10 m päässä kuusten oksin välistä pilkahdus heijastimen yläreunaa. +11 min. Tämä on siis käsin piirretty arvio siitä miten sen luulen menneen. Oikea gps-käppyrä olisi paljon enemmän kertova mutta kun sitä ei nyt ole tarjolla, niin tähän on tyydyttävä.

Turha kai mainita tässä kohtaa, että ihan hirveästi ei innostanut juosta seuraavalle rastille. Nooh. Vähän yritin hölkätä ja siksi löysin polun jota ei ole kartassa ja käännyin liian aikaisin liian jonnekin jollekin kivelle. Sieltä takaisin jonnekin ja aikani ihastelin jonkun kouvolalaisen takapihaa ja siitä sitten sain itseni taas kartalle. Tämä siis välillä 5-6. +2 min

11-12 välillä yritin oikaista laskettelurinteen läpi, mutta en pystynyt. Rinteeseen oli ajettu noin metrin paksuudelta löysää upottavaa savivelliä ja parista kohtaa kokeiltuani, jouduin kiertämään koko rinteen pohjoiskautta.

12 rasti piti kaivaa esille perinteisellä ylös-alas-ylös-alas-menetelmällä. +1 min

12-M välillä lähdin seuraamaan himmeää heinään tallattua uraa. Eteen tuli jyrkänne, jonka korkeus näytti ylhäältä katsoen olevan ääretön. Nelinkontin mäkeä takaisin ylös ja kohti laskettelurinnettä. + 1min.

Punainen viiva joka ylläolevassa kuvassa kulkee määrätietoisesti rastilta seuraavalle kuuluu Jyrkille. 

Miten tämä rasti olisi pitänyt selvittää? Kun se ei osu niin se ei osu. Minun mielestäni tämä on huonoa tuuria tai sitten joku menninkäinen tekee minulle jäynää. Tunnettu tosiasiahan on, että menninkäiset ja tontut ovat vähän napit vastakkain. Pakko sen on olla jonkun kieron menninkäisen syytä, sillä tonttu olen minä.

Kiitos ratamestarille. Huuhtelin suun kotona useampaan kertaan, että maku lähti pois :-D


- - - - 

Kuka tietää mihin tarkoitukseen ovat tarkoitetut rastin 46 eli B-radan rastin 13 lähellä pohjois-etelä suunnassa olevat noin kymmenkunta valkoista tukevaa metallitolppaa? Tolpat on istutettu noin 10 m välein. Aitatolpiksi ne ovat aivan liian jykeviä.

Yleisön pyynnöstä

Yökuppia Kotkalaidan kartalla Kymenlaakson Sotealueen Valkealan Hautalan kylässä Lappalan järven pohjoispuolella.

Alku meni hyvin kunnes virheet alkoivat kasaantua rastilla nro 1. Muut henkilöt pörräsivät kiven äärellä ja luulin sitä rastikiveksi. Eihän se ollut se.

Väli 1-2 oli tällä kertaa ainoa, joka meni hyvin. Katso animaatio tästä. Juoksuni ei ole aivan noin nykivää kuin pallukka antaa näyttää. Gps se siinä venyy ja paukkuu.

Kolmoselle menin tiukaa pusikkoa myötäillen ja liikaa vasemmalle. Vaihteeksi vasemmalle. Onneksi heijastin pisti silmään.

Nelonen muuten ok, mutta reitille sattui puolen tusinaa tuulenkaatamaa, joita kierrellessä meni aikaa.

Vitonen huti ja tieltä vauhtia. Vastaan tuli nopeita valoja, joiden tulosuunnassa arvelin kuopan olevan.

Kuutonen (eli sama kuin ykkönen) tuotti taas vaikeuksia. Koukkaus ja toinen koukkaus ja siinä se on samassa paikassa, vaikka ei millään meinaa uskoa.

Seiskalle melkein suoraan paitsi, että liikaa vasemmalle alarinteeeseen ja sieltä loivan kaarroksen kautta rastille.

Kasille kiltisti tien kautta kiertäen vaikka jotkut kuulemma menivät suoraan.

Ysi oli lopullinen naula tähän arkkuun. Juoksin tietä noin 105 m ja sitten vasemmalle suunnalla kohti rastia. Kiviä ja kumpareita tulee vastaan ja siitä vaan suunnalla eteen päin. Vasemmalta joku nopsajalka hyökkäsi eteenpäin (nyt tiedän, että hän tuli siltä rastilta jonne minunkin piti mennä). Jatkoin suoraan ja pyöritin päätä. Ensin pyöritin siksi, että naarasin valolla heijastinta. Sitten pyöritin siksi, että "ei tämä toimi". Ajoura ja aukko. Justiinsa juu ihan jetsulleen se on sellainen pummi josta jutun teen. Onneksi valoja vilkkui takasektorissa. Sinne ja kiven takana oli se mitä hain.

Sitten vaan vetelää hölkkää kohti maalia.

Mitä tähän voi lisätä? Ei mitään. Varsin mitäänsanomaton suunnistussuoritus, jossa ei ollut minkäänlaista tsemppiä eikä puristusta. Keli oli loppujen lopuksi varsin ok juoksenteluun. Lieventävänä asianhaarana tekemiini kiemuroihin on muistettava se, että en voi kosteassa metsässä pysähtyä miettimään vaan minun on juostava kaiken aikaa. Jos pysähdyn, lasit menevät huuruun ja meno loppuu siihen. Parempi siis juosta hullun lailla sinne tänne kuin olla paikallaan kuula jumissa.

Kaikesta huolimatta kiitos järjestelytoimikunnalle.

Raatojoksu 2015

Ilmoittautuminen kauden suurimpaan päätöstapahtumaa on aina pientä arpomista. Jaksaako, mikä on sää näin myöhään syksyllä, minkä matkan valitsen? Näin jälkeenpäin voin taas todeta, että kannatti lähteä. Järjestelyt rullaavat hienosti, maasto ja radat olivat sopivia, pesupaikka on sisällä, parkkipaikka on kovalla maalla ja oma suorituskin meni hyvin. Tarjoilut juomarastilla ja maalissa ovat plussaa. En tiedä kuinka paljon ne rokottavat järjestäjien tiliä, mutta suunnistajat varmasti arvostavat naposteltavia positiivisena yksityiskohtana.

Halikon hölmöilyjen jälkeen lähdin matkaan ilman sen suurempia odotuksia. Ihan vaan lähdin tekemään omaa suoritusta jalat maassa.

Lähtö-K:

Ote kartasta Söderkulla (c) If Sibbo-Vargarna

Olin kohdassa, jonka edessä oli noin 2/3 lähtijöistä ja minun takana oli noin 1/3. Olin aivan oikeassa laidassa. Ensimmäinen 100m meni jalkoihin katsellessa, että pysyin pystyssä kun hypin karttatelinelautojen yli. Sitten oli kapeampi kohta ja lievää kyynerpäätä tuli, mutta pysyin tien puoella. Nyt sain kartan auki ja ryhdyin etsimään kolmiota. 10-11-16-14-11-16-17...ei...4-3-2-1-K. Sitten katse eteenpäin ja olinkin asvalttikentän päässä ja väki hajaantui pääosin kahtia. Mitä mitä? Lähtevätkö jotkut oikomaan ennen K-pistettä vasemmalle? Meni muutama sekunti ja äkkäsin, että olemme juosseet jo K:n ohi ja tämä on se aukea siinä ruskean tiealueen päässä. En nähnyt K:ta maastossa lainkaan ja pallo oli hukassa. Kompassilla suunta ja siihen letkaan perään joka näytti olevan menossa suunnilleen oikeaan suuntaan. En ehtinyt miettiä mitään reitinvalintaa tai mitään muutakaan hienonpaa. Pari minuuttia juoksua eikä tietoa missä olen.

K-1: Murhaavan näköinen väli. Suunalla vaan ja tavoite oli ottaa kiinni sähkölinjasta. Siihen asti juoksin aina sen letkan perässä jossa oli eniten väkeä.Sähkölinjalta sain kiinni. Sitten mäkien reunoja, ojan viertä ja kapeaan solaan. Siitä suojuotille, josta parin pikkujyrkänteen kautta rastikumpareelle. Loppujen lopuksi meni ihan hyvin, vaikka alussa oli liikaa ihmettelemistä. Jos olisin ollut lähdössä vasemmassa reunassa olisin ollut minuutin pari nopeampi - luulen niin.

Alla on kuva reittihärvelistä. Näyttäisi, että en ole käynyt ykkösellä lainkaan. Kyllä olen. Rastini oli luoteinen kumpare 53. Tässä on ns. raatohajonta, eli osalla kilpailijoista on eri ykkönen. Onko tasapuolista, sitä en osaa sanoa? Omaa ykköstäni ei siis ole härvelin radalla.

 

2-3-4: Varsin selvää. Polkuja tapaillen ja mäkeä kiertäen.

4-5: Pellolle (näkyy ed. kuvassa) ja siitä sähkölinjaa seuraten. Sitten oli pakko puskea vihreän läpi.  Tie oli pysäyttäjänä ja radiomasto näkyi puiden lomasta (kuva alla).

5-10: Varsin selvää. Sunnalla ja muita seuraten ja aina kun radiomasto oli näkyvissä siitä sai tukea. Jostain syystä jos minusta otetaan valokuva näytän aivan hoomoilaselta kuvissa. Täältä löytyy kuvani ja olen juuri väistämässä Antti Parjannetta, joka yritti leimatessaan taklata minut. Muut KS:n suunnistajat, joita kuviin on osunut näyttävät ihan oikeilta suunnistajilta. Miksi minusta tulee aina kuvissa menninkäinen, jota vaivaa skolioosi ja jumalattoman suuri vessahätä? Otin 8:lla mehun ja sitten tykitin täysillä.

10-11: Suoraan pusikon läpi ja osui keskelle jyrkännettä sähkölinjalla (kuva yllä). Mäki alas ja sitten sähkölinjaa seuraten kohti 11:ta (kuva alla). Aika moni näytti menevät suorempaa kuin minä. Lopussa tuli pieni koukkaus, kun pusikosta ulos tulo ei osunut ihan kohdalleen. Onneksi sain heti kiinni. Jälkiviisaana olisin tehyt isomman lenkin ja kiertänyt ei-piste-pellon kautta lähemmäs rastia ja sieltä suoralla suunnalla rastille.

Muutama henkilö oli kiertänyt pellon kautta, mutta he olivat minua hitaampia. Ehkä tämä tekemäni valinta oli silti loppujen lopuksi ihan ok ratkaisu.

11-16: Lyhyet salmiakkivälit. Ei ongelmia, mutta hieman se sydänalasta aina ottaa, kun kaikki 10 muuta rastilta samanaikaisesti lähdössä olevaa ottavat 90 astetta eri suunnan kuin minä. Olen ainoa joka lähtee yksin sinne minne olen menossa. Hajonnat toimivat ihmeellisen hyvin. Pari rastiväliä menin niin, että en nähnyt ketään. Kärjessä en uskonut meneväni, joten mieleen hiipi myös se ajatus, että kaikki muut ovat jo menneet.

16-17: Varman päälle kierto tien kautta ja sieltä suorasuuntauksella rastille.

17-18: Polulle ja siitä pitkin mahdollisimman lähelle. Nyt väkeä menee ja tulee, joten rastin sijainnin pystyy päättelemään melkein ilman karttaakin.

18-19-20-21: Selvät välit. Polkuja ja suuntaa.20:lle tulin liian suoraan ja jouduin kiipeämään jyrkänteen alas. Hieman enemmän oikealta ja olisin säästänyt muutaman sekunnin.

21-M. Loppukiri, joka oli hyödytön. En todennäköisesti ohittanut yhtään saman sarjan suunnistajaa, joten sijoitus ei enää muuttunut miksikään.

  

Mitä mitä? Katsokaa nuolella merkittyä rastiväliä. 

Otsikkotiedoissa on virhe. Ratapituus oli 10.3 km eikä 11.4 km. Tässä on järjestäjien copy-paste-virhe viime vuodelta. 10.3 km tarkoittaa tavoiteaikaa 1:43. Pääsin siis täpärästi sen alle. 8.59 min/km ei sekään pidä paikkansa. Oikea vauhtini oli  9:57 min/km. 

Sijoitus oli 54/254 johon olen oikein tyytyväinen.

Hyviä ja huonoja ominaisuuksia

My logger teki tenän. Sain Raatojuoksun tiedot sieltä ulos, mutta sen jälkeen purkki katkaisi kaikki yhteydet ulkomaailmaan. Onneksi minulla on toinen samanlainen hieman vanhempaa mallia oleva laite, jonka sain Petriltä. Sama juttu sillä. Laitehallinta huomaa kun usb-portissa tapahtuu jotain, mutta mitään järkevää yhteyttä laitteiden välille ei synny.

Näin on tapahtunut kerran aiemminkin ja silloin @trip-ohjelman uudelleen asennus auttoi. @trip on siis se softa jolla Myloggeri puretaan, tyhjennetään ja käsitellään kaikin tavoin.

Poistin @tripin ja latasin sen uudestaan netistä. Mutta - asennusohjelma ilmoittaakin asennusvaiheessa, että sen ajurit ovat jo asennettuina eli niitä ei asenneta. Kun katson sovellusluettelosta ei @trippä tai  Travel& Spot Suite -ohjelmistosta ole jälkeäkään. Tuo T&SS ohjelmisto on isompi köntti, jonka osa @trip on.

Laiteajuri pitää saada pois, se on selvä homma, sillä sehän tässä jumittaa eikä kukkean kesäinen käyttöliittymäikkuna (joka on eräänlainen malliesimerkki siitä miten ohjelmia EI pidä koodata).

Missä ajuri on?

Ajoin puolen tusinaa erilaista putsaus- ja diagnostiikkaohjelmaa eikä tulosta. Kahden ja puolen tunnin surffauksen jälkeen löytyi keino miten koneeseen pesiytyneet ajurit saa heivattua pihalle.

Näin se menee Win 7:ssa:

Ohjauspaneli-järjestelmä-laitehallinta-järjestelmän  lisäasetukset-ympäristömuuttujat:

Valitaan uusi:

Muuttujan nimeksi ja arvoksi laitetaan kumpaankin: devmrg_show_nonpresent_devices
Sitten OK:ta ja kaikki ikkunat kiinni. Avataan Laitehallinta ja siellä valitaan Näytä ja sieltä ruksitaan kohta Näytä piilotetut laitteet.

BINGO !Nyt alkaa lyyti kirjoittamaan:

Tässähän näkyyi parhaimmillaan neljä kpl samaa ajuria Myloggerille. Windows on sillälailla pöhkö systeemi, että se sallii saman ajurin asentamisen useasti samaan tarkoitukseen, mutta se ei ymmärrä tätä ristiriitaa ja se ei oma-alotteisesti päästä poistamaan niitä. Käyn kaikki kohdat läpi, ja löytyy myös kaikki 28 eri tyyppistä muistitikkua joita koneelle on tarjottu vuosien ajan. Löytyy myös kaikki ratit, ulkoiset levyasemat, skannerit, tulostimet, kamerat, muuntimet, korttilukijat ja noin 200 vekotinta joita ei ole edes enää olemassa.
Poistan Myloggerin ajurin painamalla POISTA-painiketta.Samalla poistan parikymmentä muuta vehjettä joita ei enää ole olemassa - ei virtuaalisesti eikä varsinkaan fyysisesti.

Nyt @tripin asennus lähtee aivan alusta ja ensin asentuu gps-tallentimen ajuri ja sitten vasta höpsö käyttöliittymä. Hyvä ominaisuus oli siis se, että vihdoin ja viimein minulla on keino saada toimimaton ajuri poistettua koneesta. Ja sitten ne huonot uutiset: Molemmat Myloggerit ovat hengettömiä. Omaani olen käyttänyt 4 vuotta neljä kertaa viikossa. Petrin vanhasta en tiedä miten paljon sitä on käytetty. Se kyllä latautui ja sain sieltä tiedot ulos kun sitä aiemmin kokeilin, mutta nyt sekin on hengetön.
Kyllä! @tripistä on uusin versio käytössä. Ei vaan toimi!

Purkkien akut voivat olla huonossa hapessa, mutta sehän ei ole ongelma kun ne ovat kaapelilla kiini koneessa. Veikaanpa, että ongelma on @tripin ohjelmassa. Joku laskuri, jonka arvo riippuu esim. päivämäärästä ja on vain kahden tavun mittainen on tässä ja nyt saavuttanut maksiarvonsa tai pyörähtänyt nollaan. Ohjelma ilmoittaa virhearvon 4. Sille ei löydy selväkielistä selitystä koko nettiuniversumista.

Tässä istun enkä muuta voi. Sen verran vielä selittelen selityksiäni, että olen 10 vuotta koodannut työkseni assemblerilla. Siinä hommassa piti aina varautua kahteen asiaan: mitä tapahtuu jos tulee nollalla jako ja mitä tapahtuu jos pino vuotaa yli. Ohjelma ei saa katua näihin virheisiin. Windows ohjelmoinnista en tiedä mitään, mutta sen tiedän, että monessa ohjelmassa (esim. @trip) virheenkäsittelyä ei ole ollenkaan. Jos koodi jää jumiin, se todellakin jää jumiin. Ei ole edes tarjolla abort-ignore-cancel-painikkeita.@tripin saa niin jumiin normaalilla käytöllä, että PC pitää käynnistää uudestaan. Ehkä errorcode 4 antaa vastauksen ohjelmaan elämään ja kaikkeen sellaiseen?

Olen perehtynyt työni puolesta myös ohjelmistojen käytettävyyteen niin sanotusti pöydän kummaltakin puolelta ja pystyn omasta mielestäni varsin hyvin arvioimaan mikä toimii ja mikä ei. Kas kummaa tähän samaan aiheeseen olen törmäänyt myös KS:n iltarastien tulospalvelun ohjelmistoprojektin kanssa. Siitä joskus myöhemmin lisää.

Raatojuoksun raportti tulee heti kun saan selätettyä tämän ja yhden toisen tietoteknisen ongelman...